Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?
15.10.2018 |
Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, jotka eivät koskasn kutsu kylään. Tulevat kyllä milellään meille iltaa istumaan ja lähtevät esim. keikoille tai leffaan. Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Näin! Mun suvussa tässä tapahtui kulttuurien yhteentörmäys kun lapsena kaupunkiin muuttanut serkkuni kutsui erään vanhemman sukulaisen ravintolaan syömään vanhempiensa kotiseudulla käydessään. Tää vanhempi sukulainen oli jälkeenpäin aivan pöyristynyt siitä että hänet oli kutsuttu syömään ja lasku oli pitänyt maksaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin riippuu taas ihan täysin ihmisten odotuksista.
Joku kutsuu ihmisiä kylään, kestitsee ja maksaa kaikki ainekset, eikä odota mitään vastapalvelusta. Toinen taas mielessään kyräilee että kun taas meni paljon rahaa eikä kukaan maksa minulle mitään koskaan. Ei tätä voi tietää, jos ei sitä koskaan ääneen sanota - ja toiseekseen, pakkoko on kutsua ketään kotiinsa, jos sen tekee vain vastapalveluksen toivossa ja sitten pettyy ja katkeroituu kun ei saakaan kuvittelemaansa?
Itse en juurikaan kutsu ketään kylään. Viime vuonna taisi olla viimeksi. Kotonani ei ole mitenkään erityisen mukavaa vieraille, ei ole sohvaa eikä muutenkaan erityisen mukavia istuimia. Kuitenkin aina jonkun luokse mentäessä vien samaksi illaksi tarkoitettua tarjottavaa. Sovimme aina yhdessä kuka tuo mitäkin. Tai jos menemme ravintolaan, tarjoamme toisillemme juomia emmekä laske pennejä jaettujen ruoka-annosten suhteen.
Kyllä se on kyräilijän oma häpeä, jos vain mielessään miettii miten toisten hänen mielestään tulisi käyttäytyä mutta ei saa suutaan auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Kyllä olen. Mikä sinä olet?
Maalla ja kaupungissa,ulkomailla ja Suomessa asunut. Duunaritaustainen, nykyään itse keskiluokkainen .
Voi luoja. Miten kukaan voi saada eipäs juupas -väittelyn aikaan tällaisesta aiheesta? :D
Toiset kutsuu, toiset ei. Hyväksykää se, piste.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin riippuu taas ihan täysin ihmisten odotuksista.
Joku kutsuu ihmisiä kylään, kestitsee ja maksaa kaikki ainekset, eikä odota mitään vastapalvelusta. Toinen taas mielessään kyräilee että kun taas meni paljon rahaa eikä kukaan maksa minulle mitään koskaan. Ei tätä voi tietää, jos ei sitä koskaan ääneen sanota - ja toiseekseen, pakkoko on kutsua ketään kotiinsa, jos sen tekee vain vastapalveluksen toivossa ja sitten pettyy ja katkeroituu kun ei saakaan kuvittelemaansa?
Itse en juurikaan kutsu ketään kylään. Viime vuonna taisi olla viimeksi. Kotonani ei ole mitenkään erityisen mukavaa vieraille, ei ole sohvaa eikä muutenkaan erityisen mukavia istuimia. Kuitenkin aina jonkun luokse mentäessä vien samaksi illaksi tarkoitettua tarjottavaa. Sovimme aina yhdessä kuka tuo mitäkin. Tai jos menemme ravintolaan, tarjoamme toisillemme juomia emmekä laske pennejä jaettujen ruoka-annosten suhteen.
Kyllä se on kyräilijän oma häpeä, jos vain mielessään miettii miten toisten hänen mielestään tulisi käyttäytyä mutta ei saa suutaan auki.
Entä jos sanoo asioista useampaankin kertaan, mutta viesti ei vain mene perille? Kenen häpeä se sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi Sinun pitää itse kutsua näitä kotiisi. Pysy itse linjassa ja pidä nämä ystävät keikka- ja leffaseurana. Muutenkin suomalainen tapa kutsua ja tavata kodeissa on melko tunkkainen. Onhan tuhansia paikkoja kodin ulkopuolella joissa on kiva käydä yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Näin! Mun suvussa tässä tapahtui kulttuurien yhteentörmäys kun lapsena kaupunkiin muuttanut serkkuni kutsui erään vanhemman sukulaisen ravintolaan syömään vanhempiensa kotiseudulla käydessään. Tää vanhempi sukulainen oli jälkeenpäin aivan pöyristynyt siitä että hänet oli kutsuttu syömään ja lasku oli pitänyt maksaa itse.
Mä taas en ikimaailmassa odottaisi että kukaan maksaisi yhtään mitään puolestani. Vain selkeällä business-illallisella oletan että korkein paikalla oleva maksaa firman kortilla. Kavereiden tai sukulaisten kesken ei kyllä ikinä ole tarjottu. En koe että kutsu syömään on varsinainen kutsu, vaan paremminkin idea, ehdotus, "hei tulisitko meidän kanssa siihen ja siihen ravintolaan, on kuulemma hyvä". Ei pidä sisällään vihjettä, että ruokani maksettaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin riippuu taas ihan täysin ihmisten odotuksista.
Joku kutsuu ihmisiä kylään, kestitsee ja maksaa kaikki ainekset, eikä odota mitään vastapalvelusta. Toinen taas mielessään kyräilee että kun taas meni paljon rahaa eikä kukaan maksa minulle mitään koskaan. Ei tätä voi tietää, jos ei sitä koskaan ääneen sanota - ja toiseekseen, pakkoko on kutsua ketään kotiinsa, jos sen tekee vain vastapalveluksen toivossa ja sitten pettyy ja katkeroituu kun ei saakaan kuvittelemaansa?
Itse en juurikaan kutsu ketään kylään. Viime vuonna taisi olla viimeksi. Kotonani ei ole mitenkään erityisen mukavaa vieraille, ei ole sohvaa eikä muutenkaan erityisen mukavia istuimia. Kuitenkin aina jonkun luokse mentäessä vien samaksi illaksi tarkoitettua tarjottavaa. Sovimme aina yhdessä kuka tuo mitäkin. Tai jos menemme ravintolaan, tarjoamme toisillemme juomia emmekä laske pennejä jaettujen ruoka-annosten suhteen.
Kyllä se on kyräilijän oma häpeä, jos vain mielessään miettii miten toisten hänen mielestään tulisi käyttäytyä mutta ei saa suutaan auki.
Entä jos sanoo asioista useampaankin kertaan, mutta viesti ei vain mene perille? Kenen häpeä se sitten on?
No se on tietenkin ihan eri tilanne. Sitten voi sanoa suoraan, että koen että ystävyytemme on epätasapainossa, ja en halua enää kestitä muiden illanviettoa. Nähdään jatkossa ravintolassa ja maksetaan kukin omamme. Tai ei tietysti mikään pakko ole nähdä ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Näin! Mun suvussa tässä tapahtui kulttuurien yhteentörmäys kun lapsena kaupunkiin muuttanut serkkuni kutsui erään vanhemman sukulaisen ravintolaan syömään vanhempiensa kotiseudulla käydessään. Tää vanhempi sukulainen oli jälkeenpäin aivan pöyristynyt siitä että hänet oli kutsuttu syömään ja lasku oli pitänyt maksaa itse.
Mä taas en ikimaailmassa odottaisi että kukaan maksaisi yhtään mitään puolestani. Vain selkeällä business-illallisella oletan että korkein paikalla oleva maksaa firman kortilla. Kavereiden tai sukulaisten kesken ei kyllä ikinä ole tarjottu. En koe että kutsu syömään on varsinainen kutsu, vaan paremminkin idea, ehdotus, "hei tulisitko meidän kanssa siihen ja siihen ravintolaan, on kuulemma hyvä". Ei pidä sisällään vihjettä, että ruokani maksettaisiin.
Jep. Tässäpä kulttuurit törmäsi. Serkku oli ympäristössä jonka kulttuuria ei tuntenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Kyllä olen. Mikä sinä olet?
Maalla ja kaupungissa,ulkomailla ja Suomessa asunut. Duunaritaustainen, nykyään itse keskiluokkainen .
No mikä noista sun taustassa olevista asioista selittää sun halua maksaa muiden laskuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Kyllä olen. Mikä sinä olet?
Maalla ja kaupungissa,ulkomailla ja Suomessa asunut. Duunaritaustainen, nykyään itse keskiluokkainen .
No mikä noista sun taustassa olevista asioista selittää sun halua maksaa muiden laskuja?
Duunaritaustaisuus ja maalaisuus, osin ehkä myös ulkomailla asuminen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.Kuka sanoo että ei ole tapana maksaa toisen laskua? Kyllä mun kavereista joidenkin kanssa voidaan maksaa. Ei Suomi oo tässä asiassa mikään yhden toimintatavan maa. Luulen, että muutenkin ongelmia tässä tulee eniten niille joiden mielestä on vain yksi tapa toimia oikein.
Ei kukaan sano, mutta näin nyt vain on. Olen asunut Suomen lisäksi ulkomailla, jossa olikin tapana, että vuoroon tapailtiin perheiden kanssa ravintoloissa ja perheet maksoivat laskut vuorokerroilla. Suomessa kukaan koskaan ei ole jotain yksittäistä kahvikupposta lukuunottamatta maksanut toistensa laskuja. Ja olen jo 50-vuotias eli elämää on nähtynä aika paljon.
No mä olen nuorempi ja viimeksi viime viikolla maksoin ystäväni ruuan. Ja kyllä muistan jo lapsuudessani vanhempieni toimineen samoin. Ootko kaupunkilainen ja keskiluokkaan kuuluva? Niissä piireissä olen Suomessa tottunut maksamaan aina vain oman laskuni.
Näin! Mun suvussa tässä tapahtui kulttuurien yhteentörmäys kun lapsena kaupunkiin muuttanut serkkuni kutsui erään vanhemman sukulaisen ravintolaan syömään vanhempiensa kotiseudulla käydessään. Tää vanhempi sukulainen oli jälkeenpäin aivan pöyristynyt siitä että hänet oli kutsuttu syömään ja lasku oli pitänyt maksaa itse.
Mä taas en ikimaailmassa odottaisi että kukaan maksaisi yhtään mitään puolestani. Vain selkeällä business-illallisella oletan että korkein paikalla oleva maksaa firman kortilla. Kavereiden tai sukulaisten kesken ei kyllä ikinä ole tarjottu. En koe että kutsu syömään on varsinainen kutsu, vaan paremminkin idea, ehdotus, "hei tulisitko meidän kanssa siihen ja siihen ravintolaan, on kuulemma hyvä". Ei pidä sisällään vihjettä, että ruokani maksettaisiin.
Maalla ikänsä asunut vanhemman polven ihminen toimii eri sääntöjen mukaan. Ravintoloissa käyminen ei ole tapana muuten kuin juhlatilanteissa ja silloin juhlien järjestäjä eli kutsuja maksaa. Nuoret toimii toisin.
Me tavataan aina saman ystävän luona. Tähän on monta syytä: hänelle on isoin asunto, pienet lapset ja satunnaista ilta- ja yötyötä tekevä puoliso. Äärettömän harvoin tapaamme niin että lapset eivät olisi kotona ja usein etenkin viikonloppuisin hänen puolisonsa on töissä eli pääsemme helpommalla, kun lapsia ei roudailla edestakaisin. Lapsilla kuluu aika normaaleissa puuhissaan ja monesti he menevät nukkumaan ennen kuin me lähdemme kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko niiden koti on niin kurppanen ettei kehtaa näyttää, tai sitten ne piilottelee ruumiita sänkyjen yms alla eikä halua näyttää niitä. Soita varalta 112, niin saat asian varmistettua.
Minä :D Mun kaverit kutsuu itsensä mun luo kylään, mikä on mulle aina ok.
Tässä ketjussa olisi hyvä mainita, onko kyseessä parikymppinen sinkku, jolla ainoa siedettävä kämppä kaveriporukassaan vai kolmilapsisen perheen äiti. Kun työssäkäyvänä ison perheen äitinä viitsii kutsua ystäviä kylään, ei todella ymmärrä, että miksi joku ei kutsu vastavuoroon kylään.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa olisi hyvä mainita, onko kyseessä parikymppinen sinkku, jolla ainoa siedettävä kämppä kaveriporukassaan vai kolmilapsisen perheen äiti. Kun työssäkäyvänä ison perheen äitinä viitsii kutsua ystäviä kylään, ei todella ymmärrä, että miksi joku ei kutsu vastavuoroon kylään.
Auts, mä ihmettelen miten kukaan viitsii mennä kylään isoon lapsiperheeseen. Oon ajatellut että perheelliset ajattelee siinä vaan omaa mukavuuttaan, ettei tarvii roudata lapsia minnekään eikä järkätä niille hoitoa, vieraiden mukavuudesta lapsiperhekaaoksen keskellä viis.
En ole koskaan ajatellut tuota noin että joku kokisi sen ongelmana että vain hänen luonaan oleskellaan. Yleensä kun nämä vakioemännät kun tykkäävät että kotona on porukkaa ja kutsuvat sen takia jatkuvasti ihmisiä kylään. Vähän niinkuin joku Monica Frendeissä "I'm always the hostess" :). En ole tajunnut että joidenkin mielestä siihen sisältyy jokin käsittämätön vastavuoroinen kodin esittelyn periaate, joka koskee myös niitä ystäviä jotka eivät halua kotiaan esitellä. Ihmiset tuovat kuitenkin tapaamisiin ja muutenkin ihmissuhteisiin paljon muutakin kuin kotinsa, "kestittävä" voi sitten vastavuoroisesti tuoda reilummat tuliaiset ja mehevämmät jutut kuin "kestitsijä".
Minä olen se ystävä. Ei vaan huvita.
Ei vaan nimenomaan toisin päin. Olen tuntenut ystäväni 8 v ja tuona aikana hän on käynyt kerran luonani ja silloinkin noin puolen tunnin ajan. Kova kiire oli kotiin juomaan kaljaa. Noh, enpä mäkään enää jaksa käydä hänen luonaan.