Pettynyt elämään
40 vuotta lähestyy, rinnat roikkuvat, on raskausarpia, on lievää ylipainoa, en ole tällä hetkellä suhteessa, eikä ole lapsia.
Samaan aikaan siskolla on mies ja lapsia, hänellä ei ole raskausarpia ja hänellä on paremmat rinnat, vielä senkin jälkeen, kun on imettänyt. Olen vähän yllättynyt! Hänellä ei ole niitä juttuja mitä pelkäsin saavani vasta silloin, jos olisin tullut äidiksi.
Emme ole identtisiä kaksosia, mutta olemme melkein saman kokoisia ja ikäisiä. Moni asia on hyvinkin, mutta näihin olen pettynyt. Tuntuu, että tulen vanhaksi, vaikka en tahtoisi ja elämä on epäoikeudenmukaista.
Kommentit (21)
Joo toi rintajuttu yllätti minutkin. Ennen raskautta b-kupit, prosessissa kasvoivat kokoon c ja olivat kaikilla tavoin paremman näköiset. Painoakin tuli vain muutama kilo lisää joten olin lähes hoikka isoimmilla tisseillä. Imetin lähes kaksi vuotta mutta vain yhtä lasta. Vasta nyt 47-vuotiaana rinnat ovat alkaneet roikkua.
Huh, onneksi et voi itse vaikuttaa elämääsi. Se varmaan olisi hirveää.
Nämä voivat olla ongelmia. En tiedä, että miten oikein suhtautuisin. Eikö näissä olisi jo tarpeeksi ongelmaa sinullekin?
ap
En koe voivani vaikuttaa näihin. Olen käyttänyt rintaliivejä. En ole jojolaihduttanut, mutta olisin voinut pysyä 5-10 kg kevyempänä. Sisko painoi varmasti enemmän kuin minä, kun oli viimeisillään raskaana, mutta toipui siitä silmämääräisesti ennalleen. Lihoin samoihin aikoihin 5 kg.
ap
Saan edelleen huomiota miehiltä, mutta en ole enää yhtä kaunis kuin ennen! Onko kenelläkään kokemusta raskaudesta, jos lähtötilanne on tämä? Näyttäisi olevan sama saada lapsi. Myönnä olevani pinnallinen ja pidän komeista miehistä.
ap
Mitä jos alottaisit työstämisen omasta asenteen muutoksesta? Olisiko siinä ideaa?
Hyväksy itsesi sellaisena kuin olet.
Pettymys on ihmisen luonnollisin olotila
Uskallan kyllä olla alasti. Mietin vain mahdollisuuksiani parisuhteeseen ja lapseen.
ap
Minulla ja minun siskolla on ulkoisesti hyvin samanlainen tilanne. Olen kuin siskosi, en tosin tiedä "kadehtiiko" siskoni minua mainitsemistasi asioista. Mutta jokaisella meistä on omat murheet kannettavana. Jos joku halua minulta asiat mitä kadehtii, ei voi ottaa vain rusinoita pullasta silloin täytyy ottaa koko paketti.
Sain paketin ilman rusinoita. Ymmärrän kyllä, että itsesäälistä ei ole apua, vaan minun täytyy elää tämän kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Saan edelleen huomiota miehiltä, mutta en ole enää yhtä kaunis kuin ennen! Onko kenelläkään kokemusta raskaudesta, jos lähtötilanne on tämä? Näyttäisi olevan sama saada lapsi. Myönnä olevani pinnallinen ja pidän komeista miehistä.
ap
Kyllä se niin on että kaikki ruusut kuihtuu.Olin itsekkin nuorempana varsin hyvännäköinen nainen,nykyään ihan vanha rupu ,jota kukaan ei vilkaise!
Vierailija kirjoitti:
Nämä voivat olla ongelmia. En tiedä, että miten oikein suhtautuisin. Eikö näissä olisi jo tarpeeksi ongelmaa sinullekin?
ap
ööö.... ei.
Mutta on sulla tossa aitokin ongelma. Et tajua miten hyvin asiasi ovat. Älä haaskaa aikaasi tuollaiseen vaan mene niitä unelmiasi kohti. Tai vaihda ne. Märiseminen vain lisää pelkoasi, ja kohta olet nukkunu onnesi ohi, ja sitten tosiaan on aihetta kitistä.
Miksi vertaat itseäsi siskoosi, tai ylipäätään muihin? Kyse on siitä, että sinun tulisi hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet, rakastaa itseäsi sellaisena kuin olet.
Kehosi on sellainen kuin se on. Se on kuljettanut sinua kaikki nämä vuodet. Se ansaitsee hemmottelua ja ennenkaikkea arvostusta.
Keskity siihen mikä on hyvää ja kaunista sinussa ja elämässäsi. Sinulla on varmasti vahvuuksia ja lahjoja. Mitä haluaisit tehdä, jos voisit tehdä mitä vain? Kulje kohti asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi ja jotka lisäävät tyytyväisyyttä itseesi ja elämääsi. Ennenkaikkea kuuntele itseäsi, syvimipiä toiveitasi ja halujasi.
Se mitä on sinussa, sisimmässäsi, on tärkeintä.
-S
Hyvä ulkonäkö on tehnyt minut onnelliseksi muutaman muun seikan ohella.
ap
Eiköhän ahne puoliso ole pitänyt kiinni rahoistaan ja vain lapset jääneet ilman?
Eikö se ole vähän myöhäistä pettyä enää tuossa vaiheessa? Johan se elämä on ohi ikäiselläsi.
Olet siis pettynyt ennemminkin ulkonäköösi kuin elämään?
Onko sulla joku oikeekin ongelma?