Syitä miksi lopetit miehen/naisen tapailun?

Naisella ei ollut mitään arvoja ja mielipiteitä mistään. Aina kaikki oli "ihan sama", jos kysyi mielipidettä. Oli vain hyvä kroppa ja naama, mutta siihen jäi.

Mies oli tosi laiha ja pukeutunut pulleaan oranssiin toppatakkiin. Jotenkin se takki oli liikaa,

Nuorena 90 luvun alussa tutustuin kaverini kautta erääseen mieheen joka nyt ei tosin koskaan herättänyt millään muotoa kiinnostusta. Olin ns vielä toipilas koska rakastamani avopuolisoni oli pettänyt ja jättänyt minut. 

Hänellä ei ollut varmaankaan juuri siis mitään kokemusta naisista vaikka oli kyllä seurustellut (tullut jätetyksi niin kuin minäkin). Tai siis ei ollut oppinut mitään naisista. Hän kutsui minut luokseen ja lähdetään sieltä sitten kaupungin yöelämää katsomaan yhdessä. Hän tarjosi minulle hk sinistä mikrotettuna ja päälle sinappia ennen kaupungille lähtöä. Hyi helvetti. Söin väkisin nallen koska oli hirveä märkä, olin syönyt vaan jotain kevyttä puolen päivän aikaan. Minä olin opiskelija, hän töissä, sanoin että mennäänkö kaupungilla Rossoon syömään, hän ei halua käyttää rahaa semmoiseen vaikka sanoin että maksan kyllä omani. Hänellä oli pieni mikropenis joka toimi (siis alle 30v) just sen 30 sekuntia jollon tyydytti omat tarpeensa, sitten äkkiä oman peiton alle, alkkarit jalkaan ja unta kaaliin.  1 x olin fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan ja se riitti. Hän oli muutenkin sellainen että ei kosketellut halaillut suudellut tms. Kaverityyppi siis. Sorry, eikä mitenkään edes kovin hauskaa seuraa vaan vähän sellanen väkinäinen, kuin rautakangin olisi niellyt. Taisin keksiä jonkun hyvän tekosyyn tapailun lopettamiselle teei hän loukkaannu.

Nuorena 90 luvun alussa tutustuin kaverini kautta erääseen mieheen joka nyt ei tosin koskaan herättänyt millään muotoa kiinnostusta. Olin ns vielä toipilas koska rakastamani avopuolisoni oli pettänyt ja jättänyt minut. 

Hänellä ei ollut varmaankaan juuri siis mitään kokemusta naisista vaikka oli kyllä seurustellut (tullut jätetyksi niin kuin minäkin). Tai siis ei ollut oppinut mitään naisista. Hän kutsui minut luokseen ja lähdetään sieltä sitten kaupungin yöelämää katsomaan yhdessä. Hän tarjosi minulle hk sinistä mikrotettuna ja päälle sinappia ennen kaupungille lähtöä. Hyi helvetti. Söin väkisin nallen koska oli hirveä nälkä, olin syönyt vaan jotain kevyttä puolen päivän aikaan. Minä olin opiskelija, hän töissä, sanoin että mennäänkö kaupungilla Rossoon syömään, hän ei halua käyttää rahaa semmoiseen vaikka sanoin että maksan kyllä omani. Hänellä oli pieni mikropenis joka toimi (siis alle 30v) just sen 30 sekuntia jollon tyydytti omat tarpeensa, sitten äkkiä oman peiton alle, alkkarit jalkaan ja unta kaaliin.  1 x olin fyysisessä kontaktissa hänen kanssaan ja se riitti. Hän oli muutenkin sellainen että ei kosketellut halaillut suudellut tms. Kaverityyppi siis. Sorry, eikä mitenkään edes kovin hauskaa seuraa vaan vähän sellanen väkinäinen, kuin rautakangin olisi niellyt. Taisin keksiä jonkun hyvän tekosyyn tapailun lopettamiselle teei hän loukkaannu.

Vierailija kirjoitti:

Naisella ei ollut mitään arvoja ja mielipiteitä mistään. Aina kaikki oli "ihan sama", jos kysyi mielipidettä. Oli vain hyvä kroppa ja naama, mutta siihen jäi.

Ihana kun joku, ilmeisesti mies, kirjoittaa näin, eli arvostaa naisessa muutakin kuin ulkonäköä. Olen samaa mieltä että JOS  olisin mies, en voisi kuvitella olevani minkään tyhjäpään kanssa joka viilaa vaan kynsiään kikattaa ja on aina samaa mieltä kuin mitä minä.

Täydellinen itsekeskeisyys, joka vilahteli joka välissä - toki rakkauspommitti sitten taas niin, että menin veteläksi. Pelimiesvibat vahvistuivat vuosi vuodelta, tuli ja meni miten sattuu täysin spontaanisti (olen paljon yksinäisyyttä tarvitseva, joten se ei sinänsä haitannut että sain olla yksin, päinvastoin), puhui outoja (lähinnä tuntemattomien naisten ulkonäöstä ja seksistä) ja heti perään vakuutteli olevansa uskollinen.. Punaisia lippuja varmaan nousi tästä jätkästä alusta asti, mutta seksi koukutti. Kun uskottomuus paljastui, tunteet kuolivat kerralla kaikki.

Uskokaa ihmiset omia vaistojanne. Miten se on niin vaikeaa...

Tapasin keski iässä siis 40+ päällisin puolin minun mittapuullani kivan näköisen, pitkän, itsestään huoltapitävän miehen joka kerrankin (pitkästä aikaa), moneen muuhun verraten ei vaikuttanut pelimieheltä. Oli mukava treffata miestä joka a) ei puhu päälle ja keskeytä kokoajan b) ei kehu itseään eikä puhu kokoaikaa itsestään. Ajattelin jopa että WAU, voisko oikeesti tästä tulla jotain. Varmaan neljän sinkkuvuoteni aikana hän oli ainoa johon ihastuin oikeasti.

Hän oli juuri eronnut, tullut jätetyksi, ex oli etdinyt uuden miehen, riitainen eroja tiesin sen olevan riski, muuta koska meillä synkkasi hyvin ja hänkin taisi ihastua minuun heti, jatkoimme tapailua. 

No, hyvin nopeasti huomasin kuinka päädyin rooliin, jossa vedän häntä ja koko suhdetta perässä ja olen hiukan passiivisen suhteen organisaattori, promoottori ja osin taloudellinenkin mahdollistaja. Vaikka hän kyllä sanoi tykkäävänsä minusta, kertoi ikäväivänsä ja näyttikin minulle fyysisiä hellyydenosoituksia. Ymmärrän kyllä että juuri pitkästä liitosta eronneena ei voi tuntea kovin syvällisiä OIKEITA tunteita noin pian. 

Mutta ajan saatossa asetelma meni siihen että olen hänen terapeutti, itsetunnon kohottaja, tietenkin vain laastari, mielialan kohottaja, paapoja, paijaaja, silittelijä, hänen seksuaalisten tarpeittensa hyvin nopea tyydyttäjä. Tajusin myös että hän on taloudellisesti ihan pa emmekä voi tehdä hänen kanssaan juuri mitään arkea kummempaa, ei edes voitu käydä ulkona syömässä vk loppuna ellen minä sanonut että haluan mennä ja minä maksa. Ja vaikka minulla oli rahaa käytössä (olen hyvä palkkainen) mutta ei se ole oikein että minä kustannan seurustelusuhteessa lähes joka kerta kahvilaostokset tai lounaat tai sitten syömme vaan kotona.

Hän ei antanut minulle mitään emotionaalista vastinetta. Ainoastaan ihan mukavaa seuraa (ensimmäiset 6 kk), kunnes seurakaan ei ollut enää kivaa. Kuvioon tuli pikkuhiljaa vitsailun varjolla sovinistisuus joka muuttui jossain yhteyksissä jopa naisia yleisesti halventavaksi ja todella vähätteleväksi puheeksi, jota en ollut aiemmin kuullut kenenkään läheiseni suusta. Muutaman kerran olin jopa suorastaan järkyttynyt niistä sammakoista hänen suustaan, koska sanat olivat äärimmäistä vähättelyä ja vihaa. Hänestä kuoriutui aikuislapsi jonka nuoriudenaikaiset traumat puski kaiken muun stressin päälle, hän alkoi voimaan huonosti ja se näkyi ja kuului.

Olen haaveillut aina mielestä joka on terveitsetuntoinen, ei ali eikä ylikorostunut. Joka osaa ja pystyy näkemään, kuulemaan ja reagoimaan kumppaninsa tunteisiin ja tahtotilaan. Näkee asioita toistenkin näkökulmasta ja antaa suhteelle jotain positiivista eikä vain ota itsekeskeisesti ns rusinoita pullaasta.  En tarvitse mitään pikkuprinsessatyyppistä jatkuvaa huomiointia ja tunnekeskustelua enkä draamaa, muuta tasapaino pitää suhteessa olla ja molempien pitää tuoda suhteelle eteenpäin viemistä,  jatkumoa,  eikä niin että mies on kuin koiranpentu hoidossa luonani (tai koko suhteessa). 

Harmi. 

Tunteet vaan kuoli 1.5 vuodessa tähän tyyppiin, vaikka seksiä oli paljon ja se oli tyydyttävää, mutta tunteita ei oikein kai sen enempää ollut. Lisäksi olin koko tuon ajan ihastunut samalla kylällä toiseen jonka olin aina halunnut. Siitä saakka kun olin pojista mitään ymmärtänyt olin ollut ihastunut siihen pitkään komeaan poikaan joka katsoi aina minua niin intensiivisesti, näki sekunnissa minut muiden joukosta ja haki katsekontaktia. Tämän tyypin J kanssa päädyinkin heti yhteen kun jätin tuon ensin mainitsemani. Oltiin yhdessä 2,5 v kunnes hän petti ja jätti minut vaikka myöhemmin halusikin takaisin ja olisi kanssani perheenkin halunnut itkien että hän on kaivannut minua kokoajan kaikki ne vuodet.  Edelleen 35 v jälkeen hän huomaa minut sekunnissa kaikkien joukosta, sän ei saa silmiään irti minusta vaikka pätyi kuitenkin leikkimään sitä perhettä sen laadtarimuijansa kanssa. Vetovoima välillämme ei ole kadonnut, näen ja aistin sen.

Kaikki kokemukset elämän ajalta. Sanoisin: iso epätasapaino näissä:

1. Toinen uskollinen, toinen sitoutumiskyvytön

2. Iso epätasapaino taloudellisessa tilanteessa; esim. toinen työtön, toisella töitä ja kiire (ei toimi vuosikausia, koska koskaan ei voida tehtä mitään kivaa yhdessä ilman joka kertaista pähkäilyä/ epätasapainotilannetta. Lisäksi, jos asutaan yhdessä, ja se töissä käyvä vielä introvertti, tämä työtön tuntuu vievän kaikki patterit seurankaipuullaan, kun kaikki energia kohdistuu siihen puolisoon joka olisi muuten mennyt (ainakin osa) muihin ihmisiin työpäivän aikana)

 3. Iso epätasapaino introverttius-ekstroverttius-akselilla (sos. yms. muut tapahtumat vapaa-ajalla; toinen kaipaa rauhaa ja vaikka aikaa meditoida/ lukea kirjaa, toinen sählää läpi kaikki mahdolliset messut, joista voi ostaa jotakin, lisäksi yhteydessä kavereihinsa ja sukuun joka vkl - ainakin introverttina kärsin, olin mahd. tylsää seuraa myös)

4. Iso välimatka

Sen sijaan, ylläri pylläri, ongelmia ei ole aiheuttanut:

1. Toinen normaalipainoinen, toinen lihava / toinen kaunis, toinen ruma - mikään ulkoinen/ pinnallinen, sanoisin, jos henkinen suhde toimii muuten hyvin, ja paljon yhteistä jaettavaa

2. Isokaan ikäero (nainen vanhempi)

Oli pakko lopettaa kun hän petti ja jätti minut vuosien (avoliitto samassa osoitteessa jo) jälkeen. Jouduin lähtemään omasta kodistani jossa viihduin ja josta olin niin ylpeä nuorena johonkin helvetin tunkkaseen ja homeiseen opiskelijaboksiin (2kk vuokrasopimus) ennen kun löydän ns oman kodin. Se oli kauhea kokemus monelta osin, jota en unohda ikinä. Vieläkin vuosikymmenten jälkeen muistan sen kurkkua kuristavan tunteen, kuin tukehtuisin, siellä pienessä solukämppä huoneessa jossa ei ole edes omaa keittiötä. Olin juuri tullut petetyksi ja kylmästi jätetyksi elämäni rakkauden toimesta joka oli hirveä nöyryytys ja häpeä. Kaipuu, ikävä suru, viha, raivo, häpeä, kaikki tunteet yhtä aikaa pinnassa ja istut yksin muuton pahvilaatikoiden seassa itkien silmät päästä oli niin shokeeraava tunne että se jätti kyllä lähtemättömän jälje sieluuni.

Näe yhä joskus haasteellisissa, epävarmoissa elämänkäänteissä tästä tapahtumasta vieläkin painajaisia joissa se ns kodittoman nuoren petetyn jätetyn tytön tukahtuva paniikinomainen ja surunsekainen tunne on läsnä.

Miehellä oli outo ominaishaju ja paljon isompi pallovatsa kuin profiilikuvissaan.

Mies kärsi itselleni tuntemattomasta psyyken totaalisesta pirstaleisuudesta. Yhtenä hetkenä hän oli maailman ystävällisin, joka osasi sanoa kaikki oikeat sanat, välillä ei vastannut moneen päivään viestiin, seksin aikana huusi eläimellisesti ja seuraavaksi alkoi jostain syystä laulaa Siionin virsiä, itselläni oli erittäin tärkeä tapahtuma johon toivoin hänen osallistuvan niin hän alkoi jo viikko aiemmin sanoa, että saattaa olla, että hän onnistuu lykkäämään erästä pientä harrastukseen liittyvää asiaa juuri siihen hetkeen, ja niin muuten tekikin, joka ilta raportoi että meneekin nyt tyyliin kävelylle ettei taaskaan sitä tee, yhtenä iltana suihkusta tullessa tunki yhtäkkiä varottamatta sormen takamukseen keskellä eteistä, eli käytännössä r*aiskasi, puhui filosofisilla käsitteillä jostain totaalisesta rajojen kadottamisesta ihmisten välillä, joskus tätä ennen piti mennä elokuviin, mies ei vastaa puhelimeen kuin kaksi tuntia sen alkamisen jälkeen, jatkuvasti piti sellaista myhäilevää matalaa ääntä, jolla vastaili kaikenlaiseen ja äänteli yksikseen. 

Sen jälkeen kun jätin hänet, ymmärrettävistä syistä varmana tässä kohtaa, blokkasi minut kaikista yhteisten tuttujemme juhlista ilmoittamalla ettei tule jos minut kutsutaan ja hänet pitkäaikaisempana kutsuttiin yleensä ensin ja silti samaan aikaan halusi kahvitella kanssani ja kun suostuin, sanoi, että rakastaa minua ja on niin helpottunut kun voi sen minulle vihdoin sanoa ja alkoi nauraa leveästi. Sanoin, että nähtiin pari kuukautta eikä olla nähty pariin vuoteen, et todellakaan rakasta ja ihan käytöksenkin perusteella. Ja sama blokkaaminen jatkui, mihinkään ei kutsuttu.

Edelleen parin vuoden välein yrittää ottaa yhteyttä. Aina yrittää tulla puhumaan jos osutaan samaan paikkaan keikalle tms. Kuulemma pitkässä suhteessa, enkä tajua miksi ei voi jättää rauhaan. 

Vaikenta tässä on, että yhteiset tutut eivät tiedä ollenkaan miten sekaisin hän voi olla parisuhteissa. Olen ollut hirveissä suhteissa, mutta en ole koskaan kokenut mitään näin kauhistuttavan järjetöntä. 

"Lauloi virsiä seksin aikana"😂😂😂

Miehen lempisarja oli Miehenpuolikkaat jota katsoi non stoppina ja nauroi vedet silmissä?Minulta ei irronnut edes hymähdystä sarjan "huumorille ". Lempiruokaansa oli mikropitsat mitkä kuorrutti ketsupilla ja maito mitä joi suoraan tölkistä. Lisäksi oli pieni penis ja laukesi heti kun sisään pääsi. Kun pyysin tyydyttämään minut jotenkin  muuten, hieroi kovakouraisesti puoli minuuttia ja alkoi valittaa ettei jaksa.

Mies oli kertonut olevansa lyhyt mutta unohti mainita kaljamahastaan ja kaulattomuudestaan, oli kuin tyyris tyllerö. Lisäksi alkoi keskellä kahvilaa puhua miten tykkää panna kakkoseen  ja että hänellä on liukkarituubi mukana, jos haluan mennä vessaan kokeilemaan.. loukkaantui syvästi kun kieltäydyin kunniasta ja syytti  pituuttaan asiasta. Että me akat kuulemma ollaan niin pinnallisia!  Jos ottaa treffeille liukkarin mukaan ja mankuu pyllyseksiä kauppakeskuksen vessassa, on turha ihmetellä ettei toisia treffekä tule ja ekatkin loppuu lyhyeen! Mutta käteväähän se on piiloututa sen taa, että on lyhyt ja naiset pinnallisia.