Onko pakko hyväksyä silmälasipäiset treffikumppaneiksi, jos ei tunnu siltä?
Olen kirjoitellut jonkin aikaa miehen kanssa ja selvisi vähän aikaa sitten, että hänellä on silmälasit. Tavattu ei olla vielä kertaakaan eikä vaihdettu kuvia. Kun mulla on jo etukäteen ajatus, että oudoksun silmälaseja niin miksi pitäisi itsensä pakottaa hyväksymään ne? Ja kun ajattelee, että samaa ihmistä on katsottava koko loppuelämänsä. Kaverina mikä ettei, mutta elämänkumppanina eri asia. Ehkä olen vähän pinnallinen, mutta on varmasti muitakin, joilla samanlaiset ajatukset. Yksi kaverini kummastelee miten silmälasit karsivat miesehdokkaitani. Mutta hänellä itsellään silmälasit, joten helppo samaistua. Eikö ole itsensä pettämistä yrittää hyväksyä jokin ominaisuus, jota vierastaa? Kommentteja? Asiallisia. Ja toivoisin samankaltaisilta ihmisiltä kuin minä, koska sellaisia varmasti löytyy.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Ja miten voi olla, että aika iso osa treffipalstan ihmisistä silmälasipäisiä? Varmaan osaisin samaistua paremmin, jos itselläkin olisi lasit.
Ap
Suurella todennäköisyydella sinulla tulee olemaankin kun näkösi alkaa heikentyä siinä 30-45 ikävuosien välillä. Ja voi muuten tulla tuo muutos tosi yllättäen.
No ei tosiaankaan tarvitse, pidä eikä saakaan treffailla ketään joka ei viehätä. Se olisi väärin sitä toista kohtaan.
En tarvitse silmälaseja mutta en haluaisi elämänkumppanikseni naista jolle jotkut silmälasit on jo turn-off. kuulostaa joltain sitoutumiskammoiselta, joka ei voi lähteä treffeille miehen kanssa joka on muuten ihana mutta kuvassa sillä on ruma villapaita tai muuten olisi upea mutta noi viikset pilaa ihan kaiken ja sitten yäk. sillä on yhdessä kuvassa kroksit, huh! helpotus! löytyi ainakin yksi syy, miks mä en voi kelpuuttaa sitä.
Naiseni käyttää sekä piilareita että silmälaseja ja vaikka en yleisesti pidä silmälaseja mitenkään seksikkäinä niin mielestäni hän näyttää jotenkin niin hellyyttävältä niissä silmälaseissaan.