Muita, jotka ette voi sietää lasten "tunnekasvattamista"?
Tee mieli vetää naamapalmut joka kerta, kun esim. avoimessa pk:ssa joku lapsista on käyttäytynyt huonosti ja sitten sen äiti tai isä aloittaa sen saman tunnekasvatuspälätyksen. Sehän siis kuuluu pienin vaihteluin näin: "kulta pieni, minä näen, että sinä olet vihainen ja on aivan ok olla vihainen, mutta ei silti saa ottaa toisen lelua/lyödä toista/etuilla jonossa". Sitten kun tämä fraasi on toistettu, niin se mukula päästetään jatkamaan hölmöilyjään toisten lasten sekaan.
Mikähän siinä on, että juuri kukaan vanhempi ei näköjään osaa ajatella kasvatusasioista itse vaan pitää mennä sen neuvolan suositteleman tunnekasvatuksen mukaan vaikka hyvin näkisi ettei se toimi ja että se kuulostaa lapsestakin aivan naurettavalta.
Kommentit (306)
Vierailija kirjoitti:
Olen lastenhoitaja ja kaikki päivät kuluvat työssäni siihen, kun vuorotellen vain sanoitan, sanoitan ja vieläkerran sanoitan lapsille tunteitaan ym...Olen päättänyt, että kun ja jos minulla on joskus oma lapsi, niin jumalauta joskus saa luvan riittää pelkkä EI!!!
Mitä kohtaa sanassa EI et ymmärrä?
Meillä ei työnantaja onneksi pakota tuohon, vaan saa käyttää ihan omaa järkeään ja varsinkin tilannetajuaan sen suhteen, että miten pyrkii ratkaisemaan eri tilanteet.
Vannon tunnekasvatuksen nimeen, mutta kiellon jälkeen en anna lapsen jatkaa sekoilua. Niin se toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt mietitään, että näin aikuisina ollaan harmissamme jostain asiasta niin toivotaanko esimerkiksi puolisolta vastausta a) "lopeta jo se pillittäminen pikkuasiasta, nyt riittää" vai b) "kulta, mä nään et oot tosi harmissasi..." jne.
Jos lapsi on tunteessa ja tekee sen seurauksena jotain negatiivista (kiukuttelee/lyö...) niin mitä lapsi oppii siitä, että aikuinen käskee vain lopettamaan ja tukahduttamaan sen tunteen - ilman, että sitä tunnetta ja tilannetta yhdessä tunnistetaan ja käsitellään.
Koska siitähän tässä perimmäisenä on kyse - tunteiden tunnistamisesta, käsittelystä ja itsesäätelystä.
Kuinka moni aikuinen osaa ilmaista aina rakentavasti esim. vihaa?
Tuo "tunteiden tukahduttaminen" on tämän tunnekasvatusideologian omaa jargonia jolla ei ole mitään vastinetta tosielämässä. Jos minä perustelen lapselle miksi tämän ei kannata kiukutella asiasta X niin ei se ole mitään tunteiden tukahduttamista. Sekään ei ole tunteiden tukahduttamista, että kun perustelu on toistettu niin monta kertaa, että lapsi osaa sen perustelun jo varmasti niin ei enää perustella vaan käsketään pelkästään.
Se ei myöskään ole mikään normaali skenaario, että lasta jotenkin käskettäisiin "lopettamaan tunne". Kiukuttelu, tappelu tai muu voidaan kyllä käskeä lopettamaan. Joskus voidaan kyllä kehottaa vaikka lopettamaan turha murehtiminen tai kateellisuus, mutta se on poikkeus eikä varsinaisesti käskemistä.
Mutta se kiukuttelu ja tappelukin johtuvat jostain. Jos lasta kiukuttaa niin joku asia siellä taustalla harmittaa, ja jos sitä ei sanoiteta niin miten lapsi oppisi sitä ikinä itse myöskään tunnistamaan tai käsittelemään.
Siksihän jäähyäkään ei enää suositella.
Jos nyt esimerkiksi lasta harmittaa kun ei saa lainata toisen lelua ja alkaa kitisemään muista asioista ja mätkäisee sitä toista muksua päähän. Lasta kielletään kitisemästä ja lyömästä ja laitetaan jäähylle "miettimään tekosiaan ja tulemaan takaisin kun x-aikaa on kulunut ja osaa käyttäytyä". Mitä se lapsi osaa siellä jäähyllä miettiä yksinään jos ei itsekään osaa tunnistaa et häntä nyt harmittaa kun toisella on niin hieno lelu? "En saa olla vihainen", koska vain hyväksytty käytös kelpaa.Siksipä sille lapselle sanoitetaan et sua harmittaa jne. Ja toivottavasti joku päivä lapsi tajuaa sen itsekin ja osais miettiä et millä puran tän harmistuksen ettei tarvii kitistä ja lyödä kaveria. Eikä niin että harmitus ei oo hyväksytty tunne.
Lapsen huono käytös johtuu yleensä aivan muista asioista kuin siitä, että lapsi ei esim. tietäisi olevansa vihainen.
Jäähy taas on rangaistus eli sen tarkoitus ei ole sinällään olla mikään opetustuokio. Opetuskeskustelua voi pitää esim. ennen ja jälkeen jäähyn.
Kuten jo aiemmin on mainittu, niin koko tämä tunteiden sanoittaminen on muotijuttu, jota on harrastettu vasta pari vuotta laajemmassa mitassa. Aiemmin lapsuuttaan eläneetkin ovat silti oppineet tunnistamaan tunteita ja käsittelemään niitä, vaikka yhtään heidän tunnettaan ei olisi koskaan sanoitettu.
Kuka oppi, kuka ei. Ja aika paljon tunteita on sanoitettu jo ennen kuin siitä piti tehdä käsite koska empatiakyvyttömimmät ja omista tunteistaan pahiten pihalla olevan tarvitsevat rautalankamalleja vuorovaikutukseen.
Kaikki normaalit ihmiset osaavat tunnistaa tunnetiloja ja käsitellä niitä. Täysin naurettava väite, etteikö joku osaisi tunnistaa vaikkapa vihaisuutta ja tarvittaessa yrittää hillitä sitä.
Kai tässä maassa sitten on aika vähän niitä normaaleja ihmisiä, kun masennus on niin iso ongelma. Useinhan sen taustalla ovat vaikeudet tunteiden käsittelyssä rakentavalla tavalla.
Minä olen kasvatustieteilijä, ja alusta alkaen tunnekasvatus oli kasvatustyöni perusta. Tai minä kutsuin sitä silloin empatiakasvatukseksi.
Nyt lapseni on 18 v. Ja aloittanut masennuslääkityksen.
Itse en usko enää mihinkäön kasvatukseen, ainoastaan lasta arvostavaan kohteluun....
Vierailija kirjoitti:
Olen lastenhoitaja ja kaikki päivät kuluvat työssäni siihen, kun vuorotellen vain sanoitan, sanoitan ja vieläkerran sanoitan lapsille tunteitaan ym...Olen päättänyt, että kun ja jos minulla on joskus oma lapsi, niin jumalauta joskus saa luvan riittää pelkkä EI!!!
Mitä kohtaa sanassa EI et ymmärrä?
Mä niin komppaan sua👍
T. Toinen lastenhoitaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lastenhoitaja ja kaikki päivät kuluvat työssäni siihen, kun vuorotellen vain sanoitan, sanoitan ja vieläkerran sanoitan lapsille tunteitaan ym...Olen päättänyt, että kun ja jos minulla on joskus oma lapsi, niin jumalauta joskus saa luvan riittää pelkkä EI!!!
Mitä kohtaa sanassa EI et ymmärrä?Mä niin komppaan sua👍
T. Toinen lastenhoitaja
Siis oikeastiko teillä on joku sanoituspakko? Onko pakko myös sanoa lapsille, että "mikään tunne ei ole kielletty" tai vastaavaa?
Tunteiden sanoittaminen on kyökkipsykologien luvattu maa. Koskaan aikaisemmin historiassa he eivät ole saaneet yhtä suurta ihailua "taitojensa" vuoksi.