Lue keskustelun säännöt.
Onko pakko hyväksyä silmälasipäiset treffikumppaneiksi, jos ei tunnu siltä?
10.10.2018 |
Olen kirjoitellut jonkin aikaa miehen kanssa ja selvisi vähän aikaa sitten, että hänellä on silmälasit. Tavattu ei olla vielä kertaakaan eikä vaihdettu kuvia. Kun mulla on jo etukäteen ajatus, että oudoksun silmälaseja niin miksi pitäisi itsensä pakottaa hyväksymään ne? Ja kun ajattelee, että samaa ihmistä on katsottava koko loppuelämänsä. Kaverina mikä ettei, mutta elämänkumppanina eri asia. Ehkä olen vähän pinnallinen, mutta on varmasti muitakin, joilla samanlaiset ajatukset. Yksi kaverini kummastelee miten silmälasit karsivat miesehdokkaitani. Mutta hänellä itsellään silmälasit, joten helppo samaistua. Eikö ole itsensä pettämistä yrittää hyväksyä jokin ominaisuus, jota vierastaa? Kommentteja? Asiallisia. Ja toivoisin samankaltaisilta ihmisiltä kuin minä, koska sellaisia varmasti löytyy.
Kommentit (110)
Vierailija kirjoitti:
Ja miten voi olla, että aika iso osa treffipalstan ihmisistä silmälasipäisiä? Varmaan osaisin samaistua paremmin, jos itselläkin olisi lasit.
Ap
Suurella todennäköisyydella sinulla tulee olemaankin kun näkösi alkaa heikentyä siinä 30-45 ikävuosien välillä. Ja voi muuten tulla tuo muutos tosi yllättäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tosiaankaan tarvitse, pidä eikä saakaan treffailla ketään joka ei viehätä. Se olisi väärin sitä toista kohtaan.
Ei tietenkään ole mikään pakko. Jokaisella meistä on omat mieltymyksemme ja kriteerimme, eikä kenenkään tarvitse alkaa väkisin itseään pakottamaan sellaiseen, mikä ei tunnu hyvältä tai omalta. Kyllähän se vetovoima on parisuhteessa aivan olennainen juttu, ja jos jokin asia tökkii jo heti alkumetreillä, niin vaikea siitä on mitään kestävää rakentaa.
Maailma on täynnä ihmisiä ja erilaisia mieltymyksiä. Toiselle jokin asia on kynnyskysymys, toiselle ei. Se on ihan rehellistä itseään kohtaan, että tunnistaa omat rajansa eikä lähde tuhlaamaan omaansa eikä toisen aikaa, jos tietää jo valmiiksi, ettei homma tule toimimaan. Turha sitä on itseään syyllistää tai pinnallisuudesta puhua, kyse on vain siitä, mikä sytyttää ja mikä ei. Kunnioitat vain omia fiiliksiäsi, se on kaikkien kannalta reiluinta.
Ei ole pakko. Mutta ei sängyssä ihmisillä ole aina lasit päässä.
Onkohan Ap:lle käynyt niin, että on itse joutunut hankkimaan lasit? Monelle se tulee viimeistään keski-iässä vastaan, ellei nuorena vielä joudu laseja käyttämään. Mutta mieli ehtii nuorella muuttua silmälaseistakin, kunhan sitä ikää karttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan eri ihmiseltä näyttää laseilla ja ilman, niin sellaista vähän vierastan. Joillakin on niin vahvat linssit, että kun he ottavat lasit pois, silmät onkin huomattavasti pienemmät kuin lasien kanssa. Vähintään tarttisi molempiin naamoihin sitten tottua, että sellaisen kanssa voisi olla.
Lopulta, ihmisen ikääntyessä, suurimmalla osalla on silmälasit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silmälasit pelastavat silmän, jos auton ovi osuu silmään. Likinäköisyys on lahja avaruudesta.
minä karsisin kyllä kovalla kädellä tuollaisen tyhmän naikkosen "yhteydenotot" pois on lasit tai ei. (tai ehkä sitten voisimme tulla mittanauhalla tekemään sitten naikkosesta mittauksia ja miettiä sen jälkeen?)
täysin tarkoitushakuista bimbon toimintaa.
En tarvitse silmälaseja mutta en haluaisi elämänkumppanikseni naista jolle jotkut silmälasit on jo turn-off. kuulostaa joltain sitoutumiskammoiselta, joka ei voi lähteä treffeille miehen kanssa joka on muuten ihana mutta kuvassa sillä on ruma villapaita tai muuten olisi upea mutta noi viikset pilaa ihan kaiken ja sitten yäk. sillä on yhdessä kuvassa kroksit, huh! helpotus! löytyi ainakin yksi syy, miks mä en voi kelpuuttaa sitä.
Naiseni käyttää sekä piilareita että silmälaseja ja vaikka en yleisesti pidä silmälaseja mitenkään seksikkäinä niin mielestäni hän näyttää jotenkin niin hellyyttävältä niissä silmälaseissaan.