GRADUN KANSSA KAMPPAILEVAT, 2018-2019

Mä taas olen loppusuoralla tahkottuani gradun kanssa koko vuoden (tai no, pidin kesäloman hermoromahduksen partaalla). Ohjaajan mukaan noin 99% on valmista...eilen sitten kosahti vanhasta, tekohengitetystä koneesta kovalevy lopullisesti. Olisi kestänyt edes viikon vielä, mutta ei. Ja ei kun ostoksille.🤬

Vierailija kirjoitti:

Mä taas olen loppusuoralla tahkottuani gradun kanssa koko vuoden (tai no, pidin kesäloman hermoromahduksen partaalla). Ohjaajan mukaan noin 99% on valmista...eilen sitten kosahti vanhasta, tekohengitetystä koneesta kovalevy lopullisesti. Olisi kestänyt edes viikon vielä, mutta ei. Ja ei kun ostoksille.🤬

Ja lisäänpä nyt tähän vielä, ettei gradu ole ollut yhtään mitään verrattuna ihan aidosti keljuttaviin ajanjaksoihin elämässä (esim. avioero, oma/puolison sairaus, lapsen murrosikä tmp), ja silti se on onnistunut v*tuttamaan niin että naama meinaa irrota.

Kiitos ja anteeksi.

Lohdutuksesi haluan sanoa, että kaikki kamppailee enemmän tai vähemmän gradun kanssa. Kannattaa vain alkaa kirjoittamaan, ahdistaisipa kuinka paljon. Paska gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan. Mä kirjoitin gradun kahdessa kuukaudessa ja sain kakkosen, mutta olen hyvin työllistynyt. Ei kukaan ole multa kysynyt gradun numeroa. Mua stressasi ja ahdisti tosi paljon ja katsoin parhaaksi, vain tehdä mahdollisimman nopeasti.

Tietenkin jos haluat hyvän numeron, aikaa pitää varata enemmän.

Käytännön vinkkinä sanon, että tee suunnitelma, aseta päivä tavoite esim. etsi yksi kirja ja lue siitä x sivua tai kirjoita sivu tekstiä tai muokkaa x sivua.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tavoitteena on väitöskirja? Varmaan jotain väliä on arvosanalla.

Pakko sanoa suoraan, että jos jo gradun tekeminen on kamppailua johon tarvitsee ohjaajan tukea ja psyykkauskirjallisuutta, väitöskirjaprojektiin ei kannata ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tavoitteena on väitöskirja? Varmaan jotain väliä on arvosanalla.

Pakko sanoa suoraan, että jos jo gradun tekeminen on kamppailua johon tarvitsee ohjaajan tukea ja psyykkauskirjallisuutta, väitöskirjaprojektiin ei kannata ryhtyä.

Vastasin viestiin, jonka mukaan kukaan ei koskaan tule olemaan kiinnostunut gradun arvosanasta, joten tulee pyrkiä saamaan gradu läpi vaikka alhaisimmalla arvosanalla. Tämä pitää paikkansa vain jos tietää opiskelun ylipäänsä olevan itselleen niin haastavaa, ettei halua siihen palata. Huonoja opiskelijoita on yliopistossa tosi vähän, silti gradujumitus on yleistä. Se ei kerro opiskelijan kyvykkyydestä yksin mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vastasin viestiin, jonka mukaan kukaan ei koskaan tule olemaan kiinnostunut gradun arvosanasta, joten tulee pyrkiä saamaan gradu läpi vaikka alhaisimmalla arvosanalla. Tämä pitää paikkansa vain jos tietää opiskelun ylipäänsä olevan itselleen niin haastavaa, ettei halua siihen palata. Huonoja opiskelijoita on yliopistossa tosi vähän, silti gradujumitus on yleistä. Se ei kerro opiskelijan kyvykkyydestä yksin mitään.

Selvennän: en ajatellut tässä opiskelukykyä tai älynlahjoja, vaan luonnetta ja mieltymyksiä. Väitöskirjan tekeminen vaatii pitkäjänteisyyttä, itseohjautuvuutta, voimakasta sisäistä motivaatiota sekä halua paneutua yhteen asiaan kuukausiksi - gradujumitus kielii kyllä hieman noiden ominaisuuksien puutteesta. Jatko-opiskelu ei ole samalla tavalla opiskelua kuin perustutkinnon suorittaminen, vaan tutkimuksen tekemistä.

Tämä menee nyt kyllä ketjun aiheen ohi. Tsemppiä gradutuskissa painiskeleville.

TEETTEKÖ

GRADUNNEKIN

TIKKUKIRJAIMILLA

Kannattaa lukea paljon muiden graduja niin huomaa, että ei se mitään ydinfysiikkaa ole. [Ydinfysiikasta ei kai tehdä edes graduja vaan dippatöitä] Samalla niistä muista graduista voi löytää vinkkejä sopivan metodologian valintaan.

Tärkeintä on mielestäni pitää asia pinnalla eli kirjoittaa joka päivä edes jotain. Tai joka toinen päivä. Kunhan ei hautaa asiaa aina liian kauaksi pois mielestä. Mutta sekin on ihmistyypistä kiinni, toisilla toimii yksi strategia ja toisella toinen. Pahin virhe on mielestäni lukea ja uskoa sokeasti oppaita mielikuvakartoista ja kirjoittamisen prosesseista jos ne tuntuvat itselle vieraalta. On alkukohta A ja valmis gradu B ja se on aivan sama miten siihen pisteeseen B päästään, kunhan valmista tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Lohdutuksesi haluan sanoa, että kaikki kamppailee enemmän tai vähemmän gradun kanssa. Kannattaa vain alkaa kirjoittamaan, ahdistaisipa kuinka paljon. Paska gradu on parempi kuin ei gradua ollenkaan. Mä kirjoitin gradun kahdessa kuukaudessa ja sain kakkosen, mutta olen hyvin työllistynyt. Ei kukaan ole multa kysynyt gradun numeroa. Mua stressasi ja ahdisti tosi paljon ja katsoin parhaaksi, vain tehdä mahdollisimman nopeasti.

Tietenkin jos haluat hyvän numeron, aikaa pitää varata enemmän.

Käytännön vinkkinä sanon, että tee suunnitelma, aseta päivä tavoite esim. etsi yksi kirja ja lue siitä x sivua tai kirjoita sivu tekstiä tai muokkaa x sivua.

Voin sanoa että itse sairastaneena kahta vakavaa fyysistä sairautta, joidenka hoitoon jo menee vähäiset rahani, niin tää gradutuska on aika erilaista. Ei kuolemanpelkoa ja gradupelkoa voi verrata. Gradupelko on silti omalla tavalla pahempaa. Pahin pelkoni tosin elämässä oli kun meinasin lapsena menettää rakkaan vanhempani sairastaessa, mutta selvisi onneksi. Mutta joo voisin jopa omakohtaisesta kokemuksesta sanoa että omat sairaudet on pienempi paha (eri tavalla) ku tää gradustressi. Ei niitä saa (imo) verrata.

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi uskonut, et voin saada vertaistukea, törkeen hyviä vinkkejä ja ymmärrystä täältä. Kiitos kaikille, tämä tuki merkitsee mulle hälyyttävän paljon :D

Mä oon reflektoinut ja teidän vuoksi olen tajunnut muutamia pointteja:

-tarpeeksi kiinnostava aihe

Tämä jos on kunnossa niin muu sujuu kuin itsestään.

Henk. koht kyssä. Millä ihmeen ilmeellä te elätätte itsenne gradun teossa? Käyttekö töissä vai saatteko opintorahaa? Mä en saa mitään, eikä ole edes töitä. Helvettiä kun päivät menee töiden metsästyksessä.

Liittyen aiheen valintaan ja ohjaukseen:

Ymmärrän hyvin toiveen ohjaajan huomiosta, koska kyseessä on oppimisprosessi. Jokaisella ohjattavalla on myös ihan ohjeidenkin mukaan oikeus tiettyyn määrään henkilökohtaista ohjausta (vaikka työn eteneminen on opiskelijan vaastuulla).

Havainnollistan tässä kuitenkin vähän tilannetta toiselta puolelta: omalla väikkäriohjaajallani on tällä hetkellä 7 väitöskirjaa ohjattavana (ja siihenkin hommaan kuuluu henkilökohtaista ohjausta, tohtori_koulutettavat_ muodostavat merkittävän osan tutkimusryhmästä, ohjaaja on itsekin kirjoittaja useimmissa väitöskirjaprojekteissa syntyvissä julkaisuissa). Graduohjattavia on suunnilleen saman verran, ja sitten on vielä muutama kandintekijä. Tähän päälle tulevat ne tutkimusprojektit, jotka eivät liity kenenkään väikkäriin sekä muu opetus ja hallintohommat.

Graduntekijä ei tietenkään ole millään tavalla vastuussa ohjaajansa työmäärästä, mutta näiltä pohjilta varmaan jokainen arvaa, että ohjaajalta saa helpoimmin aiheeseen perehtynyttä ja henkilökohtaista tukea, jos suostuu tekemään työn aiheesta, joka liittyy ohjaajan tutkimusintresseihin. Mitä kauempana aihe on, sitä enemmän ohjaaja joutuu perehtymään siihen vain ohjausta varten, mihin menee taas lisää aikaa. Vaikka aiheen on hyvä olla itsestä kiinnostava, niin suosittelen harkitsemaan sitäkin vaihtoehtoa, että ottaa jonkun ok-aiheen, josta ohjaaja on kiinnostunut. Ainakin, jos tavoitteena on lähinnä saada homma pois alta ja päästä muihin hommiin. Kuulemma “oikeissa” töissäkin voi välillä joutua projektiin, joka ei ole itsestä maailman kiinnostavin, mutta pitää vaan tehdä:)

Toki jos on tiedossa, että just tästä haluan tehdä (eikä kaipaa hirveän aiheeseen perehtynyttä tukea), niin tilanne on eri. Mutta usein tuntuu myös olevan niin, että ihmiset miettivät ihan loputtoman kauan, että mikä olisi täydellinen aihe gradulle, joka on tarkoitus vaan puristaa alta pois.

Itse otin aikanaan graduaiheen siksi, että siitä maksettiin (ei paljon, mutta sen verran, että pystyin kesän tekemään gradua ankeiden kesätöiden sijaan) ja se vaikutti siltä, että kykenen kiinnostumaan siitä riittävästi. Tuskin olisin ikinä päätynyt samaan aiheeseen itse pohtimalla, mutta kiinnostus kasvoi perehtymisen myötä. Hyvä siitäkin tuli (itseasiassa lopulta teimme sen pohjalta ohjaajien kanssa pari julkaisuakin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä olisi uskonut, et voin saada vertaistukea, törkeen hyviä vinkkejä ja ymmärrystä täältä. Kiitos kaikille, tämä tuki merkitsee mulle hälyyttävän paljon :D

Mä oon reflektoinut ja teidän vuoksi olen tajunnut muutamia pointteja:

-tarpeeksi kiinnostava aihe

Tämä jos on kunnossa niin muu sujuu kuin itsestään.

No jaa, ilman ohjausta se superkiinnostava aihekin voi olla yhtä tuskaa, jos ei ole omaa osaamista menetelmissä, teoreettisen viitekehyksen rakentamisessa tai pahimmassa tapauksessa edes aiheen rajaamisessa ja tutkimuskysymyksen asettamisessa. Kaikilla ei graduvaiheessa vielä ole, ja se on ihan ok.

Itsellä taas aikanaan kävi kandin kanssa niin, että ohjaus oli hyvää ja aihe mielettömän kiinnostava, mutta se sitten nostikin rimaa todella paljon, kun tuntui, että en nyt saa tästä työstä "aiheensa arvoista". Kyllä siitä tuli valmista parhaalla arvosanalla, mutta se oli ihan ohjaajan ja ulkopuolelta tulleen tiukan aikataulun ansiota. Jos olisin jäänyt aiheen kanssa yksin, niin väsäisin kandia varmaan vieläkin:D

Valitse lähtökohdaksi jokin aikaisempi työsi, josta jatkat. Tai sovella ainakin samaa metodia tai teoreettista viitekehystä. Tee päätös. Lopulta aiheella ei ole suurta väliä.

Aloita heti. Tyyliin nyt. Minua motivoi yllättävän paljon se, että sivuja alkoi kertyä, vaikka aluksi oli vain sisällysluettelon hahmo, johdannon luonnos, väliotsikoita, lähdeluettelo jne.

Tee työtä joka päivä. Älä kuvittele, että ottamalla omaa lomaa saat voimia kasattua. Niin ei käy, vaan putoat kauemmaksi hommasta. Joka päivä pitää avata tiedosto ja lukea kaikki läpi. Yllättävästi joka kerta työ edistyy. Joinakin päivinä tulee vain korjattua kieliasua ja täsmennettyä, mitä yrittää sanoa, mutta ei se mitään.

Monta kertaa olin tietokoneen eteen istuessani varma, ettei tänään synny mitään, mutta tunnin, parin päästä tekstiä olikin taas pari sivua enemmän. Älä esimerkiksi säästä johtopäätösten ja loppusanojen kirjoittamista viimeiseksi vaan ryhdy luonnostelemaan niitäkin saman tien.

Kannattaa selailla vanhoja graduja. Niistä saa hyviä vinkkejä.