Naiset - nyt tarvitaan kokemuksia. Olen a-i-v-a-n korviani myöten ihastunut ja perhe kotona
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.
No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. Tuntuu, että pää sekoaa, kun en kehtaa kenellekään aiheesta puhua..
Ensi tapaamisesta on nyt noin 2kk ja edelleen nämä meidän viestittelyt ja puhelut jatkuvat. Täällä kehtaan jopa myöntää, että olemme lähettäneet selfie -kuviakin, jotta emme unohtaisi miltä toinen näyttää.. apua...
Romanttista tämä on tosiaan ja tuntuu hullulle, kun en ole koskaan kuvitellut olevani mitenkään yltiöromanttinen, mutta kun toinen kehuu luonteen piirteitä ja ihmettelee omia tuntemuksiaan erittäin oudoksi, en voi olla muuta kuin sen sydänsilmäisen emojin näköinen!!
Välimatkaa on 600 km, että hankala on tapaamista saada sovittua. Seuraavan kerran olen kyseisellä paikkakunnalla 2vkon kuluttua ja tuntuu aivan ihanalta mennä sinne, mutta samalla kauhistuttaa, kun luulen tietäväni, että petän miestäni - mitä en koskaan kuvitellut tekeväni..
-aloittaja
"ihmettelee omia tuntemuksiaan erittäin oudoksi, en voi olla muuta kuin sen sydänsilmäisen emojin näköinen!!"
Tästä tuli jo vahva myötähäpeä
Joskus kemiat voivat olla niin vahvat, että synnyttävät tuollaisia vastustamattomia tuntemuksia. Kemioilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että oikea suhde jokapäiväisine arkipuuhineen toimisi. Kinkkinen tilanne. Ensimmäisenä miettisin mitä nykyinen puoliso ja perhe merkitsevät ja olisitko todella valmis uhraamaan sen kaiken arvokkaan jonkun epävarman ihastuksen takia. Minä en usko, että olisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eropaperit heti vetämään ja huomenna lennät pimppa ojossa uusiin kokemuksiin.
Pimppa ojossa...🤣 haluisin nähdä missä asennossa se tapahtuu!
Siihen on eri vaihtoehtoja. ”Kung fu” -tyyliin toinen jalka ylhäällä, ”limbo”-tyyliin lantio edessä ylävartalo takakenossa. Myös ”karhukävely”-tyyliin mutta takaperin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Ei vaan ensin täytyy yrittää elvyttää se oma suhde. Tahdosta se on kiinni. Jos yrityksestä huolimatta tilanne ei parane sitten erotaan. Sen jälkeen ryhdytään vasta sitä pimppiä kaikille vastaantulijoille jakamaan.
Ai missä vaiheessa ap on "jakanut" joka vastaantulijalle?? Ei voi olla niin että nainen jakaa ja mies ottaa.
Ap kirjoitti, että on nähnyt tätä miestä 5 min. Kahden viikon päästä näkee uudestaan ja aikoo pettää omaa miestään tämän mielikuvitussulhon kanssa. Eikös se olis ihan sama asia jaella sitä toosaa vastaantulijoille-yhtä vähän ap niitä tuntee kuin tätä miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekin 30 -40v sattui tuollaista paljon. Oon sairaanhoitaja ja superihanat ihastuneet lääkärit kävelivät päin seiniä ja hölmöilivät.
Mutta olisivatko he halunneet jättää lääkärivaimonsa ja lapsensa minun takia? En ikinä edes kuvitellut.
Mies kuulostaa niin helpolta nakilta että lienee eronnut ja haku päällä.
Mieti haluatko riskeerata kaiken jonkun hurmaheikin takia, hänestä saattaa paljastua ties mitä..Tämä. Et todellisuudesta tiedä tästä miehestä mitään muuta kuin mitä se on kertonut. Kyllähän pelimiehet ajankuluksi osaa naisia lämmitellä. Eikä siinä ole kuin kaato tavoitteena ja sitten siirrytään seuraavaan. Tämähän ap on selkeästi varma turvallinen nakki koska ei jää paikkakunnalle pitemmäksi aikaa pyörimään.
Tällainen viba itselläkin. Toki jos on elänyt tosi tunteetonta elämää, saattaa hurmio olla jopa perheen rikkomisen arvoinen, kyllähän se elämä sen jälkeenkin sitten jatkuu. Ehjä perhe on kyllä hieno homma jos perustuu aidolle välittämiselle eikä kulissille.
Minulle heräsi kysymys, että mitä tapahtuisi, jos nyt katkaisisit salasuhteen ja keskittyisit pelkästään nykyiseen suhteeseen? Kokisitko nykyisen suhteen riittäväksi, siis tämän ihastumisen jälkeen?
Huomaisit todennäköisesti, että tuntisit olosi yksinäiseksi tai puolikkaaksi tms.
Luulen, että tämä ihastus on vain seurausta sille, että nykyinen suhde on ollut tunnetasolla riittämätön.
Tietysti aika tekee tehtävänsä, suhde väljehtyy ja tunteet laantuu, mutta jos nykyinen puolisosi olisi paras ystäväsi ja sinulle kaikella tavalla korvaamaton niin epäilen, että tätä salasuhdetta ei edes olisi syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Joskus kemiat voivat olla niin vahvat, että synnyttävät tuollaisia vastustamattomia tuntemuksia. Kemioilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että oikea suhde jokapäiväisine arkipuuhineen toimisi. Kinkkinen tilanne. Ensimmäisenä miettisin mitä nykyinen puoliso ja perhe merkitsevät ja olisitko todella valmis uhraamaan sen kaiken arvokkaan jonkun epävarman ihastuksen takia. Minä en usko, että olisin.
Näin minäkin sanoisin ystävälleni, jos hän olisi vastaavassa tilanteessa. Mutta kun tilanne sattui itselle, tuntuu, että kaikki järjen häivätkin häviää päästä, huoh.
Taidan ottaa muutaman päivän nyt etäisyyttä viestittelystä ja rauhoittaa päätäni hiukan. Katsotaan, että mitkä fiilikset on kun tapaamme seuraavan kerran ja silloin oikeasti näemme kasvotusten.
-aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Kymmeneen vuoteen et ole huomannut että puolisosi ei ole sinulle se oikea vaan oikea on todellisuudessa jossakin muualla, mutta 2kk puhelujen perusteella olet huomannut tämän tyypin olevan se oikea?
Repesin nauruun ja sanoin ääneen, että *ittu niinpä! :D Kiitos tästä kommentista - onneksi purin ajatuksiani tänne, jotta saan suoria totuuksia tästä touhustani - siihen ei ystävät olisi varmasti pystyneet.
-aloittaja
V* ttu sä olet sekaisin. Enkä sanonut tätä ääneen. Esität nyt vaan että olet niin tyytyväinen kun sua herätellään, mutta todellisuudessa olet niin vahvasti siinä ihastuksen huumassa, ettei päätäsi käännä mikään.
Vierailija kirjoitti:
AAaaahhhh. Ap:n vatsalle kun pääsisi joskus laukaisemaan lastin, liikutko pk-seudulla usein. Minuunkin tulisit todennäköisesti ihastumaan, jos tavattaisiin pikaisesti. Missä nähtäisiin? T. Hurmuri.
Tässä oli aika hyvä pointti. Miksei ap voisi hetken päästä antaa sinunkin tyydyttää himojasi häneen, jos hänet jotenkin hurmaisit. Siis yhtälailla kuin ap:n 5 minuutin ihastuksen. Ehkä ap alkaa nyt oikein ihastumisten sarjan, jotta voi oikein sarjassa antaa miesten laueta häneen, kuka minnekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Kymmeneen vuoteen et ole huomannut että puolisosi ei ole sinulle se oikea vaan oikea on todellisuudessa jossakin muualla, mutta 2kk puhelujen perusteella olet huomannut tämän tyypin olevan se oikea?
Repesin nauruun ja sanoin ääneen, että *ittu niinpä! :D Kiitos tästä kommentista - onneksi purin ajatuksiani tänne, jotta saan suoria totuuksia tästä touhustani - siihen ei ystävät olisi varmasti pystyneet.
-aloittaja
V* ttu sä olet sekaisin. Enkä sanonut tätä ääneen. Esität nyt vaan että olet niin tyytyväinen kun sua herätellään, mutta todellisuudessa olet niin vahvasti siinä ihastuksen huumassa, ettei päätäsi käännä mikään.
Juuri näin! Tyyppi on suunnitellut pettävänsä ja muka kiitollinen näistä kommenteista... ei ne tule vaikuttamaan mitään ap:n käytökseen. Vastenmielinen!
Hullut ihastumiset, ah ja voi. Monia vuosia sitten ihastuin hullusti työkaveriini. Olin ihan kuumana ja ajattelin häntä päivin öin. Mutta en halunnut pilata pienen perheeni onnea. En siis koskaan tunnustanut ihastustani tuolle miehelle. Tuli tilaisuus vaihtaa työpaikkaa ja tein sen, jotta emme enää näkisi. Vielä puolisen vuotta haaveilin hänestä, kunnes yhtäkkiä tajusin, etten enää ollut ihastunut enkä oikein tiennyt, miksi edes olin ollut niin hullun ihastunut.
Ymmärrän ihastusvaiheesi. Mutta onko tämä kaikki osittain pääsi sisällä vaikka vastapuoli antaa takaisin?
En lukenut koko ketjua, mutta onko sinulla lapsia? Mieti nyt lasten kannaltakin.
Itse olen kerran pettänyt ja vaikka se ei johtanut seksiin voi miten se toi suhteeseemme särön vuosiksi. Ihan kuin oma tarinasi. Jos voisin tehdä ko asian tekemättömäksi. Häpesi itseäni vuosia ja syystä. Puhun nyt vaan omasta kokemuksestani.
Mitä jos ihastuksellasi onkin mikropenis (katkarapu)? Tuskin jatkaisit tapailua?
Itse olen kokenut hullun ihastumisen, annoin mennä ja meillä oli intohimoinen seksisuhde pari vuotta. Jatkuvasti puhuttiin, että jätetään omat kumppanit ja perustetaan yhdessä uusioperhe, mutta asiat mutkistuivat ja päätin pysyä mieheni luona. Mieheni ei koskaan saanut tietää tästä ja välillä kadun kovasti hölmöilyäni. Välillä taas muistelen kaiholla elämäni jännittävimpiä vuosia ja mahtavia kokemuksia, en kuitenkaan vaihtaisi elämäntilannettani pois. Aloittajalle vinkkini siis on, joko katkaise välit tähän ihastukseen ja lopeta hänen ajattelunsa..keksi mitä tahansa muuta tai nauti, saatat katua kovasti, mutta kokemus voi jopa olla sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus kemiat voivat olla niin vahvat, että synnyttävät tuollaisia vastustamattomia tuntemuksia. Kemioilla ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, että oikea suhde jokapäiväisine arkipuuhineen toimisi. Kinkkinen tilanne. Ensimmäisenä miettisin mitä nykyinen puoliso ja perhe merkitsevät ja olisitko todella valmis uhraamaan sen kaiken arvokkaan jonkun epävarman ihastuksen takia. Minä en usko, että olisin.
Näin minäkin sanoisin ystävälleni, jos hän olisi vastaavassa tilanteessa. Mutta kun tilanne sattui itselle, tuntuu, että kaikki järjen häivätkin häviää päästä, huoh.
Taidan ottaa muutaman päivän nyt etäisyyttä viestittelystä ja rauhoittaa päätäni hiukan. Katsotaan, että mitkä fiilikset on kun tapaamme seuraavan kerran ja silloin oikeasti näemme kasvotusten.
-aloittaja
Mitä se etäisyys hyödyttää jos aiot kuitenkin miehen tavata?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut hullun ihastumisen, annoin mennä ja meillä oli intohimoinen seksisuhde pari vuotta. Jatkuvasti puhuttiin, että jätetään omat kumppanit ja perustetaan yhdessä uusioperhe, mutta asiat mutkistuivat ja päätin pysyä mieheni luona. Mieheni ei koskaan saanut tietää tästä ja välillä kadun kovasti hölmöilyäni. Välillä taas muistelen kaiholla elämäni jännittävimpiä vuosia ja mahtavia kokemuksia, en kuitenkaan vaihtaisi elämäntilannettani pois. Aloittajalle vinkkini siis on, joko katkaise välit tähän ihastukseen ja lopeta hänen ajattelunsa..keksi mitä tahansa muuta tai nauti, saatat katua kovasti, mutta kokemus voi jopa olla sen arvoinen.
Älä sano ei koskaan, mies voi hyvin saada vielä tietää niinkuin hänen kuuluisikin saada. Hyväksyisitkö itse miehellesi vastaavia kokemuksia selkäsi takana?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut hullun ihastumisen, annoin mennä ja meillä oli intohimoinen seksisuhde pari vuotta. Jatkuvasti puhuttiin, että jätetään omat kumppanit ja perustetaan yhdessä uusioperhe, mutta asiat mutkistuivat ja päätin pysyä mieheni luona. Mieheni ei koskaan saanut tietää tästä ja välillä kadun kovasti hölmöilyäni. Välillä taas muistelen kaiholla elämäni jännittävimpiä vuosia ja mahtavia kokemuksia, en kuitenkaan vaihtaisi elämäntilannettani pois. Aloittajalle vinkkini siis on, joko katkaise välit tähän ihastukseen ja lopeta hänen ajattelunsa..keksi mitä tahansa muuta tai nauti, saatat katua kovasti, mutta kokemus voi jopa olla sen arvoinen.
Mä en ikinä ole ymmärtänyt miten joku voi tehdä näin edes sen yhden kerran, saati kaksi vuotta?! En usko, että kykenet normaaliin kykyyn tuntea empatiaa ja syyllisyyttä. Niin sairaalta tuollainen kuulostaa. En vois katsoa itseäni peilistä, jos toimisin näin.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut hullun ihastumisen, annoin mennä ja meillä oli intohimoinen seksisuhde pari vuotta. Jatkuvasti puhuttiin, että jätetään omat kumppanit ja perustetaan yhdessä uusioperhe, mutta asiat mutkistuivat ja päätin pysyä mieheni luona. Mieheni ei koskaan saanut tietää tästä ja välillä kadun kovasti hölmöilyäni. Välillä taas muistelen kaiholla elämäni jännittävimpiä vuosia ja mahtavia kokemuksia, en kuitenkaan vaihtaisi elämäntilannettani pois. Aloittajalle vinkkini siis on, joko katkaise välit tähän ihastukseen ja lopeta hänen ajattelunsa..keksi mitä tahansa muuta tai nauti, saatat katua kovasti, mutta kokemus voi jopa olla sen arvoinen.
Joo, kun nainen pettää niin onhan se nyt voimauttavaa, jännittävää ja mahtavia elämänkokemuksia luova asia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kokenut hullun ihastumisen, annoin mennä ja meillä oli intohimoinen seksisuhde pari vuotta. Jatkuvasti puhuttiin, että jätetään omat kumppanit ja perustetaan yhdessä uusioperhe, mutta asiat mutkistuivat ja päätin pysyä mieheni luona. Mieheni ei koskaan saanut tietää tästä ja välillä kadun kovasti hölmöilyäni. Välillä taas muistelen kaiholla elämäni jännittävimpiä vuosia ja mahtavia kokemuksia, en kuitenkaan vaihtaisi elämäntilannettani pois. Aloittajalle vinkkini siis on, joko katkaise välit tähän ihastukseen ja lopeta hänen ajattelunsa..keksi mitä tahansa muuta tai nauti, saatat katua kovasti, mutta kokemus voi jopa olla sen arvoinen.
Suosittelen tekemään niinkuin sydän sanoo, kerranhan täällä eletään..Ei tarvi sitten vanhainkodissa katua..
Itselläni jo pian 10v kestänyt salasuhde varattuun mieheen eikä kummallakaan tarkoitus jättää perhettään.. Oltiin aikoinaan työkavereita, siitä se alkoi..Rakkaus on elämän tärkein asia, kun se tulee kohdalle, se vie mukanaan ..Tsemppiä Ap:lle..
Olin korviani myöden ihadtunut, menimme jopa sänkyyn 4 kertaa, mies lupaili ettei hylkää eikä satuta. Tuntuivolevan korviaan myöten rakastunut. Yhtäkkiä mies aloitti haluaa olla kanssani-ei halua-haluaa "leikin" särki sydämmeni, paljastui empatikyvyttömäksi kusipääksi. Sulle voi käydä myös näin