Oon ihan kauhuissani! Tili tuli, maksoin laskut ja tajusin että emme millään selviä seuraavaan tilipäivään.

Kuulostaa siltä että olette eläneet yli varojenne jo pitkään ja nyt kamelin selkä katkesi. Suosittelen seuraavaa:

Palkan käteen jäävästä osuudesta laske mitä jää jäljelle, kun vähennät:

- pakolliset ruokamenot & hygienia- ja päivittäistavarat (kai teet jo eväät töihin etkä käy työpaikkaruokalassa syömässä? Tähän menee kuussa yllättävän paljon rahaa) 

- pakolliset työmatkamenot (bussikortti tmv) 

- pakolliset vakuutukset (kotivakuutus on yleensä aika vakio) 

- pakolliset lääkemenot tai lasten päiväkoti- tai muut menot 

Mitä jää jäljelle? Sillä summalla teidän pitäisi asua. Oletan että nyt asumismenonne ovat liian suuret, jos edellämainittuihin pakollisiin menoihin ei riitä rahat. 

Jos asut ja työskentelet Helsingissä, alueen vaihto voi jo auttaa. Espoo, Vantaa? Näistä löytyy ihan ok matkan päässä lähiöitä hyvien liikenneyhteyksien varrelta, joissa jo hintataso on huomattavasti alempi. Joo alueet ei oo niin "hyviä" ja arvostettuja, mutta ihan tavallisia ihmisiä niissäkin asuu. 

Toinen juttu on neliöiden määrä ja asunnon laatu. Pärjäisittekö pienemmällä asunnolla? Voivatko lapset asua samassa huoneessa? Tarvitaanko välttämättä saunaa tai parveketta? Keittiön ja kylppärin ei tarvitse olla upouusia jos on tiukkaa.

Laskelmaa tehdessä kannattaa huomioida, että 0-budjetilla eläminen on kurjaa, joten optimitilanteessa asumisesta pitäisi tinkiä niin paljon, että alkaisi jäädä säästöönkin jotain. 

Jos tämäkään ei auta niin on pakko alkaa miettiä mistä saisi lisätuloja. Lisäkouluttautuminen jotta saisi lisää palkkaa? Työpaikan vaihto? Alan vaihto, onko rahkeita? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun ne rahat eivät sillä excelin pyörityksellä lisäänny.  Yleensä nämä hyväätarkoitatvia neuvoja sormi pystyssä jakavat martat ovat jo muutenkin hyväosaisempia, joilla avioliitot ja terveys kestävät, eikä tule koskaan mitään yllättävää.  Mutta kun meidän vajavaistenkin olisi elettävä niillä pelimerkeillä mitä meillä on.

Kyllä ne itseasiassa voivat lisääntyä kun ihminen huomaa että kas, minullahan menee kuukaudessa 50e tähän lehtitilaukseen jota en enää oikein lue ja oho, minähän pistän joka viikko monta kymppiä valmissämpylöihin vaikka voisin tehdä kotona eväät!

Olipas naiivia tekstiä...ap kirjoitti että menot on jo karsittu. Ei taatusti tuossa tilanteessa tilata lehtiä eikä syödä valmiita leipiä! Tyypillinen rikkaan neuvo.

Ap sanoi ”kaikki pakollinen on karsittu” muttei suostu erittelemään tarkemmin että mikä.. minullakaan ei menekään mihinkään turhaan rahaa, kynnet ja ripset on viimeisen päälle ja niihin menee kuukaudessa 150e, mutta ei se turhaa ole ;)

Ihmiset tarvitsevat muutakin kuin kaurapuuroa, kukaan ei jaksa jos elämä on pelkkää valotonta sinnittelyä ilman toivoa muutoksesta. Siksi köyhätkin saattavat tupakoida tai pitää kiinni harrastuksesta, vaikka silläkin rahalla saisi ostettua jauhoja ja leivottua itse leipää. Ihmisillä nyt vaan on muitakin tarpeita kuin fyysisiä.

Se on ihan oma vika sitten jos tupakoi lapsen ruokarahat, ei mitään sympatiaa täältä.

body kirjoitti:

Onko muuta velkaa kuin asunto ja opintolaita? 

Jos jatkuvasti on tuo tilanne että velaksi mennään niin miettisin kyllä sen asunnon myyntiä- myyt ja kuittaa sillä opintolainan pois, asut vuokralla kunnes saat sellaiset tulot että voit oikeasti maksaa nuo kulut.  

Jos asunnon myynnistä jäisi rahaa käteen suosittelisin tutustumaan osaomistusasuntovalikoimaan, voisi olla edullisempaa asumista kuin vuokralla.

Vierailija kirjoitti:

Toimeentulotuen hakeminen ja sen häpeän kestäminen.

Mitä hävettävää siinä on, että ostovoima on romutettu täysin pas"ka"ksi.

Ja aktiivitukileikkuri.

Jotain on todella pahasti vialla, jos palkalla ei elä. Se vika on yhteiskunnassa ja päättäjissä. "Yrittäjissä", jotka haluavat vaan hyväksikäyttää ihmistä omaan rikastumiseen.

Hyi hel"vetti. Kaikki ihan pilalla.

Kaikki mahdollinen kannattaa kilpailuttaa ja vertailla itse netin laskureita ja hintavertailuja hyödyntäen. Luulin pitkään, että minulla oli edullisimmat netti- ja puhelinliittymät, mutta ei todellakaan ollut niin. Tämän huomasin aivan itse liittymäntarjoajien nettisivuja tutkiessa ja hintoja vertaillessa. Eli ei kannata sokeasti luottaa myyjien myyntipuheisiin, vaan miettiä itse omia tarpeita sekä käyttöä ja valita sen mukaan. Sähkön voi myös kilpailuttaa. Kannattaa tutkia ja vertailla hintoja usein. Sama kaikkien hankintojen ja laskujen kohdalla.

Ruoka on ehdottomasti halvinta Lidlissä. Joskus saa 2 isoa kassia ruokaa samalla rahalla kuin olisi lähikaupasta saanut yhden.

Vaatteissa ja kengissä voi säästää ostamalla lähes kaiken sesongin ulkopuolella. Kesävaatteet syksyllä/talvella. Talvitakin ostan usein keväällä tai kesällä.

Harrastusmaksut ovat usein edullisimpia työväenopistoissa ja urheiluseuroissa, mutta ilmoittautumisen kanssa kannattaa olla nopea, eli heti samana aamuna kun ilmoittautuminen alkaa. Jotkut kuntosalit myös myyvät edullisempia paketteja/kortteja ns. tiskin alta. Itse olen saanut treenikertoja/jäsenyyden pari kertaa edullisemmin ihan vaan kysymällä.

Vuokra, sähkö, ruoka, mahdolliset lääkkeet ja puhelin. Tuossa ovat ne, mitä on pakko maksaa ja vieläpä lähes tuossa järjestyksessä. Loput on sitten niitä asioita, joista voi katsoa, mistä pystyisi nipistämään. Kaikista ei tietenkään pysty, mutta joistain voi pystyäkin. Voisiko esim hankkia halvan fillarin jostain roskalava-ryhmästä ja kulkea työmatkat sillä? Voisiko lapsi harrastaa jotain halvempaa? Jne jne. Tai sitten miettiä, miten voisi saada lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä toimivin keino on se että hoidan tilipäivänä kaikki tulevan kuukauden pakolliset maksut ja sitten sen mitä tilille jää jaan päivien määrällä ennen seuraavaa tiliä. Siitä tulee itselle konkreettinen päiväsumma joka on käytettävissä ruokaan yms. Joka päivä kun pystyn tuon summan alittamaan niin tulee hyvä ja voimakas olo, minä pystyn ja minä pärjään. 

Toki en käy joka päivä kaupassa vaan jos päiväbudjetti on esim 10 e ja käyn kaupassa kolmen päivän välein niin käytettävissä on 30 e. 

Näin minäkim pyrin toimimaan. Lapsiperheessä ennakoimattomia menoja tulee kuitenkin turhan usein ja ne sotkevat palettia.

Mitä ovat lapsiperheen ennakoimattomat laskut? Kaikki vuoden laskut jaetaan kuukausien määrällä ja tämä summa ja hieman puskuria siirretään erilliselle laskujenmaksutilille, josta maksetaan VAIN laskut. Jokainen voi tehdä näin, ei tarvitse edes olla rahapulassa. Lapsiperheellinen myös.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lähinnä matin kulkaroon aiheuttaa ne satunnaiset yllätysmenot. Kerrataan nyt vähän täällä annettuja neuvoja: älä osta osamaksulla - kyllä, fiksumpaa olisi aina ostaa korottomana ilman osamaksua, niin että summa olisi sästetty MUTTA jokainen pienituloinen tietää kuinka vaikea on säästää. Se vaatii jo aikamoista nipottamista ja on aika vaikea pakottaa itsensä elämään vielä köyhempänä, jotta voisi säästää. Lisäksi se summa minkä voisi säästää olisi naurettavan pieni, ymmärrän hyvin jos sen rikkoontuneen tv:n tilalle ostetaan uusi eikä jäädä odottelemasn että saadaan kolmessa vuodessa ensin säästettyä rahat.

Sen sijaan hyvätuloisen kyvyttömyyttä säästää voikin ihmetellä, kun ei tarvitse kuitenkaan kitsastella eli pystyy sekä hankkimaan kaiken tarpeellisen että säästämään samalla.

Sitten tämä - elä nuukasti ja turhat pois. Niin, tämä onkin todella hankala sillä oikeastaan erittäin nuukaa köyhäilyä voisi odottaa vain työttömiltä, jos pienituloisen pitäisi elää yhtä vastimattomasti hmm. missä hyöty siitä palkasta? Lisäksi, kaukana ollaan niistä ajoista kun hyvään elämään ja elintasoon kuului vain se että sai masun täyteen.

Ja nämä asumisen kalleudesta valittavat? Hm, käykö ihan täysillä ihminen jonka mielestä pienituloisten pitäisi muuttaa pois Helsingistä. No kaupan kassat ja lähihoitajan pestit jäisivät ammottamaan tyhjyyttään. Asuminen on liian kallista, jos se on sen kyseisen paikkakunnan tasoon nähden kallis. Jos ei, niin ei voi valittaa että henkilö asuu liian kalliisti.

Ja työttömillehän se on ihan sama asuuko vaikka Helsingissä 670€ yksiössä tai Rovaniemellä 350€ yksiössä. Ihan yhtä köyhä on se halvemmassa asunnossa asuva, koska tuet vuokriin ovat paljon korkeammat Helsingissä kun muualla.

Ymmärtäisin, jos puhutaan rikkoutuneesta jääkaapista tai pyykkikoneesta, mutta onko televisio oikeasti sellainen välttämättömyys, että se on saatava uutena vaikka osamaksulla, vaikka mihinkään ylimääräiseen ei olisi varaa? Uutiset voi lukea sillä samalla laitteella, jolla tänne palstallekin kirjoittelee ja viihdettä saa kirjastosta ilmaiseksi niin paljon kuin jaksaa kotiin kantaa.

Lähes aina saa säästettyä! Minä elin viisi vuotta 470e/kk ja puolisoni sai samat 470e/kk. Molemmat maksoi vuokrasta + sähköstä + vedestä noin 370e/kk ja lopuilla 200 eurolla ostettiin ruoat, lääkkeet, joululahjat ja kaikki mitä tarvittiin. Sain lähes joka kuukausi useita kymppejä säästöönkin. Nyt kaukosuhteessa minulla menee arkipäivien ruokaan 12e/vko. Ikinä ei ole ollut köyhä olo eikä ole tarvinnut kituuttaa. Lapsia ei edes haluta, koska niihin menisi rahaa. Elämästä voi nauttia pienelläkin summalla! :) Täälläkin jotkut välittää, että jää asumisen ja laskujen jälkeen 300-400e/kk, hohhoijaa...Tuosta summasta puolet pitäisi mennä jo suoraan säästöön!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mahdollinen kannattaa kilpailuttaa ja vertailla itse netin laskureita ja hintavertailuja hyödyntäen. Luulin pitkään, että minulla oli edullisimmat netti- ja puhelinliittymät, mutta ei todellakaan ollut niin. Tämän huomasin aivan itse liittymäntarjoajien nettisivuja tutkiessa ja hintoja vertaillessa. Eli ei kannata sokeasti luottaa myyjien myyntipuheisiin, vaan miettiä itse omia tarpeita sekä käyttöä ja valita sen mukaan. Sähkön voi myös kilpailuttaa. Kannattaa tutkia ja vertailla hintoja usein. Sama kaikkien hankintojen ja laskujen kohdalla.

Ruoka on ehdottomasti halvinta Lidlissä. Joskus saa 2 isoa kassia ruokaa samalla rahalla kuin olisi lähikaupasta saanut yhden.

Vaatteissa ja kengissä voi säästää ostamalla lähes kaiken sesongin ulkopuolella. Kesävaatteet syksyllä/talvella. Talvitakin ostan usein keväällä tai kesällä.

Harrastusmaksut ovat usein edullisimpia työväenopistoissa ja urheiluseuroissa, mutta ilmoittautumisen kanssa kannattaa olla nopea, eli heti samana aamuna kun ilmoittautuminen alkaa. Jotkut kuntosalit myös myyvät edullisempia paketteja/kortteja ns. tiskin alta. Itse olen saanut treenikertoja/jäsenyyden pari kertaa edullisemmin ihan vaan kysymällä.

Olet toki oikeassa, että esim. sähköstä on turha maksaa liikaa, mutta noissa säästämisessä tulee aika nopeasti rajat vastaan, kun kerrostalossa sähkölasku usein on aika pieni jo valmiiksi.

Tuosta sesongin ulkopuolella ostamisesta olen samaa mieltä, mutta silloin pitää olla todella tarkka, että ostaa tarpeeseen, eikä vain siksi, että kun saa halvalla.

Omat kokemukseni Suomen Lidl:stä ovat kyllä jo lähes kymmenen vuoden takaa, mutta silloin ainakin tuntui, että pelkkä Lidl:ssä käyminen ei säästänyt, päinvastoin. Ehkä kilohinnat olivat alhaisempia, mutta valikoimat niin huonot, että joutui ostamaan ennemminkin sitä mitä kauppias myi, eikä sitä mitä olisi tarvinnut. Eli ruokakaupassakin osta ensin tarpeeseen ja vain silloin tarjouksesta, jos se sattuu olemaan. Punalappuleikkele (-50%) ei säästä 1,75e, vaan lisää kauppalaskuun 1,75e, jos se ei ollut alunperin ostoslistalla.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on musta niin jäätävää ja oikeesti hälyttävää, että Suomessa omalla palkalla ei tule toimeen. Ihan hirveetä.

Itse olen lähihoitaja ja käteen jä 1600€. Olen ihan järkyn tiukilla koko ajan kahden lapsen kanssa. Ennen vielä pystyin tekemään jotain keikkaa iltaisin, mutta kun ruokatauko tuli omaksi ajaksi ja kiky päälle niin pääsen töistä vasta 16:15 ja mihinkään ei keikkatyöpaikaan ei iltavuoroon enää viideltä pääse, vaan viimeistään puoli neljältä pitäisi olla paikan päällä. Joten toinen  työpaikka oman työn ohessa ei ole nyt mahdollista. Kiitos Sipilä että teit lapsilleni köyhän lapsuuden. Vihaan tätä työtä ja tätä maata.

Ja en todellakaan tilaa mitään lehtiä, en käy ikinä koskaan vahingossakaan ulkona syömässä, en käy kahviloissa, en elokuvissa, en missään... Enkä tosiaan kampaajalla paitsi lapsille pitää parturit aika ajoin maksaa.

sairas yhteiskunta ettei työllä elä.

Kohta riittää. masennus ja ahdistus kolkuttelee sitä tahtia, että sipilä saa mitä haluaa ja kohta mulle maksellaan sitten työkyvyttömyyseläkettä. tercveistä tehdään sairasita.

Ohis osittain, mutta Sipiläkö se teki niin monesta myös yksinhuoltajan? Eipä silti, moni perhe ei kunnolla elä edes kahden aikuisen palkalla. Siinä on jotain pielessä. Ihaillaanko liikaa elintasoa, johon ei ole varaa? Vai mistä ne kulut koostuvat?

Säästövinkkien jakaminen pitäisi myös palauttaa niille kuuluvaan kunniaan, samoin säästämisvinkkien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun täällä on näin paljon 100% optimisteja. Usein väitetään suomalaisten olevan jotenkin pessimistejä, mutta mitä rahaan tulee niin ei pidä paikkaansa.

AINA on jotain mistä säästää ja jos rahat ei riitä niin tee EXCEL-TAULUKKO, johon kirjaat tulosi ja menosi ja johan rahat alkavat riittää. Katselet vaan sitä tekemääsi taulukkoa. Jos tämäkään ei riitä niin avaat uuden pankkitilin ja alat SÄÄSTÄMÄÄN. Näillä säästöillä voit sitten hoitaa pakollisia kulujasi.

Se nyt vaan on sillä tavalla, että kun leikkaat leikkaamastasi, josta on jo leikattu niin jossain vaiheessa tulee köyden pää vastaan. Itse kuljen pikaliimalla korjatuissa silmälaseissa, hiukset tasoittelen itse keittiösaksilla ja ehjiä kenkiä olen nyt kirppikseltä metsästellyt. Tästä jos lähtee vielä muutama kymppi alan vähentämään syömistä.

Se nyt vaan on niin, että aika suurella osalla niistä, jotka valittavat, että rahat eivät riitä, on kyse siitä, että niitä omia menoja ei oikeasti hahmoteta, eikä olla edes ajateltu, että menojen suuruudelle voisi tehdä mitään. Lasku maksetaan, kun se postilaatikkoon tipahtaa, eikä mietitä, onko tämä pakollinen meno vai ei ja voisiko tämän saada jostain edullisemmin. Tämän takia valtaosalle myös oikeasti auttaa se, että ne kulut kirjaa johonkin ylös niin, että ne konkreettisesti näkee. Silloin on paljon helpompi hahmottaa, kuinka paljon rahaa oikeasti mihinkin menee, ja alkaa pohtia, mitkä menoista ovat pakollisia, mitkä turhia, mitkä tarpeellisia, mutteivät välttämättömiä ja mitkä ovat sellaisia, jotka voi ja pitää kilpailuttaa ja mistä voi säästää. Ja kyllä, se toinen tili oikeasti auttaa ihmistä, jolla tili tuppaa tyhjenemään paljon ennen palkkapäivää. Kun pakollisten maksuejn rahat ovat erikseen, hahmottaa paljon paremmin, ettei ole varaa tuhlata niihin kivoihin kenkiin, toiseen karkkipäivään tai kahvilakeikkaan.

Kuten sanoin. Optimisteja, jotka sydämensä pohjasta uskovat siihen, ettei suomalainen voi joutua talousvaikeuksiin mistään muusta syystä kuin liioista karkkipäivistä ja liian hienoista kengistä johtuvista syistä.

Työpaikan menettäminen? Ei ongelmaa, hanki uusi ja säästä.

Kumppanin krooninen sairaus? Ei ongelmaa, kato OTA vaikka toinen duuni. Mitäs laskitte, että teidän taloudessa on kahden hengen tulot ja jossei muuten riitä niin no problem, myy talo ja auto ja kaikki minkä eteen ootte vuosikaudet töitä tehneet. Kato sun kurjuus johtuu siitä, että sä välität omalla työlläsi hankitusta omaisuudesta ja jos realisoit kaiken voit elää kädestä suuhun vielä vuosikymmenen.

Hmh. En kuitenkaan toivo teille mitään pahempaa kuin oman kohtaloni. Ja ihan aidosti silloinkin, että kykenette sen kestämään. Jotkut ei kestä ja sehän se taitaa vuoden 2018 Suomessa olla se lopullinen ratkaisu talousongelmiin. Poistaa itsensä epäonnistumisineen muita rasittamasta. Täällä päin kutsun sitä ihan lehtiotsikoiden perusteella "toimitusjohtajatason ratkaisuksi". Näillä tosin taisi edelleen olla varaa silmälaseihin vaikka se kakkosauto ja kesämökki olivatkin menossa...

Mikä on oikein oma neuvosi ap:lle? Heristää nyrkkiä yhteiskunnalle ja rikkaille ja käpertyä nurkkaan märisemään?

Täällä nyt on aika paljon ollut ihan konkreettisia neuvoja ja ap on tuntunut saaneen niistä ihan tukeakin. Jonkin verran on ollut täyttää tuubaa, mutta ne nyt jokainen lukutaitoinen osaa suodattaa vastauksista pois.

Ei tänne tule kukaan läheisensä tai työpaikkansa menettänyt ihmettelemään rahatilannettaan. Ei tainnut olla ap:kaan taustalla tälläistä tarinaa. Ap ei ole juurikaan avannut lukuja (ihan järkevää, koska ne ovat aina suhteellisia) mutta itse uumoilee asumisensa olevan liian kallista. Voi olla tottakin, mutta koska omistusasunnossa pysyminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, on ap:lle neuvottu säästämään lähinnä muualta. Ja jos tulotasossa ei olennaisia muutoksia ole tapahtunut, niin ap:n tuloilla lainasta pitäisi selvitä, jos kerran pankki on sen myöntänyt. Toki se voi tehdä hieman tiukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Asut hyvinkäällä 600 plus sähkö 50. Matkustat junalla töihin 165 euroa kuussa ( onko nykyään kalliimpi?) Asut pk seudulla samalla hinnalla ilman matkakuluja, jos siis duunipaikka työpaikan lähellä. Missä siis säästö? Sipoossa asuessa joudut ostaa oman auton jos mielit töihin päästä, missä säästö? Mä muutin työpaikan viereen. Maksan 200 euroa enemmän asunnosta, mutta autokuluissa säästin muuttamalla 300 euroa.

Sinun kohdalla säästö on sanassa mä. Ap:lla on lapsia ja kokonaisuutena lapsen harrastukset huomioiden elämä maalla esim. Hyvinkäällä halvempaa kuin Helsingin keskustassa.

Joo, pahoittelut siitä lehtitilauksesta, mutta siis se oli vaan esimerkkinä että onko jotakin laskuja ei -niin- välttämättömiin ja elintärkeisiin asioihin tms. Tosin lähipiirissä on eräs pienituloinen joka välillä valittaa ettei ole rahaa. Matkustelee kuitenkin usean kerran vuodessa ja hänelle tulee ainakin kolme naistenlehteä. Eli häneltäkin löytyisi heti turhien menojen karsintaa ettei tarvitsisi aina valittaa pieniä tuloja. MUTTA onhan kaikilla ihmisillä oikeus johonkin iloa tuovaan asiaan oli rikas tai köyhä, mutta jostakin on oltava myös valmis tinkimään ainakin jonkun aikaa että pääsee balanssiin ja ehkä saa vähän puskuria kerrytettyä. Matalapalkka-aloilla se on kyllä hankalaa ja joskus aikamoista taistelua.

"Kesäkuun keikoista laskustin just popgramia ja nyt oon Stockmannilla, miettii mitä ostasinkaan palkkapäivä,voi tuhlaa ihan luvan kaa kangasta ja kenkii tarttuu muutamia mukaan taas ja kun Lahdessa laitan Visan vinkumaan Niin Point Guard saa taas lisää tilaa ikkunaan Ei ne tuhlaajapojaks syyttä, suotta nimittele Vaikka kuinka paljon tienais, tili tulee, tili menee Jos ei muuten kulu tarpeeks, otan parit parkkisakot Harmittaako? (nää) Rahaa kaupunkiki tarvii, kato Kyl mä sponssaan, vaikken pidä siitä mitä nään En saanut tunnustusta, siksi muutin uuteen pitäjään Lahti sai jäädä taa, hei kiitos kaikest tuest siellä Mä tuun käymään taas ku kerkeen, jos mut tunnet vielä Terveiset Töölöstä, mul on hyvä olla täällä Ja se on pysyvää kun apinat mun olkapäällä."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä toimivin keino on se että hoidan tilipäivänä kaikki tulevan kuukauden pakolliset maksut ja sitten sen mitä tilille jää jaan päivien määrällä ennen seuraavaa tiliä. Siitä tulee itselle konkreettinen päiväsumma joka on käytettävissä ruokaan yms. Joka päivä kun pystyn tuon summan alittamaan niin tulee hyvä ja voimakas olo, minä pystyn ja minä pärjään. 

Toki en käy joka päivä kaupassa vaan jos päiväbudjetti on esim 10 e ja käyn kaupassa kolmen päivän välein niin käytettävissä on 30 e. 

Näin minäkim pyrin toimimaan. Lapsiperheessä ennakoimattomia menoja tulee kuitenkin turhan usein ja ne sotkevat palettia.

Mitä ovat lapsiperheen ennakoimattomat laskut? Kaikki vuoden laskut jaetaan kuukausien määrällä ja tämä summa ja hieman puskuria siirretään erilliselle laskujenmaksutilille, josta maksetaan VAIN laskut. Jokainen voi tehdä näin, ei tarvitse edes olla rahapulassa. Lapsiperheellinen myös.

Ennakoitaville laskuille voi (ja kannattaakin) tehdä juuri noin, mutta nyt puhuttiin ennakoimattomista menoista eli lähinnä hankinnoista lapsille hänen kasvaessaan, leirikoulut, urheilu- ja harrastusvälineet jne. Joo, toki voi laskea, että lapsen hankintoihin pitää säästää joku summa 10-1500 euron välissä kuukausittain, joten ne ei ole ennakoimattomia. Tai jos hankitaan 150e luistimet tietoisesti, niin ei se ole ennakoimatonta. Tuohon suuntaan en jaksa jatkaa väittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa kun täällä on näin paljon 100% optimisteja. Usein väitetään suomalaisten olevan jotenkin pessimistejä, mutta mitä rahaan tulee niin ei pidä paikkaansa.

AINA on jotain mistä säästää ja jos rahat ei riitä niin tee EXCEL-TAULUKKO, johon kirjaat tulosi ja menosi ja johan rahat alkavat riittää. Katselet vaan sitä tekemääsi taulukkoa. Jos tämäkään ei riitä niin avaat uuden pankkitilin ja alat SÄÄSTÄMÄÄN. Näillä säästöillä voit sitten hoitaa pakollisia kulujasi.

Se nyt vaan on sillä tavalla, että kun leikkaat leikkaamastasi, josta on jo leikattu niin jossain vaiheessa tulee köyden pää vastaan. Itse kuljen pikaliimalla korjatuissa silmälaseissa, hiukset tasoittelen itse keittiösaksilla ja ehjiä kenkiä olen nyt kirppikseltä metsästellyt. Tästä jos lähtee vielä muutama kymppi alan vähentämään syömistä.

Se nyt vaan on niin, että aika suurella osalla niistä, jotka valittavat, että rahat eivät riitä, on kyse siitä, että niitä omia menoja ei oikeasti hahmoteta, eikä olla edes ajateltu, että menojen suuruudelle voisi tehdä mitään. Lasku maksetaan, kun se postilaatikkoon tipahtaa, eikä mietitä, onko tämä pakollinen meno vai ei ja voisiko tämän saada jostain edullisemmin. Tämän takia valtaosalle myös oikeasti auttaa se, että ne kulut kirjaa johonkin ylös niin, että ne konkreettisesti näkee. Silloin on paljon helpompi hahmottaa, kuinka paljon rahaa oikeasti mihinkin menee, ja alkaa pohtia, mitkä menoista ovat pakollisia, mitkä turhia, mitkä tarpeellisia, mutteivät välttämättömiä ja mitkä ovat sellaisia, jotka voi ja pitää kilpailuttaa ja mistä voi säästää. Ja kyllä, se toinen tili oikeasti auttaa ihmistä, jolla tili tuppaa tyhjenemään paljon ennen palkkapäivää. Kun pakollisten maksuejn rahat ovat erikseen, hahmottaa paljon paremmin, ettei ole varaa tuhlata niihin kivoihin kenkiin, toiseen karkkipäivään tai kahvilakeikkaan.

Kuten sanoin. Optimisteja, jotka sydämensä pohjasta uskovat siihen, ettei suomalainen voi joutua talousvaikeuksiin mistään muusta syystä kuin liioista karkkipäivistä ja liian hienoista kengistä johtuvista syistä.

Työpaikan menettäminen? Ei ongelmaa, hanki uusi ja säästä.

Kumppanin krooninen sairaus? Ei ongelmaa, kato OTA vaikka toinen duuni. Mitäs laskitte, että teidän taloudessa on kahden hengen tulot ja jossei muuten riitä niin no problem, myy talo ja auto ja kaikki minkä eteen ootte vuosikaudet töitä tehneet. Kato sun kurjuus johtuu siitä, että sä välität omalla työlläsi hankitusta omaisuudesta ja jos realisoit kaiken voit elää kädestä suuhun vielä vuosikymmenen.

Hmh. En kuitenkaan toivo teille mitään pahempaa kuin oman kohtaloni. Ja ihan aidosti silloinkin, että kykenette sen kestämään. Jotkut ei kestä ja sehän se taitaa vuoden 2018 Suomessa olla se lopullinen ratkaisu talousongelmiin. Poistaa itsensä epäonnistumisineen muita rasittamasta. Täällä päin kutsun sitä ihan lehtiotsikoiden perusteella "toimitusjohtajatason ratkaisuksi". Näillä tosin taisi edelleen olla varaa silmälaseihin vaikka se kakkosauto ja kesämökki olivatkin menossa...

Mikä on oikein oma neuvosi ap:lle? Heristää nyrkkiä yhteiskunnalle ja rikkaille ja käpertyä nurkkaan märisemään?

Täällä nyt on aika paljon ollut ihan konkreettisia neuvoja ja ap on tuntunut saaneen niistä ihan tukeakin. Jonkin verran on ollut täyttää tuubaa, mutta ne nyt jokainen lukutaitoinen osaa suodattaa vastauksista pois.

Ei tänne tule kukaan läheisensä tai työpaikkansa menettänyt ihmettelemään rahatilannettaan. Ei tainnut olla ap:kaan taustalla tälläistä tarinaa. Ap ei ole juurikaan avannut lukuja (ihan järkevää, koska ne ovat aina suhteellisia) mutta itse uumoilee asumisensa olevan liian kallista. Voi olla tottakin, mutta koska omistusasunnossa pysyminen on pitkällä tähtäimellä järkevää, on ap:lle neuvottu säästämään lähinnä muualta. Ja jos tulotasossa ei olennaisia muutoksia ole tapahtunut, niin ap:n tuloilla lainasta pitäisi selvitä, jos kerran pankki on sen myöntänyt. Toki se voi tehdä hieman tiukkaa.

Ei kannata pitää itselleen liian kallista lainaa. Se pitää olla aina tuloihin mitotettu. Niin että saa syötyäkin eikä tarvitse pihistellä aina

Tiedät jo siis itsekin mistä kiikastaa, eli asumismenot ovat liian suuret. Hieman pidemmällä aikavälillä joudut siis laskemaan millaiseen asumiseen sinulla on oikeasti varaa, ja myymään kämpän ja muuttamaan sellaiseen jonka pystyt oikeasti myös maksamaan. Niin se vain valitettavasti menee.

Lyhyellä tämän kuukauden rahaongelman aikavälillä ole yhteydessä pankkiin sekä opintolainasta että asuntolainasta: voiko käyttää lyhennysvapaata, voiko maksuohjelmaa muuttaa niin että kk-maksu pienenee. Jos sinulla on tällä hetkellä "ylimitoitettu" maksuohjelma, voi toki olla mahdollista että sitä saa lievennettyä sellaiseksi että pystyt sen maksamaan ja maksuaika ja koko laina-ajan korot säilyy vielä järkevyyden rajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Lähes aina saa säästettyä! Minä elin viisi vuotta 470e/kk ja puolisoni sai samat 470e/kk. Molemmat maksoi vuokrasta + sähköstä + vedestä noin 370e/kk ja lopuilla 200 eurolla ostettiin ruoat, lääkkeet, joululahjat ja kaikki mitä tarvittiin. Sain lähes joka kuukausi useita kymppejä säästöönkin. Nyt kaukosuhteessa minulla menee arkipäivien ruokaan 12e/vko. Ikinä ei ole ollut köyhä olo eikä ole tarvinnut kituuttaa. Lapsia ei edes haluta, koska niihin menisi rahaa. Elämästä voi nauttia pienelläkin summalla! :) Täälläkin jotkut välittää, että jää asumisen ja laskujen jälkeen 300-400e/kk, hohhoijaa...Tuosta summasta puolet pitäisi mennä jo suoraan säästöön!

Mitä sinä syöt?

12€/viikko? tuohan menee jo päivässä iltakaljoihin.

Olisi uuden ketjun aihe, mutta kysyn nyt kuitenkin. Onko kysymyksessä vain jokin AV-harha vai minne katoavat niin usein isät lapsen elämästä?

Luulisi kasvatus- ja elatusvastuun jakamisen helpottavan ainakin henkistä taakkaa, vaikkei perheellä muuten mitään suuria tuloja olisikaan. Vai onko yksinhuoltajuus saatavien etujen kannalta kannatavampaa ja siksi valinta?

En jotenkin oikeasti ymmärrä tätä.

Olen melko nuori, emme itse ole hankkimassa lapsia ihan lähitulevaisuudessa puolisoni kanssa, mutta olemme molemmat kasvaneet kahden vanhemman ja yhden sisaruksen talouksissa. Taloudellisesti haasteellisiakin aikoja on takana, mutta jotenkin se perhe piti aina yhtä ja se tuntui hyvältä.

Tuli vain mieleeni, ei ainoastaan tätä ketjua lukiessani.