Lue keskustelun säännöt.
Naiset - nyt tarvitaan kokemuksia. Olen a-i-v-a-n korviani myöten ihastunut ja perhe kotona
13.10.2018 |
Pakko jonnekkin saada purkaa ajatuksia..
Olin työmatkalla ja tehtävänä oli samalla toimittaa yksi muistitikku kyseisessä kaupungissa toimivalle yhteistyökumppaniyritykselle. Vastassa piti olla vanha herrasmies, mutta yllättäin vastassa olikin omaa ikäluokkaani oleva mies. En ole ikinä, siis en ikinä, kokenut mitään sellaista kuin sillä hetkellä miehen nähtyäni. Hän on ihan tavallinen mies, tilanne ei siis ollut, että wau - onpas siinä komea mies.
Esittelin itseni asiallisesti niin kuin työtapaamisessa yleensäkin ja hän samoin. Tapaaminen kesti siis noin 5 min ja kun olin tekemässä lähtöä, hän kohteliaasti pyysi puhelinnumeroani - mikäli tarvitsisi kysyä jotakin tikun sisältöön liittyvää.
En koko päivänä saanut häntä mielestäni ja seuraavana päivänä hän laittoi viestiä aivan samoista tuntemuksista. Kertoi täsmälleen samat ajatukset, kuin mitä minulla oli ollut; ei ollut saanut minua mielestäni ja hän olisi halunnut suudella minua siellä toimiston eteisessä!
Olemme nyt sitten siitä lähtien soitelleet joka päivä sekä laitelleet viestiä ja samat tuntemukset jatkuvat edelleen, erittäin vahvasti!! Tuntuu, että voisin lähteä hänen luokseen käymään ja mennä vaikka sänkyyn saakka.
No sitten se vakavampi puoli - minulla on perhe ja olemme olleet 10v yhdessä. Suhteessamme ei ole ollut uskottomuutta tai mitään erikoisia ongelmia koskaan. Ennen tätä kohtaamista olo kotona oli ihan normaalia arkea.. Nyt kun pääni on sekaisin kuin seinäkellolla, tuntuu tietenkin, että olisin valmis siirtymään tämän kuvittelemani "sen oikean" luokse. Hän on eronnut 2v sitten ja nyt ollut pääasiallisesti yksikseen..
Sanokaa joku jotain järkevää? Onko tämä nyt "se oikea" vai mitä ihmettä oikein tapahtui sillä hetkellä, kun näimme!! Ahdistaa, kun en halua olla uskoton kotona, mutta sydän on yhtäkkiä hypännyt aivan toiseen suuntaan ja saan sellaista vastakaikua, mitä en ole nähnyt kuin elokuvissa!!
Kommentit (317)
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Ei puolison kuolemakaan vapauta uuteen parisuhteeseen vauvaraadin mukaan. Vähintään pitäisi viisi vuotta itkeä julkisesti, pukeutua mustaan ja kieriä tervassa ja entisen puolison tuhkassa ennen kuin saa edes varovasti päästää ajatuksiinsa uutta kumppania. t. nuorileski
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Ei vaan ensin täytyy yrittää elvyttää se oma suhde. Tahdosta se on kiinni. Jos yrityksestä huolimatta tilanne ei parane sitten erotaan. Sen jälkeen ryhdytään vasta sitä pimppiä kaikille vastaantulijoille jakamaan.
Sehän osu oikeaan! Tampereella täällä ollaan. Kerro vähän lisää?
Ihastumiselle ei voi mitään, mutta teoilleen voi. Ruokit tuota ihastumistasi vastaamalla miehen viesteihin ja lähettämällä selfieitä. Olet mielestäni jo nyt ylittänyt sellaisen rajan, että sietäisit hävetä.
Minä "jouduin" olemaan kesällä tekemisissä miehen kanssa, johon varmaan ajan myötä olisin ihastunut, mutta järjestin asiani niin, ettei minun tarvitse enää tavata häntä. Rakastan omaa miestäni enkä halua ihastua muihin. Jollain asteella näihin asioihin voi todellakin itse vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui? Ihastuitte toisiinne. Sen petusteella ei vou vielä sanoa kestäisiåikö suhde esim. arjen. Itse tuskin ottaisin sitä riskiä jos en olisi valms joka tapauksessa lopettamaan aikaisemman suhteeni.
Eihän ton 5 min tapaamisen perusteella voi edes sanoa, onko kyse edes ihastumisesta. Pitäisi ensin tapailla monta kertaa. Edellyttäisi siis eroa entisestä miehestä.
Hyvin viidessä minuutissa ehtii ihastua.
Miksi tapailu edellyttäisi eroa?
Siksi, että edes sen verran voi kunnioittaa miestään ja lastensa isää. Aphän kyllä on jo henkisesti pettänyt useiden kuukausien ajan että kynnys muuhunkin pettämiseen on matalalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Kymmeneen vuoteen et ole huomannut että puolisosi ei ole sinulle se oikea vaan oikea on todellisuudessa jossakin muualla, mutta 2kk puhelujen perusteella olet huomannut tämän tyypin olevan se oikea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekin 30 -40v sattui tuollaista paljon. Oon sairaanhoitaja ja superihanat ihastuneet lääkärit kävelivät päin seiniä ja hölmöilivät.
Mutta olisivatko he halunneet jättää lääkärivaimonsa ja lapsensa minun takia? En ikinä edes kuvitellut.
Mies kuulostaa niin helpolta nakilta että lienee eronnut ja haku päällä.
Mieti haluatko riskeerata kaiken jonkun hurmaheikin takia, hänestä saattaa paljastua ties mitä..Tämä. Et todellisuudesta tiedä tästä miehestä mitään muuta kuin mitä se on kertonut. Kyllähän pelimiehet ajankuluksi osaa naisia lämmitellä. Eikä siinä ole kuin kaato tavoitteena ja sitten siirrytään seuraavaan. Tämähän ap on selkeästi varma turvallinen nakki koska ei jää paikkakunnalle pitemmäksi aikaa pyörimään.
Tämäkin erittäin hyvä kommentti. Tämä mies kuitenkin olisi halukas tulemaan tapaamaan minua ja lapsiani - keksii hyviä ideoita, joissa voisimme olla niin, että lapsillakin olisi hauskaa ja voisimme olla lähekkäin ilman kyseleviä katseita.
Ja pelimieheksi hän jaksaa soitella mielestäni aivan liikaa - puhumme siis edelleen puhelimessa päivittäin useita kertoja, vaikkei edes mitään kerrottavaa ole. Teemme esim. ruokaa yhtäaikaa tai juttelemme lenkillä ollessamme.. Tämä onnistuu yllättävänkin helposti, koska mieheni on vuorotöissä..-aloittaja
Noh, etköhän sä sitten ole jo päätöksesi tehnyt? Vedät suunnitelmiin jo lapsia mukaan ja soittelette päivittäin.
Voi että, senkun tietäisinkin.. Mietittyttää vain, että voiko tunteet omaan mieheen loppua näin ykskaks? Jos pilvilinnoja oikein rakentelen, niin olisiko minun ero ollut muka tuossa, että ihastuin/rakastuin uuteen ja en jää kaipaamaan entistä ollenkaan? Järjellä ajateltuna kuulostaa aika uskomattomalta..
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisitte tavannu heti ja menny sinne sänkyyn ja laittanu kortit pöytään, jos kerta kyse oli yliluonnollisesta once in a lifetime -kohtaamisesta.
Tommonen etäviestittely on lapsellista ja naurettavaa ja ruokkii vain illuusioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se avioliitto on nykymaailmassa edelleen kaiken yläpuolella? Eikö riitä että rakkaus on loppunut ja molemmat olisivat onnellisempia jonkun muun kanssa? Nykyään lähes kaikki pärjäävät taloudellisestikin vaikka ero tulisi. Minä olen ehkä vähän ankea, mutta ajattelen että ero on parempi kuin kämppisliitto. Avn mukaan uusi parisuhde on sallittu vain mikäli toinen pettää, lyö tai kuolee.
Mutta miksi sitoutua alunperinkään sitten l
avioliittoon, jos ei ole siihen valmis? Miksi avioitua ja valittaa liiton vanhakantaisuutta? Muita vaihtoehtojakin on. En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Kymmeneen vuoteen et ole huomannut että puolisosi ei ole sinulle se oikea vaan oikea on todellisuudessa jossakin muualla, mutta 2kk puhelujen perusteella olet huomannut tämän tyypin olevan se oikea?
Repesin nauruun ja sanoin ääneen, että *ittu niinpä! :D Kiitos tästä kommentista - onneksi purin ajatuksiani tänne, jotta saan suoria totuuksia tästä touhustani - siihen ei ystävät olisi varmasti pystyneet.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit tietysti yrittää myös käyttää aikaasi sen miettimiseen, mitä kuvittelet hänessä näkeväsi. Tai hän sinussa. Olette molemmat luultavasti tunnistaneet toisissanne jotain, joka tuo mieleen omat hoivaajanne tai muuten tärkeitä lapsuuden hahmoja. Sitä voi olla ulkonäössä, eleissä, luonteenpiirteissä ja elämäntilanteissa sikäli kuin ne näkyvät olemuksessa, äänessä, puhetavassa, missä vain.
Oletteko jotenkin osattomia lapsia molemmat? Se selittäisi tuon intensiteetin. Tarve pelastaa, tulla nähdyksi, kokea oma ja toisen ainutlaatuisuus. Valitettavasti olen hiukan sillä kannalla, että ihastumisen voima tulee suoraan hädänalaisuudesta. Moni onnistuu elämään päällisin puolin tyydyttävää elämää, mutta kyltymätön tulivuori tutisee sisällä. Eikä se ole lähtökohtaisesti lainkaan positiivinen asia. Siinä kun on kysymys voimista, jotka on valjastettu kyltymättömyden palvelukseen.
Voi toki seurata tulinen suhde, jossa on vieläkin tulisempi loppu. Kun ne samat voimat havahtuvat siihen, että kohde ei ollutkaan se mikä piti, vaan oikeasti hän kuitenkin on tuntematon ihminen, jolla on omatkin ongelmat, eikä kykyä korjata niitä ongelmia, joita alitajuntanne yrittää pakottaa teidät paikkaamaan. Eli, koska luultavimmin teillä molemmilla on hyvin täsmällinen henkinen nälkä, kummallakaan ei ole välineitä vastata siihen nälkään. Vaan kohta olette kaksi nälkäänsä kiljuvaa linnunpoikasta vierekkäin.
Miksi niin käy - koska kerran tunnistatte jotain vanhaa toisissanne. Eli se tuttuus ei olekaan oman vanhemman huolehtivuus, vaan masentunut ja tarvitseva piirre hänessä, joka esti vanhempaa hoivaamasta sinua kunnolla. Sama tulee toistumaan ihastuksesi kanssa, ja siinä vaiheessa tuskasi on moninkertainen, koska sinut on taas petetty.
Mitä kotoasi ja parisuhteestasi puuttuu? Suhteessa vanhempiin? Miksi ihastuksesi kohde on eronnut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Tottunut valehtelija pystyy tähän helposti. Mitä hän on esimerkiksi kertonut vaimostaan ja lapsistaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusinta-provo! Tylsyyden huipennus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin ärsyyntynyt tällä hetkellä omaan mieheeni, että tekisi suutuspäissäni mieli kirjoittaa sulle "Anna mennä vaan!", mutta yritän hillitä itseäni. Mieti oikeesti sun omaa miestä ja asioita, joihin hänessä ihastuit. Puhut nyt jostain lähes mielikuvitus ystävästäsi (et todellakaan tiedä hänestä juuri mitään). Tiedät sen, mitä tämä mies on halunnut sulle kertoa eli hän on tottakai halunnut tehdä itsestään sun silmiin tietynlaisen. Oikeesti nyt yks puhelu ja kerrot, että oli kivaa puhua ja viestitellä, mutta sulla on perhe ja haluat panostaa siihen. Toivotat hänelle kaikkea hyvää, jonka jälkeen poistat koko numeron.
Tuo mielikuvitusystävä kyllä järjellä ajateltuna kuulostaa siltä mikä tilanne tällä hetkellä onkin.. Sitä yritän itsellekin välillä iskostaa, mutta samassa ajatuksessa se jo unohtuu, kun mietin, että ei kai 2kk aikana puheluissa voi aina osata esittää vain parhaita puoliaan? En minä ainakaan..
-aloittaja
Kymmeneen vuoteen et ole huomannut että puolisosi ei ole sinulle se oikea vaan oikea on todellisuudessa jossakin muualla, mutta 2kk puhelujen perusteella olet huomannut tämän tyypin olevan se oikea?
Nämä tulisesti Juuri Nyt Siihen Oikeaan rakastuneet harvoin ovat rationaalisia ja loogisia.
Vierailija kirjoitti:
Ei jeesus. Törmäät johonkin tavikseen, näet hänet 5 minuuttia, ja olet ihan vietävissä. Jep.
Te miehet, joilla ei ole naista, älkää edes halutko. Se voi loppua yhdessä silmänräpäyksessä, kuten huomaatte. Kannattaa olla sinkku ja vain tapailla kevyesti naisia, ja niinhän suurin osa nykyään taitaa tehdäkin.
Tavikseen? Helpompi kai tavikseen on ihastua kuin johonkin ulkoisestikin tavoittamattomaan ihmemieheen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui? Ihastuitte toisiinne. Sen petusteella ei vou vielä sanoa kestäisiåikö suhde esim. arjen. Itse tuskin ottaisin sitä riskiä jos en olisi valms joka tapauksessa lopettamaan aikaisemman suhteeni.
Eihän ton 5 min tapaamisen perusteella voi edes sanoa, onko kyse edes ihastumisesta. Pitäisi ensin tapailla monta kertaa. Edellyttäisi siis eroa entisestä miehestä.
Hyvin viidessä minuutissa ehtii ihastua.
Miksi tapailu edellyttäisi eroa?
No, sanotaanko sitten näin, että en koskaan haluaisi naista, joka ihastuu viidessä minuutissa ja tapailee muita eroamatta entisestään.
Jos nyt olet lähdössä antamaan tuolle miehelle, joka ei kunnioita yhtään nykyistä pitkää suhdettasi, vaan haluaa rikkoa sen. Niin, antaisitko hänen ottaa sinut takaapäin ja laueta siitä pakaroillesi ja selällesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullekin 30 -40v sattui tuollaista paljon. Oon sairaanhoitaja ja superihanat ihastuneet lääkärit kävelivät päin seiniä ja hölmöilivät.
Mutta olisivatko he halunneet jättää lääkärivaimonsa ja lapsensa minun takia? En ikinä edes kuvitellut.
Mies kuulostaa niin helpolta nakilta että lienee eronnut ja haku päällä.
Mieti haluatko riskeerata kaiken jonkun hurmaheikin takia, hänestä saattaa paljastua ties mitä..Tämä. Et todellisuudesta tiedä tästä miehestä mitään muuta kuin mitä se on kertonut. Kyllähän pelimiehet ajankuluksi osaa naisia lämmitellä. Eikä siinä ole kuin kaato tavoitteena ja sitten siirrytään seuraavaan. Tämähän ap on selkeästi varma turvallinen nakki koska ei jää paikkakunnalle pitemmäksi aikaa pyörimään.
Tämäkin erittäin hyvä kommentti. Tämä mies kuitenkin olisi halukas tulemaan tapaamaan minua ja lapsiani - keksii hyviä ideoita, joissa voisimme olla niin, että lapsillakin olisi hauskaa ja voisimme olla lähekkäin ilman kyseleviä katseita.
Ja pelimieheksi hän jaksaa soitella mielestäni aivan liikaa - puhumme siis edelleen puhelimessa päivittäin useita kertoja, vaikkei edes mitään kerrottavaa ole. Teemme esim. ruokaa yhtäaikaa tai juttelemme lenkillä ollessamme.. Tämä onnistuu yllättävänkin helposti, koska mieheni on vuorotöissä..-aloittaja
Noh, etköhän sä sitten ole jo päätöksesi tehnyt? Vedät suunnitelmiin jo lapsia mukaan ja soittelette päivittäin.
Voi että, senkun tietäisinkin.. Mietittyttää vain, että voiko tunteet omaan mieheen loppua näin ykskaks? Jos pilvilinnoja oikein rakentelen, niin olisiko minun ero ollut muka tuossa, että ihastuin/rakastuin uuteen ja en jää kaipaamaan entistä ollenkaan? Järjellä ajateltuna kuulostaa aika uskomattomalta..
-aloittaja
Ei sun tunteet miestäsi kohtaa ole loppuneet. Ne ovat vain peittyneet uuden ihastuksesi alle. Tunteet palautuvat mieleen siinä vaiheessa, kun uusi ihastus osoittautuu tavalliseksi ääliöksi. Näin kävi minulle aikoinaan, kun katkaisin suhteen pitkäaikaiseen poikaystävääni uuden ihastuksen takia. Kaduin asiaa katkerasti myöhemmin. Onneksi sain hänet takaisin muutaman vuoden jälkeen uudelleen.
Hyvin viidessä minuutissa ehtii ihastua.
Miksi tapailu edellyttäisi eroa?