Isoäitini menneisyydestä paljastui jotakin kamalaa :(
Saimme selville, että hänellä on vielä yksi lapsi, josta emme ole kuulleet aikaisemmin. Hän tuli raskaaksi 20-vuotiaana avioliiton ulkopuolella, synnytti ja tämän jälkeen tappoi poikavauvan, esikoisensa. Tämä ihan vaan siksi, että synnytti aviottoman lapsen. Ajatukset on nyt sekaisin, miten suhtautua rakkaaseen mummoon?
Kommentit (79)
Emme me voi ymmärtää niitä olosuhteita.
Äiti ei tapa lastaan, ellei ole täydellinen pakko. Ja jokaiselle äidille se on maailman kamalin asia. Myös mummollesi.
Hän on rangaistuksensa kärsinyt, taatusti. Äidin sydän itkee verta lopun elämää, kyllä sinä sen kai äitinä tiedät?
Anna mummollesi suukko poskelle ja kerro että rakastat häntä. Sen hän kuitenkin kai ansaitsee.
Eihän tuosta oikeen selviä onko ollut kyseessä tappo vai murha. Mutta eihän asia minulle kuulu.Hyvin arkaluontoinen asia kuitenkin.
abortteja ei saisi tehdä :(. Kuinka moni abortin tekijä tuleekaan kuolinvuoteella katumaan tekoaan?
Maksimirangaistus on 4 vuotta ja minimi 4kk. Kamalia asioita ja täysin käsittämättömiä.
asia,että sen takia moiseen tarvitsisi ryhtyä. Kyllä abortteihin on muita syitä kuin aviottomuus tänä päivänä. Toivottavasti tuo mummo, josta kerrotaan, saa elää rauhassa loppuelämänsä niin ettei kukaan ala enää asiaa penkoa.
Eihän tuosta oikeen selviä onko ollut kyseessä tappo vai murha. Mutta eihän asia minulle kuulu.Hyvin arkaluontoinen asia kuitenkin.
Ja aphan sanoi, että isoäiti on kuolemassa.
tutkia ja penkoa. Se vaarahan on kuitenkin olemassa, jos tuollainen asia kerrotaan julkisesti.
Että miten uskallat kertoa täällä tuon jutun, jos on ihan totta. Näiden viestin alkuperähän saadaan selville tarvittaessa ja kun on kuitenkin rikoksesta kyse. Itse en oikeen edes usko koko juttua, mutta eihän sitä tiedä vaikka olisikin totta. Jos poliisi sattuisi lukemaan tämän tai joku saisi päähänsä ilmoittaa poliisille, niin tutkimaanhan tuota asiaa ruvettaisiin.
älä ole naurettava.
Kyseessä on tosiaan lapsensurma ja koko asiaa tuskin lähdettäisiin enää edes tutkimaan.
--
Karmea kohtalo mummollasi, tuskin hän on vapaasta tahdostaan omaa lastaan surmannut, vaan painostus on ollut todella kovaa.
muutakin konkreettista kuin vanhuudenhöperön puheet.
Vaikka siis kyse ei olekaan siitä.
pitäisi varmistua että on tosiaan kyse siitä. En tiedä miten suhtaudutaan kuolemaisillaan olevan kohdalla tuollaisiin tutkimuksiin. Toivottavasti nyt vaan mummo, jos juttu on totta, saa pitää läheisensä ihan samalla tavalla kuin ennenkin ja rauhan itselleen.
enkä kyllä mummoa paljon säälisi.
Oli olosuhteet mitkä tahansa, niin vastasyntyneen tappaminen on todella häiriintynyttä, eikä siihen ihan normaali ihminen ryhdy.
Muuten ei ihmiskuntaa olisi olemassakaan, jos joka äiti, jolla on paineita ihan ymmärrettävästi tappaisi lapsensa.
Oikeasti, tämä av on niin typerä paikka. Kun lapsi kuolee tapaturmaisesti onnettomuudessa, täällä haukutaan vanhemmat vähintäkään sääliä tuntematta. Sitten tällaisessa tapauksessa tappajaa säälitään ja lässytetään, kuinka hän nyt toivottavasti saa rauhan ja mitä vielä.
Just.
koska katsottiin naisen olevan synnyttämisen vuoksi epänormaalissa tilassa. Lapsenmurha on aina tapahtunut heti synnytyksen jälkeen. Jos lapsi on surmattu myöhemmin, on se yleensä ollut tappo tai murha. Tekoon yleensä ajoi äidin epätoivoinen tilanne. Äiti on voinut jopa kuvitella tilanteen mielessään vielä pahemmaksi mitä se on ollut.
Sata vuotta sitten lapsenmurhia tapahtui yllättävän paljon ja osa, kuten mummosikin tapaus jäivät tulematta julki. Yleensä kyllä oli kyse siitä, että lapsen kuoleman oletettiin aiheutuvan jostain muusta kuin äidistä. Harvemmin itse raskaus ja synnytys on jäänyt huomaamatta. Lapsenmurhista tuomitutkin naiset saivat vielä myöhemmin lapsia, jotka kasvoivat aikuisiksi. Eli tällä hetkellä todella monen esiäideistä löytyy lapsenmurhan tehnyt nainen.
on niin kauhea asia ja suuri synti aviottoman lapsen saaminen, että naisella ei ole ollut mitään arvoa enää. Hän on ollut hylkiö ja niin halveksittu, että siinä mielessä epätoivoiset teot voi jotenkin käsittää. Kamala asiahan tuollainen on tietenkin.
Oma isoisänikin on sellainen. Hyvin isoisoäiti sitä kansakoulunsiivoojan palkalla oli hengissä pitänyt aikuiseksi asti.
Aika on ollut tuolloin julma! Abortti silloin..? No ei ikinä! Mummosi on tiennyt, että lasta odottaa ankeat olot lastenkodissa ja ties missä laitoksessa, ehkä hän on ajatellut vain että niin on parempi.. Ja mitä sitten lopulta on edes tapahtunut?
Mitä on väliä tällä menneellä, ainakaan kenellekään muulle kuin mummollesi itselleen, häneltä se ei pyyhkiydy pois vaikka kenelle sen tunnustaisikin ja teiltäkin anteeksi saisi.
Tärkeintä on että todellakin annatte nyt sille mummolle anteeksi, sitähän ne vanhukset haluavat, että "kaikki synnit on anteeksi annettu" .."voi lähteä levollisin mielin".. Rakastakaa mummoa ja antakaa hänelle se tunne! Miettikää nyt jos hän tämän suuren taakan kanssa on elänyt ja nyt joutuu lähtemäänkin, miettien omien rakkaittensa ajatuksia, eivät antaneet anteeksi, eivät voineet hyväksyä tekoa millään.. Tuskin sitä tämän päivän arjessa voisikaan mutta voi pyhä sylvi, ei minusta tuota aikaa voi verrata tähän päivään, ties vaikka mummokin olisi lahdattu moisen äpärän vuoksi!
ollenkaan harvinaista, joskus 1900-1930 välillä vastasyntyneitä tapettiin ja piilotettiin metsiin, soihin ja muualle.
Silloin on ollut hirveä synti tehdä/saada avioton lapsi
vaan lapsen kasvattaminenkin on ollut täysin mahdotonta, jos nainen on ollut esim. piikana. Varsinkaan kaupungeissa piikojen lapsia ei suvaittu työpaikalle, joten ainoa mahdollisuus oli antaa lapsi lastenkotiin, jotka olivat varsin kammottavia paikkoja. Yksinäisellä naisella ei juuri ollut mahdollisuuksia kasvattaa lasta. Moni saattoi tappaa lapsensa säästääkseen tämän julmalta äpärän kohtalolta.
ollenkaan harvinaista, joskus 1900-1930 välillä vastasyntyneitä tapettiin ja piilotettiin metsiin, soihin ja muualle.
Silloin on ollut hirveä synti tehdä/saada avioton lapsi
Mutta on liitoittelua sanoa, ettei yksinäisellä naisella ollut mitään mahdollisuutta kasvattaan lastaan. Olihan se mahdollista, mutta ei helppoa.
vaan lapsen kasvattaminenkin on ollut täysin mahdotonta, jos nainen on ollut esim. piikana. Varsinkaan kaupungeissa piikojen lapsia ei suvaittu työpaikalle, joten ainoa mahdollisuus oli antaa lapsi lastenkotiin, jotka olivat varsin kammottavia paikkoja. Yksinäisellä naisella ei juuri ollut mahdollisuuksia kasvattaa lasta. Moni saattoi tappaa lapsensa säästääkseen tämän julmalta äpärän kohtalolta.
ollenkaan harvinaista, joskus 1900-1930 välillä vastasyntyneitä tapettiin ja piilotettiin metsiin, soihin ja muualle.
Silloin on ollut hirveä synti tehdä/saada avioton lapsi
miten paha asia aviotonlapsi on aikanaan ollut...!
Tänä päivänä on ihan ok. saada lapsia vaikka joka poikakaverin kanssa, mutta ennen asia ei todellakaan ollut niin...!
Ja se avioton lapsi oli HÄPEÄ paitsi äidille, myös sille lapselle itselleen...!
Isoisäni aikanaan kertoi, että hän oli köyhästä perheestä, mutta koulussa alinta kastia olivat au-lapset (avioliiton ulkopuoliset) ja heitä kiusasivat niin muut oppilaat kun myös opettajat.
Kyse ei ole todellakaan ollut mistään "hävettää kun meillä näin vanha auto" tasoisesta häpeästä, vaan henkilö jolla oli/joka oli avioton lapsi, oli hylkiö, ei ehkä saanut töitä jne. koska oli huono nainen/äpärä.
Ja huomauttaisin vielä, että ennen oli ihan yleistä tappaa lapsi. Käytännössä paljon vaihtoehtoja ei ollut, elää loppuikä häpeässä/mennä pakko avioliittoon/antaa lapsi kasvattilapseksi jollekkin/tappaa se.
Ja TÄNÄ päivänä on maailma muuttunut, eli jos lapsi jaa rattijuopon yliajamaksi niin vanhemmista haetaan vikaa kun ei osannut suojella lastaan. Mutta ennen vanhaan oli ihan yleistä, että köyhissä perheissä joissa oli paljon lapsia vauva "maattiin hengiltä" =vauva nukkui vanhempien välissä ja äiti/isä tukehdutti sen ja nimismiehelle selitettiin että jompi kumpi oli unissaan vahingossa kääntynyt vauvan päälle ja se oli kuollut.
Ja kaikki tiesivät asian todellisen laidan, mutta sitä pidettiin normaalina eikä vanhempia tuomittu (eikä todisteita olisi ollutkaan)
älä ole naurettava.