Olen rikkonut lähes kaikki ihmissuhteeni paitsi parisuhteeni koska olen "möläyttelijä"

Itse olen oppinut, että ainoastaan pitämällä omat mielipiteet salassa, sekä teennäisellä hymyllä ja positiivisilla valheilla tulee kaikkien kanssa toimeen. Jos kaverin haluaa, niin olet hiljaa ja kuuntelet "ymmärtäväisenä", jos kysyy mielipidettäsi silloin voi vastata (ja todennäköisesti pyytää jo anteeksi valmiiksi). Älä ole oma itsesi, jos haluat olla sosiaalinen. Vetäydyn herkästi omiin oloihin silloin, kun en jaksa enään esittää.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen oppinut, että ainoastaan pitämällä omat mielipiteet salassa, sekä teennäisellä hymyllä ja positiivisilla valheilla tulee kaikkien kanssa toimeen. Jos kaverin haluaa, niin olet hiljaa ja kuuntelet "ymmärtäväisenä", jos kysyy mielipidettäsi silloin voi vastata (ja todennäköisesti pyytää jo anteeksi valmiiksi). Älä ole oma itsesi, jos haluat olla sosiaalinen. Vetäydyn herkästi omiin oloihin silloin, kun en jaksa enään esittää.

Tätähän nykymaailmassa halutaan. Jaksan silti uskoa muuhunkin - siihen kohtaamiseen saakka olen sisäisesti hiljaa. Tällaisista mukasuhteista en saa yhtään mitään.

Mun äiti on varsinainen möläyttelijä.  Siskon kanssa kärsitty siitä koko ikämme.  Eikä se edes tajua, vaikka ollaan juurta jaksain joskus selitetty, että mitä typerää se on mennyt taas laukomaan. 

Paha vielä, että vanhemmiten sen kuulo on heikentynyt, siksi se puhua pölöttää kovalla äänellä.  Kerran kävi mun työpaikalla ja työkaveri osui siihen.  Äiti kysyi että kuka tuo on.  Kun kerroin, että se on yks työkaveri, niin äiti möläytti kovalla äänellä, että "Ruma nenä!"  Olin vajota maan alle.

Yksissä juhlissa meille tuli juttelemaan meille tuntematon nainen, joka esitteli itsensä ja sitten poikansa, jonka nimi oli Jyrki.  Äiti taas kunnostautui.  "Hyi, mää olen aina inhonnu Jyrki -nimee!"  Taas maan alle.

Kerran oltiin matkalla itänaapurissa ja meidät kutsuttiin yksityiskotiin vierailulle.  Tarjoilu oli paikalliseen tapaan runsas ja näyttävä, mutta eihän äiti mitään osannut arvostaa.  Naureskeli ruualle että mitä tääkin on olevinaan jne.  Pöytään tuotiin tavan mukaan votkapullo, mutta toki myös mehua, niin eikös tämä äityliini ala suureen ääneen mölöttää, että kyllä nää venäläiset on kaikki juoppoja, nytkin on viinapullot pöydässä!  Yritin nykiä ja tuuppia salaa äitiä, ja sanoa hänelle hiljaa, että olisi kunnolla, näistä ihmisistä osa ymmärtää suomea!  Mutta ei, kääntyi vaan mun puoleeni ja mölötti, että mitä sää mua koko ajan tönit!

Siskon yhden orastavan rakkaussuhteen sai äiti möläytyksillään tuhotuksi.

Ja olen minäkin saanut mieheni edessä äitiä hävetä.  Anoppi oli niin hienotunteinen ja fiksu ihminen, mutta tää mun äiti....!  Toisaalta äiti pitää itseään hirveän fiksua ja viisaana.   Ja kyllä hänellä kuulemma on oikeus sanoa mitä ajattelee.  Ehkä äidillä on joku ns. noussut päähän jo nuoruudessa, sillä hän oli nuorena, mutta nyt vanhanakin vielä, erittäin näyttävän ja hyvän näköinen nainen.  Siinä ihailussa hän on aina paistatellut ja ehkä saanut sen takia paljon anteeksi.

Siskon kanssa joskus pidetään ihan hauskaa keskenämme teemalla "äidin kootut möläykset."

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti on varsinainen möläyttelijä.  Siskon kanssa kärsitty siitä koko ikämme.  Eikä se edes tajua, vaikka ollaan juurta jaksain joskus selitetty, että mitä typerää se on mennyt taas laukomaan. 

Paha vielä, että vanhemmiten sen kuulo on heikentynyt, siksi se puhua pölöttää kovalla äänellä.  Kerran kävi mun työpaikalla ja työkaveri osui siihen.  Äiti kysyi että kuka tuo on.  Kun kerroin, että se on yks työkaveri, niin äiti möläytti kovalla äänellä, että "Ruma nenä!"  Olin vajota maan alle.

Yksissä juhlissa meille tuli juttelemaan meille tuntematon nainen, joka esitteli itsensä ja sitten poikansa, jonka nimi oli Jyrki.  Äiti taas kunnostautui.  "Hyi, mää olen aina inhonnu Jyrki -nimee!"  Taas maan alle.

Kerran oltiin matkalla itänaapurissa ja meidät kutsuttiin yksityiskotiin vierailulle.  Tarjoilu oli paikalliseen tapaan runsas ja näyttävä, mutta eihän äiti mitään osannut arvostaa.  Naureskeli ruualle että mitä tääkin on olevinaan jne.  Pöytään tuotiin tavan mukaan votkapullo, mutta toki myös mehua, niin eikös tämä äityliini ala suureen ääneen mölöttää, että kyllä nää venäläiset on kaikki juoppoja, nytkin on viinapullot pöydässä!  Yritin nykiä ja tuuppia salaa äitiä, ja sanoa hänelle hiljaa, että olisi kunnolla, näistä ihmisistä osa ymmärtää suomea!  Mutta ei, kääntyi vaan mun puoleeni ja mölötti, että mitä sää mua koko ajan tönit!

Siskon yhden orastavan rakkaussuhteen sai äiti möläytyksillään tuhotuksi.

Ja olen minäkin saanut mieheni edessä äitiä hävetä.  Anoppi oli niin hienotunteinen ja fiksu ihminen, mutta tää mun äiti....!  Toisaalta äiti pitää itseään hirveän fiksua ja viisaana.   Ja kyllä hänellä kuulemma on oikeus sanoa mitä ajattelee.  Ehkä äidillä on joku ns. noussut päähän jo nuoruudessa, sillä hän oli nuorena, mutta nyt vanhanakin vielä, erittäin näyttävän ja hyvän näköinen nainen.  Siinä ihailussa hän on aina paistatellut ja ehkä saanut sen takia paljon anteeksi.

Siskon kanssa joskus pidetään ihan hauskaa keskenämme teemalla "äidin kootut möläykset."

Äitisi kuulostaa täysin Aspergerilta. Täysin.

Kannattaa ehkä sanoa silloin tällöin tämän tyylisiä lauseita.

Sori mulla on joskus vähän outo huumorintaju. Toivottavasti et loukkaantunut, en tarkoittanut mitään pahaa, mä vaan oon tällanen möläyttelijä. En kai mä sanonut mitään tyhmää, tää on vaan mun oma mielipide.

Yleensä ihmiset ymmärtää ja pystyy samaistumaankin, jos näin sanoo.

Etsi toinen "möläyttelijä". Ystävysty. Möläytelkää keskenänne.

Ystäväni kuuntelee musiikkia, josta en itse tykkää yhtään. En ole koskaan sanonut onpa paska musiikkia. Sen sijaan olen sanonut, että onpas meillä erinlainen musiikkimaku. 

Vierailija kirjoitti:

Joku mainitsikin jotain absoluuttisesta totuudesta. Itse koen, että sellaisten ihmisten kanssa on vaikeampaa tulla toimeen, jotka noita laukovat. Vaikka itse kuvittelet, että jonkun asian arvostelu on läppä, niin se voi kuulostaa toisen korvaan tuomitsemiselta. Kun jostain asiasta keskustellaan, ei kannata esittää asioita jyrkästi, vaan jättää tilaa toisen mielipiteille.

Esim. tuon rasistijutun olet varmaan sanonut niin, että kaverisi ei ymmärtänyt sitä huumoriksi. Pää pois per seestä kuulostaa itseasiassa aika rumalta. Vaikka jotkut mainostavat olevansa suorapuheisia, niin ei kaikkea tarvi sanoa ääneen. Tykkään itsekin heittää sarkastisia juttuja, mutta ensin pitää tavallaan tunnustella, että ymmärtääkö toinen sarkasmia. Niitä meinaan on paljon, jotka ottavat kaiken kirjaimellisesti.

Samaa mieltä. Puheen ja sanavalintojen suhteen on erilaisia rekistereitä. "Ota pää pois per //seestä ra /sis /ti" on jo aika kamikaze-meininkiä, ja antaa tavallaan viestin, että sinua ei enää kiinnosta mitä tästä tämän jälkeen tulee vaan tärkeintä sinulle juuri tällä hetkellä on, että saat puhua suusi puhtaaksi. Tuollaisen purkauksen jälkeen on vaikeaa rakennella siltoja enää takaisin.

Mitä konkreettisesti voisi tehdä näiden erilaisten "rekisterien" oppimisen, hallitsemisen ja sosiaalisten tilanteiden navigoimisen suhteen, sen osalta en valitettavasti osaa antaa mitään neuvoja. Nuorempana olin vähän sosiaalisesti kulmikas, nykyään taitavampi, enkä osaa itsekään sanoa tarkkaan että mitä siinä välissä tapahtui. Olen sinun tapaasi, ap, aika kyyninen ja pessimistinen, mutta opetellut ajattelemaan, että se on ensisijaisesti minun "ongelmani" eikä muiden tarvitse tulla siitä osalliseksi. Mulla on myös aina voimakas visio siitä, miten tilanteiden (esim. ryhmässä työskentelyn) tulisi ideaalisti mennä, mutta olen vuosien varrella oppinut asettamaan enemmän omat vaatimukseni ja odotukseni sivuun ja kuuntelemaan, mitä muilla on sanottavana ennen kun itse ehdotan mitään. Kaikissa tilanteissa ei voi olla aivan rehellinen oma itsensä, vaan onnistunut sosiaalisten tilanteiden läpi luoviminen vaatii aina vähän sellaista retorista maskeerausta. 

Olen myös huomannut, että kevyt itseironia on hyvä tapa kanavoida sellaista tiettyä kyynisyyttä, koska se on loppupeleissä turvallisempaa kuin muiden kustannuksella vinoilu, vaikka sitten leikkimielinenkin. Muiden reaktioista voi myös tässä vaiheessa jo helpommin nähdä, onko tällainen leikinlasku tervetullutta nimenomaan tässä sosiaalisessa piirissä, ennen kun on ehtinyt loukata ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Samasta kärsin. Jotenkin en tiedä sitä, mitkä ovat sosiaalisesti "hyviä ja hauskoja juttuja" ja mitkä taas eivät. Aina sama juttu, jossain vaiheessa ihmiset loukkaantuu tai muuten vaan ärsyyntyy. Miten sitä oppisi olemaan? Ja ei, pöljyydestä ei ole kyse, vaan pikemminkin jostain sosiaalisesta pöljyydestä 😅

Sama juttu ja itsevarmuus alkaa olla melkoisen pohjamudissa tämän kelpaamattomuuden takia. Kerta toisensa jälkeen käy niin, että ensin ihminen tykkää musta ja jutuistani ihan hirveästi ja sitten ihan yht'äkkiä mun kanssa voi enää olla missään tekemisissä. Ilmeisesti mä jotenkin vaikutan "paremmalta" ja/tai mielenkiintoisemmalta ensi alkuun ja sitten muhun petytään kun olenkin ihan tylsä tavis.

Se on kumma ettei se möläyttely ole ikinä sellaista, että jotain positiivista pääsee hallitsemattomasti ilmoille. Ei, se on aina jotain negatiivista, toista arvostelevaa ja dissaavaa. Sitä negaa vaan pursuaa sisältä jatkuvalla syötöllä.

vaikeneminen on kultaa kirjoitti:

Opettele olemaan hiljaa ja kuuntelemaan möläysten sijaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä👍

Ei hiljaisesta ihmisestä pidetä sen enempää kuin möläyttelijästäkään.

Vierailija kirjoitti:

Se on kumma ettei se möläyttely ole ikinä sellaista, että jotain positiivista pääsee hallitsemattomasti ilmoille. Ei, se on aina jotain negatiivista, toista arvostelevaa ja dissaavaa. Sitä negaa vaan pursuaa sisältä jatkuvalla syötöllä.

Jostain syystä niihin positiivisiin möläytyksiin ei kiinnitetä samanlaista huomiota kuin neutraaleihin/negatiivisiin.

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä, miksi ei voi sanoa suoraan, että esim. haloo helsinki on ihan paska bändi, tai näin mä ainakin sanon. Miksi mun pitäis muotoilla se jotenkin kuulostamaan hienommalta kun sama tausta-ajatus siinä kuitenkin on? En ymmärrä, kavereita mulla on muutamia mutta en usko että kukaan kaveri on jäänyt tuon asian takia..

Kyse ei ole siitä että tämä kommentti olisi jotenkin loukkaava, vaan ennemminkin siitä että ihminen jonka mielestä tämä on relevanttia keskustelua vaikuttaa yksinkertaiselta. Ihmettelisin, miksi ihmeessä halusit tuon kertoa. Mitä tuohon vastataan? "Jaa" vai "mun mielestä se on paras".

Minä etsisin uutta kahviseuraa, mutta en loukkaantumisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

Tätä mä en just tajua. Tuossa on justiinsa asia, jota miltei jokainen ihmettelee hiljaa mielessään (ja se on ihan okei) mutta ääneen tätä ei paranekaan kummastella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy esimerkit vai oliko pelkkää katteetonta uhoa?

Millä möläytyksellä viimeksi karkoitit ystävän, ap?

Viimeksi sanoin ystävää rasistiksi. Pyysin toki anteeksi jälkikäteen mutta välimme eivät ole enää entisellään.

Ap

Tuo on helppo korjata. Älä sano enää ketään rasistiksi. 100 vuotta sitten kaikki oli paljon rasistimpeja kuin pahinkin nuiva tällä hetkellä ja todennäköisesti ollaan menossa siihen suuntaan takaisin overtonin ikkunasta.

Jos siis nyt kutsut jotakuta rasistiksi, päädyt vaan 10v tai 20v tilanteeseen, jossa joudut toteamaan hänen olleen oikeassa. Eli jonkun haukkuminen tuolla perusteella on aika lyhytnäköistä oman egon suojelua.

 Luulen oikeasti, että ongelmasi ei ole möläyttely vaan itsekritiikin puute. Pitää olla sisäinen dialogi, jotta voi varmistua itselleen siitä, että oma mielipide on validi. Itseäni ei ainakaan haittaa möläyttely. Sehän helpottaa keskustelua, kun tietää mistä oikeasti puhutaan. Mutta se haittaa, jos ei enää kuuntele vastaväitteitä möläyttelyn jälkeen. 

Ei sille mitään voi kun on niiin ekstrovertti. Suusta vaan tulee ulos kaikenlaista ennen kuin se ehtii mennä omien ajatusten läpi ja sellaisen analyysin läpi, että miltäköhän tämän sanominen vastapuolessa tuntuu. Tai onko tämä tässä tilanteessa, tässä porukassa sopiva asia möläyttää. 

Vierailija kirjoitti:

vaikeneminen on kultaa kirjoitti:

Opettele olemaan hiljaa ja kuuntelemaan möläysten sijaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä👍

Ei hiljaisesta ihmisestä pidetä sen enempää kuin möläyttelijästäkään.

Ja siinä välissä ei ole mitään harmaata keskitietä?

Mäkin oon. Osaan puhua asiasta ja suoraan, mutta kaikki muu menee ohi, en osaa puhua kevyesti, syvällisiin keskusteluihin pystyn. En tahdo loukata, mutta teen niin usein, kun sanon asioita mitä ei olisi tarvinnut sanoa, vaikka ovat totta. En osaa neuvoa mitä tälle voi tehdä tai mistä johtuu, mulla on korkea äo ja oon luonteelta vakava ja epävarma, ei mitään neurologista syytä. Oon harjoitellut kevyempää keskustelua, ajatellut että se on mukavaa vaikka mitään järkevää syytä sille ei ole, ja suoraan sanomisesta oon yrittänyt tehdä niin että en sano ellei siitä ole jotain selkeää hyötyä sille kelle sanon sen ts en sano vain sen takia että asia on totta vaan sillä tulee olla tavoite jotta sanon, sen lisäksi yritän sanoa kun kyse on subjektiivisesta asiasta että minun mielestäni tai musta tuntuu että eikä vaan että asia on näin, ja vielä viimeisenä se että kun toinen sanoo mielipiteensä ja vaikka osaisin kertoa jonkin faktan mikä kumoaa jonkin väitteen, niin sen sijaan että sanoo kyllä, mutta niin sanookin kyllä ja sen lisäksi, se osoittaa että arvostaa toisen sanomaa vaikka se ei olisi väärin, kaiken kaikkiaan yrittää vaan muistaa että vaikka puhuu asioista niin puhuu niistä ihmisen, tuntevan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ADHD? Otsalohkossa ongelmaa?

Itsellä AD(H)D, eikä mitään ongelmaa möläyttelyn suhteen. Ihme yleistystä, luultavasti vielä henkilöltä jolla ei mitäään tietoa kyseisestä neuropoikkeavuudesta.

Samaa mieltä. Minulla epäily ADD:stä ja itselläni ei möläyttely liity tahdikkuuden puutteeseen tai asiasisältöön, mutta omaan kyllä vaikeutta ajoittaa puheenvuoroja ts. puhun päälle, koska en tunnista "kohtaa" jossa toinen pitää paussin puheessaan. Liittyy kai myös impulssikontrollin heikkouteen. Tämän vuoksi olen porukoissa hiljainen, tai tulee möhlittyä herkästi.

Jos katkaisee toisen puheen, voi sanoa, että anteeksi, jatka vain.

Toki sanonkin, tai "anteeksi, keskeytin sinut, mitä olitkaan sanomassa?". Mutta eihän tätä hyvällä katsota ja itseäni rasittaa kun ongelma on jatkuva. Annan vahingossa tylyn tai välinpitämättömän kuvan, vaikken sitä tarkoita. Toinen vaihtoehto on, etten saa sanottua mitään, kun sitä luonnollista väliä ei tule, siis minun mielestäni. Nykyisin odotan, että joku kysyy, ei tarvitse stressaantua asiasta jatkuvasti. Kahdenkeskisessä keskustelussa ongelma ei ole niin paha, ellen innostu liikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en taas ymmärrä, miksi ei voi sanoa suoraan, että esim. haloo helsinki on ihan paska bändi, tai näin mä ainakin sanon. Miksi mun pitäis muotoilla se jotenkin kuulostamaan hienommalta kun sama tausta-ajatus siinä kuitenkin on? En ymmärrä, kavereita mulla on muutamia mutta en usko että kukaan kaveri on jäänyt tuon asian takia..

Kyse ei ole siitä että tämä kommentti olisi jotenkin loukkaava, vaan ennemminkin siitä että ihminen jonka mielestä tämä on relevanttia keskustelua vaikuttaa yksinkertaiselta. Ihmettelisin, miksi ihmeessä halusit tuon kertoa. Mitä tuohon vastataan? "Jaa" vai "mun mielestä se on paras".

Minä etsisin uutta kahviseuraa, mutta en loukkaantumisen takia.

Kehoitan AP:tä lukemaan ylläolevan kommentin kahteen kertaan. Nuo sinun heittämäsi heitot ovat ns. keskusteluntappajia. Jos toinen tölväsee, että "asia x nyt vain on täysin kuraa ja sori vaan, mutta tämä on nyt mun mielipide", niin mihin keskustelu oikein voi siitä enää mennä? Et ole pelkästään töykeä, vaan sinun kanssasi ei selkeästi pysty ylläpitämään myöskään mitään mielekästä keskustelua.