Miksi kehitysvammaisten pitää käydä peruskoulu?

Vierailija kirjoitti:

Kehitysvamma on nimensä mukainen. Ihmiskunnan pitäisi kehittyä eteenpäin niin ei tapahdu kun epäkelvot säästetään .

Suomalaisista tulee entistä heikompia älyllisestä, kun suomalaislapset ruskettuu nopeasti. Myös vegaaniksi aivopeseminen tyhmentäävlapsen.

Vaatikaa vielä kiintiökehareita eduskuntaan. Kutsuttehan somalejakin insinööreiksi ja aivokirurgeiksi.

Lievemmim kehitysvammaiset myös opiskelee peruskoulussa normaaleja aineita matikkaa, äidinkieltä, uskontoa, biologiaa mutta yleensä mukautettuna.

Tunnen erään kehitysvammaisen jolta monesti pyydetään apua tekniikan ongelmiin esim. Tietokone sekoilee. Hän on taitava tekniikan parissa eli höpöpuhetta tuollainen että kehitysvammaiset on hyödyttömiä. Joo on myös niitä jotka ei kykene kuin makaamaan sängyssä mutta kehitysvammat vaihtelee lievistä vaikeuksista syvään toimintakyvyttömyyteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että vammaiset "ei voi tehdä mitään mhyödyllistä" on kyllä aika paljon myös asenteista kiinni. Tiedän yhdenkin CP-vammaisen, joka on FM ja huomattavasti älykkäämpi kuin monet vammattomat. Pärjää monenlaisissa hommissa ihan oikeassa työelämässä. Jännästi hänet silti ulkonäön ja liikuntavaikeuksien takia usein luokitellaan "hyödyttömäksi vammaiseksi" ja kohdellaan kuin ei mistään mitään ymmärtäisi.

Sitten taas niillä, joilla oppimiskyky on heikko, voisi myös olla kykyjä tehdä jotain töitä, esim. Saksassa on kehitysvammaisia työllistäviä ravintoloita. Yhdessäkin paikassa tarjoilijat pärjäsivät työssään hyvin, kun apuna oli kuvakortit. Hirveä investointi!

Mitä ap:n mielestä sitten pitäisi tehdä?

Sivumennen sanoen, aika monen vammattomankin työ on aika hyödytöntä puuhastelua...

CP ei ole kehitysvamma. Moni sekoittaa helposti liikunta- ja kehitysvamman. Osittain syynä on se, että nykyään kaikki niputetaan lukihäiriöstä kehitysvammaan sanan "erikoislapsi" alle, koska halutaan olla niin poliittisesti korrekteja, vaikka enemmän olen kokenut leimautumista tuosta sanasta. Heti joku olettaa, että on häirikkö tai pahimmassa tapauksessa tyhmä.

Miksi on pelottavaa puhua suoraan cp:sta tai autismista? Helpottaisi edes vähän ihmisten ennakkoluuloja, ettei sitä tyhmiä ollakaan, vaikkei kykene olemaan samalla lailla sosiaalisessa kanssakäymisessä tai liikkumaan kuten enemmistökin.

Ei erikoislapsi vaan erityislapsi. Tarkoittaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta. On tosiaan laaja käsite. Vaikka kehitysvamma on älyllinen vamma, se ei tarkoita tyhmyyttä. Kyllä puhutaan autisteista ja cp- vammaisista aivan kuin mistä tahansa vammasta tai sairaudesta.

Aivan sama, kumpi se on. Tiedän monia fyysisesti vammaisiakin, jotka inhoaa kiertoilmaisujen käyttöä.

Sekin syy, miksi ihmiset voi luulla liikuntavammaista kehitysvammaiseksi, voi johtua siitä, että normaaliälyiselle, mutta fyysisesti rajoitteiselle saatetaan ehdottaa koulupaikaksi kehitysvammaisten koulua, jossa ei saisi haastetta.

Ei sen lapsen menestyksen tule siitä kärsiä, että on liikuntavammainen. Onneksi tosin nykyään voi vanhemmilla olla tässä sananvaltaa, vaikka koulun puoleltakin saatetaan jopa normaaliälyiselle tarjota erityiskoulu- tai luokkapaikkaa vain sen takia, että istuu pyörätuolissa! Harvoinhan liikuntavammaisella mitään häikkää on oppimisessa ja älyllisissä kyvyissä.

En ole vielä nähnyt kehitysvammaisten koulussa oppilasta, jolla ei ole kehitysvammaa. Työkokemusta on monenlaisista kouluista.

Onko sulla työuraa yli 25 vuoden takaa? Jos nyt on tuntemani liikuntavammaiseen tuttuun uskomista, niin hänen lapsuudessa se paikka oli erityiskoulussa, jossa ei kannustettu itsenäisyyteen eikä edes haastetta ollut lahjakkaille oppilaille, vaan mentiin heikompien ehdoilla.

Vanhemmat varjeli tuttua ollessaan lapsi, joka on ihan normaaliälyinen, henkisellä puolellakin. Pukivat jopa vaatteetkin hänen puolesta kunnes itsekin 11-vuotiaana ymmärsi, että pystyy hän itsekin tuon tekemään. Silti vanhemmilla oli kova tarve vaihtaa vaatteet lapsen puolesta ja muutenkin aivopestä lapsi uskomaan, ettei pärjää maailmalla. Ei tietenkään olisi pärjännyt töissä ja parisuhteessa, jos olisivat koko lopun elämän hyysänneet täysin avuttomaksi ja aivottomaksi.

Ennen yläasteen aloittamista tuttu sai vanhempien tahdon läpi päästä tavalliseen kouluun ja siellä piti kilpailla ihan muilla avuilla kuin fyysisillä kyvyillä, joilla ei kyennyt samalla lailla jalkapallon pelaamiseen liikuntatunneilla. Hän saikin arvosanoja kasista kymppiin ja pääsi lukioon tavallisen koulun kautta. Sen jälkeen korkeakouluopinnot kutsui. Ei olisi erityiskoulutaustalla päässyt siihen tilanteeseen kuin nyt on: elättää itsensä ja perheensä.

Vierailija kirjoitti:

Kehityvammaisilla oli vapautus oppivelvollisuudessa vielä 80-luvulla. Moni ei muista erityislapsia omalta luokaltaan, johtuu siitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin. Miehen naapurissa oli kokonainen perhe, jossa neljästä lapsesta vain yksi kävi peruskoulun. Nuorin vältti koulun juuri juuri, jos olisi syntynyt vuoden myöhemmin, ei olisi enää onnistunut. Nämä eivät ole kehitysvammaisia, vaan juuri niitä erityisihmisiä, mutta poikkeavuuden näkee nopeasti.

Kehitysvammaisten koulussa harjoitellaan erityistaitoja. Osa kuitenkin oppii lukemaankin ja kirjoittamaan, joten miksi ei? Opetellaan tuntemaan luontoa yms omalla tasollaan ja osa oppii laskemaankin jotain. Miksi heillä ei olisi oikeus oppia? Ei vanhemmat jaksa kaikkea opettaa, sillä haasteita on jo pelkässä arjessa.

80-luvuilla oli vielä erikseen "apukoulut". Meidänkin luokalta yksi tyttö joutui siirtymään sellaiseen kesken ala-asteen. Samassa kunnassa oli kehitysvammaisten koulu samassa rakennuksessa yläasteen kanssa vielä pari vuotta silloin, kun itse olin siellä. Tässä koulussa oli varmasti alle 10 oppilasta, eli heille ei siksi rakennettu täysin omaa kouluaan, vaan heillä oli omat tilat ensin yläasteen ja sitten erään uuden ala-asteen yhteydessä. Tähän aikaan oli vielä tarkkiksetkin ja naapurikaupungissa sitten erityskoulut liikuntavammaisille, kuulovammaisille ja näkövammaisille. Esim. erään kaverini isoveli kulki siellä naapurikaupungissa liikuntavammiaisten koulussa vammauduttuaan onnettomuudessa.

Eikö nykyään ole enemmänkin siis se tilanne, että eri tavoin vammaisia tai muuten erityisiä on enemmän integroitu tavallisiin luokkiin ja nämä ovat siis enemmän näkyvillä kuin ennen. 80-luvulla kaikki olivat siellä omissa lokeroissaan näkymättömissä muilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehityvammaisilla oli vapautus oppivelvollisuudessa vielä 80-luvulla. Moni ei muista erityislapsia omalta luokaltaan, johtuu siitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin. Miehen naapurissa oli kokonainen perhe, jossa neljästä lapsesta vain yksi kävi peruskoulun. Nuorin vältti koulun juuri juuri, jos olisi syntynyt vuoden myöhemmin, ei olisi enää onnistunut. Nämä eivät ole kehitysvammaisia, vaan juuri niitä erityisihmisiä, mutta poikkeavuuden näkee nopeasti.

Kehitysvammaisten koulussa harjoitellaan erityistaitoja. Osa kuitenkin oppii lukemaankin ja kirjoittamaan, joten miksi ei? Opetellaan tuntemaan luontoa yms omalla tasollaan ja osa oppii laskemaankin jotain. Miksi heillä ei olisi oikeus oppia? Ei vanhemmat jaksa kaikkea opettaa, sillä haasteita on jo pelkässä arjessa.

80-luvuilla oli vielä erikseen "apukoulut". Meidänkin luokalta yksi tyttö joutui siirtymään sellaiseen kesken ala-asteen. Samassa kunnassa oli kehitysvammaisten koulu samassa rakennuksessa yläasteen kanssa vielä pari vuotta silloin, kun itse olin siellä. Tässä koulussa oli varmasti alle 10 oppilasta, eli heille ei siksi rakennettu täysin omaa kouluaan, vaan heillä oli omat tilat ensin yläasteen ja sitten erään uuden ala-asteen yhteydessä. Tähän aikaan oli vielä tarkkiksetkin ja naapurikaupungissa sitten erityskoulut liikuntavammaisille, kuulovammaisille ja näkövammaisille. Esim. erään kaverini isoveli kulki siellä naapurikaupungissa liikuntavammiaisten koulussa vammauduttuaan onnettomuudessa.

Eikö nykyään ole enemmänkin siis se tilanne, että eri tavoin vammaisia tai muuten erityisiä on enemmän integroitu tavallisiin luokkiin ja nämä ovat siis enemmän näkyvillä kuin ennen. 80-luvulla kaikki olivat siellä omissa lokeroissaan näkymättömissä muilta.

On nykyään integroitu. Onko oikein normaaliälyistä lasta kohtaan että tämä laitetaan erityiskouluun koska istuu pyörätuolissa? Juuri tuollainen saa ihmiset sitten ajattelemaan, että liikuntavamma on sama asia kuin kehitysvamma. Eikä edes siellä liikuntavammaisten koulussakaan huomioitu lahjakkaita oppilaita mitä tuttu kertoi erityiskouluajoistaan. Toki tiedän että hänen aikana se liikuntaesteettömyys oli vieras käsite. Olisiko Stephen Hawking tai vaikkapa lukihäiriöinen Walt Disney päässyt erityiskoulutaustalla pesteihinsä?

Itse kävin lukihäiriöluokkaa, jossa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti. Moni siitä luokasta haki ihan tavalliseen ammattikouluun tai lukioon. Paljon parempi oli tuo systeemi kuin nykyinen erityisluokka, jossa on sekaisin kaikki käytösongelmaiset, dysfaatikot, lukihäiriöiset ja heikkolahjaiset. Tällaisessa oma lapsi oli ensin lukihäiriön takia ja opettaja sitä mieltä, että tehtäviä ei saa olla liiaksi koska on lukihäiriöinen ja ei saa rasittaa erityislasta. Paskat, oma lapsihan turhautui moisesta kun mentiin heikompien ehdoilla. Onneksi muutosta saatiin siihen ja voidaan taata sitten edes jonkinlaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tosiaan käy välillä erityisopettajalla preppaamassa kielten kanssa. Äidinkielessä hän osaa kirjoittaa hyviä tekstejä ja on luova, mutta kaksoiskonsonantit vaikuttanee arvosanoihin joten niitä pitää opetella.

Omituisia jotkut kommentit vaikka ollaan sivistysvaltiossa. Eihän ns. terveenäkään syntyneelle voida luvata tervettä ja vammatonta loppuelämää. Voi tulla onnettomuuksia, sairauksia ym. Itselläni on lievästi kehitysvammainen lapsi ja voin sanoa että hänen kauttaan olen oppinut arvostamaan entistä enemmän elämää ja pieniä hyviä asioita. Entä mitä tehdä sitten vaikka esim. henkisesti sairastuneille? Sama kuin natsisaksassa?! Kyllä tulisi joidenkin mielipiteiden mukaan Suomen kansa vähenemään jos kaikki ns. ei- täydelliset ihmiset poistettaisiin.. Katoaisi koko kansa.

Monet kehitysvammaiset käyvät töissä, ja vielä useammat työharjoitteluissa. Esim. siivoamassa, keittiöissä ja päiväkodeissa on ollut tuntemiani kehitysvammaisia. Yksi piti jumppatunteja "normaaleille" ihmisille, mitäs sanot siitä?

Kehitysvammadiagnoosin saaneet eivät käy normaalin perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan peruskoulua. He ovat pääsääntöisesti omissa erityisluokissaan ja -kouluissaan. Näin ollen he saavat oman tasonsa mukaista opetusta. Suurempi ongelma on selvästikin se joukko, jolla ei ole kehitysvammadiagnoosia mutta älylliset kyvyt eivät millään riitä normaalin peruskoulun käymiseen. Heidän kohdallaan kouku voi olla kidutusta, kun epäsäännölliset ruotsin verbit tai matematiikan yhtälöt tankataan heidänkin kohdalla läpi. Vapautuksia oppiaineista tehdään erittäin vähän. Erityisopettajia ei riitä millään auttamaan eikä opettaja voi tehdä omin päinkään kovin radikaaleja ratkaisuja. Pienryhmiä tarvittaisiin ehdottomasti enemmän, häiriköt omaansa ja erittäin heikot omaansa. Normioppilaat omiinsa. Tämä on ainoa ratkaisu, joka turvaa kaikkien oppimisedellytykset. T. 26 v yläkoulun opena

Mulle on yksi lysti vetääkö kehitysvammainen jumppia vai maakako koko ikänsä hengitys koneessa muiden pestessä sen persettä, yhteiskunnalle joka tapauksessa taakka ja ihmisen irvikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehityvammaisilla oli vapautus oppivelvollisuudessa vielä 80-luvulla. Moni ei muista erityislapsia omalta luokaltaan, johtuu siitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin. Miehen naapurissa oli kokonainen perhe, jossa neljästä lapsesta vain yksi kävi peruskoulun. Nuorin vältti koulun juuri juuri, jos olisi syntynyt vuoden myöhemmin, ei olisi enää onnistunut. Nämä eivät ole kehitysvammaisia, vaan juuri niitä erityisihmisiä, mutta poikkeavuuden näkee nopeasti.

Kehitysvammaisten koulussa harjoitellaan erityistaitoja. Osa kuitenkin oppii lukemaankin ja kirjoittamaan, joten miksi ei? Opetellaan tuntemaan luontoa yms omalla tasollaan ja osa oppii laskemaankin jotain. Miksi heillä ei olisi oikeus oppia? Ei vanhemmat jaksa kaikkea opettaa, sillä haasteita on jo pelkässä arjessa.

80-luvuilla oli vielä erikseen "apukoulut". Meidänkin luokalta yksi tyttö joutui siirtymään sellaiseen kesken ala-asteen. Samassa kunnassa oli kehitysvammaisten koulu samassa rakennuksessa yläasteen kanssa vielä pari vuotta silloin, kun itse olin siellä. Tässä koulussa oli varmasti alle 10 oppilasta, eli heille ei siksi rakennettu täysin omaa kouluaan, vaan heillä oli omat tilat ensin yläasteen ja sitten erään uuden ala-asteen yhteydessä. Tähän aikaan oli vielä tarkkiksetkin ja naapurikaupungissa sitten erityskoulut liikuntavammaisille, kuulovammaisille ja näkövammaisille. Esim. erään kaverini isoveli kulki siellä naapurikaupungissa liikuntavammiaisten koulussa vammauduttuaan onnettomuudessa.

Eikö nykyään ole enemmänkin siis se tilanne, että eri tavoin vammaisia tai muuten erityisiä on enemmän integroitu tavallisiin luokkiin ja nämä ovat siis enemmän näkyvillä kuin ennen. 80-luvulla kaikki olivat siellä omissa lokeroissaan näkymättömissä muilta.

On nykyään integroitu. Onko oikein normaaliälyistä lasta kohtaan että tämä laitetaan erityiskouluun koska istuu pyörätuolissa? Juuri tuollainen saa ihmiset sitten ajattelemaan, että liikuntavamma on sama asia kuin kehitysvamma. Eikä edes siellä liikuntavammaisten koulussakaan huomioitu lahjakkaita oppilaita mitä tuttu kertoi erityiskouluajoistaan. Toki tiedän että hänen aikana se liikuntaesteettömyys oli vieras käsite. Olisiko Stephen Hawking tai vaikkapa lukihäiriöinen Walt Disney päässyt erityiskoulutaustalla pesteihinsä?

Itse kävin lukihäiriöluokkaa, jossa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti. Moni siitä luokasta haki ihan tavalliseen ammattikouluun tai lukioon. Paljon parempi oli tuo systeemi kuin nykyinen erityisluokka, jossa on sekaisin kaikki käytösongelmaiset, dysfaatikot, lukihäiriöiset ja heikkolahjaiset. Tällaisessa oma lapsi oli ensin lukihäiriön takia ja opettaja sitä mieltä, että tehtäviä ei saa olla liiaksi koska on lukihäiriöinen ja ei saa rasittaa erityislasta. Paskat, oma lapsihan turhautui moisesta kun mentiin heikompien ehdoilla. Onneksi muutosta saatiin siihen ja voidaan taata sitten edes jonkinlaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tosiaan käy välillä erityisopettajalla preppaamassa kielten kanssa. Äidinkielessä hän osaa kirjoittaa hyviä tekstejä ja on luova, mutta kaksoiskonsonantit vaikuttanee arvosanoihin joten niitä pitää opetella.

Jos viittaat tuohon edellisen kirjoituksen liikuntavammaiseen poikaan, niin hän kävi koulua "kaltaistensa" seurassa, eli koulussa, jossa kaikki olivat "normaalijärkisiä", mutta joilla oli joku liikunnallinen rajoite. Meidän yläaste ei todellakaan ollut esteetön (mm. portaita paljon), ja sitä hän ei olisi tästä syystä pystynyt käymään, vaikka ei pyörätuolissa ollutkaan vaan kulki jalkaproteesin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Kehityvammaisilla oli vapautus oppivelvollisuudessa vielä 80-luvulla. Moni ei muista erityislapsia omalta luokaltaan, johtuu siitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin. Miehen naapurissa oli kokonainen perhe, jossa neljästä lapsesta vain yksi kävi peruskoulun. Nuorin vältti koulun juuri juuri, jos olisi syntynyt vuoden myöhemmin, ei olisi enää onnistunut. Nämä eivät ole kehitysvammaisia, vaan juuri niitä erityisihmisiä, mutta poikkeavuuden näkee nopeasti.

Kehitysvammaisten koulussa harjoitellaan erityistaitoja. Osa kuitenkin oppii lukemaankin ja kirjoittamaan, joten miksi ei? Opetellaan tuntemaan luontoa yms omalla tasollaan ja osa oppii laskemaankin jotain. Miksi heillä ei olisi oikeus oppia? Ei vanhemmat jaksa kaikkea opettaa, sillä haasteita on jo pelkässä arjessa.

Tietenkään en muista omalta luokaltani, koska en ollut siinä erityisryhmässä, jossa paikkakuntani kehitysvammaiset opiskelivat 80-luvulla.

Assburger kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä muuallakaan he olisivat? Myös vanhemmilla on oikeus omaan elämään eli työssäkäyntiin. Koulu on osin vähän erilaista, ei vastaa normiperuskoulua. Vähän päivähoitotyyppistä, vamman asteesta riippuen.

Tässä se tuli. Kehitysvammaisten vanhemmat on kaikista itsekkäin ihmistyyppi. Eka hankitaan "eristyislapsi" vaikka tiedetään mitä sellaisen kasvattaminen tulee vaatimaan. Abortti ei jostain syystä ole vaihtoehto. Sitten kuitenkin valitetaan/uhriudutaan kun on niin rankkaa. Huudetaan yhteiskuntaa avuksi, pitää saada lapsi kouluun vaikka se ei hyödy siitä mitään. Hyvä jos oppivat edes lukemaan. Lapsen vartuttua isoksi sysätään se johonkin laitokseen muiden kaltaistensa seuraksi jota käydään sitten kerran kuukaudessa katsomassa.

Idiootti.

Kehitysvammaisille opetetaan taitoja heidän kykyjensä mukaan.

Syvästikin kehitysvammainen edistyy ammattilaidten ohjauksessa huomattavasti.

Suurin osa kehitysvammoista ei näy etukäteen.

Usein poikkeavuus käy ilmi vasta lähestyessä eskari-ikää ja kv- diagnoosi voi tulla vasta kouluiässä.

Mitä tuossa tarkoitat syvästi kehitysvammaisen huomattavalla edistymisellä? Olen käynyt opintojaksoja vammaisuudesta ja ymmärtääkseni syvä kehitysvammaisuus tarkoittaa käytännössä sitä, että aikuisenakin tällainen ihminen oppii enintään yhtä paljon kuin koulutettu koira eli muutamien sanojen merkityksen, mutta ei pysty ollenkaan huolehtimaan itsestään, vaan jää ikään kuin taapero -tai vauva-asteelle. 

Esim lapseni, 16-vuotias, jonka kehitysikä on 2 vuotta 2 kuukautta. Oppinut käymään wc:ssä, monia sanoja, hillitsemään itseään, pukeutumaan....

Huomattavasti elämänlaatu parantavia taitoja.

Tiedätkö miten elämänlaatu parantuisi, jos niitä rahoja laitettaisiin syrjäytyneiden nuorten auttamiseen? Monessa syrjäytyneessä nuoressa tai vaikkapa mt-potilaassa on taatusti paaljon potentiaalia kuin yhdellä kehvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti kehitysvammoja on eritasoisia. Jotkut hyötyy kouluopetuksesta enemmän, ja vaikeammille tapauksille sopeutetaan sisältöjä varmaan aika lailla.

Se, mikä mua kiinnostaa on se, onko vammaisilla velvollisuuksia? Oikeuksia on paljon, kaikenlaista apua asumiseen ynnä muuhun on oikeus saada, jopa lapsia heillä on oikeus hankkia, mutta saako heiltä edellyttää mitään?

Mua ei luokitella kehitysvammaiseksi adhd:n ja lukihäiriön takia. Onneksi vanhempani eivät koskaan antaneet eri vapauksia, jos tein jotain väärin tai kiusasin toista. Mut kasvatettiin samalla lailla ja annettiin haastetta, koska he tiesivät etten ole tyhmä. He jopa taisteli oikeudestani saada peruskoulussa haastetta sen sijaan, että olisin joutunut keharikouluun.

Jos jossain apukoulutasoisessa paikassa olisin ollut, niin tuskin musta olisi tullut veronmaksajaa ja perheensä elättävää naista. Omalla tyttärellä on onneksi "vain" lukihäiriö eikä downia. Itse annan hänelle samat haasteet kuin itsekin sain lapsena: tee koulusi eteen, erityisesti panosta vahvuuksiin. Itselläni matematiikka ja luovuutta vaativat asiat sujui koulussa, kielet vaati treenaamista jotta sai edes seiskan. Omaa tytärtä en missään nimessä patista tulevaisuudessa mihinkään Luovin ja Kiipulan ammattiopistoihin, joiden papereilla voi pyyhkiä (sanonko minkä). Hän turhautuisi kasin oppilaana sellaisessa ympäristössä, jossa valtaosa olisi kehitysvammaisia.

Miksinolet noin aggressiivinen? Ketä vastaan hyökkäät? Opettajia? Kehitysvammaisia? Kehityisvammaisien kouluja? Taatusti jokaiselle on oma paikkansa ja kaikki eivät pärjää normiperuskoulussa, diagnoosi voi olla vaikka mikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehityvammaisilla oli vapautus oppivelvollisuudessa vielä 80-luvulla. Moni ei muista erityislapsia omalta luokaltaan, johtuu siitä, että oppivelvollisuudesta vapautettiin. Miehen naapurissa oli kokonainen perhe, jossa neljästä lapsesta vain yksi kävi peruskoulun. Nuorin vältti koulun juuri juuri, jos olisi syntynyt vuoden myöhemmin, ei olisi enää onnistunut. Nämä eivät ole kehitysvammaisia, vaan juuri niitä erityisihmisiä, mutta poikkeavuuden näkee nopeasti.

Kehitysvammaisten koulussa harjoitellaan erityistaitoja. Osa kuitenkin oppii lukemaankin ja kirjoittamaan, joten miksi ei? Opetellaan tuntemaan luontoa yms omalla tasollaan ja osa oppii laskemaankin jotain. Miksi heillä ei olisi oikeus oppia? Ei vanhemmat jaksa kaikkea opettaa, sillä haasteita on jo pelkässä arjessa.

80-luvuilla oli vielä erikseen "apukoulut". Meidänkin luokalta yksi tyttö joutui siirtymään sellaiseen kesken ala-asteen. Samassa kunnassa oli kehitysvammaisten koulu samassa rakennuksessa yläasteen kanssa vielä pari vuotta silloin, kun itse olin siellä. Tässä koulussa oli varmasti alle 10 oppilasta, eli heille ei siksi rakennettu täysin omaa kouluaan, vaan heillä oli omat tilat ensin yläasteen ja sitten erään uuden ala-asteen yhteydessä. Tähän aikaan oli vielä tarkkiksetkin ja naapurikaupungissa sitten erityskoulut liikuntavammaisille, kuulovammaisille ja näkövammaisille. Esim. erään kaverini isoveli kulki siellä naapurikaupungissa liikuntavammiaisten koulussa vammauduttuaan onnettomuudessa.

Eikö nykyään ole enemmänkin siis se tilanne, että eri tavoin vammaisia tai muuten erityisiä on enemmän integroitu tavallisiin luokkiin ja nämä ovat siis enemmän näkyvillä kuin ennen. 80-luvulla kaikki olivat siellä omissa lokeroissaan näkymättömissä muilta.

On nykyään integroitu. Onko oikein normaaliälyistä lasta kohtaan että tämä laitetaan erityiskouluun koska istuu pyörätuolissa? Juuri tuollainen saa ihmiset sitten ajattelemaan, että liikuntavamma on sama asia kuin kehitysvamma. Eikä edes siellä liikuntavammaisten koulussakaan huomioitu lahjakkaita oppilaita mitä tuttu kertoi erityiskouluajoistaan. Toki tiedän että hänen aikana se liikuntaesteettömyys oli vieras käsite. Olisiko Stephen Hawking tai vaikkapa lukihäiriöinen Walt Disney päässyt erityiskoulutaustalla pesteihinsä?

Itse kävin lukihäiriöluokkaa, jossa mentiin yleisen opetussuunnitelman mukaisesti. Moni siitä luokasta haki ihan tavalliseen ammattikouluun tai lukioon. Paljon parempi oli tuo systeemi kuin nykyinen erityisluokka, jossa on sekaisin kaikki käytösongelmaiset, dysfaatikot, lukihäiriöiset ja heikkolahjaiset. Tällaisessa oma lapsi oli ensin lukihäiriön takia ja opettaja sitä mieltä, että tehtäviä ei saa olla liiaksi koska on lukihäiriöinen ja ei saa rasittaa erityislasta. Paskat, oma lapsihan turhautui moisesta kun mentiin heikompien ehdoilla. Onneksi muutosta saatiin siihen ja voidaan taata sitten edes jonkinlaiset mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tosiaan käy välillä erityisopettajalla preppaamassa kielten kanssa. Äidinkielessä hän osaa kirjoittaa hyviä tekstejä ja on luova, mutta kaksoiskonsonantit vaikuttanee arvosanoihin joten niitä pitää opetella.

Jos viittaat tuohon edellisen kirjoituksen liikuntavammaiseen poikaan, niin hän kävi koulua "kaltaistensa" seurassa, eli koulussa, jossa kaikki olivat "normaalijärkisiä", mutta joilla oli joku liikunnallinen rajoite. Meidän yläaste ei todellakaan ollut esteetön (mm. portaita paljon), ja sitä hän ei olisi tästä syystä pystynyt käymään, vaikka ei pyörätuolissa ollutkaan vaan kulki jalkaproteesin kanssa.

Tuttuni on mulle puhunut näistä asioista ja hän on itse todennut, että vammaiselle (tarkoitan nyt fyysisesti rajoitteista) tekee hyvää kun hän kohtaa reaalimaailmaan eikä kasva siihen maailmaan, jota ei oikeasti ole olemassa.

Hän tuntee joitain perheitä, joissa on liikuntavammainen lapsi ja tietää miten osa on kasvatettu. Kasvatustapoja on ollut erilaisia: a) vanhemmat tuo joka paikassa lapsen liikuntavammaa esiin, laittaa hänet erityiskouluun, jossa ei edes huomioitu lahjakkuutta ja muutenkin lapsen itsenäistymistä rajoitetaan ja toinen b) lapsen vammaisuutta ei korosteta joka paikassa, hänelle asetetaan haasteita, käy samaa koulua kuin sisaruksensa, koska ei ole älyllisiä ongelmia. B:n tapaan se lapsi saa todennäköisesti paljon realistisen kuvan elämästä. Mun kohdalla myös toimittiin noin, vaikka kävin lukihäiriöluokkaa muttei kuitenkaan annettu erikoiskohtelua adhd:sta. Kuitenkin luokka vastasi paremmin tarpeitani kuin kehitysvammaisten eha. Kuntoutukset otettiin ilolla vastaan ja varmaan sen ansiosta olen ihan kelpokansalaiseksi tullut. 1

Suomalainen peruskoulu on tasoltaan sopiva kehitysvammaiselle.

Olen nähnyt peruskoulun käyneitä, jotka eivät pärjää edes englannin kielellä.

Suomalainen hieno koulutus on ainoastaan sosialistisen valtion propagandaa, jota tuottaa Yleisradio pakkoveroilla kerätyillä varoilla.

Lähinnä kai seuloissa nähdään vain kromosomipoikkeavuudet tai ultrassa jotkut todella pahat kasvupoikkeamat tai vesipäät? Mutta todella vaikea kehitysvamma voi jäädä myös näkemättä. On myö sellainen vamma kuin INCL, jossa lapsi kehittyy alkuun normaalisti, mutta alkaa taantua. Sitten on tietty näitä, jotka vammautuvat onnettomuudessa tai vakavan sairauden jälkitaudin seurauksena tylee pysyvä aivovaurio. Näin voi käydä kelle tahansa, onnettomuudetkin voi olla täysin muista riippuvaisia. Onhan niitä tapauksia, että jotain tulee täysin yllättäin päähän vaikka ulkona kävellessä, siinä kuolee tai vammautuu.

Lähisuvussa on vaikeasti autistinen tapaus, joka vaikutti suht. normaalilta puolitoistavuotiaaksi, sitten alkoivat vanhemmat epäillä, että kuulossa on vikaa. Diagnoosi vasta kolmevuotiaana, vaikka autismin lisäksi on vaikea älyllinen kehitysvamma. Liikunnallinen kehitys on ollut alusta asti normaalitasolla.

Kehitysvammaisten pitää tietysti saada koulua ja oppia perustaitoja kykyjensä mukaan. Lähipiirissäni on kehitysvammainen, joka on ihana ihminen ja käy nimellisesti tukitöissäkin. Kuitenkin olen sitä mieltä, että hänenkin koulun käytiin satsattiin ihan valtavasti ja vähän vähempikin olisi riittänyt. Taksi vei ja toi koulusta muistaakseni jo 6-vuotiaasta saakka ja omat erityisavustajat ym. Aikuisenakin vielä vaikka mitä kurssia ja koulua, historiaa ja matematiikkaa ym. vaikka ei ole mitään edellytyksiä oppia juuri mitään.

Uusi hieno tukiasunto, ruoat valmiiksi, kerhoja, matkoja ym. eikä mikään maksa mitään. Terveet sukulaislapset opiskelevat, asuvat hirveissä loukoissa ja syövät huonoa ruokaa kun ei ole rahaa. Heidän koulutuksessaan säästellään ja pihistellään ihan kaikesta. Kehitysvammaisilla kaikki viimeisen päälle.

Jotenkin ristiriitaista.

Luen mielenkiinnolla ja inholla tätä keskustelua. Ensinnäkin ap kuvotat minua.

Olen ohjaaja kehitysvammaisten palvelukeskuksessa, jossa nuoria aikuisia.

Jokainen asukas on älyllisesti kehitysvammainen, vain harvasta sen näkee päällepäin. Jokainen on käynyt peruskoulun, opiskellut tai opiskelee parhaillaan erityisoppilaitoksessa ja moni käy yksinkertaisissa töissäkin ja saa siitä palkkaa.

Elämään tarvitaan apua, ei ymmärretä ihmissuhteita, on holtitonta seksuaalista käyttäytymistä ja tunnesäätelyssä ongelmia.

Näitä me yhdessä harjoitellaan.

Jokainen heistä on arvokas yksilö.

Sullla on tasan akksi vaihtoehtoa: joko vedääät pääsi sekaisin aineillla tai tapat itsesi. Tuo itkemiiiinen ei auta mitäään.