Oletko koskaan pyörtynyt? Miltä tuntui juuri ennen kuin taju lähti?

En tiedä, ehkä. Olin raskaana ja kaverin kanssa kahvilan jonossa, kun päähän iski painava tunne, jalat meni alta ja tuuperruin lähimpään tyhjään pöytään. Päivytyksessä puhuttiin ohimenneestä pienestä aivokierron häiriöstä ja käskettiin tulla heti sairaalaan, jos tapahtuu uudemman kerran

Itselläni vaikeutuu hengitys, sitten korvissa alkaa piipata. Silmissä leijuu kirkkaita pieniä pisteitä, jotka pimentävät muun maailman. Tässä kohtaa polvet yleensä alkaa pettää, usein niistä katoaa tunto, ja, jos en siinä kohtaa istuudu heti, pyörryn. Pari kertaa pyörtymisen ollessa lähellä olen myös tuntenut, kuin joku työntäisi minua hartioista istuma-asentoon, vaikka ketään ei ole ollut lähettyvillä.

Tätä tapahtui muutama vuosi sitten usein, kun syömishäiriön takia kärsin anemiasta, uupumuksesta ja hirveän matalasta verenpaineesta, nykyään kupsahtelen harvemmin

Minne täältä on kadonnut TÄYSIN ASIALLINEN KOMMENTTINI??? Aivan käsittämätöntä touhua!

Olen pyörtyny kymmeniä kertoja ja jos ei osais varautua siihen niin kertoja olis tullu vielä enemmän. Istuessakin olen kupsahtanu lattialle. Joka kerta se huimauksen tunne on yhtä hirveä. Humina korvissa, kylmä hiki, huono olo, päässä pyörii ja tietoisuus siitä, että kohta mennään...:-/

Sain elämäni ensimmäisen ja toivottavasti samalla nyös viimeisen epilepsiakohtauksen ollessani matkalla bussilla kaupungilta kotiin. Seuraava muistikuvani on sairaalan vuoteelta sairaalan vaatteissa. Lääkäri kysyi mikä paikka tämä on. Katsoin hetken ympärilleni ja enemmän arvastín kuin tiesin, että tämä on sairaala. OIkein meni.

Kuulin kaiken. Tuntui kuin olisi kuilun pohjalla. Joku otti kiinni kaupassa kun olin etten kaatunut maahan. Hössöttivät pitäiskö soittaa ambulanssi, sanoin ei.

Synnytyksen jälkeen pyörryin vessaan, onneksi mies ja hoitaja nappasi kiinni. Näin unta opikeluajoista tai mitä lienee, mutta olin mielestäni luokkahuoneessa. Yhtäkkiä heräsin sitten kätilön sylistä joku kylmä pyyhe niskassa. Synnytys oli nopea ja raju ja verta meni niin siksi kai pyörryin.

Yleensä ehdin istumaan ennen, otan kaiteesta kiinni.  Kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen.

Minulle on noussut sellainen kylmä hiki ennen pyörtymistä, päässä humisee ja silmissä sumenee

Olen pyörtynyt montakin kertaa. Kipushokki aiheuttaa minulle aina sivuilta päin "sulkeutuvat mustat verhot" eli näkökenttä kapenee, sivuilla näkyy vain mustaa ja samalla tuntee kuinka jaloista katoaa tunto ja ne pettävät alta. Sen jälkeen seuraa usein hetkellinen tajunnan menetys, josta herätessä tuntuu usein kuin olisi herännyt unesta. Muistan yleensä tapahtumat jälkeenpäin, tosin joskus olen saattanut vielä maahan valuttuani liikkua pari metriä ryömien tms. josta ei ole enää jäänyt mielikuvaa. Näitä kipushokkeja on aiheutunut mm. pyöräonnettomuudessa ja kuukautiskivuista sekä yllättäen myös sukupuoliherpeksen ensitartunnan yhteydessä.

Verenpaineen äkillisestä laskusta seisomaan noustessa seuraava pyörtyminen on lähinnä sellainen, että jotenkin näkö sumenee ja tuntuu huimausta. Tätä tapahtuu mulle edelleen aika usein, koska verenpaineeni on matala luonnostaan. Jos siis nousen nopeasti ylös, joudun yleensä ottamaan kiinni jostain ja menemään kyykkyyn hetkeksi, jotta paine ehtii tasaantua. Ja uusi yritys hitaammin. Teini-iässä pyörtyilin harva se päivä. Ilmeisesti myös ravitsemuksella on osuutta asiaan, sillä silloin kasvoin niin nopeasti, että verensokeri oli alhaalla jos ei syönyt koko ajan ja kaikki energia meni pituuskasvuun. Nykyäänkin vielä jano tai alhainen sokeri saa alttiimmaksi pyörtyilylle.

Kerran olen pyörtynyt. Sen ehti tajuta, että nyt sumenee. Kuulo hävisi ja näkö hävisi ja tunto myös, sillä täräytin leukani pöydän reunalle ennen lattialle päätymistä, enkä tajunnut mistään mitään. Pyörryin työkavereiden ympäröimänä, jotka siten kertoivat että reagoin kuitenkin heti kun minua puhuteltiin. En siis ollut tajuttomana kuitenkaan kuin sen sekunnin tai kaksi kun kanveesiin päädyin.

Leukaan piti laittaa muutama tikki, sen verran meni nahka vekille.

Olen myös pyörtynty verikokeessa, ensimmäinen kerta tuli täysin yllätyksenä. Silloin en itse edes tajunnut pyörtyneeni, vaan ihmettelin miksi hoitaja on ylleni kumartuneena ja kyselee "hei, kuuletko sä?" Tämä kävi pariinkin otteeseen peräkkäin. Nykyisin verikokeita otetaan niin usein kroonisen sairauteni vuoksi, etten enää pyörtyile.

Eli hyvin erilainen pyörtyminen verrattuna tuohon kipushokkiin tai äkillisen pystyynnousun aiheuttaman verenpaineen vaihtelun aiheuttamaan pyörtymiseen.

Musta se tunne just ennen pyörtymistä on aika hauska. Mulla on matala verenpaine ja olen pyörtymisen partaalla aika usein.

Tulee samanlainen olo kuin olisi unessa. Järki ei kulje, eikä tajua että mikä tää olo on ja miksi. Pehmeä ja kevyt, hassu tunne. Sitä pysähtyy niille sijoilleen ihmettelemään, että whaaaaat. Tavallaan kuin olisi juuri herännyt unesta eikä ihan tajua missä on. Sitten alkaa näkökentän reunoilla hissukseen pimetä, aika lailla yhtä aikaa tai juuri tuon edellisen järjen sumenemisen jälkeen (aika vähän kuin pysähtyy, niin sitä ei heti välttämättä hoksaa että tuo höpelö olo liittyy silmien pimenemiseen). Tässä vaiheessa tajuan yleensä ottaa jostain kiinni jos on mitään tukea käden ulottuvilla. Samalla painovoima alkaa tuntua aivan vastustamattomalta, ihan kuin tulisi muutama G lisää. Kroppaa on vaikea hallita, pää saattaa alkaa painua, ryhti mennä lysyyn, kädet ja jalat eivät tottele. Silmät seisovat päässä, tai ainakin tuntuu siltä. Mulla on tässä vaiheessa vielä muutaman hiekanjyvän verran aikaa mennä esim. maahan polvilleen tai kyykkyyn tai oikeastaan melkein nelinkontin. Sitten menee näkö lopullisesti, hetkeksi. Ja samantien se alkaa palautua ja järkikin palaa päähän.

Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset, mutta musta tuo on aina yhtä veikeää.

Olen pyörtynyt kerran verikokeiden jälkeen. Olin ollut ravinnotta koetta edeltävästi, ja näytteitä otettiin todella monta putkellista. Aulassa kokeen jälkeen tuli heikko, oksettava olo ja kylmä hiki. Lähdin kävelemään vessaan ja sitten vaan kopsahdin  lattialle. 

Toisen kerran pyörryin tuntemattomasta syystä. En muista tapauksesta mitään, ja heräsin ambulanssimiesten ollessa jo paikalla. 

Vierailija kirjoitti:

Musta se tunne just ennen pyörtymistä on aika hauska. Mulla on matala verenpaine ja olen pyörtymisen partaalla aika usein.

Tulee samanlainen olo kuin olisi unessa. Järki ei kulje, eikä tajua että mikä tää olo on ja miksi. Pehmeä ja kevyt, hassu tunne. Sitä pysähtyy niille sijoilleen ihmettelemään, että whaaaaat. Tavallaan kuin olisi juuri herännyt unesta eikä ihan tajua missä on. Sitten alkaa näkökentän reunoilla hissukseen pimetä, aika lailla yhtä aikaa tai juuri tuon edellisen järjen sumenemisen jälkeen (aika vähän kuin pysähtyy, niin sitä ei heti välttämättä hoksaa että tuo höpelö olo liittyy silmien pimenemiseen). Tässä vaiheessa tajuan yleensä ottaa jostain kiinni jos on mitään tukea käden ulottuvilla. Samalla painovoima alkaa tuntua aivan vastustamattomalta, ihan kuin tulisi muutama G lisää. Kroppaa on vaikea hallita, pää saattaa alkaa painua, ryhti mennä lysyyn, kädet ja jalat eivät tottele. Silmät seisovat päässä, tai ainakin tuntuu siltä. Mulla on tässä vaiheessa vielä muutaman hiekanjyvän verran aikaa mennä esim. maahan polvilleen tai kyykkyyn tai oikeastaan melkein nelinkontin. Sitten menee näkö lopullisesti, hetkeksi. Ja samantien se alkaa palautua ja järkikin palaa päähän.

Hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset, mutta musta tuo on aina yhtä veikeää.

Niin joo tässä esimerkissä siis en pyörry, vaan käyn ihan siinä liepeillä. Jos pyörtyisin, niin homma katkeaisi tuossa G-voimien kohdalla, filmi katkeaisi ja sitten heräisin maasta ihmetellen että miksi mä oon tässä nukkunut ja missä mä oikeastaan edes olen.

Äänet alkaa kaikua, värit muuttuu mustavalkoiseksi ja sitten näkökenttä alkaa kaventua. Päässä suhisee, tulee kylmä hiki, lopulta sellainen äärettömän kevyt leijuva olo.  Nuorempana olin tosi laiha ja verenpaine oli matala, silloin pyörtyilin koko ajan. Nyt vasta nelikymppisenä alkaa olla niin että ei aina ylös noustessa pyörrytä. Ennen piti aina ottaa jostain kiinni ja ensimmäiset askeleet oli juuri niitä mustavalkoisia ja kaikuvia. Nyt en ole enää niin laiha ja verenpainekin on noussut hieman.

Minulle on tullut ennen pyörtymistä sellainen kuuma aalto joka erityisesti tuntuu suussa, ikäänkuin sylki muuttuisi yhtäkkiä tulikuumaksi. Siitä muutama sekunti niin alkaa näkökenttä hämärtyä. On siis vähän reagointivaraa, viimeksi kun noin kävi niin kerkesin kävellä sohvan luo niin, että pyörryin sitten siihen enkä lattialle.

Olen pyörtynyt elämässäni muutamia kertoja. Yksi kerta jäi kuitenkin erityisesti mieleen, nimittäin herättyäni huomasin, että olin pissanut housuun. Mistäköhän tämä johtui? Ei ole provo! :D

Tuntui, että en saanut tarpeeksi ilmaa ja sitten tuntui siltä, että raajoista alkoi lähteä voimat. Sitten heräsinki lattialta, kun pään alle aseteltiin jotain pehmeää tyynyksi.

Mulla se filmi on molemmilla kerroilla mennyt poikki sillä tavalla, ettei mitään hirveän erikoisia tuntemuksia jäänyt mieleen (esim. tuota korvien lukkiutumista). Mä pyörryin ekan kerran synnytyksen jälkeen, silloin lähdin vain kävelemään ja seuraava muistikuva oli, että kätilö herättelee lattialta (olisin halunnut nukkua). Mulla oli niin matala hb, että taju meinas mennä uudestaankin.

Toisen kerran kyseessä oli nestehukka. Mulla oli vain sellainen vähän huimaava olo, nousi hiki pintaan ja silmissä vähän musteni. Sitten taas heräsin, kun mies herätteli lattialta.