Milloin huomasit että lapsesi on älykkäämpi kuin muut ikäisensä?

No varmaan ihan taaperosta asti kun hän vaikutti oppivan kaiken hirveän nopeasti tai vähintään keskivertoon ikään mennessä. Paljon hän oppi myös vähän sillein salaa esim. palikkatornia hän ei millään halunnut tehdä neuvolassa vaikka osasikin sen ja sai halutessaan korkean tornin tehtyä. Palapeleistä hän varhain selvästi tajusi minne palat piti laittaa mutta ei itse halunnut silti kokeilla vaan näytti mihin äidin pitää ne asettaa. No myöhemmin sitten alkoi toki itsekin tekemään niitä ja tykkäämään pulmatehtävistä ja osasi tehdä vaikeampia kuin ikäisilleen tarkoitetut.

Hän oli paljon ujompi kuin keskiverrot lapset eikä sosiaalisissa tilanteissa koskaan antanut sellaista kuvaa että olisi muita edellä ja varmaan muut vanhemmat monesti luuli häntä erityislapseksi säälivistä ja kysyvistä katseista päätellen? Lukemaan oppi ennen kuin täytti neljä ja on aina ollut luonnostaan hurjan empaattinen muita kohtaan. Tohtoriopiskelijoille nykyään ja ihan fiksu tyyppi ollut, koulussa lähes kympin oppilas ollut aina.

Noin viisivuotiaana, kun tajusin lapsen osaavan kertotaulut 12:een saakka. Lapsi on nyt 6-vuotias ja aloittanut koulun, kehuu kyse kotona olevansa luokkansa nopein juoksija ja oaras laskija. 😆

Synnärillä, kun aloitteli väitöskirjaansa teoreettisesta fysiikasta.

Musta jo munasoluvaiheessa alkoi tuntumaan siltä, että nyt irtos oikein huippuyksilö.

Ei vain älykäs, myös kaunis. Järjettömän suurta tunneälyä unohtamatta.

Lapsi oppi lukemaan eskarin ja ekan luokan välisenä kesänä, eli ihan normaalisti, mutta sen jälkeen onkin kysellyt, lukenut, etsinyt netistä tietoa ja on tiedollisesti valovuosia edellä kaksi vuotta vanhempaa sisarusta.

Ikäväkseni olen huomannut tietynlaisen ylimielisyyden, jonka haluaisin lapsestani kitkeä, asenne ei kanna elämässä pitkälle. Haukkuu sisarustaan tyhmäksi ja yksinkertaiseksi, aikuisia ei sentään.

Lapsi oli 1,5-vuotias, kun hän oppi tunnistamaan kaikki aakkoset. Silloin aavistin, että tämä tyyppi oppii joitakin asioita vähän helpommin kuin muut. Toisaalta sitten motoriikassa (kävelemään oppiminen, äänteet) oli vaikeuksia. Tosi paljon käytiin puheterapiassa ja jumpassa treenaamassa ihan perustaitoja, jotka muut lapset oppivat ihan itsestään. Varsinaista diagnoosia ei koskaan tullut.

Tämä yhdistelmä, toisaalta hyvä muisti ja hahmotuskyky, ja toisaalta tietyt vaikeudet, jotka ovat pakottaneet tekemään työtä taitojen eteen, ovat muovanneet lapseni oppimiskyvyn aivan omanlaisekseen. Vielä en tiedä, mihin se riittää, koska hän on vasta alakoululainen, mutta luulen että pitemmälle kuin itselläni.

Heti hänen synnyttyään.

Koulutodistukset vapauttivat minut harhastani.

Älykkyyttä on monenlaista, olettaisin että tarkoitat nyt jotain mensatyyppistä älykkyyttä, matemaattista ja päättelykykyistä? Yksi lapsistani on juuri tällainen, kun hän oli pieni, vitsailimme että pojasta tulee sellainen hullu professori kun oli niin sosiaalisesti lahjaton ja äkkipikainen. Koulussa ei ole opettajien suosikki, koska on hätäinen tehtävissään. Tahtoisi heti siirtyä uuteen asiaan kun opettajien tahti on liian hidas, tämä aiheuttaa rauhattomuutta. Shakkia opetteli pelaamaan esikoulussa ja on siitä asti voittanut isommat sisarukset, kolmannella luokalla alkoi päihittää aikuiset. Kokeista saa lähinnä kymppejä, käytös aiheuttaa ongelmia. On tosi herkkä ja ei aina oikein ymmärrä ikätovereiden käytöstä. Oppii tosi nopeasti uusia asioita ja kyllästyy sitten kun ei ole enää haastetta. Ei itse ymmärrä ollenkaan omaa älykkyyttään. Huonoiten pärjää koulussa äidinkielessä. Ei suostu lukemaan ns satukirjoja tai romaaneja, varmaan tästä johtuen ei oikein saa tuotettua tekstiä opettajalle. Lukee vain tietokirjoja, koska niissä on hänen sanojensa mukaan jotain järkeä..

Mun ihana vauva latoi ekat sanat heti synnyttyään. Kaiholla muisteli kun ui mahassani sammakkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Synnärillä, kun aloitteli väitöskirjaansa teoreettisesta fysiikasta.

Mun vauva oli tehnyt jo kohdussa väitöskirjansa 😉

17 v. Kun poika alkoi opettamaan minulle kvanttifysiikkaa.

Huomasin kyllä 7-vuotiaana ensimmäiset merkit, että hän kykeni abstraktiin ajatteluun, mutta ei kai se älykkyyttä ole,

Kyseli kolme- tai neljävuotiaana ihan mahdottomia kysymyksiä luvusta ääretön. Sittemmin eskariope sanoi, että lapsella on joissain asioissa poikkeuksellinen käsitys- ja hahmotuskyky.

En muista, että olisin huomannut itse, vaan muut aikuiset rupesivat huomauttelemaan siitä, että lapsi kyselee paljon ja sellaisia asioita, joita normaalisti vasta selvästi vanhemmat lapset kyselevät. Tämä alkoi lapsen ollessa 4-5-vuotias.

Joo, menestyi koulussa hyvin, sai huippulukiosta 10 keskiarvon ja kirjoituksista 6 laudaturia. Nyt opiskelee hyvällä menestyksellä yliopistossa.

Vierailija kirjoitti:

No varmaan ihan taaperosta asti kun hän vaikutti oppivan kaiken hirveän nopeasti tai vähintään keskivertoon ikään mennessä. Paljon hän oppi myös vähän sillein salaa esim. palikkatornia hän ei millään halunnut tehdä neuvolassa vaikka osasikin sen ja sai halutessaan korkean tornin tehtyä. Palapeleistä hän varhain selvästi tajusi minne palat piti laittaa mutta ei itse halunnut silti kokeilla vaan näytti mihin äidin pitää ne asettaa. No myöhemmin sitten alkoi toki itsekin tekemään niitä ja tykkäämään pulmatehtävistä ja osasi tehdä vaikeampia kuin ikäisilleen tarkoitetut.

Hän oli paljon ujompi kuin keskiverrot lapset eikä sosiaalisissa tilanteissa koskaan antanut sellaista kuvaa että olisi muita edellä ja varmaan muut vanhemmat monesti luuli häntä erityislapseksi säälivistä ja kysyvistä katseista päätellen? Lukemaan oppi ennen kuin täytti neljä ja on aina ollut luonnostaan hurjan empaattinen muita kohtaan. Tohtoriopiskelijoille nykyään ja ihan fiksu tyyppi ollut, koulussa lähes kympin oppilas ollut aina.

Meillä ELTO halusi kuopuksen siirtävän kouluunmenoa vuodella, koska hänen testiensä mukaan lapsella oli vakavia hahmotushäiriöitä ja ongelmia toiminnanohjauksen kanssa. Lisäksi lapsi oli hirvittävä ujo ja ELTO epäili, että lukemaanoppiminen olisi hankalaa. Muistan tuijottaneeni häntä ihmeissäni ja sanoin, että tuo lapsi on osannut lukea jo 3 vuotta ja ymmärtää lukemansa, mikäli teksti on sellaista, että se on ikätasollaan ymmärrettävissä. Lapsessa ei ole mitään muuta vikaa kuin se, että hän ei suostu olemaan itseään tyhmempien komenneltavana, siksi "toiminnanohjauksessa on ongelmia". Jos ei halua leikkiä kiusaajan kanssa, niin lapsella on oikeus sanoa ei.

Tyhmä se on. Äitiinsä tullut. :DDD

Vierailija kirjoitti:

Noin viisivuotiaana, kun tajusin lapsen osaavan kertotaulut 12:een saakka. Lapsi on nyt 6-vuotias ja aloittanut koulun, kehuu kyse kotona olevansa luokkansa nopein juoksija ja oaras laskija. 😆

Ihan mielenkiinnosta, mistä ihmeestä alapeukut tuli?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noin viisivuotiaana, kun tajusin lapsen osaavan kertotaulut 12:een saakka. Lapsi on nyt 6-vuotias ja aloittanut koulun, kehuu kyse kotona olevansa luokkansa nopein juoksija ja oaras laskija. 😆

Ihan mielenkiinnosta, mistä ihmeestä alapeukut tuli?!

Et ole tainnut paljon palstan peukutuslogiikkaa seurata?

-Fiksun lapsen äiti minäkin.

Hassua, että noita viestejä alapeukutetaan. Kyllä ne poikkeuksellisen lahjakkaat lapset tunnistaa. Esim. mun kaverin lapsi on "yleisnero". Oppi itsekseen lukemaan kolmevuotiaana, osasi ennen ekaluokalle menoa yhteen-, vähennys- ja kertolaskut, on hyvä hienomotoriikkaa vaativissa asioissa, on liikunnallinen, laulaa hyvin, on ulospäinsuuntautunut. Vähän vaikeaa tuota on olla huomaamatta. Ei ole "treenattu" lapsi, vaan on ihan itse hakeutunut noiden asioiden pariin (perheessä on ollut paljon vastoinkäymisiä, joten tiedän, että vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti ollut aikaa harjoituttaa lapsestaan jotain pikkuneroa – hän vain on sellainen).

Lapsen älykkyys on aina ollut palstalla aihe, josta ei saa puhua. Jos niin tekeekin, niin parempi laittaa todella pitkä lista kaikista negatiivisista piirteistä, ongelmista ja puutteista, joiden kanssa lapsi joutuu kamppailemaan, niin läpäisee tiukan seulan. Täyain neutraalitkin viestit nimittäin, ilman mitään ylimielistä kehuilua ottaa muita ihan sikana päähän. Tämä on jännä ilmiö. Mikä siinä ottaa niin päähän?

Kehitys oli alusta asti edellä muita. Älykkyyttä ja ulkonäköä yliarvostetaan mielestäni. Vaikka lapseni on aina ollut hyvin älykäs, ei häntä ole koskaan nostettu jalustalle.