Naisinsinöörit ja muut miesvaltaisilla aloilla työskentelevät

Miksi uskot sen johtuvan sukupuolestasi? Voi johtua myös persoonallisuustekijöistä, työsi tasosta jne.

"Työnjälkeni parempi kuin kollegoilla..."

Selvitin juuri miksi sinua vältellään.

Kuulostatpa ärsyttävältä.

Se on yleistä. Työpaikkaa vaihtelemalla voi edetä helpommin. Reagoinnit asioihin on yleensä hidasta. Epäilen silti trolliksi koska kenelle tuli mieleen vetää hr asiaan?

Valita ehdottomasti jonnekin ja nosta kissa pöydälle. Mä olen vasta opiskelemassa insinööriksi ja olen mies. Naiset tuntuu olevan tosi harvassa, mutta musta tuntuisi absurdilta ajatella, että he olisi jotenkin huonompia. Itse asiassa asia on käytännössä ihan päinvastoin. Naiset, jotka alalle tulevat, ovat selvästi tosissaan ja heitä oikeasti kiinnostaa se asia. Miehet taas enemmänkin ajautuu alalle.

Taistele asemasi puolesta, jos huomaat epäkohtia. Ja koska ilmeisesti kyse on myös muiden ihmisten turvallisuudesta. Ota yhteyttä vaikka ammattiliittoon, jos sieltä löytyisi sopiva henkilö sua auttamaan. Tuo ei nimittäin ole hyvä juttu, eikä toimi pitkän päälle.

Eihän mikään tuossa vaikuta siltä, että sinua sorsitaan sukupuolen takia!!

Oletko oikeasti koittanut tulla osaksi tiimiä? Oletko tiimipelaaja? Se miten kuvailet omaa työnjälkeäsi paremmaksi, kuin muitten, antaa mielikuvan siitä, ettet ehkä ole masilman paras työkaveri asenteellasi.

Ja vastauksena kysymykseesi..ei. En ole koskaan kokenut syrjintää miesvaltaisella alalla. Toisaalta en menekään sinne asenteella: olen nainen, mua ihan rakuulla sorretaan. Menen asenteella, että olen työntekijä siinä, kuin muutkin.

Meillä miehet saavat parempaa palkkaa, koska "heillä on perhe elätettävänä". Eikä tämä ole mitään henkilökohtaisia lisiä vaan toimitaan siten, että kun 6 kk aloitusaja jälkeen palkan pitäisi nousta, niin naisilla ei nosteta palkkaa seuraavaa luokkaan, elleivät nämä sitä kirjallisesti vaadi. Miehille maksetaan mukisematta.

Naisystäväni on rahoitusalalla työskentelevä insinööri, ja hänen mukaansa sukupuolesta on ollut huomattavasti enemmän hyötyä kuin haittaa. Niin rekrytoinnin kuin ylennystenkin suhteen on kuulemma ollut paljon hyötyä siitä, että lähes kaikki muut ovat miehiä.

En ole kokenut syrjintää ollenkaan. Olen aivan samanarvoinen työyhteisössä kuin mieskolleganikin. On ehkä kiinni työyhteisöstä, sillä meillä keskitytään tekemiseen, eikä sillä ole merkitystä kuka tekee vaan se, miten tekee, ja kaikki tekevät työnsä yhtä hyvin. Työilmapiiri on oikein hyvä. (Olen DI-inssi itc-alalla ja ainoa nainen meidän 11- henkisellä osastolla.)

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut syrjintää ollenkaan. Olen aivan samanarvoinen työyhteisössä kuin mieskolleganikin. On ehkä kiinni työyhteisöstä, sillä meillä keskitytään tekemiseen, eikä sillä ole merkitystä kuka tekee vaan se, miten tekee, ja kaikki tekevät työnsä yhtä hyvin. Työilmapiiri on oikein hyvä. (Olen DI-inssi itc-alalla ja ainoa nainen meidän 11- henkisellä osastolla.)

Anteeksi, siis diplomi-inssi, en mikään DI-inssi. Voi nolous, mikä kirjoitusvirhe : )

Vierailija kirjoitti:

Eihän mikään tuossa vaikuta siltä, että sinua sorsitaan sukupuolen takia!!

Oletko oikeasti koittanut tulla osaksi tiimiä? Oletko tiimipelaaja? Se miten kuvailet omaa työnjälkeäsi paremmaksi, kuin muitten, antaa mielikuvan siitä, ettet ehkä ole masilman paras työkaveri asenteellasi.

Ja vastauksena kysymykseesi..ei. En ole koskaan kokenut syrjintää miesvaltaisella alalla. Toisaalta en menekään sinne asenteella: olen nainen, mua ihan rakuulla sorretaan. Menen asenteella, että olen työntekijä siinä, kuin muutkin.

Olen ollut monessa eri työpaikassa ja tämä on ensimmäinen jossa koen tälläistä käytöstä ja tässä kyseisessä paikassa on myös toinen naisinsinööri jota kohdellaan ihan samalla tavalla. Viime viikolla kysyin miksei meitä kahta kysytty kokoukseen ja kukaan ei osannut vastata mitään. Tiedän työni jäljen olevan parempaa esimiehen palautteen takia, siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Miksi tämä kääntyy heti että vika on minussa?

Vierailija kirjoitti:

Meillä miehet saavat parempaa palkkaa, koska "heillä on perhe elätettävänä". Eikä tämä ole mitään henkilökohtaisia lisiä vaan toimitaan siten, että kun 6 kk aloitusaja jälkeen palkan pitäisi nousta, niin naisilla ei nosteta palkkaa seuraavaa luokkaan, elleivät nämä sitä kirjallisesti vaadi. Miehille maksetaan mukisematta.

Teidän täytyy puuttua koko työyhteisönä tuollaiseen, myös niitten miesten.

Tuo on asiatonta, jos tosiaan vain naisten palkka jätetään järjestelmällisesti nostamatta ilman eri vaatimusta.

Ainoa oikea ratkaisu on lähteä kävelemään. Ei ole mitään järkeä tehdä itseään hulluksi sairaassa työyhteisössä.

Vierailija kirjoitti:

"Työnjälkeni parempi kuin kollegoilla..."

Selvitin juuri miksi sinua vältellään.

Kuulostatpa ärsyttävältä.

No satun tietämään kyseisen faktan, koska meillä on säännöllisesti arviointikeskusteluja. Tiedän omat vahvuuteni ja heikkouteni ja koen parantamaan heikkoja kohtia. Olen ennemminkin hiljainen ja työhön keskittyvä kuin saavutuksilla leveilevä.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on lähteä kävelemään. Ei ole mitään järkeä tehdä itseään hulluksi sairaassa työyhteisössä.

Toisaalta haluaisin tehdä jotain koska muuten homma jatkuu samanlaisena. Esimiehelle en voi puhua, hän on suoraan sanottuna työpaikkakiusaaja. Kun olen yrittänyt puuttua noihin epäkohtiin (hän esim. sysää omat työnsä muille, pari henkilöä on jo saanut burn outin tämän takia) oma asemani on vain heikentynyt. Mm. Lomiani ei enää hyväksytty, työtehtäviäni alettiin jakamaan muille, sovittu ylennys jätettiin antamatta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on lähteä kävelemään. Ei ole mitään järkeä tehdä itseään hulluksi sairaassa työyhteisössä.

Toisaalta haluaisin tehdä jotain koska muuten homma jatkuu samanlaisena. Esimiehelle en voi puhua, hän on suoraan sanottuna työpaikkakiusaaja. Kun olen yrittänyt puuttua noihin epäkohtiin (hän esim. sysää omat työnsä muille, pari henkilöä on jo saanut burn outin tämän takia) oma asemani on vain heikentynyt. Mm. Lomiani ei enää hyväksytty, työtehtäviäni alettiin jakamaan muille, sovittu ylennys jätettiin antamatta jne.

Selvästi sinut jo halutaan pois... Yksin tai kaksin ette voi tehdä asialle mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa oikea ratkaisu on lähteä kävelemään. Ei ole mitään järkeä tehdä itseään hulluksi sairaassa työyhteisössä.

Tämä on totta. Yritä nopeasti päästä muualle töihin. Meno ei yleensä parane, vaan muuttuu entistäkin hullummaksi.

Olen insinööriopiskelija. Jossain määrin koen syrjintää. Olen osastomme ainoa naistyöntekijä. En ole juuri päässyt etenemääm työtehtävissäni, vaikka olen ilmaissut useasti halukkuuteni esimiehelle aivan suoraan. Vastaavasti toinen opiskelija, miespuolinen sellainen, pääsi tekemään vaativampia töitä ja häntä odottikin vakkaripaikka heti valmistumisen jälkeen. Olemme hieman eri tehtävissä, mutta minunkin tiimissäni olisi hommia tehtävänä, niitä ei vain anneta minulle.

Jossain määrin on varmaan kyse tietysti persoonastakin. En ole niin avoin ja päällekäyvä kuin moni muu. Varmaan etenisin paremmin, jos osaisin työntää itseäni esille. Toisaalta en ole ainoa joka on ihmetellyt tätä epäsuhtaa, moni kollega on sanonut ääneen, että mikä ihme mättää kun mulle ei anneta muita töitä.

Epäilen myös palkkani olevan pienempi kuin muilla samassa asemassa olleilla.

Esimies myös jätti pitkään kutsumatta minut osastopalavereihin, osaston virkistysiltoihin ym. Olen osa-aikainen työntekijä enkä aina siis paikalla, mutta silti. Ihan takuulla olisi kutsuttu saunailtoihin, jos olisin mies.

Työkaverit ovat asiallisia. Kerran yksi ihmetteli päin naamaa, että ai sä osaat tollasen, eihän naiset yleensä osaa. Muuten kaikki ovat suhtautuneet tasavertaisesti. Esimieskin on älyttömän mukava persoona enkä uskoisi häntä miksikään sovinistiksi, siksi tämä tuntuukin oudolta.

Vika on aina muissa, jos ura ei etene halutulla tavalla.

Tässä mun kootut tarinat eri työpaikoista:

Olen koulutukseltani insinööri ja vaihtanut myös jo kerran alaa. Ensimmäisessä työpaikassa heitettiin härskiä huulta, johon olin jo aika tottunut kun muutenkin vietin paljolti aikaa miesporukassa. Yksi esimies kuitenkin oli todella hankala. Mm. sanoi kerran kovaan ääneen laboratoriossa "pitäisiköhän jonkun tiskata". Olimme siellä kahdestaan. Sama äijä heitti kommenttia suoraan esim. vaatetuksestani yms. Muuten koin, että minua arvostettiin niin kollegoiden kuin johdonkin suunnalta. 

Seuraavassa työpaikassa tein vaativia asiantuntijahommia ja sain palkkaa sen mukaisesti. Taas yksi ei niin hyvä esimies osui siihenkin porukkaan. Arvosti kyllä työpanostani, mutta joskus kun kokoustettiin kahdestaan ja kerroin työn edistymisestä, hän saattoi kommentoida esim. "sun pitäisi pitää hiuksia enemmän auki". En niinkään järky tällaisesta, mutta ottaa todella päähän, kun joku ei kuuntele kun on oikeasti sanomassa jotain tärkeää. Sama esimies on myös avautunut minulle hankalasta suhteestaan vaimoonsa ja kähminyt humalassa pikkujouluissa. Nämä on näitä. 

Samassa työpaikassa oli myös kollega (mies), joka avioeronsa jälkeen kyseli jos lähtisin joskus kaljalle ja kerran kysyi toimistossa jos voisin halata häntä, kun hänellä oli huono päivä. Sanoin lähtiessäni tästä esimiehille, ettei kannata laittaa ketään naista tämän miehen kanssa samaan toimistoon niin nauratti oikeen, kun tämä persetarrailijaesimies oikein suuttui ja tivasi, miksen ole kertonut heille ahdistelusta aiemmin :D En jaksanut kommentoida.

Nykyisessä duunissa on vahva hyvävelimeininki. Minua ja naiskollegaani pidetään selvästi vähän ilonpilaajina, kun tässä iässä emme enää jaksa sulattaa ihan kaikkea vaan sanomme suoraan, jos tulee ylilyöntejä. Tytöttelyäkin tulee kyllä, mutta vain asiakkaiden suunnalta. 

Kaikesta tästä huolimatta olen kokenut, että osaamistani kyllä arvosteetaan. Uskon, että tällainen apinointi liittyy joidenkin työpaikkojen kulttuuriin. Ei niinkään miehiin ryhmänä. Enemmän on tullut huomattua, että mieslapset ovat välillä harvinaisen huonoja keskittymään TÖIHIN.

Tutkijana miesvaltaisella alalla. Pomo ja kollegat ovat sinänsä sivistyneitä ja miellyttäviä, mitään törkeitä juttuja ei tarvitse siis kuunnella. Mutta mua ei kutsuta lounaalle tms ad hoc virkistystilaisuuksiin ja jos tulen mukaan, niin tunnen olevani jutuissa ulkopuolinen. Heillä on omat sisäpiirin jutut ja mulle välittyyy pieni osa työpaikan asioista kun kukaan ei muista kertoa. Esimies ei ole yhtään kiinnostunut mun tekemisistä mutta tukee miespuolisia alaisia ihan eri lailla ja jopa ehdottaa heille jotain uraan liittyviä juttuja. Olen oikeastaan näkymätön enkä varsinaisesti työyhteisön jäsen vaikka työni tulos varmasti on kelvannut. Onneksi määräaikainen työ on loppumassa, ei tuolla ole mitään mahdollisuuksia päästä eteenpäin.