Oletko koskaan pyörtynyt? Miltä tuntui juuri ennen kuin taju lähti?
Itse en ole koskaan, mutta viekkaan että ei ollut kaukana tunti sitten. Tuli yhtäkkiä täysin voimaton olo. Raajat tärisi enkä jaksanut edes seistä. Puolen tunnin huilaus ja ruoka, niin nyt tuntuu vähän paremmalta. Ihan kuin verensokerit olisi tehnyt jonkun syöksylaskun.
Kommentit (96)
Korvat humisee, näkö muuttuu putkinäöksi kunnes pimenee kokonaan, poskia ja huulia pistelee ja tulee kylmä hiki. Putkinäkövaiheesta ehtii vielä istumaan mutta pimetessä jo putoaa.
Kuulin tapauksesta, jossa henkilö oli puutarhahommissa ja ehti sanoa vain, että näkö meni ja sitten kuoli.
näkyy "tähtiä" pienet ok, isommat äkkiä alas, iso koko välitön tajunnan menetys. yksilökohtaista tosin.
Vierailija kirjoitti:
näkyy "tähtiä" pienet ok, isommat äkkiä alas, iso koko välitön tajunnan menetys. yksilökohtaista tosin.
Minä näin tähtiä, kun ranne murtui. En pyörtynyt kuitenkaan. Mutta nyt ymmärrän, kun Aku Ankassa joku näki tähtiä :-D
Pari kertaa pyörtynyt, molemmilla kerroilla luulin yhtäkkiä että oksennus tulee. Mutta pyörryinkin. En muista että olisi ollut mitään erityisiä oloja ennen tuota.
Viikonloppuna koronan jälkimainingeissa meinasin pyörtyä suihkussa. En ensin tajunnut mitä tapahtuu. Näkökenttä kapeni ja koko maisemaa peitti harmaa kalvo. Ajatukset hidastuivat ja kiersivät kehää. Tuntui että happi loppuu. Ehdin itse lattialle ennen kuin taju lähti. Kun olin vähän aikaa lattialla, olo parani enkä siis pyörtynyt. Aikaisemmin olen pyörtynyt ehkä kolme kertaa, kaikki kerrat saunoessa. Silloin näkö on peittynyt mustaan ensin.
Olen pyörtynyt kerran tungoksessa jäähallissa. Edellä on jo kuvattu hyvin pyörtämistä edeltävä huono olo. Yritin lähteä kiireesti paikaltani jonnekin viileämpään rauhalliseen paikkaan ja muistan, että lattia nousi pysyyn ja löi minua kasvoihin. Poistuin kuitenkin hallista lopulta omin jaloin kaverini kanssa. Hyvin jäänyt mieleen epämiellyttävä kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Pari kertaa pyörtynyt, molemmilla kerroilla luulin yhtäkkiä että oksennus tulee. Mutta pyörryinkin. En muista että olisi ollut mitään erityisiä oloja ennen tuota.
Ja olen melkein pyörtynyt kymmeniä kertoja, saunassa, suihkussa, näkökenttä pimenee, menee tähtiä jne. Mutta noissa olen päässyt istualleni tms. Ne on tuntuneet ihan erilaiselta kuin noi varsinaiset pyörtymiset. Uskon että noihinkin pyörtyy jos ei pääse istualleen tai saa tukea, ei siinä, mutta noi oikeat pyörtymiset on tulleet puun takaa ja aika hyökkäämällä taju pois.
Olen vain kerran elämässäni pyörtynyt. Olin juonut lasillisen viskiä, ja kävin sen jälkeen tupakalla. Päässä huippasi todella paljon. Huterin askelin pääsin eteiseen, ja laitoin takkia naulakkoon. Ihmettelin, miten olen tällaisessa kunnossa. Kun ojensin henkaria kaappiin, tajusin, etten nyt kyllä pysy enää pystyssä.
Heräsin eteisen lattialta, ihan kuin olisin vain nukkunut makeasti. Taisin ihan kääntää kylkeä siinä lattialla. Mies oli jo soittamassa puhelimella hätäkeskukseen. Oli kuulemma yrittänyt saada minua hereille, mutten ollut reagoinut mitenkään. Olin tajuttomana vain pari minuuttia. Mies säikähti kyllä ihan kunnolla.
Kävi mielessä, että hyvä, kun en pyörtynyt pihalle, kun oli talvi ja pakkasta.
En ymmärrä edelleenkään, mistä pyörtyminen johtui. Varmaan jotenkin viskin ja tupakan yhteisvaikutuksesta. Olin kuitenkin syönyt ihan kunnolla. Juon ja poltan vain harvoin, joten varmaan toleranssi laskenut.
Huono (oksettava) olo, heikottaa, näkö lähtee.
Pyörtyminen ja tajuttomaksi meneminen ovat aivan eri asioita. Pyörtymisessä ei mennä varsinaisesti tajuttomaksi. Siinä vain tajunnan taso alenee hetkellisesti.
Olen pyörtynyt muutaman kerran. En muista muuta kuin että päässä pyöri ja ajattelin 'nyt pyörryn' ja seuraavaksi herään lattialta. Olen kerran pyörtynyt istualteni - silloin oli kovassa kuumeessa.
Kaipa niitä pyörtymisiä on erilaisia.
En ole varsinaisesti koskaan pyörtynyt, mutta kerran, olin kävellyt pysähtymättä monta tuntia kuumassa istumatta ollenkaan. Oli siis urheilupäivä. Kävelin melko kovaa tahtia, koska en halunnut jäädä jälkeen vaikka jäin. Kun lenkki oli ohi, ja seisoin bussipysäkillä, yhtäkkiä silmissä sumeni, päässä huimasi, tasapaino meinasi mennä. Hetken nojasin seinään ja yritin rauhoittua. Ympärillä oli tuttuja jotka kulki samalla bussilla, eikä kukaan reagoinut, koska puhelimet 😑. Istuuduin maahan ja pikkuhiljaa alkoi helpottaa. Kun bussi tuli, ja menin sisään, lysähdin lähimpään penkkiin. Silmissä meinasi pimetä kokoajan ja väsytti kauheasti koko bussimatkan. Istuessa olo helpotti paljon. Lopulta kotona, kun olo oli hyvä ja olin saanut ruokaa, niin googlailin vähän miltä tuntuu kun on pyörtymässä. Olin vähällä pyörtyä, mutten pyörtynyt koska menin maahan istumaan ja rauhoittumaan. Eli näin minulle kävi. En tiedä mitä olisi tapahtunut, jos olisin oikeasti pyörtynyt. Olisiko kukaan välittänyt? En tiedä. Ehkä, ehkei. Mutta onneksi nyt ei ole enää pyörryttänyt.
Olin menossa yöllä keittiöön juomaan ja sitten yhtäkkiä silmissä musteni ja kuukahdin lattialle. Siitä sitten nousin itsekseni ylös.
Pyörtyessä joskus on tullut ensin tosi kuuma ja sitten lähtee näkö ja kuulo. Tosi usein (matalasta verenpaineesta johtuen) huimaa vaan ja melkein pyörtyy, mutta kun istuu äkkiä alas niin se menee ohi.
Pari kertaa olen pyörtynyt niin nopeasti että on taju lähtenyt ja suorilta jaloilta kaatunut pahasti, silloin ei ehdi itse tekemään mitään.
Sairaalassa leikkauksen jälkeen olin hieman jaloittelemassa fyssarin kanssa. Rupesi heikottamaan ja hän ehdotti, että istuisin alas. Istuin alas ja ehdin sanoa: "ei tämä riitä" kun silmissä musteni ja valahdin lattialle. Heräsin sairaalasängystä, johon hoitajat olivat minut kantaneet.
Olen pyörtynyt muutaman kerran ja hetkeä ennen sitä maailma näytti silmissä harmaalta
Viime talvena taju lähti kun iskin pään jäähän kaatuessa.
Pahoinvoiva olo, ja sanoin vieressä seisovalle että nyt on huono olo ja kellahdin maahan.
Jännät nuo "mustat reunat" ihmisillä näkökentässä. Joillekin voi tulla leikkauksesta herätessä joku musta laatikkoreuna joka katoaa. Selkounessa jollakin ollut myös laatikkojuttu.