Lue keskustelun säännöt.
Teini ei suostu käymään koulua, kukaan ei voi mitään
06.10.2018 |
En tiedä uskaltaako tätä edes kirjoittaa tänne ettei muut teinit saa päähänsä samaa. Ei ole kyse omasta lapsesta, vaan lähisuvun 8. luokkaa käyvästä teinistä. Koulusta lintsaaminen alkoi seiskalla, tänä vuonna ei mennyt kouluun ollenkaan. Lastensuojelu, koulukuraattorit, psykologit ja psykiatrit palavereissaan järjestivät teinille syyskuussa paikan eri koulusta erikoisluokalta jossa vähän oppilaita, mutta sielläkin kävi vain pari päivää. Sen jälkeen lastensuojelu sijoitti teinin nuorisokotiin, josta heittivät teinin takaisin kotiin neljän päivän päästä koska ei sopeutunut talon sääntöihin!! Helpolla näyttävät lyövän hanskat tiskiin.
Nyt oli taas palaveri, jossa mietittiin jatkoa; koulukoti ei kuulemma ole vaihtoehto koska pelkkä ahdistus ja kouluhaluttomuus ei riitä sijoitusperusteiksi. Nyt aikovat järjestää kaksi ammattilaista käymään kahdesti viikossa teinin kotona ja yrittävät saada teinin taas haluamaan käydä koulua. En usko että tästä on mitään apua, on huomannut miten kukaan ei voi mitään, tykkää vaan surffailla netissä päivät pitkät.
Onko kellään muulla ollut samaa tilannetta, miten ratkennut?
Kommentit (413)
Luin ketjun ja lämpimästi ajattelen sinua äiti! Kuulostat fiksulta, ajattelevalta aikuiselta ihmiseltä jolla on pohjaton pinna!
Ehdotan vielä päinvastoin tekemistä- kuten pikkulasten kiukutellessa pukemista" eipä se kinnas tahdokaan mennä sun käteen" - saat varmaan kiinni ajatuksesta.
Kotiin tullessasi käy sohvalle ja ota herkut ynnä netti esiin. Anna tyttären olla omissa oloissaan, kummemmin huolehtimatta- jätä pyykit ja siivoukset. Jos teini ei pue sinäkään et pue...eli olet peili. Meillä tämä tehosi kahdessa päivässä ja saatiin aikaan hyvä keskustelu jonka jälkeen asiat kääntyivät parempaan- kyseessä on kuitenkin terävä tyttö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Luin ketjun ja lämpimästi ajattelen sinua äiti! Kuulostat fiksulta, ajattelevalta aikuiselta ihmiseltä jolla on pohjaton pinna!
Ehdotan vielä päinvastoin tekemistä- kuten pikkulasten kiukutellessa pukemista" eipä se kinnas tahdokaan mennä sun käteen" - saat varmaan kiinni ajatuksesta.
Kotiin tullessasi käy sohvalle ja ota herkut ynnä netti esiin. Anna tyttären olla omissa oloissaan, kummemmin huolehtimatta- jätä pyykit ja siivoukset. Jos teini ei pue sinäkään et pue...eli olet peili. Meillä tämä tehosi kahdessa päivässä ja saatiin aikaan hyvä keskustelu jonka jälkeen asiat kääntyivät parempaan- kyseessä on kuitenkin terävä tyttö
No sillähän tuo ratkeaakin! Voi pyhä Sylvi sentään.
😂
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Et sitten lukenut aikaisempia viestejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos aloittaisivat poistamalla siltä teiniltä netin? Ainakin joutuisi nousemaan kirjastoon asti surffaamaan netissä tai pelaamaan.
Itse en ehkä ihan ensimmäisenä lähtisi rankaisu-linjalle, saattaa aiheuttaa sen että teini alkaa kapinoida kahta kauheammin. Miksei lähdettäisi siitä, että selvitetään mikä lasta noin hirveästi ahdistaa, onhan tuo oireilua jostakin vakavammasta selvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Tai yrittää itsemurhaa? Tai karkaa kotoa, jolloin siis myös vaarantaa oman terveytensä? Kun lapsi lopulta löytyy kohtuullisessa kunnossa, on tunnetila helpotus, ei se että nytpä rankaisen tuota olan takaa, niin lähtee sitten uudestaan reissuilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Ei näihin älykkäisiin tapauksiin toimi uhkaus, kiristys tai lahjominen. Älykkäänä antavat samalla mitalla. Kyllä ne kasvatusmetodit on vaan yritettävä löytää muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
meillä teini on aivan liian älykäs tehdäkseen sellaisen mokan, että rupeaisi riehumaan. Sehän olisi suoraan antautuminen hoitavan tahon syliin. Ei ei. Hän osaa laskelmoida ja miettiä siirtonsa niin että saa tahtonsa läpi, muttei joudu kokemaan seurauksia.
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
meillä teini on aivan liian älykäs tehdäkseen sellaisen mokan, että rupeaisi riehumaan. Sehän olisi suoraan antautuminen hoitavan tahon syliin. Ei ei. Hän osaa laskelmoida ja miettiä siirtonsa niin että saa tahtonsa läpi, muttei joudu kokemaan seurauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä teini itse sanoo? Mikä siellä koulussa mättää?
Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa. Oppivelvollisuutensa voi suorittaa myös itsekseen lukemalla ja tenttimällä, jos haluaa.
Kysyn vielä oletteko kokeilleet palkitsemisen kautta? Meillä ei auta kovat keinot, ne saavat masentumaan entisestään. Koulupäivät on lyhennetty. Jokaisesta koulupäivästä saa merkinnän ja kun on saanut viikon merkinnät saa pienen palkkion, en nyt kerro tarkemmin systeemiä mutta noin karkeasti ottaen. Kehun jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja niitä ns. puhutaan auki, mikä vaikutti, mitä tapahtui, miltä tuntui kun onnistui. Siis riittää että herää aamulla ja saa vaatteet päälle. Käy terapeutilla juttelemassa vaikka ei ole oikeutettu varsinaiseen terapiaan, me vanhemmat emme tiedä mitä juttelevat, muuta kuin pääkohdat.
Pari kertaa on viety väkisin kouluun, tietää että tarvittaessa pystymme siihen. Ei halua sitä. Lääkitys on ja vaikka olin sitä vastaan niin myönnän että siitä on ollut valtava apu.
Kovasti aluksi yritimme jutella mikä koulussa ahdistaa, vaati melkein puoli vuotta ennen kuin lapsi alkoi avautumaan ja sai lukot sisällään siltä osin auki. Näiden lasten kanssa mikään ei tapahdu hetkessä. Te ap tarvitsette nyt psykiatrian poliklinikan apua, pyydä lääkäriltä lähete. Tilanteesta kärsii myös toinen lapsi vaikka se ei näkyisikään mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.
Mikä on kohtuullinen aika mielestäsi silloin kun teini rupeaa kostoksi takavarikoimaan sinulle tärkeitä asioita, mm työhösi liittyviä. Kauanko kattelisit itse?
Ei näihin älykkäisiin tapauksiin toimi uhkaus, kiristys tai lahjominen. Älykkäänä antavat samalla mitalla. Kyllä ne kasvatusmetodit on vaan yritettävä löytää muualta.
Älykäs nimenomaan ymmärtää, että ei kannata tehdä kiellettyä jos siitä seuraa kova rangaistus. Älykkyys on sitä, että havaitsee ja tiedostaa syy- ja seuraussuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.
Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.
Se äiti ja ope
Jos oma teinini ei menisi kouluun, niin kantaisimme sen sinne isänsä kanssa ja olisimme vahdissa koko koulupäivän ettei karkaa mihinkään. Olisi otettava palkatonta tai irtisanouduttava ja sitten tietty rahantulo lakkaisi mikä näkyisi myös teinin elämässä raskaasti monin tavoin. Eiköhän rupeis koulunkäynti maistumaan jos vanhemmat olis perskärpäsenä kaiket päivät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.
Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.
Se äiti ja ope
Mikään muu mätä kuin teinien patalaiskuus. Mikään ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lol, teinit on niin tyhmiä
Niinpä. Opiskelisi nyt työttömäksi maisteriksi niin kuin muutkin eikä olisi hankala
Useimmat maisterit ovat työssä. Tietysti on sellaisia jotka kelpuuttavat vain oman alan työtä, mutta harvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että koulun käymättömyys on vain jäävuoren huippu. Yksi vaihtoehto vanhempana on todeta, ettet jaksa etkä kykene pitämään lasta kotona. Tällöin sijoitus kodin ulkopuolelle on mahdollinen halusipa nuori sitä tai ei. Se, toimisiko tämä, on eri asia. Yksi vaihtoehto on perhekuntoutus, mutta se edellyttää vanhemmalta panostusta. Tosin sen tekee myös kotiin vietävä perhetyö, koska pelkästään nuoren kanssa työskentely ei auta. Todennäköisesti vanhempi joutuu olemaan pois töistä.
Joo ei vanhempi voi ulkoistaa asian hoitoa yhteiskunnalle töihinsä vetoamisella.
Teen itse 4-5 tuntista päivää, eikä kotona vietettävän ajan lisääntyminen ole tuottanut minkäänlaista apua koulunkäyntiin. En usko että töistä kokonaan pois jääminen toisi asiaan mitään muutosta.
Koulunkäynti ei minusta ole teidän ongelmanne, vaan joku ihan muu. Lapsi on täysin hukassa, rajaton, väkivaltainen (vaikka vain tavaraan kohdistuen) ja ahdistunut. Koulu kyllä hoituu kunhan tuo muu hoidetaan ensin.
Sinäkö olet yhtäkkiä psykiatria, psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia pätevämpi diagnosoimaan ja yksilöllistämään teinimme ongelmaa?
Minä en tiedä, mikä on ongelma, mutta kyllä minusta äitinä ja opettajana kuulostaa paljon pahemmalta se, että lapsi tuhoaa kiukuspäissään omaisuutta kuin että ei suostu käymään koulua. Miksi takerrutaan koulunkäyntiin jos mieli selvästikin on ihan hajalla?
Tyypillistä opettajien ajattelua. Koulussa vika ei ainakaan ole, jos lapsi ei siellä halua käydä. Kai sitä kuka tahansa ahdistuu, jos makaa kotona kaiket päivät eikä kykene kouluun menemään kuten muut nuoret.
Niin. Siis se, että lapsi ei käy koulua ei ole se ongelma, vaan joku muu. Ja se ongelma voi olla koulussa, kotona, lapsen mielenterveydessä, jossakin. Mutta turha pakottaa lasta kouluun, kun ensin pitäisi saada selville, mikä mättää.
Se äiti ja ope
Sitä "jotain muuta" voi olla hyvin vaikea löytää ja vielä vaikeampi korjata. Harvemmin on varaa jäädä odottelemaan sen "jonkun muun" korjaantumista, varsinkin kun koulusta poissaolo pahentaa lapsen ongelmia ja ajaa muutenkin vaikeuksiin.
Välillä kun lukee näitä ihmisiä, jotka sanovat etteivät saa teinejä/lapsiaan kuriin tulee selainen olo, että onko siinä lapsi kasvattamassa lasta. En tarkoita ikämielessä, vaan henkisesti.
Lapset tarvitsevat rajat ja vanhemman, joka asettaa rajat ja pitää kiinni rajoista. Jos lapselle opetetaan, ettei rangaistuksia tule vaan rangaistukset ovat vain uhkailua tai että rajat eivät ole oikeastaan edes rajoja, niin tottakai varsinkin teinit rikkovat sääntöjä ja menevät rajoista lävitse. Se kuuluu siihen teini-ikään ja tuossa ikävaiheessa on todella tärkeää, että vanhempi osaa olla myös ymmärtäväinen ja tukena, mutta myös pitää kiinni rajoista ja soveltaa rangaistuksia kun rajat tai säännöt rikotaan.
Jos teini raivoaa kun puhelimet, netti ja pelikonet otetaan pois niin silloin niitä ei anneta lainkaan takaisin. Tottakai teini jatkaa raivoamista jos on tottunut siihen, että vanhemmat antavat periksi kun hän raivoaa. Periaatteess vanhemmat ovat siis opettaneet että jos raivoat niin saat tahtosi lävitse. Tuosta voi tulla todella isoja ongelmia kun teini on aikuinen.