HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Jaksan ihmetellä eikö teillä ole omaa tahtoa ja ajattelukykyä, te jotka söitte lääkkeitä surutta ja kärsitte pahoista oireista?

En ole koskaan varsinaisesti syönyt lääkkeitä, vain kokeillut hyvin pieniä määriä lyhyen aikaa.

Äskettäin tuli tv-ohjelma jossa eräs mies oli hypnoosihoitaja. Ihmiset saivat nopeasti apua ongelmiinsa kun käydään asioiden äärellä parantamassa.

Hyödytön terapia ei auta, olen senkin kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten kukaan suostuu syömään mitään pääkoppaan vaikuttavia lääkkeitä tai hormoneja! En enää koskaan pistä tuollaisia myrkkyjä kehooni, en mistään hinnasta.

...etkö edes kilpirauhashormonia? ;) Nämä on niin herkkiä juttuja. Näin mutuna, helpoiten ilman vaikeita vierotusoireita selviävät ihmiset, joilla masennus ollut hetkellinen, liian kuormituksen tms aiheuttama, ja palaavat helposti takaisin tasapainoon. Sitten taas ihmiset jotka oireilevat koko ikänsä voivat todennäköisesti huonosti - lääkkeiden kanssa tai ilman - miten heidän oloaan voi auttaa? 

Tottumalla huonoon oloon. Tällä voi olla monia termejä, minäpystyvyys tai coping.

- Eri

No eikö tuossa olisi juuri tärkeää myöntää sen pahan olon tulevan sisältä eikä laittaa sitä lääkkeiden tai lääkkeiden vierotusoireiden, sähköyliherkkyyden tai tuulimyllyjen syyksi? Tuollainen coping varmasti on oikea, positiivinen tapa edetä, nämä 20 v kestävät vieroitusoireet tuntuvat enemmän marttyyriksi heittäytymiseltä ja huomioimatta omaa vastuuta omasta terveydestä. Minä haluan voida paremmin - auttaako siinä jos syy omaan pahaan oloon on lääkefirmoissa, lääkäreissä tai naapurin parfyymissä?

Se on attribuutiota https://fi.wikipedia.org/wiki/Attribuutio

Suhtautumisessa minä - muut on se ongelma. Mikäli kokee olevansa huonompi kuin muut, esimerkiksi lihavuuden vuoksi, onko syy yksilön vai yhteiskunnan? Kun ottaa huomioon sen, että minäkäsitys muodostuu sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa, niin silloin huono olo on muiden syy, ei yksilön itsensä. Mitä sitten on voida paremmin? Mikä ylipäätään on kullekin se paras tapa elää? Mikäli iskostetaan, että elämä pitää olla 24x7 orgasmia, niin sitten kun elämä ei ole koko ajan orgasmia, niin tietysti siinä tuppaa masentumaan. Ehkä olisi aika palata aikaan jossa vanhempia kuunneltiin ja elämänkokemusta arvostettiin. Se on sitä hiljaisen tiedon siirtämistä, joilla opittiin tulemaan toimeen erilaisissa elämän tilanteissa - ilman pillereitä.

Lääkkeistä voi kieltäytyä vaikka resepti olisi annettu.

Pitää vaan päästä selville miksi masentaa. Selitys löytyy omasta mielestä.

Pienetkin asiat vaikuttavat. Pakotin itseni ulos. Ihana ilma ja kiva olla omalla pihalla.

Mieliala nousi.

Lääkkeet>lääketeollisuus>raha.

Oikea apu täytyy hakea.

Minä en ole ajatellut niistä koskaan luopua: voi paljon paremmin kun en stressaa ja häiriinny joka asiasta vaan olen rohkea ja ei niin tunteellinen. Sopii nykytyöelämään paljon paremmin kuin oikea luontoni.

Rohkeus löytyy ihmisestä itsestään, ei kemiallisista psyykenlääkkeistä.

Naurettavaa tuo "lääkerohkeus".

up

Eilen joku sh antoi täällä neuvon että pitäisi liikkua ja syödä selleriä. Se teilattiin täysin, mutta hän puhui asiaa. Tuo on jo vanha neuvo ja itse kokeilin, parannuin masennuksesta muutamassa viikossa. 

upp

Kuinka kauan lopetuksesta kestää, että aivot alkavat toimia normaalimmin? Lukuisia eri lääkkeitä ollut viime vuosina. Nyt pari kk ilman, fyysiset vieroitusoireet kadonneet. Olen alkanut saada outoja pakkoajatuksia ja pelkoja. Epäilen, että pääni ei toimi normaalisti. Ei ollut tällaisia ongelmia ennen lääkitystä. Kauanko kestää aivoilla toipua vuosien ”rääkistä”? En tiedä olenko sairastunut johonkin pakko-oireiseen häiriöön vai mitä ihmettä. En haluaisi aloittaa lääkitystä uudelleen, sivuvaikutukset ja lopetus hankalaa. Pärjäilen oireideni kanssa jotenkin, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan ilman helpotusta. Terapiassa käyn.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin takana ssri ~myrkyillä leikkimistä lääkärin kehoituksesta useaan otteeseen.

Ne määrättiin alunperinkin aivan liian kevyin perustein, elämäntilanteeni oli hankala , söin todella huonosti ja olisin tarvinnut terapiaa ja henkistä apua ja ruokavalion korjauksen ,en lääkkeitä.

Elämäntilanne ajankanssa helpotti ja vaihtui kokonaisuudessaan, mutta,

Taistelen edelleen masennuskausia vastaan, haittaavinta on se, etten tunnu saavan mielihyvää mistään . Mikään ei oikein tunnu enää miltään ,vaikka olen perusluonteeltani ekstrovertti, innostuva, impulsiivinen . Ollut lapsesta asti.

Seksuaalisuudesta en viitsi edes aloittaa, olen lopettanut "lääkkeet " jo ajat sitten.

Aloin saada ocd oireita lääkityksen lopetuksen jälkeen ja kärsin niistä edelleen.

Olin aikaisemmin "kympin " oppilas koulussa, tällähetkellä työkyvytön.

Koen,että nämä ssri myrkyt pilasivat koko psyykkeeni, kykyni tuntea intohimoa ja ylipäänsä ihmisyyteen liittyviä vahvoja tunteita .

Se , että ssri korjaisi jonkinlaista epätasapainoa aivoissa on pelkkä lääketeollisuuden hypoteesi, eikä sille ole mitään totuuspohjaa.

Jos nämä myrkyt jotain tekevät, niin sysäävät ne aivot nimenomaan siihen epätasapainotilaan.

Masennukseen on aina joku syy (trauma, burn out, kova stressi, vaikeat ihmissuhteet, puuttellinen ruokavalio ja ravintoainepuutokset, suolistobakteerit, valon vähyys talvella ,kilpirauhasen vajaatoiminta, matala~asteinen tulehdus aivoissa huonojen elintapojen ja ruokavalion seurauksena, lapsuuden kaltoinkohtelu ja tunteiden tunnistamisen ja ilmaisemisen vaikeus jne)

Mutta se syy EI ole "kemiallinen epätasapainotila" aivoissa joka jollain pillerillä korjautuu ja masennus häviää.

20 min lääkärikäynnillä tuota masennuksen syytä on huono lähteä selvittämään ja sitten määrätäänkin jo lääkkeet.

Kun tutkimukset kootaan yhtään, on huomattu, että niillä, jotka ovat hoitaneet masennustaan näillä "lääkkeillä" on jatkossa todennäköisemmin kroonistunut masennus ja työkyvyttömyys, kuin niillä jotka ovat olleet ilman lääkitystä.

Lääkäreille varmaan koulutuksissa ylistetään näitä lääkkeitä ihan lääketeollisuuden toimesta niin paljon, että oikeasti luulevat niiden auttavan.

Hyvä jos joku oikeasti kokee niistä avun saavansa, mutta olisi mukava tietää, kuinka moni ,usean vuoden ssri käytön jälkeen elää normaalia, työkykyisen elämää ilman masennusta ja tunteiden latistumista. Onko siitä Suomessa mitään tilastoja?

Kaikki lääkkeiden positiiviset tutkimustulokset on saatu vain silloin, kun on tutkittu lääkkeenkäytön muutamia ensimmäisiä viikkoja .

Pitkällä aikavälillä tuo positiivinen vaikutus ilmeisesti häviää ja lääkkeistä on todella vaikea päästä eroon.

Voi olla, että jollekkin todella vaikeasti masentuneelle nämä ovat ainoa apu ,alkuun, mutta metsään mennään ja pahasti kun niitä määrätään jokaiseen mielipahaan, lyhyisiin masennusjaksoihin, kilpirauhasen vajaatoiminaan ja burnouttiin.

Ja varsinkin lapselle tai nuorelle, jonka aivojen kehitys on kesken.

Ja se, että lääketeollisuus itse tekee ne tutkimukset tuotteistaan ja julkaisee vain ne, jotka antavat positiivisen tuloksen, ja jättää julkaisematta ne negatiiviset. Siinä on jotain pielessä.

Miksi näistä riskeistä ei voida tiedottaa potilasta paremmin ja ssri lääkkeitä mainostetaan jokaiselle turvallisena vaihtoehtona?

kaikki riskit pitäisi kertoa heti ensimmäisenä ja antaa potilaan itse tehdä niiden pohjalta oma päätös miten lähtee masennustaan hoitamaan.

Ettekö te osaa itse ajatella ja päätellä mitä voi tapahtua vaan uskotte kuuliaisesti lääkäreitä?

Kyseessähän on RAHA.

Ja te ootte aivottomia koekaniineja.

Tämä on totuus.

Juu, masennusta voi hoitaa muilla tavoin.

Söin vain kuukauden ajan SSRI-lääkkeitä. En muista oliko tämä lääkkeiden syönnin ajan vai vierotusoireita, mutta päässä oli ihme paine ja joka kerta kun käänsi päätä tuntui kuin aivoissa menisi sähköisku. Se oli hirveää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan lopetuksesta kestää, että aivot alkavat toimia normaalimmin? Lukuisia eri lääkkeitä ollut viime vuosina. Nyt pari kk ilman, fyysiset vieroitusoireet kadonneet. Olen alkanut saada outoja pakkoajatuksia ja pelkoja. Epäilen, että pääni ei toimi normaalisti. Ei ollut tällaisia ongelmia ennen lääkitystä. Kauanko kestää aivoilla toipua vuosien ”rääkistä”? En tiedä olenko sairastunut johonkin pakko-oireiseen häiriöön vai mitä ihmettä. En haluaisi aloittaa lääkitystä uudelleen, sivuvaikutukset ja lopetus hankalaa. Pärjäilen oireideni kanssa jotenkin, mutta en tiedä kuinka kauan jaksan ilman helpotusta. Terapiassa käyn.

En ole lääkäri, mutta luulisin että oireet menevät kohta ohi jos niitä ei ollut aiemmin. Ehkä lääkkeet ovat rappeuttaneet, lamauttaneet sellaisia osia aivoistasi jotka käsittelevät vaikka pelkoa ja ahdistusta. Nyt nuo osa-alueet heräilevät takaisin toimintaan ja voivat aluksi toimia yliaktiivisesti kuin vaikka lapsella, jonka aivot vielä harjoittelee? Toivottavasti niillä ei vain mene liian kauan palautua normaaliksi.

Koita suhtautua pelkoihin niin rationaalisesti kuin voit, kerro aivoillesi ettei ole mitään hätää ja opeta itsesi rentoutumaan omaan vaistoosi luottaen. Olet fiksu ihminen jolla on elämänkokemusta ja auttavaa tietoa oman hyvinvointisi avuksi, ole oma hoitajasi jos voit. Aivot voivat selvitä vaikka mistä ja korjaantua entistä paremmiksi!

Kerro myös terapeutille peloista ja pakkoajatuksista, voit näyttää hänelle myös nämä viestit.

Olen kertonut terapeutille ajatuksistani. Hän on muuten tosi hyvä terapeutti, mutta tosi lääkemyönteinen. Ei kai usko siihen, että oireita voisi tulla lääkityksen lopetuksesta tässä määrin. Hän onkin sitä mieltä, että taas nappia naamaan. Itse taas maalaisjärjellä ajattelen, miten aivot voisivat olla toipuneet jos vuosia on syönyt on-off eri aivokemioihin vaikuttavia lääkkeitä? Kaksi kuukautta on mielestäni lyhyt aika toipumiselle, mutta hänen mielestään liian pitkä. Olen itse kahden vaiheilla, uskoako maalaisjärkeä vai olenko nyt jotenkin sillä lailla sairas, että selittelen oireita lääkityksen lopetuksella. Kaikista lääkkeistä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, yhtäkään sellaista en ole kokeillut jota voisin esim.loppuelämän syödä ja sietäisin haittoja.

-340

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut terapeutille ajatuksistani. Hän on muuten tosi hyvä terapeutti, mutta tosi lääkemyönteinen. Ei kai usko siihen, että oireita voisi tulla lääkityksen lopetuksesta tässä määrin. Hän onkin sitä mieltä, että taas nappia naamaan. Itse taas maalaisjärjellä ajattelen, miten aivot voisivat olla toipuneet jos vuosia on syönyt on-off eri aivokemioihin vaikuttavia lääkkeitä? Kaksi kuukautta on mielestäni lyhyt aika toipumiselle, mutta hänen mielestään liian pitkä. Olen itse kahden vaiheilla, uskoako maalaisjärkeä vai olenko nyt jotenkin sillä lailla sairas, että selittelen oireita lääkityksen lopetuksella. Kaikista lääkkeistä ollut enemmän haittaa kuin hyötyä, yhtäkään sellaista en ole kokeillut jota voisin esim.loppuelämän syödä ja sietäisin haittoja.

-340

Jos sinulla ei ole taustaa psykooseista, aggressiivisuudeta itseäsi tai toisia kohtaan, uskaltaisin kyllä jatkaa kokeilua ilman lääkkeitä. Tuokinhan voi vain lisätä oireilua ja pelkotilojasi, jos lääkäri vihjailee että tarvitset lääkkeet taas ja jatkuvasti. Ikävää.

Mielellä on suuri vaikutus kehosi toimintaan, jos sinulle uskotellaan että olet sitä ja tätä, voit alkaa mennä kovemmin siihen suuntaan. Jos uskot oikeasti voivasi parantua ja elää ilman lääkkeitä, todennäköisyys siihen on suurempi.

Tsemppiä!❤

2 vuotta sitten ...!

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei todellakaan ole mikään onnellisuuspilleri. Miksi lääkärit ei kerro, että sun ajatusmaailma saattaa muuttua aika radikaalisti jos näitä syöt.

a j a t u s m a a i l m a ?