Olen rikkonut lähes kaikki ihmissuhteeni paitsi parisuhteeni koska olen "möläyttelijä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Möläyttely ja rehellisyys ei ole ongelma, vaan möläyttelijän maailmankuva. Jos möläytykset on kivoja ja positiivisia, ihmiset tykkää. Jos taas keskittyy ikäviin asioihin ja möläyttelee niitä, ei ihme ettei kukaan jaksa. Harjoita siis sitä, miten itse kohtaat maailmasi (tosin positiivisen maailmankuvan rakentaminen negatiivisen puolison kanssa voi olla aikamoinen savotta).

Fiksu vastaus, kiitos! Olen tosiaan aika kyyninen ja pessimistinen ihminen. Kasvatuksen peruja.. Sanon kyllä positiivisiakin asioita ääneen ja siitä ihmiset pitävät. Mutta en vain ole luonteeltani tai maailmankuvaltani mikään optimisti.

Ap

Ehkä syy tilanteeseen on tuossa. Haha

Vierailija kirjoitti:

Voi se olla jotain fyysistäkin. Mua tämä tieto helpottaa suunnattomasti, enkä enää möläyttele kun hyvin harvoin. Hoitotasapaino.

Mikä sulla oli? Mulla tämä ongelma on ollut lapsuudesta saakka.

Ongelmallissemmaksi asiasta tekee se, että koulussa minusta juuri pidettiin tämän ominaisuuden takia.

Mutta ei toimi aikuisten maailmassa.

Ap

Eli vika on oikeasti jossain muualla kuin möläyttelyssä, siinä, että aloittajassa on VIKAA. Synkkiä pitääkin syrjiä.

Synkkiä pitää syrjiä, heidän seurassaan tulee PAHA OLLA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että jotkut ihmiset pystyvät sanomaan melkein mitä vain ilman että toiset suuttuvat. Sympaattisen näköiset, hymyileväiset ihmiset ovat hauskoja jopa keljuillessaan.

Toiset taas saattavat olla sen oloisia että kehukin tulkitaan kettuiluksi. Nämä on naamakohtaisia juttuja, eli pärstästä riippuu miten jutut tulkitaan.

Naama vaikuttaa sen verran, että onko ilme rehellinen. Joistakin ihmisistä ivallisuuden näkee jo perusilmeestä, toinen suupieli kääntyy hymyillessä alaspäin. Samoin äänensävy vaikuttaa. Moni kuuntelee enemmän keskustelun pohjavirtoja ja tunnetiloja, kuin itse sanomaa. Ristiriidat näiden välillä luovat jännitettä ja antavat vilpillisen kuvan.

Ilmeitä ja äänensävyjä voi myös harjotella ja esimerkiksi tietoinen hymyily vaikuttaa ihan suoraan siihen, miten ajattelee ja tuntee. Samoin nauraminen.

Jos sut on aina lavastettu syylliseksi sisarusten toimesta, näytät aikuisena aina vähän vilpilliselle. Kun eihän ne kuitenkaan usko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on siinä että jotkut ihmiset pystyvät sanomaan melkein mitä vain ilman että toiset suuttuvat. Sympaattisen näköiset, hymyileväiset ihmiset ovat hauskoja jopa keljuillessaan.

Toiset taas saattavat olla sen oloisia että kehukin tulkitaan kettuiluksi. Nämä on naamakohtaisia juttuja, eli pärstästä riippuu miten jutut tulkitaan.

Naama vaikuttaa sen verran, että onko ilme rehellinen. Joistakin ihmisistä ivallisuuden näkee jo perusilmeestä, toinen suupieli kääntyy hymyillessä alaspäin. Samoin äänensävy vaikuttaa. Moni kuuntelee enemmän keskustelun pohjavirtoja ja tunnetiloja, kuin itse sanomaa. Ristiriidat näiden välillä luovat jännitettä ja antavat vilpillisen kuvan.

Ilmeitä ja äänensävyjä voi myös harjotella ja esimerkiksi tietoinen hymyily vaikuttaa ihan suoraan siihen, miten ajattelee ja tuntee. Samoin nauraminen.

Voi voi. Tämä kirjoitus on malliesimerkki ihmisestä joka määrittelee luonteen kasvojenpiirteiden perusteella. Suorastaan astrologiaan verrattava taito.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

Kaamea "ystävä". Ihan rehellisesti. 

Meissä kaikissa on puutteemme. Ja ystäväni ei ole pahantahtoinen. Yleensä osaan suhteuttaa sammakot hänen suustaan, mutta joskus kyllä kolahtaa kipeästi. Yritän ajatella tuota ominaisuutta jonkinlaisena Tourettena, jolle hän ei voi mitään. Ja toki hän pyytää anteeksi jos loukkaa.

Toivottavasti et pidä itseäsi läskinä ja rumana. Kyseessä voi olla ns. ystävän mielipide.

Meillä on kaveripiirissä yks möläyttelijä. Hän ainakin saa paljon anteeksi (hänellä on diagnoosi nykyään, mutta sai ennen tätäkin) Ymmärrämme, ettei hän tarkoita pahalla ja hän selittelee usein sanomisiaan jälkeenpäin. Kyllä sitä välillä tulee myös suututtua oikein kunnolla, mutta vuosikausien jälkeen harvemmin ja harvemmin. Hänellä on laaja ystäväpiiri. Paljon enemmän v@tuttaa ne, jotka muka ei sano mitään pahalla, vaan muka-viattomasti, ohimennen vihjailevat ja muka aina puhuvat vaan yhdestä näkökulmasta, vaikka vertaillen esittävät, että oma näkemys on ainoa oikea.. eivätkä kadu ikinä mitään.

Vinkki: jos voimalla haluat julistaa vahvoja mielipiteitä, yritä aina pitää mielessä koko ajan että seurueessa voi olla joku jota asia koskee.

Esimerkkejä omasta elämästäni. En voi sietää monien suomalaisten pop-artistisn musiikkia, aidosti mietin mielessäni onko tämä joku vitsi vai miten joku voi tykätä tuosta skeidasta. Esim Antti Tuisku, Cheek jne. No näinhän minä en sitä työpaikan lounaspöydässä muotoile, vaan tyyliin ”Tehän tunnette minut, minulla on hyvin valikoiva musiikkimaku. Oli hauska seurata sivusta innostusta Cheek-konsertista, kuulin että se oli monien mielestä tosi hieno show” tai jotain sinne päin.

Minulla on myös uskonnon vuoksi aika jyrkkä aborttikanta. En voi ymmärtää, miten joku perheenäiti voi abortoida yllätyslapsen, koska ei juuri nyt ”sovi”, ja muutaman vuoden päästä hankkia suunnitellusti saman miehen kanssa lisää lapsia. Miten voi omatunto kestää katsoa lapsikatrastaan ja ajatella että tuossa välissä olisi se abortoitu? No näinhän minä en sitä julkisesti muotoilisi vaan jotenkin näin: ”Jokainen on varmaan samaa mieltä, että aborttien väheneminen on kaikkien osapuolten kannalta toivottavaa ja siksi kannattaa suunnata varoja ehkäisyvalistukseen”.

Sait varmaan kiinni tästä sepustuksesta. Koskaan et voi tietää, istuuko vieressäsi vannoutunut Cheek-fani tai abortin tehnyt.

En minä ainakaan ole synkkä vaan todella positiivinen. Mun naamani vaan roikkuu. Geenit.

Jostain syystä viestini ei mennyt läpi, koitan uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

En ikinä sanoisi mitään tuollaista, koska en edes ajattele tuollaisia asioita. Ei kuulu maailmankuvaani. Minusta tuo siis kuulostaa vain siltä että "ystäväsi" vain halusi loukata.

Ap

58 tarkentaa: siis vilpittömällä äänensävyllä sanottuna, että aidosti iloitsen jos joku intoilee musiikista, esim. Cheekistä, vaikka en itse siitä pitäisikään. Tai vaikka postimerkkien keräilystä.

Yllä sanamuotoni kuulosti ivalliselta tahattomasti.

Ohis, mutta eikö olekin sairasta, että epävarmuus tai ainakin oletettu sellainen (voi johtua vaikka läheisen kuolemasta tms.) antaa monille, jopa itsekin luusereille!!! luvan kiusaamiseen. Käsittämätöntä miten kiero on joidenkin ihmisten mieli..

Joku halusi esimerkkejä. No viimeksi karkotin ystävän käskemällä häntä ottamaan päänsä pois per seestä ja haukkumalla häntä rasi stiksi. Sanoin suoraan koska ystävä itsekin puhuu aika suoraan kaikesta. Mutta ilmeisesti tämä oli jotenkin liikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ohis, mutta eikö olekin sairasta, että epävarmuus tai ainakin oletettu sellainen (voi johtua vaikka läheisen kuolemasta tms.) antaa monille, jopa itsekin luusereille!!! luvan kiusaamiseen. Käsittämätöntä miten kiero on joidenkin ihmisten mieli..

Eli lyödään kun toinen on heikoilla, vaikka itse on normaalioloissa luuserimpi, jopa.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ole synkkä vaan todella positiivinen. Mun naamani vaan roikkuu. Geenit.

Se on juuri tämä, eli jos suupielet -

tai toinen suupieli - roikkuu keski-iän tai kasvohalvauksen takia, niin toinen katsoo oikeudekseen lukea sinut ikäväksi ihmiseksi sen vuoksi.

Ja toisilla saattaa läski kertyä naamassa epätasaisesti, eli vain toinen suupieli saattaa roikkua sellaisesta syystä. Ja se on sitten merkki ivallisuudesta. Kyllä elämä on pinnallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy esimerkit vai oliko pelkkää katteetonta uhoa?

Millä möläytyksellä viimeksi karkoitit ystävän, ap?

Viimeksi sanoin ystävää rasistiksi. Pyysin toki anteeksi jälkikäteen mutta välimme eivät ole enää entisellään.

Ap

Huh. Kuulostaa tutulta. Minullakin on tuttava, joka mielestäni puhuu välillä rasistiseen tyyliin joistakin ihmisryhmistä. Onko paha, jos siitä sanoo, en tiedä. Mutta jos luokittelee eri ihmisryhmiä niin eikö ole hyvä tietää, että joku voi pitää sellaista rasistisena?

jaa, rasistiksi kutsuminen vitsillä tarvitsee jo ihan täysin samalla aaltopituudella ja yhtä huonolla maulla varustetun ystävän. 

tunnen minäkin pari ns. möläyttelijää eikä heiltä ainakaan kuule mitään tollasta, mutta yksi "järkevämpi" ystäväni kerran alkoi kutsua mua kovaan ääneen rasistiksi amerikassa (ja siis englanniksi! vaihtareina olimme)  koska se varmaan oli ollut niin hassua katsoa kun halusin kalkkunasta sitä vaaleaa lihaa tumman sijaan. ei kauheesti naurattanut ei kun koko ihmisporukka kattoo meitä valmiina heittämään mut ulos ja se selittelykin oli ihan omalla tasollaan, heh heh oli hauskaa. vittu mikä pöljä...

jos pitäisit ne vitsit eka omalla tasolla ja varottaisit etukäteen tollasesta ja pyydät että ne sanoo kun jokin menee väärin.

Myös ihmisen väkisin tunkeminen omassa mielessä johonkin demoniseen muottiin, vaikka toinen olis fyysisesti sairas ja siitä johtuu lievä tahdittomuus, kertoo kyllä ihmisestä itsestään kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Myös ihmisen väkisin tunkeminen omassa mielessä johonkin demoniseen muottiin, vaikka toinen olis fyysisesti sairas ja siitä johtuu lievä tahdittomuus, kertoo kyllä ihmisestä itsestään kaiken.

Ei ainakaan hoito-alalle sovi tuollainen.

Ei kannata edes yrittää heittää läppää jos on yhtään epävarma siitä miten ihmiset ympärillä reagoi.

Usein puhutaan että "kohtele muita niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan", mut tää ei päde koska ihmiset on erilaisia. Eli perusteena ei voi käyttää sitä että kyllä sä ite olisit nauranut. Pitää tuntea ne ihmiset, varsinkin jos vähänkin rajumpaa ja henkilökohtaista läpänheittoa harrastaa.