Lue keskustelun säännöt.
Isoäitini menneisyydestä paljastui jotakin kamalaa :(
18.07.2008 |
Saimme selville, että hänellä on vielä yksi lapsi, josta emme ole kuulleet aikaisemmin. Hän tuli raskaaksi 20-vuotiaana avioliiton ulkopuolella, synnytti ja tämän jälkeen tappoi poikavauvan, esikoisensa. Tämä ihan vaan siksi, että synnytti aviottoman lapsen. Ajatukset on nyt sekaisin, miten suhtautua rakkaaseen mummoon?
Kommentit (79)
kyllä me YMMÄRRÄMME, ettei avioton lapsi ollut mikään pikkujuttu, mutta se ei missään nimessä ollut ilman muuta syy tappaa lapsi. Ja paskat se nyt ihan noin yleistä on ollut se lapsen tappaminenkaan, kyllä ne on silloinkin tosi poikkeavia tapauksia olleet.
Kuten joku sanoikin, niin kyllä äpäriä on aina syntynyt, ja harvemmin niitä kuitenkaan tapettiin. Annat sen käsityksen kuin se olisi ollut ihan yleiskäytäntö.
Mutta kuten sanottu, nykyäänkin on paineita, ehkä eri jutuista, mutta miksei ne pyhitä lapsentappoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen ja piti lapsensa- löysi hänelle pian toisen isänkin. Emme ole olleet lapsena kovin läheisiä ja pidin mummoa vähän pelottavanakin, nyt aikuisena pidän häntä idolinani. Ihmettelen miten ap mummosi lapset on antaneet lastenlasten lukea kirjeen kun se sisältää näin vaikeaa asiaa..
toisille täysin mahdotonta.
Minkäikäinen mummo edes oli tuolloin? Ja jos vielä köyhästä ankarasta perheestä, on saattanut kokea täysin mahdottomaksi että joutuu elättämään lastaan kadulla.
Ei tukiverkkoa ei sosiaaliturvaa ei mitään....
Helppo se on tuomita kun ei tiedä. Kyllä mulla myötätuntoa riittää nykyisillekin lapsentappajille jos ovat täysin ymmärrystä vaille, esim syma:n takia.
on aika kylmää ja häiriintynyttä. Minä en menisi mitään synninpäästöjä mummolle antamaan vaan sanoisin, että saa mennä se synti omalla tunnollaan hautaan asti. Jos tuolla joku on niin se tuomitsee, mutta anteeksiantoa ja tuomiota on enää liian myöhäistä tässä elämässä hakea.
esim. 1930-1939 tuomittiin Suomessa 671 naista lapsenmurhasta. Vuosina 1900-1909 862 naista. Eli ei nyt ihan yksittäistapauksista ole kyse. Se olikin sata vuotta sitten yleisin yksittäinen rikostyyppi, jonka vuoksi nainen tuomittiin kuritushuoneeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rikos on nykyään lapsensurma, eikä siitä saa niin kovia rangaistuksia kuin murhasta. Tilanne on nykyään itse asiassa ymmärtäväisempi, koska myös avioliitossa elävän naisen voidaan katsoa tehneen lapsensurman. Ennen lapsi oli aina avioton.
vastaavaa yhteiskunnan tukiverkostoa mitä nykyään on. Ei ollut sosiaaliturvaa, ei kunnollisia lastenkoteja, -ei mitään. Ainoa joka huolehti huono-osaisista oli kirkko, mutta siellä taas ei synnintekijöitä suvaittu.
Kannattaa lainata vaikkapa kirjastosta Kaari Utrion tietokirjoja naisen ja perheiden historiasta, ne ovat mielenkiintoisia, ja niistä oppii paljon. Kirjoissa luonnollisesti myös hyvät lähdeluettelot, jos asia kiinnostaa enemmän voi niihinkin perehtyä:)
Ja kyllähän noita lapsia tapetaan koko ajan edelleen. Nykyään vaan syyt ovat toiset, mutta yhteistä syille on se, että vanhempi on niin pahassa umpikujassa, ettei näe muuta vaihtoehtoa kun tappaa lapsi/itsensä.
Niin, ja kannattaa muistaa myös se, että tänä päivänä lapsen asema on erilainen mitä ennen, koska lapset syntyvät Suomessa pääsääntöisesti toivottuina.
Miettikää tilanne omalle kohdallenne, tulette 1. poikakaverille raskaaksi, teidän on pakko mennä naimisiin, olette edelleen yhdessä ja sinä synnytät lapsen lähes joka vuosi---
Mitään tukea ei mistään saa, eli miehen peltotöillä koitat kasvattaa sitä lapsikatrasta savutorpassa, ja taas maha pystyssä mietit mikä tämän 9 lapsen kotalo onkaan, kun tuossa tuo katras laihoina ja mustine silmänalusine taas valittaa nälkäänsä---
Sisältö jatkuu mainoksen alla
avaa silmiä edes joillekin, jotka ihannoivat entisaikoja, jolloin kaikki oli paremmin. Kukaan ei (muka) harrastanut seksiä avioliiton ulkopuolella ja parisuhteet kestivät. Olihan moni varmasti onnellinen, mutta kohtalot olivat aika julmia, jos kaikki ei mennytkään oppikirjan mukaan. Ja monella ei elämä ihan niin ruusuisesti mennyt kuin jälkipolvien on annettu ymmärtää.
Luut voisi ainakin haudata hautausmaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiselle, jolla ei ollut esim. ketään sukulaista, joka olisi ottanut asumaan luokseen.
Juuri kukaan ei palkannut aviotonta äitiä esim. 100 vuotta sitten. Jotain avustusjärjestöjä toimi, mutta niistä oli hyötyä ihan vain suurimmilla paikkakunnilla. Tutustu historiaan.Mutta on liitoittelua sanoa, ettei yksinäisellä naisella ollut mitään mahdollisuutta kasvattaan lastaan. Olihan se mahdollista, mutta ei helppoa.
Kylläpä palkkasi. Piioilla maalla oli aviottomia lapsia. Työnsaantia se vaikeutti ja raskaus saattoi johtaa erottamiseen. Mutta ei se mikään sääntö ollut. Todella monella piialla oli avioton lapsi. Osan he jopa hoisivat itse, ilman esim. oman äidin apua.
autas virne naamalla ja leikki kotia kun komea lihaksikas urho kantoi leivän taloon ja sitten oltiin niiiiin onnellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiselle, jolla ei ollut esim. ketään sukulaista, joka olisi ottanut asumaan luokseen.
Juuri kukaan ei palkannut aviotonta äitiä esim. 100 vuotta sitten. Jotain avustusjärjestöjä toimi, mutta niistä oli hyötyä ihan vain suurimmilla paikkakunnilla. Tutustu historiaan.
Mutta on liitoittelua sanoa, ettei yksinäisellä naisella ollut mitään mahdollisuutta kasvattaan lastaan. Olihan se mahdollista, mutta ei helppoa.
sellaiselle, jolla ei ollut esim. ketään sukulaista, joka olisi ottanut asumaan luokseen.
Juuri kukaan ei palkannut aviotonta äitiä esim. 100 vuotta sitten. Jotain avustusjärjestöjä toimi, mutta niistä oli hyötyä ihan vain suurimmilla paikkakunnilla. Tutustu historiaan.Mutta on liitoittelua sanoa, ettei yksinäisellä naisella ollut mitään mahdollisuutta kasvattaan lastaan. Olihan se mahdollista, mutta ei helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vielä enemmän omaa mummoani!!!
En ota mitään kantaa tähän ap:n mummon tapaukseen kun ei taustoja tunne ja asiat ei niin musta-valkoisia.
Mutta oma mummoni sai 40-luvulla aviottoman lapsen - isäni!
Ja piti hänet.
Tosin mummoni taisi olla "uran uurtaja", koska oli myös eronnut juoposta miehestä joskus aiemmin.
Me aina ihmeteltiin, miksei mummo halunnut ikinä puhua isänisästäni, mutta olihan se juttu niin kovin häpeällinen silti, että ei hän varmaan halunnut siitä puhua.
Isäänikin harmitti, koska olisi ollut kiva tietää enemmän omasta isästään. Mutta asia oli "tabu", ei siitä saanut puhua eikä kysellä.
Mutta mummo kasvatti isäni yksin (hällä oli myös 2 vanhempaa lasta), kävi tehtaalla töissä.
Joitakin vuosia isäni oli myös kasvattina enollaan muualla Suomessa, kun mummo ei pystynyt kai
hänestä yksin kunnolla huolehtimaan.
Lohdullista jotenkin ajatella, että minussa on perimänä tuota samaa mummon sisukkuutta... (meissä muutenkin jotain samanlaista)....
Kokko, Katariina
1996. Yksin lapsen kanssa. Aviottomia äitejä 1900luvun alun Helsingissä. Teoksessa Marjatta Rahikainen (toim.), Matkoja moderniin. Lähikuvia suomalaisten elämästä. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Maaseudulla oli enemmän töitä, joita pystyi hoitamaan lapsenkin kanssa.
Oliko äpärälapsen isä saksalainen sotilas?
Kokko, Katariina
1996. Yksin lapsen kanssa. Aviottomia äitejä 1900luvun alun Helsingissä. Teoksessa Marjatta Rahikainen (toim.), Matkoja moderniin. Lähikuvia suomalaisten elämästä. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki.
Eli sinä puhut kaupungissa asuneista naisista. Siellä tilanne tosiaan oli pahempi, maalla oli helpompaa aviottoman lapsen kanssa.
Tämä päivä kun perheissä pari lasta, ei ole mahdotonsa ottaa vaikka siskon lasta omaksi kasvattilapseksi jne.
Mutta miettikää tilanne kun ei ole mitään einesruokia, jokainen puu pitää itse kaataa metsästä, pilkkoa ja kantaa takkaan, kaikki vesi kantaa itse kaivosta, ja jos on huono sato nähdään nälkää. Itsellä on se 5-10 elossa olevaa lasta, ja siihen päälle olisi tulossa kuolleen siskon 6 lasta päälle... Siihen pienees torppaan!
Ennen myös ihmisiä kuoli useammin, erityisesti lapsia mutta myös aikuisia. Ei ollut lääkkeitä ja lääkäreillä samaa ammattitaitoa mitä nykyään.
Rikkaat hoitivat asian niin, että tyttö meni naimisiin joko jonkun rikkaan kanssa joka tämän suostui naimaan (ja se saattoi olla joku vanha ukko, ei mikään naapuri kiva poika) tai viime kädessä joku renki, mikä tiesi tytölle ja tämän lapsille elintason laskua.
Köyhillä oli aviottomia lapsia, mutta niiden hoitaminen ei ollut yksinkertaista. ja jos sattui nätti ja onnekas tyttö olemaan, ehkä hän nai kunnon miehen joka kasvatti aviottoman lapsen omanaan, mutta turha kuvitella että niin tapahtui usein, aniharvoin!
Mitään ehkäisyjä ei ollut. Ja kyllähän aviottomille lapsille isä jostain kirkon kirjoihin koitettiin keksiä.
Kannattaa myös muistaa se, että häpeä oli kestämättömän suuri jos se lapsen isä oli naimisissa oleva mies. Tänä päivänä on ihan ok iskeä baareista ukkomiehiä, mutta ennen vanhaan ei todellakaan ollut.
miksi sitten nykyään tuomitaan niin ankarasti nämä lapsen tappajat?
Tapauksiahan on ilmennyt tasaisesti männä vuosina.
Vaikka nykyään ei avioton lapsi kauhistus olekaan, niin muita paineita voi olla kasapäin kellä tahansa, ja kun toisen ahdistuksen määrää ei voi mitata ulkopuolisilla seikoilla, niin eikö nykyajankin lastentappajien pitäisi saada se rauha ja synninpäästö?
Heillähän on ollut kamala tilanne, joten ehkä he tekivät sen lapsen parhaaksi?
Mutta koska ollaan av:lla, niin sehän on aiiiivan eri asia, kun sen ihqun mummun pitää nyt vaan saada se rauha sille sielulleen!