Lue keskustelun säännöt.
Onko teillä ystäviä, jotka eivät koskaan kutsu kotiinsa?
15.10.2018 |
Minulla on pari pitkäaikaista ystävää, jotka eivät koskasn kutsu kylään. Tulevat kyllä milellään meille iltaa istumaan ja lähtevät esim. keikoille tai leffaan. Mistä tämmöinen voi johtua?
Kommentit (204)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muutenkin kovin ihmeellisiä. Meillä vierailee säännöllisesti kaksilapsinen perhe, joka tulee kolmen tunnin ajomatkan päästä. Kutsumme heitä lomilla tai viikonloppuina ja he tulevat noin klo 13 aikaan, jolloin meillä tietysti on ruoka tarjolla. Perheen äiti on tyytyväinen, että lapset saavat heti ruokaa, kun alkaa olla jo nälkä. Kun meidät kerran kutsuttiin vastavierailulle, aikuisille iskettiin käteen viinilasi ja lapsille ei mitään. Kun klo tuli parin tunnin päästä 15, perheen äiti nousu ylös ja yllättäen totesi, että lähtisivätkö miehet kauppaan ostamaan jotain grillattavaa. Meidän lapset olivat jo aivan näännyksissä, mutta saatiin kuin saatiinkin ruokaa klo 18. Päätimme, että jos meidät vielä kutsutaan kylään sinne, menemme ensin Mäkkärin kautta.
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.
Et ota vieraita mitenkään huomioon, jos kutsut heidät luoksesi? 👀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yks ei kutsu, hänen kotinsa on "kaatopaikka".
Eikä sellaista joka ajattelee hänen kodistaan noin kannatakaan kutsua .
Sain kerran kaveriltani viestin, jossa hän kertoi miten varmaan tulisin yhden hänen kaverinsa kanssa hyvin toimeen kun silläkin on tavarat ihan hujanhajan.
Sama kaveri ihmettelee aina muiden parisuhteita, mitä yhteistä noillakin muka on.
Olen vähentänyt huomattavasti omista asioistani kertomista ja kotiini en ole häntä enää vuosiin päästänyt. Saan kyseiseltä kaverilta pitkiä viestejä, joissa hän kertoo omista huolistaan ja murheistaan perinpohjaisesti, mutta kaveri ei ole ollenkaan huomannut, että en kerro hänelle enää mitään henkilökohtaisempaa.
Kyseinen tyyppi muuten ihmetteli miten hänen petauspatjansa on mennyt ihan mustaksi, joten ei itse ole mikään siisteyden perikuva.
Vierailija kirjoitti:
Yks ei kutsu, hänen kotinsa on "kaatopaikka".
Minulla oli aikanaan juurikin tämä syy olla kutsumatta. Lievä/keskivaikea masennus ja muutenkin vaikea elämänvaihe, joten koti oli oikeasti "kaatopaikka". Ei sitä halunnut muille näyttää. Sen sijaan jaksamisen mukaan kävin kyllä mielelläni kavereilla kylässä, niin pysyi vähän arjessa kiinni. Nyt, kun asiat ovat kunnossa ja kämppä perussiisti, kutsun mielelläni kavereita kylään. Mutta luulen, että osalla kyse on mukavuudenhalusta ja laiskuudesta - pääsee helpommalla, kun ei tarvitse itse laittaa ja valmistella ja siivota jälkiä, niin mennään meiluummin ulos tai kyläillään muiden luona.
Minulla (vähät) ystävät olettavat yleensä aina, että olen se, joka matkaa heidän luokseen. Heidän on aina niin vaikea tulla mukamas. Toisaalta olen tyytyväinenkin tähän lähellä asuvien ystävien tapauksessa, koska introverttina ihmisenä vietän paljon aikaa kotona ja välillä tekee hyvää päästä pois. Ja ennen kaikkea: kyläillessä saa itse päättää, milloin ilta loppuu ja lähtee kotiin. Omasta kodista on vaikeampaa häätää ihmisiä, ellei ole keksinyt etukäteen jotain "pakollista menossa kellonlyömällä x", mikä etenkin ilta-aikaa on hieman haasteellista :D
Se sen sijaan ärsyttää, että kauempana asuvat olettavat minun aina olevan se reissaaja. Ei sovi edes missään ns. puolimatkassa tapaaminen, kun heillä ei ole aikaa tai rahaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muutenkin kovin ihmeellisiä. Meillä vierailee säännöllisesti kaksilapsinen perhe, joka tulee kolmen tunnin ajomatkan päästä. Kutsumme heitä lomilla tai viikonloppuina ja he tulevat noin klo 13 aikaan, jolloin meillä tietysti on ruoka tarjolla. Perheen äiti on tyytyväinen, että lapset saavat heti ruokaa, kun alkaa olla jo nälkä. Kun meidät kerran kutsuttiin vastavierailulle, aikuisille iskettiin käteen viinilasi ja lapsille ei mitään. Kun klo tuli parin tunnin päästä 15, perheen äiti nousu ylös ja yllättäen totesi, että lähtisivätkö miehet kauppaan ostamaan jotain grillattavaa. Meidän lapset olivat jo aivan näännyksissä, mutta saatiin kuin saatiinkin ruokaa klo 18. Päätimme, että jos meidät vielä kutsutaan kylään sinne, menemme ensin Mäkkärin kautta.
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.
No joissain piireissä on tapana että ruoka odottaa pitkän matkan takaa tulevia riippumatta siitä mihin aikaan talonväki itse syö. On tosin ehkä vähän katoavaa kansanperinnettä tämä mutta edelleen jotkut noudattaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se menee niin, että yksipuolinen panostus ja vaivannäkö kuluttaa ystävyyssuhdetta. Meillä on iso talo ja piha, joten kutsumme usein ystäviä kylään. Mutta onhan siinä hommansa. Ensin tervetulojuomat, sitten lasten kattaus (kaikki eivät mahdu kerralla pöydän ääreen), siivoat sen, sitten aikuisten kattaus, siivoat sen, lasten jälkiruoka, siivoat sen, aikuisten jälkiruoka jne. Sen jälkeen ehdimme istahtamaan vieraiden seuraksi. Ja toki maksaahan se kun syötät ja juotat isoja perheitä. Mutta olemme sen halunneet tehdä, koska haluamme nähdä ystäviä.
Useat kutsuvat meidät myös kylään, mutta sitten on muutamia, jotka eivät sitä koskaan tee. Yksi parhaista ystävistäni (tai niin luulin) muutti uuteen kotiinsa kaksi vuotta sitten, eikä hän ole minua (siis edes yksin) sinne kertaakaan kutsunut. Muita kyllä kutsuu, fb täynnä juhlakuvia tupareista, rapujuhlista, pikkujouluista, jne. Meille kyllä on kutsua ja yöpaikkaakin aina kärttämässä.
Sitten on yksi perhe, jota olemme kutsuneet meille noin 10 vuoden ajan. Viisi vuotta meni niin että he kutsuivat meidät aina joka toinen kerta, kunnes se päättyi kokonaan. Emme siis ole käyneet heillä 5 vuoteen. Aina kuitenkin haluavat nähdä, ihmettelevät jos ei ole juhannuskutsua tai pikkujoulukutsua tullut. No en enää kutsu, kun aina yksipuolista.
Sääli sinänsä, mutta oletan että seuramme ei kiinnosta, joten annan tilaa uusille ystäville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kutsu ystäviä kotiini kuin todella harvoin, esim. siksi hetkeksi kun jonnekin lähtiessä vaihdan vaatteet ja ystävä saa sillä välin hörpätä kahvit. Mielelläni näen julkisilla paikoilla, ja menen tietysti, jos joku haluaa minut kotiinsa kutsua. Koti on minulle oma turvapaikka ja pesä, ja on epämiellyttävää, jos joku ei osaa lähteä pois, kun jaksamiseni käy vähiin. Muualla tavatessa voin itse sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin syystä X, mutta saman sanominen vieraalle omassa kodissa on vaikeaa ja tuntuu todella epäkohteliaalta.
Helv*tin itsekästä! Sulla pitää olla pakomahdollisuus, mutta ei kotiin kutsuvilla ystävilläsi?
Itsehän ne kutsuu, joten ilmeisesti eivät kaipaa sitä mahdollisuutta? Voisivathan hekin ehdottaa tapaamista kahvilassa -eri
Minä ilmoittaisin mielelläni toisille, että nyt on heidän aikansa hoitaa tarjoilut kotonaan, kahvilassa ja minun luonani on jo nähty tarpeeksi. Mutta se tuntuu niin röyhkeältä änkemiseltä, että kynnys siihen on korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vieraille ärisevä koira. Hyppii, haukkuu infernaalisesti, tarttuu jopa vaatteisiin, repii ovea kuin hengen hädässä jos sen sulkee toiseen huoneeseen. Kutsun vain todella läheisiä tai oikeasti koirien kanssa paljon tekemisissä olevia ihmisiä meille. Ihan niiden ihmisten parasta ajattelen.
Koulutettu on mutta turhaan. Olen todennut että tämä koira ei enää muutu, samalla tavalla jotkut ihmiset ovat inhottavia, pelokkaita tms eivätkä muutu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on muutenkin kovin ihmeellisiä. Meillä vierailee säännöllisesti kaksilapsinen perhe, joka tulee kolmen tunnin ajomatkan päästä. Kutsumme heitä lomilla tai viikonloppuina ja he tulevat noin klo 13 aikaan, jolloin meillä tietysti on ruoka tarjolla. Perheen äiti on tyytyväinen, että lapset saavat heti ruokaa, kun alkaa olla jo nälkä. Kun meidät kerran kutsuttiin vastavierailulle, aikuisille iskettiin käteen viinilasi ja lapsille ei mitään. Kun klo tuli parin tunnin päästä 15, perheen äiti nousu ylös ja yllättäen totesi, että lähtisivätkö miehet kauppaan ostamaan jotain grillattavaa. Meidän lapset olivat jo aivan näännyksissä, mutta saatiin kuin saatiinkin ruokaa klo 18. Päätimme, että jos meidät vielä kutsutaan kylään sinne, menemme ensin Mäkkärin kautta.
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.
No joissain piireissä on tapana että ruoka odottaa pitkän matkan takaa tulevia riippumatta siitä mihin aikaan talonväki itse syö. On tosin ehkä vähän katoavaa kansanperinnettä tämä mutta edelleen jotkut noudattaa
Kyllä! Matkustaminen on kuitenkin aina vaiva ja siihen kuuluu, että kyläpaikka vastapainoksi arvostaa sitä vaivaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kutsu ystäviä kotiini kuin todella harvoin, esim. siksi hetkeksi kun jonnekin lähtiessä vaihdan vaatteet ja ystävä saa sillä välin hörpätä kahvit. Mielelläni näen julkisilla paikoilla, ja menen tietysti, jos joku haluaa minut kotiinsa kutsua. Koti on minulle oma turvapaikka ja pesä, ja on epämiellyttävää, jos joku ei osaa lähteä pois, kun jaksamiseni käy vähiin. Muualla tavatessa voin itse sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin syystä X, mutta saman sanominen vieraalle omassa kodissa on vaikeaa ja tuntuu todella epäkohteliaalta.
Helv*tin itsekästä! Sulla pitää olla pakomahdollisuus, mutta ei kotiin kutsuvilla ystävilläsi?
Kuten eräs aiempikin kirjoittaja täällä, minä oletan, että jos joku minut kotiinsa kutsuu, hän minut sinne myös haluaa. En pidä toistenkaan kodeissa vierailemisesta, koska uskon olevan aivan kaikille vaikeaa sanoa, että lähtisitkö nyt kotiin. Siksi kotinäkemiset ovat automaattisesti lyhyempiä, koska haluan lähteä ennemmin liian aikaisin kuin viivytellä vahingossakaan liian myöhään.
Mutta monelle tämä kotikyläily kuulostaa todellakin olevan välttämätön paha, jossa toista ei haluta päästää omaan kotiin, ellei tämä vastavuoroisesti päästä omaansa? No hyvä, entistä suuremmalla syyllä tahdon nähdä ihmisiä vain yleisillä paikoilla, jottei tarvitse vaivata ketään.
En tykkää siitä, että kotiini tulee vieraita. Minulla ei ole sohvaa eikä ruokapöytää, jonka ääressä voisi istua, enkä oikein tiedä, miten vieraat istuttaisi. En tosin mitenkään hirveästi kyläile muidenkaan luona, vaan tapaan mieluiten jossain kaupungilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Ei rauhalliseenkaan kahvilaan silti voi tuntikausiksi jäädä viettämään aikaa.
Voi vaihtaa kahvilaa. Me tehdään ystävien kanssa niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Totta, mutta ihan vihonviimeinen paikka puhua sellaisista asioista on toisen koti, jossa ylimääräisinä korvapareina on ystävän mies ja lapset. He sentään tuntevat mut päinvastoin kuin jotkut randomit asiakkaat kahvilassa. Mulla on ollut tällaisia ystäviä, jotka haluaisivat keskustella kanssani asioista, joista en todellakaan halua keskustella heidän miestensä ja lastensa kuullen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Olen kissoille allerginen ja ystävälläni on kissoja. Ei ole ongelma, että tavataan jossain muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti, ja ehdin aina saada kavereilta kutsun kylään, ennen kuin ehdin päästä siihen pisteeseen että jaksan kutsua kavereita meille. Näen kavereita aika harvoin, ja useasti kyllä jossain muualla, kuin kenenkään kotona.
Etkö voi kiittää kutsusta ja ehdottaa, että nähtäisiinkin vaihteeksi teillä? Ehdotuksesi voisi toiselle mieluinen yllätys. Yksipuolinen kestitseminen alkaa usein ajan saatossa tympiä.
Tuossa sanoin, että useimmin näen kavereita muualla, kuin kotosalla. Mutta ihan fiksu ajatus kutsua välillä meille. Minulla ei ole sellainen "illanvietto" -ystäväpiiri (olen käsittänyt että monet istuu iltaa ja lounastaa toisten kotona?), mikä tuntuu monella olevan, vaan enemmänkin "pulla ja kahvia" -tyyppinen. Ja silloin yleensä vieraat tuppaa tuomaan jotain pullaa tms mukanaan Ainakin itse yritän toimia näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en kutsu ystäviä kotiini kuin todella harvoin, esim. siksi hetkeksi kun jonnekin lähtiessä vaihdan vaatteet ja ystävä saa sillä välin hörpätä kahvit. Mielelläni näen julkisilla paikoilla, ja menen tietysti, jos joku haluaa minut kotiinsa kutsua. Koti on minulle oma turvapaikka ja pesä, ja on epämiellyttävää, jos joku ei osaa lähteä pois, kun jaksamiseni käy vähiin. Muualla tavatessa voin itse sanoa, että nyt pitää lähteä kotiin syystä X, mutta saman sanominen vieraalle omassa kodissa on vaikeaa ja tuntuu todella epäkohteliaalta.
Helv*tin itsekästä! Sulla pitää olla pakomahdollisuus, mutta ei kotiin kutsuvilla ystävilläsi?
Kuten eräs aiempikin kirjoittaja täällä, minä oletan, että jos joku minut kotiinsa kutsuu, hän minut sinne myös haluaa. En pidä toistenkaan kodeissa vierailemisesta, koska uskon olevan aivan kaikille vaikeaa sanoa, että lähtisitkö nyt kotiin. Siksi kotinäkemiset ovat automaattisesti lyhyempiä, koska haluan lähteä ennemmin liian aikaisin kuin viivytellä vahingossakaan liian myöhään.
Mutta monelle tämä kotikyläily kuulostaa todellakin olevan välttämätön paha, jossa toista ei haluta päästää omaan kotiin, ellei tämä vastavuoroisesti päästä omaansa? No hyvä, entistä suuremmalla syyllä tahdon nähdä ihmisiä vain yleisillä paikoilla, jottei tarvitse vaivata ketään.
Musta tässä on kyllä vähän kulttuurieroakin maaseudun ja kaupungin välillä. Itse oon asunut molemmissa . Maalla tapaillaan paljon kotona ihan jo siksikin että muita kahviloita ei ehkä ole kuin huoltoaseman. Kaupungissa sitten tavataan useammin muualla, myös siksi että koti on usein pieni. Ja julkisilla liikkuessa keskusta voi kummallekin olla lähempänä kuin toisen koti.
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kutsu ihmisiä kotiini ja tapaan ystäväni muualla kuin kenenkään kodissa. Mikä vimma ihmisillä on päästä toisten kotiin? Koti on minulle yksityinen paikka eikä mikään seurustelupaikka kaikenaailman ihmisille.
Kahvilat ovat hälyisiä paikkoja. Ei voi jutella rauhassa ajan kanssa. Ylimääräisten korvaparien takia ei puhua varsinkaan mistään kovin henkilökohtaisista asioista.
Riippuu ihan kahvilasta.
Ei rauhalliseenkaan kahvilaan silti voi tuntikausiksi jäädä viettämään aikaa.
Voi vaihtaa kahvilaa. Me tehdään ystävien kanssa niin.
Minä kaipaan rauhallisia tapaamisia. En halua ravata ympäriinsä. Haluan vain istua rauhassa ja jutella ilman ylimääräistä hälinää tai ulkopuolisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tässä on kyse kustannustenkin jakautumisesta. Jos toinen aina näkee vaivaa, ostaa ja laittaa, on erittäin epäkohteliasta ehdottaa vastavuoroon, että tavataan seuraavan kerran ravintolassa. Suomessa kun ei ole tapana maksaa toisten laskua.
Hyvätuloinen ystäväni vieraili luonani
(huonotuloinen) ja joka kerta tullessaan muistutti, että on niin kiva tulla hyvän ystävän luo, kun hyvien ystävien kesken ei tarvita tuliaisia. Juu, mutta ruokaa ja juomaa tarvittiin ja minä aina maksoin. Nykyään törmätään enää sattumalta ja jouluna lähetetään kortit. Ei se hyvä ystävyyskään ihan kaikkea kestä.
Hyvin sanottu!
No voi ihmettä. Jotkut ihmiset elää eri tavalla kuin te. Kyllä meilläkin on ruoka-ajat n. Klo 11 ja klo 17-18. Jos ei tule noihin aikoihin ,kannattaa tosiaan matkalla syödä.