Olen rikkonut lähes kaikki ihmissuhteeni paitsi parisuhteeni koska olen "möläyttelijä"

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelma on, että sanon usein suoraan mitä ajattelen ja tästä ihmiset sitten ennemmin tai myöhemmin loukkaantuvat. Ajattelen mielessäni, että itse en loukkaantuisi sanomastani, mutta tietysti ihmiset ovat erilaisia ja loukkaantuvat eri asioista. Heitän usein myös huumorilla sellaista, mistä jotkut loukkaantuvat. Miten opetella tästä eroon? Mistä voin tietää, mikä yleensä loukkaa ihmisiä?

Oikeastaan ainoat jotka kestävät minua pidempiä jaksoja, ovat kumppanini ja paras ystäväni, joka on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse.

Elämä on aika vaikeaa näin sosiaalisesti jälkeenjääneenä.

Jatkossa muistat että sulla on kaksi korvaa ja yksi suu siksi  että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Eli pidät seurassa pääsi kiinni ja unohdat sen loukkaavan "huumorin" mikä  ei ole huumoria vaan hiton huonoa tilannetajua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen tuota samaa. Sitten ilmeni diabetes, joka vaikuttaa kongnitiivisiin kykyihin.

Osaatko kertoa lisää? Miten diabetes vaikutti kognitiivisiin kykyihisi?

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy esimerkit vai oliko pelkkää katteetonta uhoa?

Millä möläytyksellä viimeksi karkoitit ystävän, ap?

Viimeksi sanoin ystävää rasistiksi. Pyysin toki anteeksi jälkikäteen mutta välimme eivät ole enää entisellään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eikö kokemus ole yhtään opettanut millaisista asioista ihmiset loukkaantuvat? Useimmilla ne ovat kuitenkin samantyyppisiä juttuja, eniten varmaan henkilökohtaiset asiat kuten vaikka ulkonäkö, ihmissuhteet ja kiinnostuksen kohteet. Jos töräytät suoraan että onpas kenkäsi kuin pellellä, lempikirjasi huono tai kumppanisi porsaan näköinen, niin harva sen ottaa ihan vaan lunkisti huumorilla.

Minua tämä kyllä alkoi naurattaa. Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli ongelma on, että sanon usein suoraan mitä ajattelen ja tästä ihmiset sitten ennemmin tai myöhemmin loukkaantuvat. Ajattelen mielessäni, että itse en loukkaantuisi sanomastani, mutta tietysti ihmiset ovat erilaisia ja loukkaantuvat eri asioista. Heitän usein myös huumorilla sellaista, mistä jotkut loukkaantuvat. Miten opetella tästä eroon? Mistä voin tietää, mikä yleensä loukkaa ihmisiä?

Oikeastaan ainoat jotka kestävät minua pidempiä jaksoja, ovat kumppanini ja paras ystäväni, joka on samanlainen möläyttelijä kuin olen itse.

Elämä on aika vaikeaa näin sosiaalisesti jälkeenjääneenä.

Jatkossa muistat että sulla on kaksi korvaa ja yksi suu siksi  että kuunteleminen on tärkeämpää kuin puhuminen. Eli pidät seurassa pääsi kiinni ja unohdat sen loukkaavan "huumorin" mikä  ei ole huumoria vaan hiton huonoa tilannetajua.

Eli pitäisi tosiaan vain olla hiljaa koko ajan?

Olenkin usein aluksi hiljainen juuri tämän takia. Möläyttelyni alkaa, kun tunnen oloni turvalliseksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli ennen tuota samaa. Sitten ilmeni diabetes, joka vaikuttaa kongnitiivisiin kykyihin.

Osaatko kertoa lisää? Miten diabetes vaikutti kognitiivisiin kykyihisi?

Lue netistä. Esim jos on vaikka tottunut siihen, että verensokerit on korkealla, normaali sokeriarvo voi saada aikaan saman, kun jos olis liian matalat sokerit..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy esimerkit vai oliko pelkkää katteetonta uhoa?

Millä möläytyksellä viimeksi karkoitit ystävän, ap?

Viimeksi sanoin ystävää rasistiksi. Pyysin toki anteeksi jälkikäteen mutta välimme eivät ole enää entisellään.

Ap

Huh. Kuulostaa tutulta. Minullakin on tuttava, joka mielestäni puhuu välillä rasistiseen tyyliin joistakin ihmisryhmistä. Onko paha, jos siitä sanoo, en tiedä. Mutta jos luokittelee eri ihmisryhmiä niin eikö ole hyvä tietää, että joku voi pitää sellaista rasistisena?

Möläyttely ja rehellisyys ei ole ongelma, vaan möläyttelijän maailmankuva. Jos möläytykset on kivoja ja positiivisia, ihmiset tykkää. Jos taas keskittyy ikäviin asioihin ja möläyttelee niitä, ei ihme ettei kukaan jaksa. Harjoita siis sitä, miten itse kohtaat maailmasi (tosin positiivisen maailmankuvan rakentaminen negatiivisen puolison kanssa voi olla aikamoinen savotta).

Sanon suoraan ja rehellisesti, että aloituksesi oli ääliömäinen.

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

Ongelma on siinä että jotkut ihmiset pystyvät sanomaan melkein mitä vain ilman että toiset suuttuvat. Sympaattisen näköiset, hymyileväiset ihmiset ovat hauskoja jopa keljuillessaan.

Toiset taas saattavat olla sen oloisia että kehukin tulkitaan kettuiluksi. Nämä on naamakohtaisia juttuja, eli pärstästä riippuu miten jutut tulkitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä viipyy esimerkit vai oliko pelkkää katteetonta uhoa?

Millä möläytyksellä viimeksi karkoitit ystävän, ap?

Viimeksi sanoin ystävää rasistiksi. Pyysin toki anteeksi jälkikäteen mutta välimme eivät ole enää entisellään.

Ap

Voisit ehkä myös harjoittaa empatiaa. Rasismi juontuu yleensä pelosta ja suhtautumalla myötätuntoisesti välttää ainakin pahimmat sudenkuopat. Tuomitsemalla rasistiksi viestit, että et edes halua ymmärtää tai kuulla toisen näkemystä ja huolta.

Empatiaa on toki vaikea harjoittaa, jos ei ole empaattinen myös itseään kohtaan. Ehkä voisit miettiä, missä tilanteissa rehellisyydestäsi on ollut hyötyä tai iloa?

Vierailija kirjoitti:

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

Kaamea "ystävä". Ihan rehellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Se ei silti poista sitä, että ilkeät ihmiset voivat näytelmä mulle ja ovat möläytelleetkin kautta linjan.

Hyvin sanottu. Luulisin.

Vierailija kirjoitti:

Möläyttely ja rehellisyys ei ole ongelma, vaan möläyttelijän maailmankuva. Jos möläytykset on kivoja ja positiivisia, ihmiset tykkää. Jos taas keskittyy ikäviin asioihin ja möläyttelee niitä, ei ihme ettei kukaan jaksa. Harjoita siis sitä, miten itse kohtaat maailmasi (tosin positiivisen maailmankuvan rakentaminen negatiivisen puolison kanssa voi olla aikamoinen savotta).

Fiksu vastaus, kiitos! Olen tosiaan aika kyyninen ja pessimistinen ihminen. Kasvatuksen peruja.. Sanon kyllä positiivisiakin asioita ääneen ja siitä ihmiset pitävät. Mutta en vain ole luonteeltani tai maailmankuvaltani mikään optimisti.

Ap

Möläytänpä tähän väliin:

Kaikki kommentit ilman konkreettista esimerkkiä ovat yhtä tyhjän kanssa.

Kukaan ei tiedä mistä puhutaan ilman esimerkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on möläyttelijä ystävä. On mm ihmetellyt miten minulla on komea ja sporttinen mies kun olen läski ja ruma. Ei siis halunnut loukata missään tapauksessa, aidosti vaan ihmetteli. Häneltä puuttuu joku sosiaalinen taito lukea tilanteita liki kokonaan. Aika vähän hänellä ihmissuhteita. Ystäväni tiedostaa taipumuksensa ja pyrkii muuttumaan, mutta hankalalta näyttää. Aika paljon pitää hänelle antaa anteeksi.

Kaamea "ystävä". Ihan rehellisesti. 

Meissä kaikissa on puutteemme. Ja ystäväni ei ole pahantahtoinen. Yleensä osaan suhteuttaa sammakot hänen suustaan, mutta joskus kyllä kolahtaa kipeästi. Yritän ajatella tuota ominaisuutta jonkinlaisena Tourettena, jolle hän ei voi mitään. Ja toki hän pyytää anteeksi jos loukkaa.

Joskaan en ole haukkunut koskaan ketään, ENSIN. Yleensä olen vaan töksäytellyt asioita niin, että ne voi ymmärtää väärin. T. Tuo diabeetikko.

Vierailija kirjoitti:

Sanon suoraan ja rehellisesti, että aloituksesi oli ääliömäinen.

Selvä. Osaatko sanoa, miksi?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samasta kärsin. Jotenkin en tiedä sitä, mitkä ovat sosiaalisesti "hyviä ja hauskoja juttuja" ja mitkä taas eivät. Aina sama juttu, jossain vaiheessa ihmiset loukkaantuu tai muuten vaan ärsyyntyy. Miten sitä oppisi olemaan? Ja ei, pöljyydestä ei ole kyse, vaan pikemminkin jostain sosiaalisesta pöljyydestä 😅

Onko pakko kertoa mitään 'hauskoja' juttuja, jos ei tiedä onko ne oikeasti hauskoja? Puhu asiallisesti.

Kyllä tottakai, sitäkin olen koittanut ja sillähäm pärjää isossa porukassa. Mutta sekin on vaivaannuttavaa, kun muiden heittäessä iloista läppää itse vain hymyilee ja on asiallinen. Ja eikö olisi kiva itsekin joskus heittää läppää muiden kanssa ja olla osallinen eikä sivustaseuraaja? Tai jos on jonkun kanssa kahdestaan ja heittää toisen läppään jonkun sellaisen kommentin joka ei jotenkin sovikaan asiaan?