Kuvailepa ystävääsi jolla ei ole eikä tule TATUOINTIA

Älykäs, tasapainoinen, keski-ikäinen

Helppo. Minä, ja yksi naispuolinen ystäväni, ja yksi miespuolinen ystäväni. Ihan normaaleja ollaan, eikä olla kiinnostuttu muiden tatuoinneista pätkääkään. Miksi oltaisiin, kun selvästikään ne ei meitä kiinnosta tippaakaan, kun emme itsekään niitä ole halunneet ottaa.

Töissä lentoyhtiöllä, siisti ulkonäkö ja pukeutuminen, ei seuraa mitään trendejä ja villityksiä. Todella rauhallinen, sellainen kylmähermoinen järjellä ajattelija. Paras kaverini vuodesta 2001. Tosin eipä itsellänikään ole tatuointeja. :)

Minä en ota. Harvalla on täydellinen tatuointi. Yhellä vain nähnyt super onnistuneen. Ei kiitos! Rumia ovat. Yök!😊

Fiksu

Tämä on vuoden paras ketju ja toivottavasti tyttäreni lukee tämän.

Minä. Naisellinen nainen ja duunari.

Rempseä ja räväkkä kolmekymppinen yh-äiti. Pyörtyy jo verikokeessa neulakammonsa vuoksi.

Tatuoinnit todellakin olivat vielä 2000-luvun alussakin ihan siistejä juttuja, kun niitä ei ollut niin monella. Nykyään kun joka pissiksellä on jonkinlainen töherry on kaikki vaarallisuus ja jännittävyys tatuoinnista hävinnyt. Sori siitä, mutta näin se vaan on. Lisäksi ihmiset ovat niin pulleroisia ja huonoryhtisiä nykyään etteivät tatuoinnit näytä edes hyvältä.

Itsevarma, kaunis, tyylikäs, menestynyt. Sellainen jonka ei tarvitse seurata jokaista typerää muotivillitystä tunteakseen olevansa jotenkin "massasta poikkeava". Vahva persoona jonka ei tarvitse ilmaista itseään nuhruisella tuherruksella 

Ei mun kaveripiirissäni ole kellään, eikä itsellänikään ole.

Huippuälykäs komea oman tiensä kulkija, tekee mitä tahtoo, omapäinen ja vahva ihminen. Neuloilla pistely ei ole hänen juttunsa.

Luonnollinen, sellainen kuin meidän kaikkien tulisi vikoinemme ollakin

Rakas, kaunis ja luonnollinen vaimoni.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun kaveripiirissäni ole kellään, eikä itsellänikään ole.

Samat sanat! Tatuointi ei ole ollenkaan tavallinen juttu mun ympyröissä.

Se on sellainen massan perässä juoksija joka haluaa olla ns. Yksilöllinen!

Mistä muka voi tietää toisen puolesta ottaako se ikinä tatuoinnin? Ihme kysymys.

Epätodennäköisin tatuioinninottaja ystävistäni on ajaton, klassinen ihminen niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. 

60-vuotias sairaseläkkeellä oleva laboratoriohoitaja. Mitä siitä nyt sitten pitäisi kuvailla? 

Ainakaan en ole nähnyt hänellä tatuointeja, ja on sentään muutama kerta tullut esim. saunottua yhdessä. En tietenkään voi olla varma siitä ettei niitä tule, mutta en oikein usko että tulisi, kun koskaan hän ei ole ottanut asiaa puheeksi millään tavoin, ei myöskään niin että oli paheksunut tatuointeja. Muuten kyllä toteuttaa mielitekojaan, esim. osti perintöä saatuaan moottoripyörän.

Vierailija kirjoitti:

Tumma kaunis sairaanhoitaja

Hei tämä olen minä! Miehellänikään ei ole, eikä tule.

Sanoisinko kärjistetysti, että kaikilla ystävillä joilla niitä ei ole eivätkä sellaisista tietääkseni haaveile, olisi rahaa hankkia minkä kokoinen ja arvoinen tatuointi tahansa.

Eli kuten jo ketjussa mainittu, korkeakoulutetut, työelämässä menestyvät ihmiset.

Ne joilla tatuointeja on tai niistä haaveilevat, olisi tatuointien käytetylle rahalle (ollut) paljon parempaakin käyttöä.