Isoäitini menneisyydestä paljastui jotakin kamalaa :(

Kannattaa myös muistaa se, että häpeä oli kestämättömän suuri jos se lapsen isä oli naimisissa oleva mies. Tänä päivänä on ihan ok iskeä baareista ukkomiehiä, mutta ennen vanhaan ei todellakaan ollut.

Niinpä, ja näissäkin tapauksissa taisi tyttö kantaa yksin sen häpeän ja vastuun, kun ukkomies pääsi kuin koira veräjästä.

Tosin eivät taida asenteet olla muuttuneet niinkään paljon, kun edellisenkin kirjoittaja pitää nykypäivänä vastaavaan tilanteeseen päätyneestä parista vain naista syyllisenä...

tietääkseni ei kuitenkaan tapettuja.. toisessa tapauksessa äidin vanhemmat ottivat lapset omikseen, siis esittivät että lapset on heidän, koska he saivat muutenkin vielä lapsia kun heidän vanhin tyttärensä sai nämä aviottomat... se on varmaan ollut siihen aikaan aika hieno perhe.. siis että vanhemmat noin tehneet.



ukkini on kanssa oikeasti jonkun ulkomaalaisen merimiehen siittämä, harmi kun mä en perinyt mustaa tukkaa, vaan tän tyhmän maantienharmaan :)

Hän on kantanut asiaa kauan ja on nyt laskenut sen teidän jalkojenne juureen. Tuomitkaa hellästi, jos tuomitsette. Mummo toivoo jo pääsevänsä rauhaan.

Hitto, kun ootte tyhmiä.

Kyllä ne ihan oli niiden renkien yhtä lailla.

Maaseudulla aviottoman lapsen isä löytyi lähes poikkeuksesta läheltä, ei välttämättä isäntä, usein myös joku pojista tai rengeistä.

Ne piikojen lapset oli usein niiden isäntien. Hitto, kun ootte tyhmiä.

ja ei niitä aina pahalla katsottu. Useilla köyhillä tytöillä oli valmiiksi lapsi mennessään naimisiin. Mutta olihan se hidaste ja haitta elämässä, ja jossain syvästi uskonnollisilla alueilla joutui yh-äiti tolkuttoman painostuksenkin kohteeksi.



Mutta yhteiskunta on tuolloin ollut eri ja monista työpaikoistakin sai potkut, jos osoittautui "huoraksi". Sen jälkeen yksinäisen äidin selviämismahdollisuudet lapsen kanssa olivat olemattomat: vailla työtä ja perheen hylkäämänä.



Vielä 30-luvulla papitkin nuhtelivat moraalittomia ihmisiä. Oma sukulaisnaiseni sai 30-luvulla nuhtelukirjeen papilta, koska asui itseään 30 vuotta vanhemman miehen luona taloudenhoitajana. Totuutta ei tiedetä, mutta se mies oli jo kahdeksankymppinen, joten tuskin mistään hirveästä irstailusta oli kyse ja nainen joka tapauksessa kielsi kaikki siihen suuntaan. Koki tuon kirjeen niin pahana, että hautoi sitä loppuikänsä ja pyysi tytärtäänkin säilyttämään sen todisteena epäoikeudenmukaisuudesta.

Hitto, kun ootte tyhmiä.

että olisit joutunut sellaisiin olosuhteisiin, jossa olisit joutunut ympäristön painostuksesta tappamaan oman vauvasi. Muuta vaihtoehtoa et olisi tilanteessa nähnyt. Mieti tältä pohjalta isoäitisi ratkaisua.

tuomitsette/ väitätte että lapsensurmat ei olleet yleisiä, kannattaa pitä mielessä, että tuohon aikaan ei ollut



aborttia eikä ehkäisyä.



Samat himot ja hormoonit kyllä jylläs ihmisillä. Joten eiköhän niitä lapsensurmia aika paljon tapahtunut, ja aika paljon jäänyt huomaamatta.

että harvoin nainen (ainakaan avioitumaton) ilmiantoi raiskauksen. Vaikka syyllistä olisi rangaistu, myös nainen olisi leimattu, eikä avioliittomarkkinoilla enää minkään arvoinen.

"Vielä 30-luvulla papitkin nuhtelivat moraalittomia ihmisiä. Oma sukulaisnaiseni sai 30-luvulla nuhtelukirjeen papilta, koska asui itseään 30 vuotta vanhemman miehen luona taloudenhoitajana. Totuutta ei tiedetä, mutta se mies oli jo kahdeksankymppinen, joten tuskin mistään hirveästä irstailusta oli kyse ja nainen joka tapauksessa kielsi kaikki siihen suuntaan. Koki tuon kirjeen niin pahana, että hautoi sitä loppuikänsä ja pyysi tytärtäänkin säilyttämään sen todisteena epäoikeudenmukaisuudesta"



Meinaan kuolla nauruun kun kuvittelen irstasta 80-vuotista pappaa viisikymppisen naisen kimpussa!:D



Ja nauru jatkuu kun mietin miten ylityöllistettyj' papit olisivat jos tänä päivänä noita nuhtelukirjeitä läheteltäisiin!:D Varmaan jokainen olisi lukuisia sellaisia saanut...?;)

teoistaan ja varisnkin toisen ihmisen taposta, oli siitä aikaa sitten vaikka 100 vuotta. Ihmisen tappaminen on julmaa ja sairasta. Ja vielä kovempi rangaistus ihmiselle joka sellaisen kauheuden salaa useita kymmeniä vuosia! Kukaan tervejärkinen ei sellaiseen pysty. Sairasta. Ei heru sympatiaa täältä tippaakaan. Jo ihan siitäkin syystä, että oma isoäitini on synnyttänyt kaksi aviotonta lasta. Äitini, sekä tätini ja silti on ollut suvussa suosittu ja pidetty ihminen. Pääsi lapsistakin huolimatta hyviin naimisiin.

Meistä kukaan ei voi oikesti ymmärtää tuon ajan todellisuutta, vaikka miten kirjallisuuden kautta olisimme lähelle päässeet. Mummo teki sen, minkä oikeaksi näki ja vaikka kamalalta tuntuukin, ei meistä kukaan voi tuomita nykypäivän näkökulmasta katsoen - olot ovat erittäin erilaiset.

kun ei ole tunneälyä tai älyä muutenkaan ei voi tuohon asemaan asettua. Minun mummoni myös piti lapsen, mutta ymmärrän jos ei ole kokenut voivansa tehdä muuta kuin tuon mitä ap:n mummo teki. Jokainen saakoon anteeksi teot mitä aidosti katuu. Mummo on varmasti saanut rangaistuksen, kovimman kuin mikään muu tuomio, on joutunut tuon kanssa elämään elämänsä! En voi edes kuvitella, kova taakka on ollut!

Ei kuolevaa mummoa ole syytä tuomita, kyllä hän on osittain sen aikaisen yhetsikunnan uhri. Mutta toki myös teostaan vastuussa ja kertoohan aika paljon, että hän kuolinvuoteeleeaan tahto asian tunnustaa. On varamsti ollut mielessä monet vuodet.



Omasta suvustakin löytyy oikein "klassinen tapaus", isoäitini isänisänäiti oli piika, joka synnytti isännälleen aviottoman lapsen.

Samassa talossa sai silti olla töissä, niinkuin avioton poikansakin kasvettuaan renkinä. Poika naitettiin ennen täysi-ikäisyyttään isännän eli isänsä toimesta yhdelle taloon piioista.



Kaupungeissahan yksinhuoltajaäitien poikalapsia kuoli kuin viljaa sata vuotta sitten.

Sillä on iso ero jos jonkun mummu on saanut 70-luvun alussa "äpärälapsen" kun taas toisen mummo joka on saanut sen sotavuosina -tai jopa ennen...!



Ja minusta on äärimmäisen naivia sanoa että vain hirviö voisi tappaa ihmisen jne. Jos on pakko tilanne, joko sinä kuolet tai tapat, niin suurin osa valitsee sen tappamisen itsensä uhraamisen sijasta.



Ja kannattaa muistaa myös se, että entisaikaan maailma oli paljon julmempi. Tänä päivänä on laupeuden ty synnyttää au-lapsi ja antaa se adoptioon tmv. mutta ennen lapset joutuivat kasvatuskoteihin (jotka olivat kamalia paikkoja!) ja joissa heistä "piiskattiin" äitien syntejä pois jne.

En ole uskovainen, mutta juttu liittyi jotenkin siihen että jos on synnistä saanut alkunsa on lähtökohtaisesti suuremmassa vaarassa ajautua synnin tielle ja kaipaa siksi kovempaa kuria tmv.



Kyllähän moni ajattelee itsestään/läheisistään että parempi kun kuoisi saappaat jalassa eikä vuositolkulla kituisi jne. Eli joskus se "tappaminen" saattoi olla jopa "armoteko", mitä toki vaikea tämän päivän ihmisen ymmärtää...

lapsensa menettäneitä kohtaan. Tämä tapaus menee siihen missä muutkin. Mun maailmassa. Mun mummo tosiaan piti lapsen 40-luvulla mutta olisin ymmärtänyt vaikka olisi päätynyt tuohon mihin ap:n mummo. Yksin oli ilman tukiverkkoa! Teki 2 paikassa töitä ja poikansa (isäni) oli ensimmäiset 2 vuotta hoidossa, että sai taloutensa kuntoon. Viikonloput matkasi kasvatti perheeseen poikaa tapaamaan, su tehdas kutsui.. En ihmettele vaikka olisi valinnut toisin, onneksi ei valinnut!

jossa kuolee lapsi, niin yrittäkää silloin olla yhtä ymmärtäväisiä ja anteeksiantavaisia tuoreen kammottavan surun kanssa kamppailevia vanhempia kohtaan, kuin nyt olette tätä lapsen surmannutta kohtaan.



Ihan vain pyyntö.

Ne jotka heittää elämän kortit heti pöytään ja ne jotka pelaa niillä korteilla loppuun asti mitkä on saaneet.