Lue keskustelun säännöt.
Kodittomuus uhkaa. Nevoja? Onko joku täällä ollut asunnoton? Vai oletko tällä hetkellä?
11.10.2018 |
Tuomitsen itseänikin jo ihan tarpeeksi tästä... Tilanne on nyt se kuitenkin, että menetän ehkä asuntoni, eikä mulla ole paikkaa, mihin mennä tai rahaa takuuvuokriin. Mulla on ihan hyvät eväät selviytyä metsässä ja tavaroilleni on "varastopaikka".
Jos kämppä lähtee alta, odotettavissa olisi siis vähintään pari kuukautta metsäelämää. Kokemuksesta tiedän, että fyysisesti tulen selviämään, mutta yksinäisyys yms. on ehkä pahinta. Mulla on kaikki tarvittava. Olen keskellä talvea yöpynyt ulkona paljon huonommilla varusteilla.
Arvostaisin paljon, jos jollakulla olisi jotain sanottavaa.
Kommentit (49)
Mä olin tavallaan asunnoton kun olin 17v. Asuin kirjekavereista löytämäni poikaystävän kanssa koska kukaan ei vuokrannut alle 18v ja vanhemmat ei kotiin ottaneet. En kyllä olisi metsässä pärjännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota heti yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimeen.
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki muut vaihtoehdot jo kartoitettu?
Uskon, että on. Kiitos kysymästä. Voisin toki mennä sukulaisten luokse, mutten kestäisi sitä. On parempi mennä metsään, ellei tule todella kova pakkanen. Uuden asunnon etsimiseen menee aikaa ja erinäisiin tukiin liittyvissä jutuissa menee aikaa.
Mulla on ruokaan yms. varaa ja tosiaan tarvikkeet, joilla selviydyn ulkona. Ainoastaan katto saattaa lähteä pään päältä. Hygieniasta olen joskus pitänyt huolta ison leikkauksen jälkeen kun en saanut käydä suihkussa, joten se hoituu varmasti näin hyväkuntoisena metsässäkin.
Olen siis mt -ongelmainen, kuten arvata saattaa. Sairaus on sen verran paha, että vaikuttaa lähes kaikkeen, mutta ei tarpeeksi paha, jotta saisin mitään erityistä tukea siihen. Mua ei ole osannut kukaan edes diagnosoida.
ap
Katso Facebookista ryhmä ”Yhteisöasuminen - kommuunit koolle”. Siellä on paljon taloja/asuntoja joissa jokaiselle asukkaalle on oma huone ja muut tilat yhteisiä. Metsätaidot ovat vaan plussaa koska kommuuniasujat ovat usein luontohenkisiä ja pihatöitäkin riittää. Voi löytyä hyvinkin edullisesti etenkin jos ei ole paikkakunnalla väliä / sitoumuksia johonkin tiettyyn paikkakuntaan tai voit laittaa itse ilmoituksen.
Toinen vaihtoehto on lähteä kansanopistoon. Saat katon pään päälle, ruuat ym ja voit varmaan sopia maksut siten että saat opintorahan juoksemaan. Myös lainaa saa.
Vierailija kirjoitti:
Mä olin tavallaan asunnoton kun olin 17v. Asuin kirjekavereista löytämäni poikaystävän kanssa koska kukaan ei vuokrannut alle 18v ja vanhemmat ei kotiin ottaneet. En kyllä olisi metsässä pärjännyt.
Sympatiani sulle. Isä heitti mut pois kotoa kun oli 14v, mutta kyseessä oli uusperhe ja mulla oli äiti. Menin sitten äidin luokse, mutta siitä lähtien takaraivossa on ollut tarve valmistautua siihen, että katto lähtee pään päältä. Olen viettänyt paljon aikaa metsässä.
Toivottavasti sun elämäsi on järjestynyt. En tiedä, miksi pahat asiat kasaantuu tietyille ihmisille, mutta toivon sulle kaikkea hyvää.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä asunnoton. Tai no siis, asun vuoroin poikaystävän, vuotoin äitini nurkissa.
Pk-seudun ilot...
Olin pari kuukautta asunnoton, asuin kavereiden lattioilla. Tuon parin kuukauden aikana sain sitten takuuvuokrarahat kasaan ja löysin yksityisen kautta asunnon. Asunnottomaksi jäin koska edellinen vuokrasuhde päättyi enkä ollut löytänyt asuntoa, johon ei tarvitsisi takuuvuokraan ja jonka vuokran pystyisin maksamaan. Täällä pk-seudulla on kyllä todella röyhkeä vuokrataso, ja tuet putoavat suoraan valtiolta ja kunnilta asuntosijottajien taskuihin... Sossusta en saanut mitään apua, suosittelen silti yrittämään. Voihan se olla, että sinulle tulee täyspäinen työntekijä siellä vastaan. Itselläni ei kyllä mitään positiivista siitä omasta sossutätistäni sanottavaa, kohtelu oli niin ala-arvoista että harmittaa oikein etten salanauhoittanut niitä keskusteluita. Olisi myös joku kantelu pitänyt tuosta kuulemma tehdä, mutta ei riittänyt siihen voimavarat siinä elämäntilanteessa, se asunnon saaminen oli ensisijainen juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota heti yhteyttä oman kuntasi sosiaalitoimeen.
Tämän tulen tekemään.
En pelkää asunnottomuutta niinkään, mutta en haluaisi olla asunnoton pitkään. Siinä vaiheessa, kun kunnon pakkaset tulevat, voi olla onnetonta. Tiedän myös, miten pää hajoilee yksin onnettomissa oloissa. Olen ollut yksin metsässä vuotavassa teltassa ja olen kaverin kanssa eksynyt talvella keskelle ei-mitään. Kaverin jalat oli kävelemisestä jo rikki. Oltiin tyhmiä nuoria ja luotin kaveriin, jolla piti olla homma hoidossa. Ei ollut herkkua. Ihme, etten saanut paleltumia.
Mielialan pitäminen hyvänä on kumman tärkeä juttu huonoissa olosuhteissa.
ap
paska homma, ootko ajatellut kämppiksiä hankkia?
mites joku motelli sivummalla eikä leijonan luolassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä asunnoton. Tai no siis, asun vuoroin poikaystävän, vuotoin äitini nurkissa.
Pk-seudun ilot...
Mä en onneksi asu pk-seudulla. Melkein sanoisin, että tule pois sieltä, mutta en tunne sua enkä tilannettasi. Ja sulla on kaikki ihmisetkin siellä.
Tsemppiä sulle. Pidä moraali korkealla. Henkinen kantti on tärkeintä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talvi tulossa, joten on huono aika olla asunnoton. Hae asuntoa pieneltä muuttotappiopaikkakunnalta. Ole siellä yli talven. Kyllä sinä jostain raapaiset sen 200-300/kk vuokran kasaan. Mene vaikka keräämään karpaloita ja käpyjä jonkun suomalaisen miehen ahkeran thaimaalaisen vaimon kanssa. Löydät naisen torilta ja kysyt häneltä apua. Kyllä se siitä ja elämäsi tulee muuttumaan!
Mä ja kaveri on koettu sama. Mulla oli hitusen parempi tilanne ku ostin romuauton jonka sain ajettua ilmaiselle parkkipaikalle, kaveri taas sai lahjoituksena teltan jossa asui sen aikaa kunnes kokosi rahat kasaan. Sossu katseli kummissaan meidän täsmäratkaisuja :D
Kaveri muutti ulkomaille töiden perässä, samoin mäkin sain järjestettyä elämäni oikealle raiteelle päästen lopulta töihin ja omaan kämppään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katso Facebookista ryhmä ”Yhteisöasuminen - kommuunit koolle”. Siellä on paljon taloja/asuntoja joissa jokaiselle asukkaalle on oma huone ja muut tilat yhteisiä. Metsätaidot ovat vaan plussaa koska kommuuniasujat ovat usein luontohenkisiä ja pihatöitäkin riittää. Voi löytyä hyvinkin edullisesti etenkin jos ei ole paikkakunnalla väliä / sitoumuksia johonkin tiettyyn paikkakuntaan tai voit laittaa itse ilmoituksen.
Toinen vaihtoehto on lähteä kansanopistoon. Saat katon pään päälle, ruuat ym ja voit varmaan sopia maksut siten että saat opintorahan juoksemaan. Myös lainaa saa.
Tuo on vaihtoehto. Tosin, pelkäsin ensin sanoa tätä, mulla on lemmikki. Sille on paikka ja tämän henkilön kanssa ollaan myös etsitty yhteistä kämppää. En siis tavallaan haluaisi ottaa vastaan asuntoa, johon en voi ottaa lemmikkejä ja jossa emme tämän ihmisen kanssa voi asua yhdessä. Olisin siellä jumissa. Ei mulla ole helposti saatavaa muuttoapua yms. Oikeasti en välitä enää itsestäni edes, mutta tästä eläimestä mun on pidettävä huolta.
Asun metsässä mieluummin kuin olen ilman tätä lemmikkiä.
Lisäksi olen opiskelija. Mun on pysyttävä täällä ja mentävä luennoille. Varmaan vaikuttaa oudolta kun ilmestyn paikalle koko omaisuus selässäni, mutta minkä sille mahtaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Mä ja kaveri on koettu sama. Mulla oli hitusen parempi tilanne ku ostin romuauton jonka sain ajettua ilmaiselle parkkipaikalle, kaveri taas sai lahjoituksena teltan jossa asui sen aikaa kunnes kokosi rahat kasaan. Sossu katseli kummissaan meidän täsmäratkaisuja :D
Kaveri muutti ulkomaille töiden perässä, samoin mäkin sain järjestettyä elämäni oikealle raiteelle päästen lopulta töihin ja omaan kämppään.
Mulla on teltta ja risuilla toimiva retkikeitin. Osaan myös tehdä tulen tuluksilla, joita kannan aina mukana. Mulla on myös kaulanauhassa pieni kokoontaittuva tölkinavaaja. Se on nimiyttäin todella uskomattoman hyödyllinen kapine. Tällä hetkellä tarvitsen vain uuden pressun selvitäkseni, ja pressuja saa. Nyt kun mulla on vielä osoite, niin olen tilannut netistä eräkamppeita.
Mä olen aikamoinen selviytyjä. Mä pelkään jääväni jumiin johonkin asuntoon. Mulla on se lemmikki ja naisystävä, joiden kanssa haluan elää. Yksin eläminen jossain asunnossa olisi sitoumusten takia huonompi juttu kuin metsässä elo.
ap
Jos uskot pärjääväsi metsässä, sinulla ei ole mitään hätää. Mutta varmista että menet oikeasti metsään, et mihinkään pultsareita vilisevään lähimetsikköön.
Eikös joka kaupungissa, ainakin vähän isommassa, ole jotain yömajoja/ensisuojia kodittomille, mihin pääsee sitten ainakin suihkuun? Ja uimahallissa kannattaa varmasti käydä suihkussa ja saunassa kerran viikossa jos vain suinkin rahat riittää.
Oletko ollut sosiaalityöntekijöihin yhteydessä? Jos olet päihteetön nainen, sinulle luulisi jonkun luukun löytyvän ja sossu maksaa takuuvuokran.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, yksi vaihtoehto on myös yrittää hankkiutua suljetulle osastolle. Sieltä sinua ei kotiuteta ennen kuin on katto pään päällä.
Jos saat tavarasi varastoon, kovilla pakkasilla voinet nukkua siellä? Joku pieni säteilylämmitin/lämminilmapuhallin pitää lämpötilan siedettävämpänä kuin teltassa metsässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso Facebookista ryhmä ”Yhteisöasuminen - kommuunit koolle”. Siellä on paljon taloja/asuntoja joissa jokaiselle asukkaalle on oma huone ja muut tilat yhteisiä. Metsätaidot ovat vaan plussaa koska kommuuniasujat ovat usein luontohenkisiä ja pihatöitäkin riittää. Voi löytyä hyvinkin edullisesti etenkin jos ei ole paikkakunnalla väliä / sitoumuksia johonkin tiettyyn paikkakuntaan tai voit laittaa itse ilmoituksen.
Toinen vaihtoehto on lähteä kansanopistoon. Saat katon pään päälle, ruuat ym ja voit varmaan sopia maksut siten että saat opintorahan juoksemaan. Myös lainaa saa.Tuo on vaihtoehto. Tosin, pelkäsin ensin sanoa tätä, mulla on lemmikki. Sille on paikka ja tämän henkilön kanssa ollaan myös etsitty yhteistä kämppää. En siis tavallaan haluaisi ottaa vastaan asuntoa, johon en voi ottaa lemmikkejä ja jossa emme tämän ihmisen kanssa voi asua yhdessä. Olisin siellä jumissa. Ei mulla ole helposti saatavaa muuttoapua yms. Oikeasti en välitä enää itsestäni edes, mutta tästä eläimestä mun on pidettävä huolta.
Asun metsässä mieluummin kuin olen ilman tätä lemmikkiä.
Lisäksi olen opiskelija. Mun on pysyttävä täällä ja mentävä luennoille. Varmaan vaikuttaa oudolta kun ilmestyn paikalle koko omaisuus selässäni, mutta minkä sille mahtaa.
ap
Jätä ne tavarasi siksi aikaa matkatavarasäilytykseen. Tai sinne metsään. Hilaat köydellä ison kuusen puoliväliin, kukaan ei näe niitä maasta. Vähän matkan päähän teltastasi varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki muut vaihtoehdot jo kartoitettu?
Uskon, että on. Kiitos kysymästä. Voisin toki mennä sukulaisten luokse, mutten kestäisi sitä. On parempi mennä metsään, ellei tule todella kova pakkanen. Uuden asunnon etsimiseen menee aikaa ja erinäisiin tukiin liittyvissä jutuissa menee aikaa.
Mulla on ruokaan yms. varaa ja tosiaan tarvikkeet, joilla selviydyn ulkona. Ainoastaan katto saattaa lähteä pään päältä. Hygieniasta olen joskus pitänyt huolta ison leikkauksen jälkeen kun en saanut käydä suihkussa, joten se hoituu varmasti näin hyväkuntoisena metsässäkin.
Olen siis mt -ongelmainen, kuten arvata saattaa. Sairaus on sen verran paha, että vaikuttaa lähes kaikkeen, mutta ei tarpeeksi paha, jotta saisin mitään erityistä tukea siihen. Mua ei ole osannut kukaan edes diagnosoida.
ap
Jos et ole vaaraksi muille ihmisille niin mene sinne sukulaisten nurkkiin. Se on vain pari kuukautta ja kaikki on sitten taas paremmin :)
Mä en selviäisi metsässä edes yhtä yötä. Kuulostat selviytyjältä!
Onko kaikki muut vaihtoehdot jo kartoitettu?