Olen rikkonut lähes kaikki ihmissuhteeni paitsi parisuhteeni koska olen "möläyttelijä"
Eli ongelma on, että sanon usein suoraan mitä ajattelen ja tästä ihmiset sitten ennemmin tai myöhemmin loukkaantuvat. Ajattelen mielessäni, että itse en loukkaantuisi sanomastani, mutta tietysti ihmiset ovat erilaisia ja loukkaantuvat eri asioista. Heitän usein myös huumorilla sellaista, mistä jotkut loukkaantuvat. Miten opetella tästä eroon? Mistä voin tietää, mikä yleensä loukkaa ihmisiä?
Oikeastaan ainoat jotka kestävät minua pidempiä jaksoja, ovat kumppanini ja paras ystäväni, joka on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse.
Elämä on aika vaikeaa näin sosiaalisesti jälkeenjääneenä.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allergisoitunut möläyttelijöille. Kotona oli tuollaista mukahauskaa piikittelyä koko ajan. Monesti jutut olivat suorastaan henkilökohtaisia loukkauksia, mutta jos sanoit ettei tunnu kivalta, niin haukuttiin huumorintajuttomaksi. Ei todellakaan enää lisää tällaisia ihmissuhteita elämääni!
Olen itsekin elänyt ison osan elämää tuollaisessa ympäristössä, enkä enää aio. On todella raskasta joutua miettimään, että oliko esim. se uudelle takilleni annettu kehu vilpitön vai sarkastinen. Juu, itse en aina tunnista sarkasmiaa, joten on tullut monia tilanteita, joissa olen virheellisesti tulkinnut sarkastisen heiton vilpittömäksi, ja tämäkös sitten on kaikista ollut niin hassua että. Kaikista, paitsi minusta itsestäni.
En myöskään enää jaksa kuunnella, miten kiinnostuksen kohteeni ovat noloja, kuuntelemani musiikki on paskaa, harrastukset tylsiä ja vaatteeni
Nuo kuulostavat jo oikeasti inhottavilta ja ilkeiltä ihmisiltä, jotka aidosti hauskuuttavat itseään nöyryyttämällä muita. Möläyttelyäkin taitaa olla useampaa sorttia, toisessa möläyttelijä itse näyttää tyhmältä, toisessa hän yrittää saada toisen näyttämään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on näitä suvussa. Lyövät useasti leikin laskuksi.
Näitä jokaista yhdistää se että ovat hemmetin herkkäihosia jos joku laskisi leikkiä tai sanoisi jotain heistä. Ovat katkoneet välejäkin ihmisiin kun nämä ovat sanoneet heistä heille jotain loukkaavaa. Ulkopuoliselle useasti naurettava syy.
ADHD.tä, ADDtä ja autistisia piirteitä löytyy monessa polvessa. Myös Bipoa, OCD.tä.
Lehmän hermoista on ollut hyötyä elämän varrella.
Kuulostaa tutulta.
Minua ei sinänsä haittaa, jos joku sanoo suoraan, mitä ajattelee. Sensijaan minua haittaa se, mikä tarkoitus sen ajatuksen takana on.
Jos esimerkiksi joku alkaa paljastelemaan toisen aivan yksityisiä asioita isossa joukossa, se saattaa olla vahinko. Mutta aika usein ei ole.
Tai kyselemään seurassa asioita, joihin vastaamisen tietää asettavan toisen tukalaan valoon.
Nämä eivät ole mitään viattomia möläyksiä, vaan sosiaalista väkivaltaa, jonka tarkoituksena on heikentää toisen asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen allergisoitunut möläyttelijöille. Kotona oli tuollaista mukahauskaa piikittelyä koko ajan. Monesti jutut olivat suorastaan henkilökohtaisia loukkauksia, mutta jos sanoit ettei tunnu kivalta, niin haukuttiin huumorintajuttomaksi. Ei todellakaan enää lisää tällaisia ihmissuhteita elämääni!
Olen itsekin elänyt ison osan elämää tuollaisessa ympäristössä, enkä enää aio. On todella raskasta joutua miettimään, että oliko esim. se uudelle takilleni annettu kehu vilpitön vai sarkastinen. Juu, itse en aina tunnista sarkasmiaa, joten on tullut monia tilanteita, joissa olen virheellisesti tulkinnut sarkastisen heiton vilpittömäksi, ja tämäkös sitten on kaikista ollut niin hassua että. Kaikista, paitsi minusta itsestäni.
En myöskään enää jaksa kuunnella, miten kiinnostuksen kohteeni ovat noloja, kuuntelemani m
Ymmärrän. Toisaalta tuohan ei ole möläyttelyä vaan ihan silkkaa ilkeilyä. Eikä ilkeitä ihmisiä siedä kukaan.
No, lapsena siskoni oli se suosikkilapsi, joten sai heittää minulle ilkeyksiä aika vapaasti. Jos suutuin tai pahoitin mieleni, sain vielä äidiltä haukut kun aina pitää olla niin kateellinen tosikko.
Joten oli sitten nuorena vaikea tunnistaa niitä sosiaalisia rajoja. Varsinkin kun vähän liian usein käytetty niitä lauseita "mä oon vaan rehellinen" "ei kantsi käyttää tuollaista vaatetta (erikoisemman värinen tms) jos ei halua kuulla rehellistä mielipidettä " "voi hitto pitääkö aina olla noin tosikko".
Minusta tulee ilkeä humalassa.
Vuosien ihmissuhteet ovat
Menneet yhdellä lauseella.
Olen ollut kauhuissani ja pyytänyt anteeksi.
Esim sanoin yhdelle naiselle
Että sen naama roikkuu
En tuntenut naista.
Ystävän 20 vuotta tuntemani vaimo
Pisti sen takia välit poikki.
Nyt ei moikkailla ex ystävää eikä sen vaimoa.
Vaimo yritti vielä viedä mun ystävät.
Kutsui niitä juhliinsa.
Onneksi eivät menneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taito laittaa mölyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta osaan möläyttää myös takaisin jos menee liian pitkälle. Täten olen huomannut että möläyttelijät ovat itse todella herkkänahkaisia eivätkä kestä että heille sanotaan takaisin yhtään mitään.. ei edes sievästi. Pitäisi vaan nieleskellä ja hymyillä heidän urpoiluilleen loputtomasti jos ei halua möläyttäjää vallan suututtaa. Ei kiitos.
Varmasti on tuollaisiakin, mutta itse en todellakaan loukkaannu jos joku möläyttelee takaisin. Niin kuin jo mainitsin, paras ystäväni on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse. Itse en esimerkiksi loukkaantuisi siitä, jos joku suureen ääneen haukkuisi vaikka suosikkiartistiani. Mutta monet ottavat sen itseensä.
Ap
Laita suosikki artistisi nimi ap.
Keskustellaan musiikista:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taito laittaa mölyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta osaan möläyttää myös takaisin jos menee liian pitkälle. Täten olen huomannut että möläyttelijät ovat itse todella herkkänahkaisia eivätkä kestä että heille sanotaan takaisin yhtään mitään.. ei edes sievästi. Pitäisi vaan nieleskellä ja hymyillä heidän urpoiluilleen loputtomasti jos ei halua möläyttäjää vallan suututtaa. Ei kiitos.
Varmasti on tuollaisiakin, mutta itse en todellakaan loukkaannu jos joku möläyttelee takaisin. Niin kuin jo mainitsin, paras ystäväni on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse. Itse en esimerkiksi loukkaantuisi siitä, jos joku suureen ääneen haukkuisi vaikka suosikkiartistiani. Mutta monet ottavat sen itseensä.
Ap
Laita suosikki artistisi nimi ap.
<
Aarno Tynkkänen
Kappaleista :seksikäs pörröpää
Eini:huone sataviis
popeda:
biisi: lihaa ja perunaa
Käärijä
Biisi: it is party it is grazy
Terkuin ap
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on taito laittaa mölyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta osaan möläyttää myös takaisin jos menee liian pitkälle. Täten olen huomannut että möläyttelijät ovat itse todella herkkänahkaisia eivätkä kestä että heille sanotaan takaisin yhtään mitään.. ei edes sievästi. Pitäisi vaan nieleskellä ja hymyillä heidän urpoiluilleen loputtomasti jos ei halua möläyttäjää vallan suututtaa. Ei kiitos.
Varmasti on tuollaisiakin, mutta itse en todellakaan loukkaannu jos joku möläyttelee takaisin. Niin kuin jo mainitsin, paras ystäväni on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse. Itse en esimerkiksi loukkaantuisi siitä, jos joku suureen ääneen haukkuisi vaikka suosikkiartistiani. Mutta monet ottavat sen itseensä.
Ap
Ap toihan on junttia ja jäätä..vää p.skaa??
Ootko sata vuotias juoppo???
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut omassa elämässäni samankaltaista ongelmaa, varsinkin kun ikää on tullut lisää. Nuorempana vielä ihmiset sietivät, tai pitivät hauskana totuudenlaukomisiani, ja mustaa huumoriani, mutta yli 3kymppisenä huomaan, että moni katoaa jo ensikättelyssä elämästäni.
En koe, että tahalleen loukkaisin ketään tai haukkuisin ketään suoraan, mutta jälkikäteen olen saanut kuulla paljon esim. ystävät ovat kokeneet, että arvostelen heitä tai heidän elämäänsä, vaikka oma kokemukseni on päinvastainen. En vieläkään ole saanut selvyyttä miten toimin niin väärin, että ihmiset eivät voi sietää minua. Yritän olla mukava ja kiltti, mutta perusluonteeni on aika synkkä ja synkkyyteen katoava. Tästä olen saanut myös kuulla paljon, että olen aina negatiivinen tai näen kaikessa huonoa. Vaikka olen myös hyvin hauska ja iloinen..
En oikein enää osaa olla ihmisten kanssa. Ennen olin todella sosiaalinen ja minulla oli pal
Mulla on ihan sama.
Ihmiset on niin kermaperseitä ja herkkänahkaisia, että heille pitäisi vaan lässyttää ja sössöttää kuin koiralle.
Ei se sinun vika ole.
Itse olen ihan pienestä taaperosta saakka joutunut sietämään todella rumaa ja ilkeää puhetta, niin minua ei mikään kevyt huumori loukkaa.
Se mistä en tykkää on sellainen kiero piikittely ja muka ystävällinen raukkamainen hyvään verhottu piikittely.
Voisikohan tähän pyytää apua joltain vielä olemassa olevalta läheiseltä? Keskustella avoimesti, että sulla on tällainen tavoite ja että millaiset sanomiset ovat loukkaavia. Voi myös harjoitella anteeksi pyytämistä ja hyvittämistä, kun vahinko kuitenkin tapahtuu.
Viestistä 189:
Mulla on ihan sama.
Ihmiset on niin kermaperseitä ja herkkänahkaisia, että heille pitäisi vaan lässyttää ja sössöttää kuin koiralle.
Ei se sinun vika ole.
Itse olen ihan pienestä taaperosta saakka joutunut sietämään todella rumaa ja ilkeää puhetta, niin minua ei mikään kevyt huumori loukkaa.
Se mistä en tykkää on sellainen kiero piikittely ja muka ystävällinen raukkamainen hyvään verhottu piikittely.
Valitettavasti tästä viestistä paistaa kilometrin päähän se, miksi ihmiset pahoittavat mielensä sanomisistasi. Se näkyy tuossa toisessa lauseessa ja se varmasti näkyy myös suhtautumisessasi muihin. Aggressiivisuus ja muiden tunteista piittaamattomuus yhdistettynä marttyyriasenteeseen ei tavallisesti tuo kenellekään ystäviä. Veikkaan, että lapsuudessasi kokemasi henkinen väkivalta on hämärtänyt käsitystäsi siitä, mikä on normaalia huumoria tai mielipiteiden ilmaisemista ja mikä haukkumista, pilkkaamista tai mitätöintiä.
Ymmärrän. Toisaalta tuohan ei ole möläyttelyä vaan ihan silkkaa ilkeilyä. Eikä ilkeitä ihmisiä siedä kukaan.