Oletko koskaan pyörtynyt? Miltä tuntui juuri ennen kuin taju lähti?

Vierailija kirjoitti:

Olen pyörtynyt elämässäni muutamia kertoja. Yksi kerta jäi kuitenkin erityisesti mieleen, nimittäin herättyäni huomasin, että olin pissanut housuun. Mistäköhän tämä johtui? Ei ole provo! :D

Se on ihan tavallista, että kun menettää tajunnan, voi myös menettää rakkonsa ja kai jopa suolensa hallinnan.

Mulla oli teininä usein tajuttomuuskohtauksia (11-13 v). Liittyi varmaan siihen, että olin dieetillä ja puhkesi bulimia. Ylösnoustessa istumasta tunsin, kun käsistä ja jaloista alkoi voimat menemään ja alkoi tärinä ja näkö meni, äänet hävisi kauas. Piilottelin asiaa vanhemmilta ja ehdin yleensä vessaan, jossa lyyhistyin lattialle makuuasentoon ja tärisin siellä kontrolloimattomasti. Yhden kerran kerran en ehtinyt vessaan vaan lyyhistyin olohuoneen lattialle ja isä oli säikähtänyt ja tuli pitämään päästä kiinni, kun tärisin niin voimakkaasti. Lääkärireissu tuli ja jostain syystä (varmaan piti alkaa syömään enemmän), ne katosi. Tosin edelleen tuo samainen voisi toistua, sillä äkkinäisissä ylösnousuissa tunnen saman tunteen saapuvan. Nykyään menen heti kyykkyyn ja normitilanne palautuu noin 10 - 20 sek. päästä. Liittyy varmaan tasapainoelimeen tuo noin voimakas huimaustunne.

F

Kyllä, useasti. Johtuen sydänsairaudesta. Ja myös lääkkeistä joita minun on syötävä sydämen vajaatoimintaan.

Tiedän, että kohta mennään, kun korvissa alkaa suhista, näkökenttä sumenee, en pysty kiinnittämään katsetta mihinkään tiettyyn objektiin.

Pyörtymisestä itsestään en tiedä paljoakaan, se on jollain tapaa kuitenkin “pehmeä” olotila.

Kun taas tullaan takasin nykyhetkeen, on olo lähinnä hämmentynyt ja jos muita paikalla niin hävettää.

N37

Vierailija kirjoitti:

Minulle on noussut sellainen kylmä hiki ennen pyörtymistä, päässä humisee ja silmissä sumenee

Ja olen siis pyörtynyt kuukautiskipujen takia, rokotteen/verikokeen takia, ja joskus ilman mitään fyysistä vaivaa, lähinnä vain ahdistava/stressaava tilanne.

Olen pyörtynyt muutaman kerran. Syynä ovat olleet fyysinen rasitus, verenhukka, äkillinen ylösnousu unen jälkeen ja ilmeisesti kerran jonkinlainen järkytys ja inhotus. Joka kerta taju on mennyt täysin kuin veitsellä leikaten, ilman mitään ennakkovaroitusta. Mitään heikotusta en ole ehtinyt kokea.

Mä olen pyörtynyt kerran. Tuli kuvottava olo, kylmä hiki kihosi kropalle ja silmissä musteni. Ehdin just sanoa että nyt mä pyörryn, kun sitten pyörryinkin. Mies ehti just ottaa kiinni, muuten olisin mennyt varmaan pää edellä asfalttiin. Sanoi, että muutuin täysin hervottomaksi tyyliin nanosekunnissa. 

Tämä muuten johtui siitä, että otin mulle liian vahvan särkylääkkeen ja siihen viiniä päälle (oltiin festareilla). Herätessä oli ensiapuryhmä ympärillä. Älkää ikinä miksatko lääkkeitä ja alkoholia - kaksi lasia riitti tuohon. Mutta läksyni opin! 

Alkaa tuntua heikolta ja epävakaalta, äänet kuuluu kuin iuhma-altaassa veden alla, ympäristö kirkastuu, sitten mustenee ja ehtii ehkä ajatella että vittu timber ja sit herää maasta. Töllistelijät on siinä sitten kivasti kerääntyneenä eikä usko kun sanot, ettei ole mitään muuta kuin alhainen verenpaine, pyörryn usein.

Leikkauksen jälkeen sairaalassa, ennen fysioterapiaa meni taju. Seistessä hieman heikotti (sellaiset mustat reunat tulee näkökenttään) fysioterapeutti kehotti istumaan. Istuin ja ehdin sanoa: "Ei tämä riitä..." ja olin varmaan asettumassa makuulle, kun meni taju.

Kerran oli myös todella lähellä (ne mustat reunat jälleen) mutta löysin istumapaikan ja se riitti sillä kertaa.

Noin 1,5h synnytyksen jälkeen lähdin vessaan ja sieltä palatessani tuntui olo huteralta ja oven avatessa sanoin jotain, sen jälkeen kaikki pimeni. Löin kaatuessani kuulemma pääni lavuaariin mutta ei onneksi päähän tullut pattia kummempaa.

Ala-asteella pyörryin kun nousin seisomaan pulpetin viereen opettajan tullessa sisään. Näin ennen putoamista kaiken hetken aikaa aivan keltaisena (!). Samana iltana alkoivat näkyä vesirokon ensioireet. Aikuisena pyörtymisestä on muistissa se miten näkökenttä menee pikimustaksi ja korvissa suhisee.

Armeijassa pyörryin korkean kuumeen takia. Seistiin komentorivissä ja yhtäkkiä tehtäviä jakaneen luutnantin ääni muuttui vähän kuin kelanauhuri olisi hidastunut, näkökenttä supistui tunnelimaiseksi, maailma pyörähti pari kertaa silmissä ja kuulin kun luutnantti huusi, että "ottakaa se kiinni!". Eihän tuohon montaa sekuntia mene kun koko homma oli ohi heräämisineen.

Ex mies kuristi , siinä meni taju. Ensin oli kova pelon tunne , tukehtumisen tunne. Sitten tuli todella rauhallinen olo ja kaikki pimeni. Lattialta sitten heräsin ja mieskin oli häipynyt. Kai tämäkin voidaan pyörtymisksi lukea.

Olen pyörtynyt lapsena. Ensin tuli huono ja oksettava olo. Korvissa piippasi, sydän tykytti ja pian silmissä alkoi näkyä mustia kohtia. Sitten pimeni kokonaan. Olin lääkärissä ja heräsin lääkärin lattialta. Lääkäri jutteli mukavia ja kertoi, että olin pyörtynyt. Hän jutusteli mukavia ja kyseli meidän lemmikeistä. Kerroin, että meillä on kissa. Tapahtumasta on 25 vuotta.

Se on ainoa pyörtymiseni, mutta lähellä on ollut monta kertaa. Minulla liittyy joskus migreeniin samoja oireita ja niin ikään lääkärissä pyörtyminen on ollut lähellä monta kertaa. Viimeksi, kun laitettiin kanyyliä käteen. Pääsin makoilemaan sängylle ja yhtäkkiä jostain ilmestyi huoneeseen 3 hoitajaa lisää.

Silmissä vain musteni. Pyörryin lentokentällä, ja onneksi takana oleva otti kiinni. Heräsin siihen, kun naamalleni kaadettiin vettä pullosta. 

En, mutta monesti ollut lähellä (esim. kuukautisten aikainen anemia). Ensin sumenee silmissä, kaikki yksityiskohdat menee mössöksi, esim. lukemisesta ei tule mitään, korvissa alkaa humisemaan ja lopuksi naama menee ihan kylmäksi. Muutaman kerran tippunut lattialle kun voimat menee, mutta koska aina ollut kyseessä anemia niin makaaminen saa taas veren kiertämään ja siitä sitten tokenee pikkuhiljaa.

Melkein,en ihan.Kuulo alkoi hävitä ja tajusin nojata seinään.

Näitä lukiessa saan kyllä mielenrauhan ennen työterveydessä käyntiä. Tänään töissä, ihan koneella istuessa vailla mitään indikaattoria silmissä pimeni täysin ehkä puoleksi sekuntii ja samalla menetin lihasten hallinnan. Jos olisin seissyt niin varmasti kaatunut tai ainakin kompuroinut pahasti. Nyt vaan pää nuokahti, kunnes havahduin. Sen jälkeen tuli sitten tyypillinen huimaus, päässä sumeni, huono olo, äänet vaimeni jne. Mulla on nyt niskat/yläselkä tosi jumissa, joten johtunee sitten siitä. Eniten yllätti, miten tuo kävi ihan vaan istuessa ja rauhallisessa tilassa. 

Matalasta verenpaineesta johtuvaa huimausta ja pyörtymisen rajalla käymisestä onkin sitten kokemusta. Reagoin myös tosi herkästi kuumaan/kuivaan ilmaan. 

-30v

Jouduin yöllä nousemaan tosi äkisti kesken unien, kun lapsi tarvitsi apua. Kävelin toiseen huoneeseen, kun tuntui, että tuli kylmä hiki ja päässä oli paineentunne. Ehdin ajatella, että nyt pitää päästä makuulle, mutten ehtinyt, vaan pimeni (ja kaaduin, mutta tätä en enää tajunnut).

Havahduin maasta. Olin lyönyt kaatuessani poskipääni lattiaan, kunnon mustelmahan siitä tuli. Hävetti, kun näytti siltä, että olisin joku perheväkivallan uhri.

Nuorempana juoksin Pispalan portaat ylös. On ollut aina ylämäki- ja vuorisyndrooma. Ja tottakai yläosassa portaita sumeni, piti istua ja laittaa pää alaspäin. Myös kun oli maski ylämäessä happea estämässä, liikennevalotolpalla alkoi huimata ja sumeta. Onneksi tietää tekijät mitä varoa.

Silmissä pimeni ja aloin kaatua taaksepäin mutta sain kirjahyllyn reunasta kiinni ja tokenin. Huh onneksi en pyörtynyt koska olin kirjastossa. Mies pyörtyi naps vaan ilman mitään ennakkotuntemuksia. Filmi vaan katkesi. Kaatui suorilta jaloilta ja silmätkin jäi auki...näytti kuolleelta.