Päätin että mies saa pitää lapset jos jättää minut toisen naisen takia

etäisä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

etäisä kirjoitti:

eihän AP ole lapsista eromassakaan. Hän varmistaa, että lapsilla on jatkossakin kaksi huolehtivaa vanhempaa. Mies selvästi yrittää kaataa pääsääntöisen hoitovastuun AP:n harteille, vaikka molemmilla on ihan yhtä suuri vastuu lapsistaan. Hyvä vaan pitää puolensa ja herättää toinen osapuoli päiväunelmiltaan.

On myös lasten edun mukaista, että erotilanteessa jätetty osapuoli kiinnittää omaan jaksamiseen ja toipumiseen huomiota. AP toimii vastuullisesti.

En tiedä onko AP katkera. Se ei käy hänen viestistään ilmi. Ja jos on, niin se on tässä tapauksessa täysin oikeutettua. Kuitenkaan hän ei käytä lapsiaan pelinappuloina, kuten esimerkiksi sellaiset vanhemmat, jotka alkaisivat vastaavassa tilanteessa vierottamaan lapsia toisesta vanhemmasta.

Kirjoitat hieman ristiriitaisesti. Toisaalta sanot, että hän varmistaa, että lapsilla olisi jatkossakin kaksi huolehtivaa vanhempaa, vaikka kuitenkin olet selkeästi sillä kannalla, että mies ei ole aiemminkaan erityisen huolehtiva ollut. Jos kerran mies ei ottaisi lapsia vapaaehtoisesti, niin mistä ihmeestä päätelmä, että hän saisi miehestä jatkossakaan huolehtivan vanhemman. Hänhän voi tuupata kaiken vastuun lapsista uuden puolisonsa harteille ja jos ei häntäkään kiinnosta, niin eipä siinä perheessä silloin kovinkaan montaa huolehtivaa vanhempaa ole.

Ymmärrä tulkintasi. Tarkoitin, että AP:n menettelyllä herätetään toinen osapuoli kantamaan vastuunsa yhteisistä lapsista. Tässä tilanteessa AP:n aviomies pitää "normina", että päävastuu lasten hoitamisesta kuuluu eron jälkeen äidille. Pitää tehdä selväksi, että miehen ei pidä tuudittautua tällaiseen olettamaan. Olisi pitänyt käyttää termiä "pyrkiä" termin "varmistamisen" sijaan.

Sille voi olla sillä miehellä ohan syynsäkin. Olet hiukan lapsellinen kuvitellessasi, että miehen haluttomuus ottaa lapsia johtuisi siitä, ettei hän ole jotenkin tajunnut, että lasten hoito kuuluu hänellekin. Onko todella noin vaikeaa käsittää, että on olemassa miehiä, jotka eivät halua hoitaa lapsiaan? Ja jos ei halua, pakottamisesta kärsivät lapset. Aloittajan mies on varmaan sellainen. Tietenkin voimme kaikki toivoa, että ei ole. Mutta jos ei olisi, hän olisi jo osannut sisällyttää lapsia uuteen elämäänsä. Selkeästikään hän ei aio sisällyttää lapsia siihen, paitsi ehkä etäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä tämä on ainoa oikea tapa toimia. Joka päättää lähteä yhteisestä perheestä, ottaa lapset. Yllättävän moni täälläkin pitää jotenkin hyväksyttävänä, että mies ottaa ja lähtee ja nainen huolehtii lapset ym. Eihän se näin mene. Nyt naiset lopettakaa tuo kynnysmattona oleminen! Ja jos tämä ei ole provo, niin ap:lle he*vetisti tsemppiä!

Musta kaikille vanhemmuutta suunnitteleville pitäis tehdä tämä testi, että aikooko käyttää lasta lyömäaseena: Jos tulos olisi hälyyttävä, niin lasta ei sais hankkia

Ilmeisesti sinusta nainen käyttää lasta aina lyömäaseena, jos ei halua eron jälkeen lähivanhempana?

Minusta taas uuden matkaan lähtevä puoliso, joka jättää lapset exän vastuulle, tekee niin yleensä siksi, ettei exä voisi hankkia uutta kumppania. Siis sellaista sairasta mustasukkaisuutta, vaikka itsellä on jo uusi. Jättäjälle on ihan sama, vaikka ex jätettynä shokissa uupuisi lasten kanssa ja lapset kärsisivät, kunhan se ex vain pysyy lasten kahlitsemana kiltisti kotona.

Ei tietenkään, mutta jos nainen ei halua olla eron jälkeen lähivanhempi, eikö sen tiedä jo ennen lasten hankintaa? Asia kannattaa silloin jo tehdä selväksi miehelle. Ja vaikka sen olisikin miehelle ilmoittanut, mikään ei takaa, että mies vastaa tilanteeseen nöyrästi, kuten nainen on halunnut. Silloin pitää vain purra hammasta yhteen ja hoitaa ne lapset itse, ja jos ei kykene, he menevät sijoitukseen. Jos mies vaikkapa tuollalailla hullaantuu, ja haluaa uuteen, lapsettomaan suhteeseen. Mitä se ketään auttaa, että saa hekumoida ajatuksella, miten sairas se ex on, kun ei välitä lapsistaan? Välitä itse! Ja jos ei ole voimavaroja, niin miksi sitten sillä exällä pitäisi olla? Hullaantuminen toiseen voi olla nimenomaan merkki siitä, että ne ovat toisellakin lopussa. Tylsää kyllä.

t.kristallikissa

Eikö sen miehen pitäisi tietää jo ennen lasten hankintaa ettei halua olla eron sattuessa lähivanhempi?

Sama tietenkin myös niin päin. Esim. sellaisen kanssa en itse olisi hankkinut lapsia.

t.kristallikissa

Hyvä päätös.

Eipä kuulu aloittajaa päivittämään, miten kaikki on sujunut niin kuin hän vaatii, eikä kertomaan miehen edistymisestä halukkuudessaan hoitaa lapsia. Eikä tule kuulumaankaan. Läpy läpy, ap ja te muut, joista tämä oli hyvä idea. Aivan kuin kommunismikin, eikö vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaanko muka luulette että nainen voi vain sanella että lapset jäävät miehelle? Tuskinpa vain.

Näinpä, ei sille ap vain mitään mahda, jos mies ei ota lapsia.

t.kristallikissa

Ei kai se mies nyt mikään umpirenttu sika ole ollut tähänkään asti en itse ainakaan sellaista kuvaa ole saanut.

Eiköhän tässä ole nyt kysymys siitä, että mies tosissaan kuvittelee voivansa noukkia vain rusinat pullasta tästä tilanteesta ja sanella sen: on ihan täysin ok että ap. laittaa tässä kohtaa täysillä kampoihin, ja tekee selväksi, ettei suostu mihin vaan.

Se, että miehellä on vaaleanpunaiset lasit nyt päässä tulevaisuuden suhteen ei varmastikaan tarkoita sitä, etteikö hän lopulta olisi ihan yhtä hyvä isä lapsilleen kuin tähänkin asti.

Onhan täällä varsin moni jo hokenut kuinka lapsista ei oteta eroa: miksi siis oletatte että mies niin tekisi?

Aikamoista taakkaa täällä kyllä ollaan kasaamassa naisen harteille tällaisessakin tilanteessa. Mieheltä ei saisi vaatia yhtään mitään, koska oletus on, että tottakai äiti on aina se jaksava ja pyhä, äiti on sejoka on valinnut lisääntymiskumppaninsa ( isä tietenkään ei), ja vain äidillä on niitä velvollisuuksia.

PS. Tiedän myös äidin, joka yksi päivä vei 2- ja 4-v lapset isän työpaikan parkkipaikalle, soitti miehelle, että nämä on täällä, tule hakemaan, eikä sen koommin ole pitänyt yhteyttä. Aika harvassa on kuitenkin normaalit miehet, jollaiseksi ap:n miehen oletan, joka tuollaisessa tilanteessa olisi sitten, että ok, soitanpa sossut hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein ihan samoin kun miehen pettäminen paljastui. Sanoin suoraan, että sä otat kaikki kolme alle kouluikäistä lastamme eron myötä mukaasi. Ja ihan sen vuoksi, että siinä heitä olisi neljä kättä (mies + uusi hekumaalinen nainen) hoitamassa kolmea lasta, kuljettamassa heitä harrastuksiin, lääkäriin, päiväkotiin, kavereille, pulkkamäkeen jne sekä hoitamaan arkea lapsilauman kanssa (jatkuvan ruuan laiton ja hellan edessä seisomisen, pissapyykin pesemisen, tappeluiden selvittämisen, itku-potkuraivareiden kestämisen jne). Sanoin, että maksan suosiolla elarit ja otan joka toinen  viikonloppu lapset luokseni perjantaina töiden jälkeen ja palautan sunnuntai-iltana.

Ei kuulemma ollut hyvä idea. Miksi v*tussa miehet kuvittelevat että erossa hylätty ja petetty ja henkisesti romutettu nainen ottaisi täyden vastuun lapsista ja antaisi miehen nauttia uudesta suhteesta? Kyllä sen uuden naikkosen täytyy tajuta, että kauppaan kuuluu miehen lisäksi lapset edellisestä suhteesta.

Kyllä mulle myös eron jälkeen oli tosi tärkeää, että minä sanelin ne asiat, miten eron jälkeen asiat hoidetaan. Onneksi mies oli sen verran fiksu, että suostui kaikkeen. Jos ei olisi suostunut, niin kyllä, olisi ollut helvetti irti.

Siinä mielessä olen kyllä reilu, että kun sain sanella haluamani ehdot ja elarit, niin sen jälkeen olen ollut kaikin puolin joustava ja ystävällinen. En siis lähtökohtaisesti ole hankala ihminen, mutta osaan olla jos on tarpeen.

Jaaha. Tähän on siis tultu. Ennen erossa tapeltiin siitä kuka SAA pitää lapset. Nykyään se on näköjään rangaistus. Ei oo maailman hulluudella rajaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ihan samoin kun miehen pettäminen paljastui. Sanoin suoraan, että sä otat kaikki kolme alle kouluikäistä lastamme eron myötä mukaasi. Ja ihan sen vuoksi, että siinä heitä olisi neljä kättä (mies + uusi hekumaalinen nainen) hoitamassa kolmea lasta, kuljettamassa heitä harrastuksiin, lääkäriin, päiväkotiin, kavereille, pulkkamäkeen jne sekä hoitamaan arkea lapsilauman kanssa (jatkuvan ruuan laiton ja hellan edessä seisomisen, pissapyykin pesemisen, tappeluiden selvittämisen, itku-potkuraivareiden kestämisen jne). Sanoin, että maksan suosiolla elarit ja otan joka toinen  viikonloppu lapset luokseni perjantaina töiden jälkeen ja palautan sunnuntai-iltana.

Ei kuulemma ollut hyvä idea. Miksi v*tussa miehet kuvittelevat että erossa hylätty ja petetty ja henkisesti romutettu nainen ottaisi täyden vastuun lapsista ja antaisi miehen nauttia uudesta suhteesta? Kyllä sen uuden naikkosen täytyy tajuta, että kauppaan kuuluu miehen lisäksi lapset edellisestä suhteesta.

Kyllä mulle myös eron jälkeen oli tosi tärkeää, että minä sanelin ne asiat, miten eron jälkeen asiat hoidetaan. Onneksi mies oli sen verran fiksu, että suostui kaikkeen. Jos ei olisi suostunut, niin kyllä, olisi ollut helvetti irti.

Siinä mielessä olen kyllä reilu, että kun sain sanella haluamani ehdot ja elarit, niin sen jälkeen olen ollut kaikin puolin joustava ja ystävällinen. En siis lähtökohtaisesti ole hankala ihminen, mutta osaan olla jos on tarpeen.

Munkin miehen eksä on tällainen "sanelija".

Noh, ei sanele enää, vaan joutuu nyt tyytymään siihen mitä annetaan. 

Tuntuu siltä, kun näitä naisten vuodatuksia lukee täällä. Joka toisella on jokin murskautunut unelma ja kosto ajatustensa takana.. En kyllä yhtään ihmettele sitä jos miehet ovat teidät jättäneet..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No itse en kyllä ikinä jättäisi lastani ja meidän pian syntyvää lasta miehelle jos hän minut jättäisi/ero tulisi. :D

Olen hoitanut 8 v esikoisemme lähes yksin kun mies tehnyt töitä ja olemme tyttären kanssa todella läheisiä. Ei lapsia miehelle kerro murheista ja huolista, mies hyvä jos tietää edes tytön opettajan nimeä. En todellakaan pystyisi elämään pelkkänä viikonloppu-äitinä. Lapsi toki rakastaa isäänsä ja tekevät jotain kivoja asioita keskenään, mutta olisi kauhea huoli lapsen pärjäämisestä. Mieskin tietää tämän eikä vaatisi lähihuoltajuutta.

Tässä näkee, kuinka jotkut äidit omii lapsen itselleen, eivätkä anna isälle tilaa. Mahtaisi sinua kiukuttaa jos eron tullessa isä pärjäisikin lapsen kanssa hyvin

En ikinä ikinä ole ominut lasta! Tietäisitpä vaan miten vuosien ajan olen koittanut että mies olisi enemmän läsnä, osallistuisi lapsen asioihin ja viettäisi tämän kanssa enemmän aikaa.. ei vaan osaa. Nyt olen luovuttanut sen asian suhteen ihan tyystiin. Tekevät asioita minkä tekevät ja that's it. Taisin kirjoittaa tuon tekstini vähän turhan kårkkäästi taustoja valottamatta. Olen siis tuo minkä tekstin lainasit.

No mieheni ex ajatteli vähän tuohon suuntaan. Ei millään hyväksynyt ajatusta että omista lapsistaan pitäis pitää huolta lähtökohtaisesti, tuli vastaan mitä vain. Lasten koulujen ja muiden kannalta hän oli kuitenkin parempi lähiksi ja hyvä niin. Mutta edelleen hänelle on hämärän peitossa osa vanhemmuudesta ja siitä et lapsista pitäis huolehtia. Jättää lapset tosi yksin esim vaihtotilanteissa. Mut ku ei tajuu ni ei tajuu. Minä olen aina ajatellut et olen äiti 24/7 riippumatta siitä mitä heidän isänsä tekee. Hän vastaa omista valinnoistaan. Ja minulle lasteni hyvinvointi on tärkeää, koko ajan riippumatta omista tunteistani tai muiden teoista. Tapaus on ilmeisesti hyvin tuore kun ap noit katkera? Kannattaa hakea apua, sillä sun katkeruus ja raivo pidemmän päälle satuttaa lapsia. Toivottavasti jatkossa edes jompikumpi vanhemmista haluaa heidän kanssa elää. Ettei tarvi huostaanottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein ihan samoin kun miehen pettäminen paljastui. Sanoin suoraan, että sä otat kaikki kolme alle kouluikäistä lastamme eron myötä mukaasi. Ja ihan sen vuoksi, että siinä heitä olisi neljä kättä (mies + uusi hekumaalinen nainen) hoitamassa kolmea lasta, kuljettamassa heitä harrastuksiin, lääkäriin, päiväkotiin, kavereille, pulkkamäkeen jne sekä hoitamaan arkea lapsilauman kanssa (jatkuvan ruuan laiton ja hellan edessä seisomisen, pissapyykin pesemisen, tappeluiden selvittämisen, itku-potkuraivareiden kestämisen jne). Sanoin, että maksan suosiolla elarit ja otan joka toinen  viikonloppu lapset luokseni perjantaina töiden jälkeen ja palautan sunnuntai-iltana.

Ei kuulemma ollut hyvä idea. Miksi v*tussa miehet kuvittelevat että erossa hylätty ja petetty ja henkisesti romutettu nainen ottaisi täyden vastuun lapsista ja antaisi miehen nauttia uudesta suhteesta? Kyllä sen uuden naikkosen täytyy tajuta, että kauppaan kuuluu miehen lisäksi lapset edellisestä suhteesta.

Kyllä mulle myös eron jälkeen oli tosi tärkeää, että minä sanelin ne asiat, miten eron jälkeen asiat hoidetaan. Onneksi mies oli sen verran fiksu, että suostui kaikkeen. Jos ei olisi suostunut, niin kyllä, olisi ollut helvetti irti.

Siinä mielessä olen kyllä reilu, että kun sain sanella haluamani ehdot ja elarit, niin sen jälkeen olen ollut kaikin puolin joustava ja ystävällinen. En siis lähtökohtaisesti ole hankala ihminen, mutta osaan olla jos on tarpeen.

Munkin miehen eksä on tällainen "sanelija".

Noh, ei sanele enää, vaan joutuu nyt tyytymään siihen mitä annetaan. 

Sama

Meidän tapauksessa, jos miehen ex olis uhkauksensa toteuttanut ja ryhtynyt etä-äidiksi, olisimme pitäneet kaksi asuntoa. Mies rakastaa lapsiaan, mutra ei ole arjessa kovinkaan hyvä heidän kanssaan (ei olis niin montaa edes kannattanut hänen missään nimessä hankkia). Myös taloudelliset resurssit heikommat kuin esim mulla. En missään oloissa olisi ryhtynyt hänen lastensa lähi-äidiksi, rahoittamaan heidän elämäänsä ja laittamaan heidän tarpeitaan etusijalle. Omat lapseni olen kasvattanut, joten uusintakierros toisten lapsilla ei kiinnostanut. Joten sitä toista käsiparia ei olisi ollut käytössä. Etä-äitipuolena tilanne on kutakuinkin balanssissa. Joo tiedän, ihan kamalaa tällainen oman elämänsä etusijalle laittaminen. Mut niin olen valinnut. Ja mies silti valitsi minut.