Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ette voi sietää lasten "tunnekasvattamista"?
15.10.2018 |
Tee mieli vetää naamapalmut joka kerta, kun esim. avoimessa pk:ssa joku lapsista on käyttäytynyt huonosti ja sitten sen äiti tai isä aloittaa sen saman tunnekasvatuspälätyksen. Sehän siis kuuluu pienin vaihteluin näin: "kulta pieni, minä näen, että sinä olet vihainen ja on aivan ok olla vihainen, mutta ei silti saa ottaa toisen lelua/lyödä toista/etuilla jonossa". Sitten kun tämä fraasi on toistettu, niin se mukula päästetään jatkamaan hölmöilyjään toisten lasten sekaan.
Mikähän siinä on, että juuri kukaan vanhempi ei näköjään osaa ajatella kasvatusasioista itse vaan pitää mennä sen neuvolan suositteleman tunnekasvatuksen mukaan vaikka hyvin näkisi ettei se toimi ja että se kuulostaa lapsestakin aivan naurettavalta.
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta lässytys yli yksivuotiaalle kertoo aina siitä että kyseessä on erityislapsi eli jollakin tapaa kehitysvammainen, joka ei normaalia ihmistenvälistä puhetta ymmärrä.
Missä aloituksessa puhuttiin lässytyksestä?
Tässä:
”kulta pieni, minä näen, että sinä olet vihainen ja on aivan ok olla vihainen, mutta ei silti saa ottaa toisen lelua/lyödä toista/etuilla jonossa". Sitten kun tämä fraasi on toistettu, niin se mukula päästetään jatkamaan hölmöilyjään toisten lasten sekaan.”
Miten sinä kirjoitetusta tekstistä tiedät onko se lässyttäen sanottu :D vai siis lapsen kullaksi kutsuminen on sinusta lässytystä? No sääli sinun lapsiasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tiedä olevansa vihainen tai iloinen jollei hänelle ole siitä lapsena tuhanteen kertaan lässytetty. Niin se vaan on.
reps
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on monta lasta. Muutama suoraviivaisempi ja huolettomampi ja sitten kaksi supertunteellista. Toinen on tyttö ja alle kouluiässä hänellä oli vaihe, että vatvoi kaikkea mahdollista ja hermoili ja huolehti joka asiasta tai aivan pienestäkin. Kun en itse ole samanlainen oli helppo nähdä miten överiksi se meni. Päätin päästää tuskistaan, näyttämällä että tunteitaan voi hallita. En mennyt koskaan mukaan, jos likka alkoi hermoilla, vaan tein selväksi mistä ei pikkulapsen tarvitse huolehtia ja vakuutin, että joku muu hoitaa mokomista murehtimisen jos se tarpeellista on kenellekään. Ja tytöstä on kasvanut ihan tasapainoinen isompi lapsi, joka osaa itsekin hallita tunteitaan. Tekee tunnollisesti tehtävänsä, mutta kunnioittaa muitakin, mikä hysteerisillä naisihmisillä on tunnetusti vaikeaa. Kauhulla ajattelen sitä, että jotakin tyttäreni kaltaista toista lasta joku paapoo ja puhaltaa liekkeihin kaikella äidillisellä lempeydellään.
Nuoremmalla pojallani on myös haasteita tunteidensa kanssa. Vähän eri tavalla. Hän ottaa kuolemanvakavasti kaiken kärsimänsä vääryyden. Pakkohan sellaista on toppuutella ja opettaa hillitsemään itseään. Niin kuin alussa sanoin, muut lapseni ovat paljon tunnekylmempiä ja ennemmin tarvitsevat tukea muiden huomioonottamiseen ja empatian ja oikeudenmukaisuuden oppimiseen. Onneksi meillä on harvinaisen syvällinen ja lempeä isä. Jos minun yksin pitäisi lohduttaa lapsiani ja jakaa oikeutta, niin kyllä se aika köykäistä olisi.
Sanoittaminen. Hyvähän se on JOS vanhempi/vanhemmat on kartalla lastensa tunne-elämästä tai sen puutteesta. Kuitenkin en ole ollenkaan varma, paljonko sitä on tarvis sanoittaa. Noi alkupään esimerkit sisälsivät oleellisempiakin asioita: ymmärtäminen ja rajoittaminen. Itse varon sanoittamasta lapsiani, koska pelkään, että tulkintani on vajavainen. Vaikka olen mielestäni normaalia kiinnostuneempi ihmisten sielunelämästä ylipäätään. Haluan myös kunnioittaa lasteni yksityisyyttä ja tukea heitä asettamaan omat rajansa, fyysiselle ja psyykkiselle koskemattomuudelle. Olen itse tosi avoin ihminen, mutta en ymmärrä tätä kaiken jakamisen aikakautta. Kaikki menee niin halvalla. Itse asiassa olen sitä mieltä, että omien vanhempieni olisi pitänyt minullekin opettaa itsensäarvostamista ja omien rajojen asettamista.
Kyllä minä aikamoisena lässyttämisenä pidän sitä sanoittamista, mutta toivon ja uskon, että monesti takana on sama pyrkimys kuin minulla: ymmärtää ja rajoittaa.
Se, että sinun herkät lapsesi eivät enää ilmaise tunteitaan sinulle avoimesti, ei tarkoita sitä, että kaikki tunteet olisivat "hallinnassa" tai järkevästi "rajattuja". Minä herkkänä aikuisena voin vakuuttaa sinulle, että jo pienenä lapsena opin näyttelemään coolia ja huoletonta, koska ymmärsin, että se oli aikuisen toive. Olin hyvä lapsi, kun minulla ei ollut liikaa murheita. Herkkä lapsi tekee mielellään kaiken vanhemman toiveiden mukaisesti. Myöhemmin se kostautui ja sairastuin vakavaan masennukseen. Omien rajojeni pitäminen olisi nimittäin vaatinut sitä, että hyväksyn ja tunnistan tunteeni. Tätä en ollut oppinut, koska niitä tunteita ei lapsena oikein olisi saanut olla. Piti olla pärjäävä.
Aivan kuin minun tekstiä. Diagnoosit ovat ahdistuneisuushäiriö ja toistuva masennus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ihminen ei tunne puhdasta "vihaa" vaan tunteet ovat monimutkaisempia juttuja. Mielestäni on väärin yliyksinkertaistaa tunneasioita lapselle.
Abstrakti ajattelu kehittyy käsi kädessä kielen kanssa. Juuri siksi tunteita pitää nimetä. Jos sinusta tuntuu, että kaikki tunteesi ovat hahmottomia möykkyjä, tekee tunnepuhe hyvää sinullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisipa minullekin joku sanonut että on ok tuntea, niistä rankaisemisen sijaan...
Siis on ok käyttäytyä huonosti, ja mistään ei rangaista... Jos teet ikävästi toisille niin äiti ehkä hiukan juttelee sinun kanssa, siinä se.
Voi hyvä luoja. Jos sinulla on paha mieli niin tarkoittaako se automaattisesti että lyöt muita tai rikot tavaroita? Ei. Saa tuntea ja olla paha mieli mutta muita ei saa silti satuttaa eikä käyttäytyä huonosti toisia kohtaan. Oikeasti et tätä ymmärrä?
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
No eiköhän tuosta ole aika helppo kasvattaa pois. Erinomainen tilanne osoittaa, että manipulointi ei toimi, koska "saat olla surullinen, mutta en silti anna sinulle suklaata". Samalla lapsen erillisyys aikuisesta vahvistuu. Lapsi ei kykene horjuttamaan aikuisen tunnemaailmaa omilla tunteillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se tarkoita että ei asettaisi selkeitä johdonmukaisia rajoja että siinä yhteydessä sanoittaa ja antaa niin lapsen tunteelle oikeutuksen. Tai että antaa syyn esim jonkin asian kieltämiselle pelkän kiellon sijaan ei tarkoita että lässyttäisi. Näitä tehdään nimenomaan rajojen asettamisen yhteydessä, eli varmistetaan kuitenkin ettei kielletty käytös jatku eikä toistu, jos joltain jää puuttumaan se osa kasvatuksesta ja vain sanoittaa ja selittää, niin se ei tietenkään oo hyvä, mutta ei tarkoita etteikö ko.sanoittaminen ja selittäminen olisi hyvä rajojen asettamisen yhteydessä, tutkitusti se kyllä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Mitä? Luulet että päiväkodissa tunnesanoitus in sitä että lapsi saa suklaata jos hänellä on paha mieli? Mitä oikein selität?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo "saa olla vihainen" on aivan tarpeetonta sanoa tuollaisessa tilanteessa. Ihme lässytystä.
Eikö lapsille sitten ikinä saisi sanoa mitään, mikä ei ole täysin välttämätöntä?
Ja miksi on tarpeetonta auttaa lasta ymmärtämään, että tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa, ja kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät.
Mihin perustat, että kaikki tunteet ovat sallittuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
AI veikkaat, että varhaiskasvatuksessa opet jakelee suklaata takataskusta, kun 4-vuotias tihrustaa tekoitkua? Hehe, juu ei.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo "saa olla vihainen" on aivan tarpeetonta sanoa tuollaisessa tilanteessa. Ihme lässytystä.
Eikö lapsille sitten ikinä saisi sanoa mitään, mikä ei ole täysin välttämätöntä?
Ja miksi on tarpeetonta auttaa lasta ymmärtämään, että tunne ja teko ovat kaksi eri asiaa, ja kaikki tunteet ovat sallittuja, mutta kaikki teot eivät.
Mihin perustat, että kaikki tunteet ovat sallittuja?
Mihin perustat, että ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Mitä? Luulet että päiväkodissa tunnesanoitus in sitä että lapsi saa suklaata jos hänellä on paha mieli? Mitä oikein selität?
Manipulointi toimii jossakin kontekstissa, vaikka ei kotona toimikaan. Sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei tiedä olevansa vihainen tai iloinen jollei hänelle ole siitä lapsena tuhanteen kertaan lässytetty. Niin se vaan on.
Otetaanpa esimerkki. Ville, 4 vuotta näkee että Petterillä on hieno uusi lelu. Petteri ei anna Villen lainata sitä. Ville lyö Petteriä. Tässä tilanteessa ap huutaisi Villelle "ei saa lyödä" ja veisi jäähylle. Mikä on ihan ok toki sekin. Lyöminen loppuu ja annetaan viesti että se on väärin.
Joku toinen voisi sanoa: Ville, ei saa lyödä. Sinua varmaan harmittaa kun Petterillä on uusi lelu eikä hän anna sinun lainata sitä. Petteri, se on kyllä hieno lelu, voisitko antaa Villen lainata ihan pikku hetkeksi? Ai et, olisi kyllä reilua antaa. Ei siltikään? (koska yleensähän lapset ei anna). No Ville, se on Petterin uusi lelu eikä Petteri nyt halua lainata. Ehkä joskus toiste. Sinullakin on joskus niin tärkeitä leluja ettet halua lainata niitä muille ihan heti.
Tässä tulee nyt monta asiaa opetettua lapselle. Ensin selvitetään kiukun syy. Sitten näytetään mallia että toisen lelua voi kehua vaikka itse haluaisikin sitä katsoa. Sitten ehdotetaan että voisiko kuitenkin antaa, annetaan malli reilusta käytöksestä. Kun ei voi niin opetellaan kunnioittamaan toisen omaisuutta ja tahtoa. Siinä oppii sietämään pettymyksiä. Sitten vielä opetellaan vähän empatiaa että miltä itsestä tuntuisi, sekä Ville että Petteri. Tätä kun toistetaan x tuhatta kertaa niin em. taidot sitten kehittyvät.
Se on kummallista miksi niin monen mielestä tämä on turhaa ja typerää.
Eli tässä äiti "sanoittaa Villen tunteet" ja käytännössä painostaa petteriä antamaan uuden lelunsa VIllelle. Eipä ihme että Ville ensin lyö, kun on tottunut siihen, että äiti klipittää perässä jankuttamassa muita antamaan uudet lelunsa Villen käyttöön.
Mun mielestä tämä on juuri sitä mitä ap puhui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
AI veikkaat, että varhaiskasvatuksessa opet jakelee suklaata takataskusta, kun 4-vuotias tihrustaa tekoitkua? Hehe, juu ei.
T. Varhaiskasvatuksen ope
Koulutuksesi ei näemmä on riittävä työhön jota teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Mitä? Luulet että päiväkodissa tunnesanoitus in sitä että lapsi saa suklaata jos hänellä on paha mieli? Mitä oikein selität?
Manipulointi toimii jossakin kontekstissa, vaikka ei kotona toimikaan. Sitä.
Juu eiköhän siellä päiväkodissa ole monet manipuloinnit ja tekoitkut nähty :,D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Mitä? Luulet että päiväkodissa tunnesanoitus in sitä että lapsi saa suklaata jos hänellä on paha mieli? Mitä oikein selität?
Manipulointi toimii jossakin kontekstissa, vaikka ei kotona toimikaan. Sitä.
Olisiko niin, että äiti on jossakin vaiheessa itse sortunut tunnemanipulointiin. Sitä sattuu helposti, klassinen esimerkki on "kohta äiti suuttuu".
Ilmeisesti täällä on joku tunnepuheen vastustaja, joka on jäänyt omassa kehityksessään uhmaikäisen tasolle, koska on saanut vanhemmiltaan siinä iässä kaiken periksi. Nyt hän kuvittelee edelleen aikuisena, että "tunteiden vastaanottaminen" tarkoittaa sitä, että tunteiden mukaan toimitaan. Koska se aiheuttaisi aikuisen elämässä kaaoksen, hän päätyy kieltämään lapsensa tunteet, että aikuisen (välttämätön ja oikeutettu) valta ja vastuu ei häviäisi tunteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän 4-v. aloittaa usein lauseen: ”Mulle tuli paha mieli kun...” ja jatkaa: ”sä et antanut mulle suklaata. Nyt sun pitää pyytää multa anteeks!” Loppu tulee tekoniiskutuksella säestettynä.
Hoitopaikassa ilmeisesti opetettu sanoittaman tunteita. Manipulointitaidot tuolla kasvatusmetodilla ainakin kehittyvät!
Olen aika vakuuttunut siitä, että tunnesanoitusta harrastanut aikuinen on sen verran älykäs, ettei lähde tuollaiseen mukaan.
Varhaiskasvatuksessa kuitenkin ilmeisesti toimii, kotona sai pettyä. Eihän lapsi hämmenny, vaikka jokainen hänen tapaamansa ja tuntemansa aikuinen sanoittelee omalla tavallaan?
Mitä? Luulet että päiväkodissa tunnesanoitus in sitä että lapsi saa suklaata jos hänellä on paha mieli? Mitä oikein selität?
Manipulointi toimii jossakin kontekstissa, vaikka ei kotona toimikaan. Sitä.
Olisiko niin, että äiti on jossakin vaiheessa itse sortunut tunnemanipulointiin. Sitä sattuu helposti, klassinen esimerkki on "kohta äiti suuttuu".
Kyllä vika varmasti loppuviimeksi aina synnyttäjään palautuu.
Se, että sinun herkät lapsesi eivät enää ilmaise tunteitaan sinulle avoimesti, ei tarkoita sitä, että kaikki tunteet olisivat "hallinnassa" tai järkevästi "rajattuja". Minä herkkänä aikuisena voin vakuuttaa sinulle, että jo pienenä lapsena opin näyttelemään coolia ja huoletonta, koska ymmärsin, että se oli aikuisen toive. Olin hyvä lapsi, kun minulla ei ollut liikaa murheita. Herkkä lapsi tekee mielellään kaiken vanhemman toiveiden mukaisesti. Myöhemmin se kostautui ja sairastuin vakavaan masennukseen. Omien rajojeni pitäminen olisi nimittäin vaatinut sitä, että hyväksyn ja tunnistan tunteeni. Tätä en ollut oppinut, koska niitä tunteita ei lapsena oikein olisi saanut olla. Piti olla pärjäävä.