Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkipossun ilmaantuminen olohuoneen kahvipöydän viereen pummaamaan kerrostaloasunnossa teki sen.

Minipossu parka. Luullaan että jäävät pieniksi ja otetaan kerrostaloon kärsimään.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkipossun ilmaantuminen olohuoneen kahvipöydän viereen pummaamaan kerrostaloasunnossa teki sen.

Tarkoitat kai mini possua. Eihän niitäkään edes saa pitää kerros talossa.

Lisää? 

Nirso,eli nuudeleilla ja hapankorpuilla. Jos tein vaikka lohipastaa niin ei kelvannut vaan toi nuudeleita ja valmisti niitä. Eron jälkeen löysin pari Pirkan kananuudelipussia kaapista piilottelemasta..

Ei myöskään osannut käyttää isoa  kaluaan niin että nainen olisi nauttinut vaan jyskytti hirveällä  raivolla menemään. Loukkaantui,kun koetin  neuvoa että vähän hitaammin ja rauhallisemmin. Pakko oli lopulta kieltäytyä seksistä kun pelkäsin että toosa tai sänky hajoaa..

Mies oli surkea sängyssä. Kävi kiinni kuin sika limppuun ja runnoi ryskyttäen menemään. Naisen nautinto oli sille täysin vieras käsite. Sai mennä muualle ryskyttämään.

Teki aamupalaa mikä oli romanttista,mutta oli laittanut kahviin kamalasti sokeria ja sokerinen kahvi yhdessä suolaisen pekonin kanssa teki niin hirveän janon,että  join varmaan kaksi litraa vettä ja suu tuntui rutikuivalta. Miehen asunto oli myös täynnä sokeritoukkia joista yksi löytyi rintaliiveistäni kiipeilemästä,

Mieheni hengitys haisi erittäin pahalle. Ulkonäkökään ei ollut "vetävä". Harmi juttu, koska muuten mies  oli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, joka sai minut aina nauramaan kunnolla ääneen.

T. naimisissa oleva nainen (toisen miehen kanssa)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisella ei ollut mitään arvoja ja mielipiteitä mistään. Aina kaikki oli "ihan sama", jos kysyi mielipidettä. Oli vain hyvä kroppa ja naama, mutta siihen jäi.

Ihana kun joku, ilmeisesti mies, kirjoittaa näin, eli arvostaa naisessa muutakin kuin ulkonäköä. Olen samaa mieltä että JOS  olisin mies, en voisi kuvitella olevani minkään tyhjäpään kanssa joka viilaa vaan kynsiään kikattaa ja on aina samaa mieltä kuin mitä minä.

Varmaan aika moni meistä arvostaa, mut naiset kyllä helposti ajattelevat olevansa rumia jos tykkäät persoonallisuudesta ja tuot sen esille. Valehtelematta kuitenkin persoona voi jonkin verran kompensoida ulkonäköä

Seksismi, rasismi, homofobia. Ei ollut kiinnostunut mun asioista, ei naisen nautinnosta, ei siivonnut, oletti että mä hoidan kaikki kotityöt, ei tunnetaitoja, ei koskaan puhunut, oli "peilaaja" eli miellyttäjä, valehtelu, ei ottanut mua huomioon tulevaisuudensuunnitelmissa, läheisriippuvainen, päihdeongelmat, hoitamattomat mielenterveysongelmat, huono hygienia, haukkui mun mielenkiinnonkohteet...

Useampi eri ihminen kyseessä siis. 

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkipossun ilmaantuminen olohuoneen kahvipöydän viereen pummaamaan kerrostaloasunnossa teki sen.

Vähän vaikea uskoa, ettet olisi tiennyt koko possusta ennenkuin menit kahville toisen kotiin. Ja jos tiesit, miten kuvittelit possun käyttäytyvän? Kai sinä nyt osaat tehdä eron kaupan kylmäaltaasta ostetun possun ja lemmikkipossun välillä?

Jos se lemmikki on noin vaikea asia, niin pysykää erossa lemmikillisistä kumppaniehdokkaista, se on kaikkien etu.

Mies oli todella lihava ja nukkui maski naamalla kun uniapnea. Kärsi myös kovasta närästyksestä ja päänsärystä. Oli työtön ja pelasi kaikki päivät juoden limsaa, energiajuomaa sekä mehua ja syöden karkkia ja poltellen sähkötupakkaa. Päänsärky johtui puhtaasti sisällä istumisesta,ruokavaliosta ja siitä, ettei käyttänyt silmälasejaan.

Kun tapasimme kertoi ajavansa rekkaa, vasta hiukan myöhemmin selvisi ettei aja  enää mutta ei myöskään kokenut valehdelleensa sanoessaan olevansa rekkakuski sillä hänhän on! Tosin työtön.

Seksi oli  vastenmielistä säheltämistä, mies ei saanut kaluaan sisään kaikissa asennoissa ja hikoili runsaasti. Monesti aktin yritys päättyi siihen että mies kellahti viereeni ja ähisi "runkkaa mut!"

Oli monta 'rautaa' sinkkuna tulessa eri paikkakunnilla ja kortsujakin kului. Sitten kohtasin nykyisen vaimoni ja kaikki muu säätö loppui siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mininakki

ohuen ohut nakki kiinni kuplamuoviegossa

Näillä kahdella mininakkitätösellä lienee ongelman ytimenä on oma laiska ja löysä lörtsyhole toki myös kehittynyt asennevammaisuus.

Tarvittaessa osatkaa pyytää vaillä nyrkkäriä, niin lörtsyissänne jo vähän tuntuu? Koko siis ei ole ongelma, jos älliä ja kekseliäisyyttä löytyy.

Se ei käynyt suihkussa aamulla.

Vierailija kirjoitti:

Se ei käynyt suihkussa aamulla.

Nonni, haisi sit vitule koko päivän.

Tutustuin Tinderin kautta ikäiseeni naiseen. Hän vaikutti viesteissään ja puhelimessa mielenkiintoiselta, kuvissaan rennon tyylikkäältä, ja sattumalta vielä omisti aiemmin ihailemani talon lempi rannaltani. Olin innoissani. Ensimmäisen kerran kasvotusten tapasimmekin vahingossa, törmäsimme kun olin menossa uimaan. Halasimme siinä vähän hämmentyneinä. Hän haisi niin järkyttävän pistävältä hieltä, että meinasin yökätä. Koetin tapailla häntä jonkin kerran, mutta raa'an sipulin hajuiset kainalonsa löivät aina kasvoille. Kun tuli ilmi kaikki hänen ideologia-luomut, loputon paasaaminen niistä ja miltein ahdisteluksi äitynyneet yhteydenotot, jouduin blokkaamaan hänet taka-vasemmalle. Jätin kuitenkin tyylikkäästi laittamasta viimeistä viestiä: Käytä nainen oikeaa deodoranttia! Raakaa sipulia en kestä leikata vieläkään.

Ihastuin heti pitkään ikäisekseen erittäin hyvin säilyneeseen mieheen (jotain 45-46 vuotiaita taidettiin olla), hän oli ihan hauska, siisti, hyvältä tuoksuva, selkeästi panosti myös vaatteisiin. Ei toki mikään keikari ja värikkäillä vaatteilla koreilija vaan miehisesti, urheilullisesti ja rennosti pukeutuva. Meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja taas vastaavasti samoja aiheita mistä kumpikaan ei välitä. Ajattelin jo hetken että Wau, oisko tää tässä?  Tiesin että on hiljattain eronnut ja elää erittäin haastavaa aikaa myös taloudellisesti ja henkisesti. Optimistina ajattelin että kyllä tämä tästä ajan kanssa, aikuisiahan tässä ollaan enkä ole mitään perhettä enää perustamassakaan, haluaisin vain kumppanin jonka seurassa viihdyn, joka miellyttää silmää ja jonka kanssa tunnettiin molemmin puolin kemiaa. Olin ollut pitkään sinkkuna ilman mitään sutinaa ja oli todella kiva löytää elämään joku jota kaipaa ja jonka tiedän kaipaavan minua.

No, valitettavan nopeasti kävi ilmi, hän ei puhunut juuri mitään itsestään, salasi tärkeitä asioita koska häpesi, oli työtön, toki etsi työtä ja myöhemmin saikin, oli kärsinyt vakavista mt ongelmista, oli nuoruuden traumoja jotka vaikutti yhä (taas), erilaisia ihmeellisiä pelkotiloja (joita voisin kuvitella lapsella olevan), fobioita ja mikä pahinta itsekeskeinen, kyvytön ja surkea sängyssä sekä aivan lapsen (teinin) tasolle jäänyt "kolli" muutenkin jutuissaan ja käytösmalleiltaan. Huumorintaju oli hyvä mutta aiheet typeriä, tykkäsi yhä jostain tyylii pieruhuumorista ja Uuni Turhapuro tyyppisistä aivan tyhjänpäiväisistä leffoista. Toisteli jotain vanhoja 90 luvulla tv:stä tuttuja sanontoja tyyliin unnuka nunnuka lae lae lae, nauroi päälle ja oikein katsoi minua että enkö lähde mukaan tähän vitsinheittoon. Väänteli sanojani ja viestejäni joka oli hänestä hirmu hauskaa. Ääliö, mä vaan niin ajattelin että "eioootodellistaaa" .... voiko tämä olla edes totta, miten helvetillä juuri minun kohdalle sattuu tällainen ihminen joka on ihan henkisesti pentu.  Miks helvetillä en vaan voi joskus törmätä normaali tervejärkiseen ihmiseen jolla des perusasiat olisi kunnossa ja nuppi pelaisi. En ole koskaan ollut etsimässä täydellisyyttä, mutta pitikö tämäkin pettymys taas kokea. Ei oo ees totta.

Se lamaannuksen-, pettymyksen-, raivon-, vitutuksen sekainen tunne kun tajusin ja myönsin itselleni, että tästäKÄÄN ei tule yhtään mitään, en ikinä voi olla tuollaisen pennun kanssa, ei näillä ikävuosilla enää. Ei miehen kanssa joka on vielä avoimen sovinistinen ja naisia oikeasti vähättelevä joka pyrskähteli häneltä suusta ensin vitsin varjolla ja sitten väsyneenä ihan suoranaisena halveksuntana sellaisin sanakääntein että en ole ikinä enne moista kuullut (ei minua kohtaan mutta yleisesti). 

Ero oli kuitenkin jollain tapaa pettymys, en tiedä jäinkö yhtään sitä ihmistä kaipaamaan, muta kun ehkä niitä joitain hauskoja hetkiä kun tehtiin jotain asioita yhdessä ja joku odottaa minua jossain. Taisin vaan jäädä suremana sitä että taas olen yksin ja että hänestäkään ei kuoriutunut millään tasolla sitä mitä mieheltä soisi edes salaa toivovan. Tämän jälkeen on ollut tunne että en vaan jaksa enää edes yrittää, minulle ei näköjään suoda normaalia parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Miehen luona oli aina likaista, nyrkin kokoisia villakoiria joka puolella ja tavarat leväällään.

Pieni sotkuisuus ei haittaisi - saa kyllä näkyä että kotona joku elääkin, mutta tuo ei ollut enää normaalia.

Tämä on huono syy.

Löysä emätin ja roikkuvat häppärit. 50 kymppinen joka kuvitteli olevansa teinityttö. Löytänyt "seksuaalisuuden" erottuaan.



Huono lahna oli myös sängyssä.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin heti pitkään ikäisekseen erittäin hyvin säilyneeseen mieheen (jotain 45-46 vuotiaita taidettiin olla), hän oli ihan hauska, siisti, hyvältä tuoksuva, selkeästi panosti myös vaatteisiin. Ei toki mikään keikari ja värikkäillä vaatteilla koreilija vaan miehisesti, urheilullisesti ja rennosti pukeutuva. Meillä oli samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja taas vastaavasti samoja aiheita mistä kumpikaan ei välitä. Ajattelin jo hetken että Wau, oisko tää tässä?  Tiesin että on hiljattain eronnut ja elää erittäin haastavaa aikaa myös taloudellisesti ja henkisesti. Optimistina ajattelin että kyllä tämä tästä ajan kanssa, aikuisiahan tässä ollaan enkä ole mitään perhettä enää perustamassakaan, haluaisin vain kumppanin jonka seurassa viihdyn, joka miellyttää silmää ja jonka kanssa tunnettiin molemmin puolin kemiaa. Olin ollut pitkään sinkkuna ilman mitään sutinaa ja oli todella kiva löytää elämään joku jota kaipaa ja jonka tie

Ketä on Uuni Turhapuro?