Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hemmetin pelleilyä tämä ammatillisen koulutksen reformi oikein on?
09.10.2018 |
Parhaillaan A-studiossa näytettiin, kuinka oppilailla ei amiksessa ole enää tunteja juuri lainkaan ja oppilaat aivan hukassa?
Mitä ihmettä tää hallitus oikein säätää???
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme perseilyä. Kokoomuksenhan nimenomaan pitäisi olla sivistystä ja koulutusta arvostava puolue.
Kokoomus arvostaa koulutusta jonka voi ostaa omille lapsilleen ja sivistystä, joka erottaa yläluokan rahvaasta. Kokoomushan vastusti aikoinaan kovasti peruskoulun tuloa, heidän mielestään oli järjetöntä antaa kaikille lapsille samat mahdollisuudet opiskeluun.
Näinhän se taitaa olla. Ihmetyttää tosin, etteivät he arvosta ammataitoisia työläisiä. Paitsi jos tarkoitus onkin ajaa alas ammattillinen opetus kokonaan ja näin saataisiin rajat auki ulkomaiselle halpatyövoimalle, jota Kokoomus on kinunnut jo pitkään. Nöyriä liittoon kuulumattomia työmiehiä, jotka kitisemättä puurtaa alle tessin palkoilla.
Eiköhän tästä juuri ole kyse. Ammattiyhdistysliike halutaan tuhota ja samalla suomalaiset osaavat ja pätevät ammattilaiset. Halpatyövoimaa on helppo ja mukava käyttää, koska niitä voi käyttää surutta loppuun ja ottaa aina uutta tilalle, kun entinen mokaa tai se ei enää jaksa. Ne jotka ovat vähän paremmassa asemassa ja päättäneet pitää työnsä, joutuvat kouluttamaan itselle apua näistä "uusista osaajista" oman työn ohella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nettideitti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluilta vietiin rahat , koulut sanoivat porukkaa irti, myivät kiinteistöjä ja kuka mitäkin...jossain se rahattomuus näkyy opetuksessakin tietenkin! Lisäksi jäljellä olevat opettajat ovat ihan järjettömän työtaakan alla! Useimmat tekevät osan töitä omalla ajallaan, ilman niitä kuuluisia resursseja.
Kyse on valinnoista, raha ei enää riitä kaikkeen (kivaan...). Jos opettajien verkostoituminen euroopassa seminaareissa ja kokouksissa on koettu tärkeämmäksi kuin opetusta joka päivä koulussa niin voivoi. Eikä hallitus voi noihin mitään vaan se on koulujen oma valinta, ehkä se on yllätys kouluille että budjetti ei automaattisesti lisäänny kun keksitään kivaa. Koululla on annettu rahasumma jolla pitää selvitä vuosi, jos lentoliput ja hotellit syö siitä suuren osan niin opetuksesta on sitten tingittävä.
Kokoomuksen ja keskustan mielestä raha riittää vain heille itselleen.
2008-vuoden laman jälkeen BKT on noussut 20 miljardia ja työllisyysaste laahaa siellä missä ennenkin.
Missä ne rahat on? Kuka ne varasti. Mörön Per"se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Vierailija kirjoitti:
Lapseni aloitti juuri AMK:n ja siellä heidän opettajansa oli haukkunut hallituksen uudistukset pystyyn. Heillä ei ole tunteja koulussa enää juuri lainkaan, vaan valtaosa tunneista pitää opiskella itseopiskeluna
Tämähän on ihan huippua. Kaikki tutkintoalat vaan nettiin ja itseopiskeluun. Jokainen voi sitten tarpeen mukaan valita ja tenttiä niin monta koulutusta,kun jaksaa vaan opiskella niin nopeasti kuin haluaa. Sitten vaan jos jotain ei osaa, niin ottaa yksityistunteja omalla kustannuksella.
Säästetään koulutiloissa, siivoojista, opettajissa, lämmityksessä jne. Ja ihmiset voisivat itse tehokkaasti, vaikka opiskella 12 tuntia päivässä puolessa vuodessa itselleen hyvin palkatun ammatin.
Viralliset loppukoetentit 2 kertaa vuodessa ja paperit ihmisille käteen.
Jos kerran itseopiskelu on todettu parhaaksi jutuksi ammattiin opiskelussa, niin tehdään sitten oikein kunnolla ja loppuun asti koko homma.
vittumitävitunpaskaa kirjoitti:
nettideitti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattikouluilta vietiin rahat , koulut sanoivat porukkaa irti, myivät kiinteistöjä ja kuka mitäkin...jossain se rahattomuus näkyy opetuksessakin tietenkin! Lisäksi jäljellä olevat opettajat ovat ihan järjettömän työtaakan alla! Useimmat tekevät osan töitä omalla ajallaan, ilman niitä kuuluisia resursseja.
Kyse on valinnoista, raha ei enää riitä kaikkeen (kivaan...). Jos opettajien verkostoituminen euroopassa seminaareissa ja kokouksissa on koettu tärkeämmäksi kuin opetusta joka päivä koulussa niin voivoi. Eikä hallitus voi noihin mitään vaan se on koulujen oma valinta, ehkä se on yllätys kouluille että budjetti ei automaattisesti lisäänny kun keksitään kivaa. Koululla on annettu rahasumma jolla pitää selvitä vuosi, jos lentoliput ja hotellit syö siitä suuren osan niin opetuksesta on sitten tingittävä.
Kokoomuksen ja keskustan mielestä raha riittää vain heille itselleen.
2008-vuoden laman jälkeen BKT on noussut 20 miljardia ja työllisyysaste laahaa siellä missä ennenkin.
Missä ne rahat on? Kuka ne varasti. Mörön Per"se?
Kokoomuksen ja keskustan mielestä tyttömiin, eikä työllisiinkään ole varaa.
Huh huh, hah hah, heh heh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
Lähiopetustuntien määrää vähennetään jatkuvasti ja oppilaille annetaan itsenäistä työskentelyä, mihin harva amislainen ainakaan vielä ensimmäisenä vuonna kykenee. Ja ministeri vinkuu, että rahaahan on edelleen melkein kaksi miljardia. Mutta ei se tyttöpaha tiedä, mihin ne rahat menevät. Taitaa olla niin, että seinät ja laitteet imevät eurot ja oppilaille jää vain muruset pöydän alta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
Mielenkiintoista on se, että sinä kuvittelet olevasi pätevä opettaja, koska olet käynyt 25op:ta kasvatustiedettä.
Se, että aikuiset ja nuoret sijoitetaan samaan laitokseen ei tarkoita sitä, että aikuinen ja nuori olisivat kehityksestä samassa vaiheessa tai että kykenisivät samanlaiseen opiskeluun. Pätevänä opettajana sinä tietenkin tämän tiedät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
No en tietenkään ajattele. Mutta kyse onkin ehkä siitä, että ammatillisessa opetuksessa aika tärkeää sen pedagogisen puolen lisäksi on sen opetettavan ammatin hallinta. Ja opettajillakin on koulutuksessaan paljon ns sisältöopintoja, eli ihan vaan opettelevat opettamaansa alaa, vaikkapa matikkaa, jos matikanopettajiksi suuntautuvat. Ei se pelkkää pedagogiikan opettelua ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
Mielenkiintoista on se, että sinä kuvittelet olevasi pätevä opettaja, koska olet käynyt 25op:ta kasvatustiedettä.
Se, että aikuiset ja nuoret sijoitetaan samaan laitokseen ei tarkoita sitä, että aikuinen ja nuori olisivat kehityksestä samassa vaiheessa tai että kykenisivät samanlaiseen opiskeluun. Pätevänä opettajana sinä tietenkin tämän tiedät.
En kuvittele mitään vaan tiedän olevani pätevä ammatillinen opettaja. Ja myös hyvin pidetty sellainen. Mutta ei tässä ole kyse minusta, vaan ylipäätään siitä, että sen mitä itse tuolla oppilaitoksissa käydessä huomaa - valtaosa opettajista on äärimmäisen omistautuneita opiskelijoilleen sekä haluavat tehdä työnsä hyvin. Opettajien syyttely ammatillisten opintojen tason laskusta on turhaa, kyllä ne syyt ovat ihan muualla. Aina joukossa joku heikompikin tapaus on, mutta suurin osa on erittäin rautaisia ammattilaisia, enkä ymmärrä miten joku kehtaa muuta väittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja ammatillisella puolella ja kyllähän viime vuodet ovat olleet surullisia. Homma alkoi jo ennen reformia, mutta on nyt kiihtynyt.
Lähiopiskelua leikataan, opiskelijoille tarjotaan etäpäiviä - eli käytännössä vapaata kaikille paitsi niille muutamille tunnollisimmille. Kaikki pitää kuitenkin saada läpi, rehtorin virallinen lausunto on, että määrä on tärkeämpää kuin laatu.
Opettajia potkitaan kerran vuoteen pidettävissä yt-neuvotteluissa pois, samaan aikaan hallinnollista väkeä on suhteessa enemmän ja enemmän. Meillä valtionosuus per opiskelija on ollut jotain luokkaa 8000e (nyt laskentatapa muuttuu, mutta jotta saatte käsityksen rahamääristä). Tästä noin 20% menee opiskelijan lähitunteihin, ohjaukseen ja työssäoppimiseen. Noin 10% menee yleisiin kuluihin, tilavuokrat, it-palvelut, opinto-ohjaajan palvelut, koulutusassarit, ruokailut, koulutuksen kehittämisen osuus yms. Loput noin 70% menee termille "hallinnon jako-osuus" eli käytännössä jonnekin loputtomaan rahanieluun, mutta eivät näy opiskelijalle mitenkään.
Samaan aikaan opettajat nääntyvät työtaakan alle. Useimmat meistä haluamme tehdä laadukasta työtä, osittain varsin haastavien opiskelijoiden kanssa, mutta keinot ovat vähissä niin valtion kuin oppilaitosten politiikan takia.
Hieman ohiksena:
Nämä muutokset kuulostavat tosi samanlaisilta kuin millä yliopistot on jo paljolti rapautettu tämän vuosikymmenen alkupuolella.
Juuri nuo "määrä on tärkeämpää kuin laatu", hallinnon paisuminen ja sitä varsinaista työtä tekevien kaatuminen työtaakan alle.
Miten ihmeessä poliitikot kuvittelevat, että Suomi pärjää kun kaikki koulutus tuhotaan laadullisesti?
Ihan liibalaaba se opetus oli amiksessa jo 15 vuotta sitten kun sen kävin. Ilman oma-aloitteista harrastuneisuutta en pärjäisi alan hommissa lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
No en tietenkään ajattele. Mutta kyse onkin ehkä siitä, että ammatillisessa opetuksessa aika tärkeää sen pedagogisen puolen lisäksi on sen opetettavan ammatin hallinta. Ja opettajillakin on koulutuksessaan paljon ns sisältöopintoja, eli ihan vaan opettelevat opettamaansa alaa, vaikkapa matikkaa, jos matikanopettajiksi suuntautuvat. Ei se pelkkää pedagogiikan opettelua ole.
No jostain syystä hänellä on kuitenkin tarve vähätellä pedagogiikan merkitystä nuorten oppimisessa, josta tässä koko ongelmassa on kyse. Kysehän on siitä, että ajatellaan, että sillä ei ole niin väliä, onko opettajan ohjausta vai ei, koska asiat voi muutenkin oppia. Se tässä on se pohjalla liikkuva virta, minkä takia opetusta vähennetään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan liibalaaba se opetus oli amiksessa jo 15 vuotta sitten kun sen kävin. Ilman oma-aloitteista harrastuneisuutta en pärjäisi alan hommissa lainkaan.
Eikai missään työssä pelkillä koulun opeilla pärjää? Kyllä sitä pitää tänä päivänä jatkuvasti opiskella lisää, seurata alan kehitystä jne. Koulu antaa sen pohjan, minkä avulla ponnistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
No en tietenkään ajattele. Mutta kyse onkin ehkä siitä, että ammatillisessa opetuksessa aika tärkeää sen pedagogisen puolen lisäksi on sen opetettavan ammatin hallinta. Ja opettajillakin on koulutuksessaan paljon ns sisältöopintoja, eli ihan vaan opettelevat opettamaansa alaa, vaikkapa matikkaa, jos matikanopettajiksi suuntautuvat. Ei se pelkkää pedagogiikan opettelua ole.
No jostain syystä hänellä on kuitenkin tarve vähätellä pedagogiikan merkitystä nuorten oppimisessa, josta tässä koko ongelmassa on kyse. Kysehän on siitä, että ajatellaan, että sillä ei ole niin väliä, onko opettajan ohjausta vai ei, koska asiat voi muutenkin oppia. Se tässä on se pohjalla liikkuva virta, minkä takia opetusta vähennetään.
Mutta ei kukaan noin oikeasti ajattele, ainakaan kukaan joka ymmärtää oppimisesta jotain. Se taas on ihan totta, että parhaiten keskivertonuori tai -aikuinen oppisi itsenäisen tiedonrakentelun kautta. Ongelma vaan on, että nuorilta ja itse asiassa useimmilta aikuisiltakin puuttuu ne taidot, millä tuo onnistuu. Peruskoulu niitä ei opeta ja amiksessa pitäisi sitten osata. Ei hyvä. Lukio opettaa taas juurikin näitä taitoja ja sieltä saa ihan kohtuullisen pohjan korkeammalle asteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
Aineenopettajien koulutus:
"Aineenopettajien koulutuksen tavoitteena on antaa laaja-alainen pätevyys peruskoulun, lukion, ammatillisten oppilaitosten ja aikuiskoulutuksen tehtäviin. Aineenopettajaksi opiskelevat suorittavat yliopistossa ylemmän korkeakoulututkinnon. Pääaineena aineenopettajilla on jokin peruskoulussa tai lukiossa opetettava oppiaine. Useimmiten tutkintoon sisältyy kahden koulussa opetettavan aineen opinnot (120 op ja 60 op) sekä opettajan pedagogiset opinnot (60 op)."
Eli käytännössä ihan sama kuin tuo ammatillisen opettajan koulutus, sillä erotuksella, että ammatillinen opettaja on hankkinut opetettavan osaamisen työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
No en tietenkään ajattele. Mutta kyse onkin ehkä siitä, että ammatillisessa opetuksessa aika tärkeää sen pedagogisen puolen lisäksi on sen opetettavan ammatin hallinta. Ja opettajillakin on koulutuksessaan paljon ns sisältöopintoja, eli ihan vaan opettelevat opettamaansa alaa, vaikkapa matikkaa, jos matikanopettajiksi suuntautuvat. Ei se pelkkää pedagogiikan opettelua ole.
No jostain syystä hänellä on kuitenkin tarve vähätellä pedagogiikan merkitystä nuorten oppimisessa, josta tässä koko ongelmassa on kyse. Kysehän on siitä, että ajatellaan, että sillä ei ole niin väliä, onko opettajan ohjausta vai ei, koska asiat voi muutenkin oppia. Se tässä on se pohjalla liikkuva virta, minkä takia opetusta vähennetään.
Mutta ei kukaan noin oikeasti ajattele, ainakaan kukaan joka ymmärtää oppimisesta jotain. Se taas on ihan totta, että parhaiten keskivertonuori tai -aikuinen oppisi itsenäisen tiedonrakentelun kautta. Ongelma vaan on, että nuorilta ja itse asiassa useimmilta aikuisiltakin puuttuu ne taidot, millä tuo onnistuu. Peruskoulu niitä ei opeta ja amiksessa pitäisi sitten osata. Ei hyvä. Lukio opettaa taas juurikin näitä taitoja ja sieltä saa ihan kohtuullisen pohjan korkeammalle asteelle.
Ei tuo kyllä ihan noin mene, koska yliopistossa opetus on myös täysin välttämätöntä. Ei tämä edes ole pelkästään ammattikoulujen rapauttamista, vaikka siellä ongelmat saattavat korostua oppilaiden nuoren iän vuoksi. Vaan säästöt opetuksesta, kun ei tajuta sen arvoa, ovat ongelma kaikkialla koulusysteemissä nykyään, ihan peruskoulusta tutkijanopintoihin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nuori aikuinen nuorisolinjalla amiksessa.
Olen käynyt lukion, joten koulutus kestää vain 2 vuotta. Omiaa kokemuksia:- Koululta saatuihin tietoihin ei voi luottaa. Vaikka päivämäärät varmistaa monta kertaa, ne voivat vielä muuttua. Hyvä hakea työssäoppimaan aikaisintaan n.kuukausi etukäteen ja sitten alkaa muuttaa päivämääriä tai olla poissa koulusta, koska päivämääriä ei tiedetä.
- Tietojen saaminen vaatii oma-aloitteisuutta ja jopa inttämistä. Tai siltä se ainakin tuntuu. Koulussa ei juuri tiedoteta asioista yleisesti, vaan esim. oppilasvaihdosta saa tietoa jos tietää keneltä pitää kysyä.
- Osa opettajista on todella hyviä, mutta osaa ei tunnu kiinnostavan opettaminen ollenkaan.
- Opetusta pitäisi olla 25 tuntia viikossa, mikä sekin on aika vähän. Yleensä aina pääsemme etuajassa ja tauot venyy. Etäpäiville ei välttämättä anneta mitään tehtäviä.
- Koulussa oppii, kun tekee oma-aloitteisesti ja menee itse kysymään opettajalta, että miten tätä käytetään voitko tulla neuvomaan. Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä.
- Vain harvoin teoriaa, riippuu opettajasta. Jotkut opettavat hyvin, jotkut tyyliin katsokaa youtubesta joku video.
- Työssäoppimassa oppii, kun on aktiivinen ja reipas. Minulla on ollut hyvät työssäoppimispaikat.
Kahdessa vuodessa voisi oppia tosi paljon jos olisi edes 5h päivässä koulua. Nyt se on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni.
Olen itse kouluttautunut ammatilliseksi opettajaksi, tosin harjoittelun jälkeen en päivääkään ole tehnyt sitä työtä, kiitos alan leikkaukset. Listassasi viimeiset kohdat ovat oikeastaan sellaisia, joita meille jo opetuksessa painotettiin hyvinä asioina, ja joita itsekin sellaisina pidän. Teorian tosiaan voi opiskella omin päin. Alkuun on syytä antaa valmis materiaali josta opiskella, myöhemmin tietoa pitää oppia etsimään itse. Opettajan tärkein tehtävä on olla paikalla ja vastata kysymyksiin (tai keskustella asioista), jos jokin on jäänyt oppilaalle epäselväksi vielä sen jälkeen kun on itsenäisesti yrittänyt ymmärtää. Eli tarkoituskaan ei ole että tietoa mätetään lusikalla suuhun kuin jollekin pikkuvauvalle.
Työnopetus on sitten toinen juttu, niistä tunneista ei kannattaisi nipistää. Ihan jo työturvallisuuden kannalta siinä pitäisi olla opettaja mukana seuraamassa mitä tehdään. Tämäkin toki on alakohtaista, mutta noin yleensä. Olen kuullut, että esim. maalarilinjoilla ei valitettavasti ehditä opettaa käytännössä niitä kaikkia tekniikkoja, jotka pitäisi ehtiä.
Mukava kuulla, että sinulla on hyvät kokemukset työssäoppimispaikoista. Kaikilla ei ole, ja se onkin ongelma. Kaikki työssäoppimispaikat eivät ymmärrä, että nuorelle on tarkoitus opettaa sitä hänen omaa ammattiaan, ei hyödyntää häntä tsupparina ja kahvinkeittäjänä.
Pitää olla omaa mielenkiintoa ja uskallusta kysyä, näin juuri. Oma-aloitteisuus on se mihin koetetaan ohjata. Tietysti jos opiskelijat eivät siihen ole tottuneet, se on vaikeaa, ja alkuun pitäisi ihan rautalangasta vääntää se, että on kyllä aika paljon omasta opiskelusta kiinni. Muuten voi opiskelija jäädä heitteille, kun ei ymmärrä, että pitää itse etsiä sitä tietoa.
Oma alani on tietojenkäsittely, ja voin vakuuttaa että ainakin meillä niin se on myöhemmin työelämässäkin: ei kannata tuudittautua siihen, että se minkä kerran on oppinut, riittää kyllä, tai että työnantaja järjestää lisäkoulutusta. Ei, itse on asioita opiskeltava.
Tästä tekstistä huomaa hyvin kuinka huonoja opettajia ammatillisella kentällä liikkuu. Joo, olet ehkä kurssittanut itsesi opettajaksi, mutta kasvattamisesta sinulla ei taida olla mitään käryä ja siitähän tässä haloossa on kysymys: ammattikoululainen ei ole yhtä kuin opiskelutaitoinen aikuinen.
T. KM
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.
Tiedät, mutta nyt on ollut erityisesti puhe nuorista. Kukaan, joka on käynyt 60op:n kurssin ei ole pätevä opettaja (vaikka muuta väitettäisiin), kuten minäkään en ole pätevä tietojenkäsittelijä ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen.
Useimmilla aloilla se "pitkä" työkokemus tarkoittaa enintään 5-vuoden työkokemusta. Siinä ajassa ehtii juuri korvantaukset kuivata.
Mielenkiintoisia käsityksiä sinulla. Itse olen DI ja siihen päälle tosiaan nuo ammatillisen opettajan opinnot (olen muissa töissä päätoimisesti, mutta vedän muutamia kursseja amiksissa per lukukausi). Ihan samat kasvatustieteen perusopinnot siellä tehdään kuin vaikka luokanopettajat, ja sen lisäksi suuntaudutaan sitten niihin ns oman alan erikoispiirteisiin opetuksessa.
Itsellä oli 15 vuotta työkokemusta kun hain noita opintoja suorittamaan ja pääsin juuri ja juuri sisään. Pisteitähän sinne saa pohjatutkinnosta, työkokemuksesta ja opetuskokemuksesta sekä muutamia irtopisteitä opetusalan kehityshankkeista. Eli eipä tuonne kovin heikot tapaukset sisään edes pääse.
Mitä tulee nuoriso- ja aikuispuoleen, nehän on nyt yhdistetty eli vaikka varmasti jatkossakin oppilaitokset suuntautuvat jompaan kumpaan, ei niistä voi edes erillisinä enää puhua.
No ei varmaan pääsekään helposti sisään, mutta ei se koulutus silti ole kattava. Oletko siis sitä mieltä, että 60 op:n jälkeen on ihan pätevä DI, jos on jo maisteri vaikka terveystieteissä ennestään ja siltä alalta 15 vuotta työkokemusta?
Se että omalta opetettavalta alalta on työkokemusta, ei tarkoita sitä, että opettamisessa olisi taitoja, kuten ei terveystieteilijällä ole insinöörin taitoja, vaikka niitä teknisiä laitteita olisi töissä käyttänytkin.
Öö, mitä luulet että aineenopettajat opiskelevat? No juuri nuo 60op pedaa ja loput opettamiaan aineita. Vain luokanopettajilla on laajemmat pedagogiset opinnot. Ja erityisopettajilla.
Alue: Aihe vapaa
Ammatilliset opettajat toimivat myös aikuispuolella. Ja opinnot eivät ihan mikään kurssi ole, alla pitää olla kolmannen asteen tutkinto ja siihen muistaakseni 60 op kokonaisuus pedaopintoja. Lisäksi käytännössä tarvitaan pitkä työkokemus, jotta pääsee edes sisään opiskelemaan ammatilliseksi opettajaksi.