HS: Tutkimus: Masennuslääkkeet aiheuttavat pahempia vieroitusoireita kuin virallisesti tiedetään

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lääkärin pitäisi esittää suora ilmoitus, että saatat menettää täysin kiihottumis, ja orgasmikyvyn. Ei varmasti niin monet ottaisi sitä ja joutuisi tuohon ansaan. Ja en ole seksihullu; pärjäsin tuon 10 vuotta ilman minkäänlaista ''tyydytystä'' ja en sitä nytkään tarvitse koko ajan, on vain kiva tietää kykenevänsä!!

Oppiipahan mies ainakin kestäväksi rakasastajaksi kun vetää ssri-lääkkeitä. Eipä voi sanoa sen jälkeen, että tulitko jo noin nopeasti :) Voi varautua tuntien maraton suorituksiin.

up

Olen käyttänyt useita erilaisia masennuslääkkeitä enkä ole saanut minkäänlaisia vieroitusoireita muista kuin Venlafaxinista. Siitäkin hyvin lieviä.

up

up

Yls tää harrvardin käyynyt sukulainen ehdotti niin etttä esim huumeiden käyyttö lopetettaiisiin silllä että huumeet olisivat julkistenlaiitosten alaiisuudessa.

up

Minulle määrättiin kipuun masennuslääkkeitä. Söin niitä n. puolen vuoden ajan, en huomannut mitään helpotusta kipuun. Mieliala kyllä heitteli ja sivuvaikutuksia tuli jatkuvasti! Myös lopettamisesta tuli järkyttävät oireet vaikka lopetin vähitellen.. En ole toiste suostunut näihin lääkkeisiin vaikka lääkäri niitä yrittääkin tyrkyttää.. Se aivosumu ei ollut mikään upea kokemus 😶 Sain myöskin järkyttävät sydänoireet näistä pillereistä, luulin saavani sydänkohtauksen kun pumppu sekoili vähän väliä 😳

Joo, mm. tästä syystä en ole koskaan edes kokeillut mitään SSRI-lääkitystä.

Pyysin heti lääkärin luona sellaista mielialalääkettä, jolla ei ole yleisiä ikäviä sivu- ja haittavaikutuksia esimerkiksi painoon tai libidoon liittyen, ja sellaisen sain; moklobemidi (MAO-A-estäjä). En tajua, miksi tätä lääkettä ei käytetä enemmän.

Se on karseaa että vuodessa 400 000 suomalaista käyttää vuosittain jotain masennuslääkettä, niitä määrätään myös kipuihin ja unettomuuteen. Lisäksi tulee neuroleptit unettomuuteen ja metyylifenidaatti keskittymishäiriöihin (nykyään väitetään että 7%:lla lapsista on ADHD). 

Jotain on pahasti vialla jos selvitäkseen terveydenhuoltojärjestelmän hampaista pitäisi tietää lääkkeistä enemmän kuin lääkärit ja pitäisi olla myöskin melkoiset suostuttelijan lahjat saadakseen muuta hoitoa jos lääkäri tarjoaa psyykenlääkkeitä.

up

up

up

up

Vierailija kirjoitti:

mulla kesti 10 vuotta ssri lääkkeen lopettamisen jälkeen, että edes aloin yhtään kiinnostua seksistä. se oli siis täysi kastraatio - ei mitään seksuaalisia tuntemuksia. Eli te muut kemialliset kastraatit, koittakaa jaksaa, muutostakin voi tapahtua mutta AJAN KANSSA.

up

nosto

Kestän kyllä viekkarit mutta ilman lääkkeitä en kestä olotilaani.

up

Mielenterveysongelmia ei yleensä ikinä voida parantaa kokonaan. Suurimpaan osaan ei pelkkä terapia auta, ja lääkkeet ovat ainoa vaihtoehto. Minulle terapia oli täyttä p:n jauhantaa ja oireilu vain paheni, oli pakko aloittaa Cipralex-lääkitys. En haluaisi syödä niitä mutta on pakko, en muuten pärjäisi tässä elämässä. Vaikka kohta tähän tulee joku mussuttamaan että minun kannattaisi tempaista kuula kalloon. Ehkä se olisikin mulle parempi vaihtoehto. 

Olisin ottanut itselleni syövän paniikkihäiriön sijaan. Vaikka olen kuullut että Cipralex olisi näistä ssri-lääkkeistä se kiltein, mutta on tämä helvettiä. En uskalla lopettaa vaikka haluaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Mielenterveysongelmia ei yleensä ikinä voida parantaa kokonaan. Suurimpaan osaan ei pelkkä terapia auta, ja lääkkeet ovat ainoa vaihtoehto. Minulle terapia oli täyttä p:n jauhantaa ja oireilu vain paheni, oli pakko aloittaa Cipralex-lääkitys. En haluaisi syödä niitä mutta on pakko, en muuten pärjäisi tässä elämässä. Vaikka kohta tähän tulee joku mussuttamaan että minun kannattaisi tempaista kuula kalloon. Ehkä se olisikin mulle parempi vaihtoehto. 

Olisin ottanut itselleni syövän paniikkihäiriön sijaan. Vaikka olen kuullut että Cipralex olisi näistä ssri-lääkkeistä se kiltein, mutta on tämä helvettiä. En uskalla lopettaa vaikka haluaisin. 

Jaa, vielä vuosisata sitten psykiatrit olivat yleisesti sitä mieltä, että masennus on sairautena helppo ja parantuu yleensä spontaanisti eikä uusiudu usein. Ajatus masennuksesta ja muistakin mielenterveyden häiriöistä "kroonisina sairauksina" on lähtöisin ajanjaksolta, jolloin lääkeyhtiöt liittoutuvait psykiatrikartellin kanssa ja alkoivat rahoittaa psykiatrien ammattijärjestöjä, diagnoositehtailua ja tietenkin lääketutkimuksia. Jostain syystä käytännön työtä tekevät psykiatrit havaitsivatkin nopeasti, että masennuspotilaat parantuivat nopeammin lääkkeillä, mutta heidän masennuksensa uusiutui monta kertaa todennäköisemmin ja lyhyemmässä ajassa, kuin aikaisemmin. Myös tutkimukset vahvistivat tämän. Tosin valtavirtapsykiatria vierittää syyn suurelta osin "parantuneen diagnostiikan" harteille, jonka ansiosta voidaan kroonistaa lievätkin masennustilat. Ja se mitä me kutsumme sairaudeksi nykyään, ei ollut edes tunnistettavissa oleva masennustila 1900-luvun alussa. Se mikä kroonistaa masennustiloja on juurikin masennuslääkkeiden aiheuttamat vieroitusoireet. Esimerkiksi Hawardin tutkijoiden tekemän meta-analyysin mukaan 50 %:lla niistä, jotka yrittivät lopettaa lääkityksen, masennus uusiutui yhden vuoden sisällä. Ja mitä pidempään lääkitystä käytettiin, sitä todennäköisemmin tuli vieroitusoireita ja näin ollen relapseja. Vertailun vuoksi Emil Kraepelin vuonna 1921 tekemän tutkimuksen mukaan äärimmäisen vakavan masennuksen sairastaneilla masennus uusiutui 13 % 20 VUODEN sisällä ja yli 60 % ei kertaakaan. Mikä siis kroonistaa masennuksen? Onko tosiaan hyvinvoivat, laiskanpulskeat ihmiset, jotka eivät ole eläneet sotatraumoja eivätkä nähneet nälkää ja kurjuutta, todella näin paljon kroonisesti masentuneempia kuin 1900-luvun alun sukupolvet? En usko hetkeäkään tätä väitettä. Ongelma on siinä, että tutkimuksissa ei tutkita masennuksen eikä muidenkaan häiriöiden spontaania kulkua, vaan siinä tutkitaan useimmiten lyhyen aikaa kahta lääkeriippuvaista ryhmää, joista toinen on vieroitettu plasebolle ja toinen lääkitykselle. Ja mitä tarkoittaa se, että vieroitusoireet lisäävät relapseja tutkimustulosten kannalta? No tietenkin sitä, että tutkimusastelma on kuin suunniteltu tuottamaan masennusoireita enemmän plasebopotilailla. Siltikään noiden lääkkeiden teho ei ole kliinisesti merkitsevä. Ne on hyväksytty markkinoille vain tilastollisen merkitsevyyden perusteella, mikä tarkoittaa, että kliinisesti merkityksetön ero plasebon ja lääkkeen välillä johtuu muusta kuin sattumasta, kuten plasebovaikutuksen purkautumisesta, vieroitusoireista jne. Tuollaisille tutkimuksille ei voi kerta kaikkiaan perustaa väitettä, että lääkkeet olisivat tehokkaita, ja varsinkaan ainoita ratkaisuja, masennukseen. Ne voivat itse asiassa antaa vahvistusta päin vastaisesta eli siitä, että vieroitusoireet lisäävät relapsien riskiä ja näin olle lääkeriippuvuus kroonistaa masennustiloja, ei hoida niitä.