Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomuudesta katkeroituminen?
05.10.2018 |
Kysynpä täälläkin: Itse näin lapsettomana pohdin usein, että eikö ihmiset jotka haluaa lapsia, ole koskaan olleet onnellisia? Siis teininä, varhaisaikuisuudessa, aikuisuudessa... Ihan ilman lapsia? Miten elämältä putoaa pohja, vaikka se jatkuu täsmälleen samanlaisena kuin se on ollutkin? Ymmärrän, että se voi olla kriisi, ja pitkäkestoinenkin. Mutta lapsettomuus on lapsettomuutta, ei kuolemantuomio.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee, että elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja itseä miellyttää se ajatus, että minä jatkun maailmassa lapsissani, heidän lapsissaan ja niin edelleen, voin olla osa kokonaista sukupolvea ja luoda jotain merkittävää ja hyvää. Tuntuu vähän turhalta, että sitten vaan elää ja kuolee pois, ja jotain tekemistä pitää keksiä sille turhalle taipaleelle.
Kyllä sä elät ja kuolet pois ihan samalla tavalla vaikka sulla olisi lapsi. Lapseton ja perheellinen on ihan yhtä lopulllisesti mennyttä kummatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos sinä haluaisit ammatin/työn/kumppanin, mutta et koskaan saisi sitä, elämäsi vain olisi hyvää?
Just näin. Lisäksi lapsen haluaminen on vielä voimakkaammin biologista, eli useimmilla aikuisuuden saapuessa luonto sanelee että lisääntyä pitää. Kaikilla tietty ei, mutta yleisempää on että näin käy. Jos on oikein voimakkaat vietit, niin lasta haluaa todella kipeästi.
Itse olin pitkään epäröivä lasten suhteen. Puoliso halusi ja itse emmin. Jossain vaiheessa ajatus alkoi kutkuttamaan ja alettiin yrittämään. Vauvakuume nousi kuukausi kuukaudelta ja kun ei tärpännyt niin karmea pelko ja paniikki ja epätoivo. Biologia oli ottanut vallan. Olo oli jotenkin keskeneräinen ja puolinainen ilman lasta.
Jos tuo "palikka" on ap:lta puuttunut, niin ymmärrän hyvin ettei sitä voi ymmärtää. Mutta mieti mitä itse olet elämässäsi halunnut oikein kipeästi, miltä olisi tuntunut jos et sitä olisi saanut? Vai onko sellaisia asioita lainkaan? Ehkä omat biologiset viettisi vain ovat "laimeammat" kuin monilla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelee, että elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja itseä miellyttää se ajatus, että minä jatkun maailmassa lapsissani, heidän lapsissaan ja niin edelleen, voin olla osa kokonaista sukupolvea ja luoda jotain merkittävää ja hyvää. Tuntuu vähän turhalta, että sitten vaan elää ja kuolee pois, ja jotain tekemistä pitää keksiä sille turhalle taipaleelle.
Kyllä sä elät ja kuolet pois ihan samalla tavalla vaikka sulla olisi lapsi. Lapseton ja perheellinen on ihan yhtä lopulllisesti mennyttä kummatkin.
Onko sun usein vaikea ymmärtää, että joku muu ajattelee eri tavoin kuin sinä?
Minä olen katkeroitunut muista syistä. Lapsia en ole koskaan halunnut, että sikäli en oikein ymmärrä miksi joku nyt lapsettomuudesta katkeroituu, sehän on paljon mukavampaa elämää kuin lasten kanssa. Mutta ymmärrän kyllä, että elämässä katkeroituu.
Ennen kuin joku hyökkää kimppuun, niin kerron tässä nyt että en kaada katkeruuttani muiden niskoille. En koskaan kerro oikeita kuulumisiani kellekään, valehtelen aina jotain kivaa ja mukavaa, että muilla olisi helpompi olla.
Itse sain lapsen ja se pilasi mun elämäni. Haluaako joku teistä lapsettomista vaihtaa osia? Ei se tietenkään oikeasti ole mahdollista, mutta ei kaikkien äidiksi tulleidenkaan elämä mitään herkkua ole. Ihan samalla tavalla mua katkeroittaa niiden valitus, joilla on oikeasti kaikki tosi helppoa (siis käytännön tasolla verrattuna siihen, että on se lapsi) ja aikaa päivästä toiseen miettiä vaan omia tunteita ja omaa oloa ja jotka ei oo lopulta vastuussa kuin vain itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin mietin mitä naiset tekisivät elämällään jos ei pystyisi lisääntymään.
Tulisiko sitten sieltäkin puolelta jotain älyn jättiläisiä.
Jos ajattelee, että elämän tarkoitus on jatkaa sukua ja itseä miellyttää se ajatus, että minä jatkun maailmassa lapsissani, heidän lapsissaan ja niin edelleen, voin olla osa kokonaista sukupolvea ja luoda jotain merkittävää ja hyvää. Tuntuu vähän turhalta, että sitten vaan elää ja kuolee pois, ja jotain tekemistä pitää keksiä sille turhalle taipaleelle.