Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?

Itse olen introvertti, ja ehdin aina saada kavereilta kutsun kylään, ennen kuin ehdin päästä siihen pisteeseen että jaksan kutsua kavereita meille. Näen kavereita aika harvoin, ja useasti kyllä jossain muualla, kuin kenenkään kotona.

On, mutta olen samanlainen itsekin. En edes muista, milloin ihmiset olisivat kutsuneet toisiaan koteihinsa, jos ei ole mitkään juhlat. Aina tavataan jossain muualla. Käydään esim leffassa ja sen jälkeen tai ennen jossain syömässä tai käydään vaan siellä keikalla ja sen jälkeen lähdetään omiin koteihin. Ovatko ystäväsi saaneet sinusta käsityksen, että viihdyt paremmin kotonasi kuin jossain muualla kuten kahvilassa tms? Ja kutsut heitä nimenomaan kotiisi etkä ehdotakaan mitään muuta paikkaa? Voin mä jonkun kotiinkin mennä, jos toinen ei halua tavata muualla kuin kotonaan. 

En koskaan kutsu ketään kotiini koska en viitsi osallistua varustelukilpaan, eli siihen että kellä on hienoimmat keittiövälineet, telkkarit, sohvat ja designer-matot.

Jos kutsuisin, niin väistämättä joku sanoo että "meillä olisi ollut enemmän tilaa", tai että "meillä olisi ollut isompi telkkari josta näkee paremmin". Hyvä, mennään siis automaattisesti teille. Säästän rahani muuhun.

Minäkin olen meidän kaveriporukasta se, jonka luona aina kokoonnutaan ja istustaan iltaa. Oli sitten vappu tai uusivuosi, niin meillä ollaan. Olen ajatellut, että näin on siksi, koska asumme omakotitalossa ja meillä on eniten tilaa. Muut porukasta asuvat pienemmissä kerrostaloasunnoissa. Tosin olisi joskus kiva olla vieraanakin, ettei tarttis aina emännöidä.

On ollut näin toimivia ystäviä, mutta olen sitten kyllästynyt heidän seuraansa.

Mulla on. Ja minä pistän sen laiskuuden ja osaamattomuuden ja hiukan myös välinpitämättömyyden syyksi. Itsekästä joka tapauksessa, vaikka kyllä mielellään istuvat meillä perheineen tuntitolkulla syömässä.

Mieheni suvussa hyvä esimerkki. Kokoonnuimme aina meillä muutaman kerran vuodessa syömässä, milloin mistäkin syystä. Paikalla olivat appivanhempani, mieheni veli perheineen ja meidän perhe. Serkut saivat olla yhdessä ja mummi ja pappa olivat iloisia, kun oli koko suku koolla. Kaksi vuotta sitten päätin, että nyt on jonkun muun vuoro kutsua meidät kaikki. Ei ole toteutunut, ei olla porukalla nähty. Eikä ole kyse tilasta tai rahasta. Enemmänkin ihan vaivannäöstä. Ei viitsitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen introvertti, ja ehdin aina saada kavereilta kutsun kylään, ennen kuin ehdin päästä siihen pisteeseen että jaksan kutsua kavereita meille. Näen kavereita aika harvoin, ja useasti kyllä jossain muualla, kuin kenenkään kotona.

Etkö voi kiittää kutsusta ja ehdottaa, että nähtäisiinkin vaihteeksi teillä? Ehdotuksesi voisi toiselle mieluinen yllätys. Yksipuolinen kestitseminen alkaa usein ajan saatossa tympiä.

Minulla oli ystävä, joka aina halusi nähdä joko minun luonani tai kahvilassa. En ollut tyytyväinen siihen, etten saanut kutsuja hänen luokseen. Yritin usein ehdottaa tapaamista toisen luona, mutta aina oli hänestä kivempi tulla joko meille tai nähdä kahvilassa. Lopulta kyllästyin häneen. Silloin hän ilmeisesti ymmärsi, ettei ystävyys ollutkaan balanssissa ja pyysi kotiinsa. Minulta oli kuitenkin siinä vaiheessa jo kiinnostus toisen seuraa kohtaan päättynyt kauan sitten.

Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.

Kotiinsa kutsuja voi kyllä ihan itsekin ehdottaa muita paikkoja kuin kenenkään kotia. Jos joku kutsuu mut kotiinsa, oletan, että hän haluaa mut kotiinsa eikä että hän pääsisi mun kotiini. Mulle sopii loistavasti, että tavataan jossain muualla kuin kenenkään kotona. 

Mä kutsun joitakin ystäviä kotiin, toisia en. Ne joita en kutsu on sellaisia joiden olen kuullut päivittelevän jonkun ihmisen kodin seksiseuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luultavasti kyseessä ovat melko mukavuudenhaluiset ihmiset, jotka ajattelevat, että pääsee helpommalla jollei kestitse itse ketään. Ja ovat sen verran ajattelemattomia, etteivät mieti sitä, ettei ystävyys loputtomiin kestä sitä, että vain toinen näkee sen eteen vaivaa. Jossain vaiheessa kutsut loppuvat, kun toinen kyllästyy siihen, ettei hän pääse ikinä vuorollaan nauttimaan vieraanvaraisuudesta.

Kotiinsa kutsuja voi kyllä ihan itsekin ehdottaa muita paikkoja kuin kenenkään kotia. Jos joku kutsuu mut kotiinsa, oletan, että hän haluaa mut kotiinsa eikä että hän pääsisi mun kotiini. Mulle sopii loistavasti, että tavataan jossain muualla kuin kenenkään kotona. 

Mikset itse kutsu muita kotiisi?

En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.

Saidat ihmiset tekevät tuota. On mukava viettää kiva ilta toisen piikkiin. Kahvilaankin voidaan mennä, mutta ikinä ei tarjota siellä muille mitään, vaikka kuinka paljon oltaisiin sitä ennen toisen luona luuhattu ja syöty ja juotu kaappeja tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ystävä, joka aina halusi nähdä joko minun luonani tai kahvilassa. En ollut tyytyväinen siihen, etten saanut kutsuja hänen luokseen. Yritin usein ehdottaa tapaamista toisen luona, mutta aina oli hänestä kivempi tulla joko meille tai nähdä kahvilassa. Lopulta kyllästyin häneen. Silloin hän ilmeisesti ymmärsi, ettei ystävyys ollutkaan balanssissa ja pyysi kotiinsa. Minulta oli kuitenkin siinä vaiheessa jo kiinnostus toisen seuraa kohtaan päättynyt kauan sitten.

Musta kylään meno on suurempi vaiva kuin emännöinti. Mulla oli kaveri joka aina halusi että nähdään hänen luonaan. Kyllästyin olemaan aina se joka näki vaivaa mennäkseen toisen luo.

Mutta, ei siis voi tietää kumpaa toinen pitää suurempana vaivannäkönä. Toki jos tasapuolisesti käydään kylässä, ongelmaa ei ole

Vierailija kirjoitti:

En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.

Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.

Ja jos kyseessä on kokonaiset perheet, mennäänkö perheinä sitten aina ulos? Käydään ravintolassa, huvipuistossa, museossa, puistossa, metsäretkellä? Meilläkin monta perhettä ystävinä, jotka eivät kauheasti harrasta kutsumista kotiinsa. Asuvat kuitenkin kaukana, joten ajetaanko 2 tuntia, että tavataan ravintolassa? Ei todella.

Vierailija kirjoitti:

Mä kutsun joitakin ystäviä kotiin, toisia en. Ne joita en kutsu on sellaisia joiden olen kuullut päivittelevän jonkun ihmisen kodin seksiseuraa.

Aargh, siis SEKASOTKUA! :D

Me ollaan asuttu nyt 3 vuotta liian pienessä asunnossa (etsitty sopivaa omaa), tänne ei viitsi kutsua ketään kun on niin ahdasta. Kohta päästään isompaan ja sinne ihan haluaakin pyytää ihmisiä kylään.

Minulla on paras ystävä tällainen. Hän ei kutsu ystäviä kotiinsa. Eikä siihen ole mitään muuta syytä kuin että hän viettää niin paljon aikaa kodissaan (freelancer), että aina ystäviä nähdessään hän haluaa ulos. Käymme kävelyllä, kaupungilla, matkustamme yhdessä. Nyt 20 vuoden ystävyyden aikana, tänä kesänä, näin hänen kotinsa nopeasti, kävin siis siellä. Kaunis koti.