Uusi havainto: kaikki seiskaluokkalaiset eivät osaa vuodenaikoja!
Se fakta, etteivät kaikki seiskaluokkalaiset osaa kuukausia suomeksi, saati sitten englanniksi, on ollut tiedossa jo kauan. Mutta tänään ilmeni, etteivät kaikki osanneet luetella vuodenaikoja järjestyksessä suomeksikaan. Onhan niitä peräti neljä. Nämähän periaatteessa opitaan jo eskarissa. Joka vuosi näitä urpoja on enemmän ja enemmän. T. Yläkoulun aineenopettaja
Kommentit (269)
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta. Kyllähän nyt jokainen tuonikäinen tuollaiset perusjutut osaa. Kohta joku varmaan väittää, etteivät ne osaa omaa osoitettakaan.
Eivät osaa osoitteestaan postinumeroa. Joillekin myös epäselvää, onko postitoimipaikka kaupunki vai kaupunginosa. T. Ysiluokan lv, joka luokkansa apuna täydensi eräitä kaavakkeita
Kysykääpä lapsiltanne osaavatko he omaa puhelinnumeroaan ulkoa. Saatatte yllättyä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kohdannut yläasteikäisiä, jotka
- eivät osaa kuukausia tai tiedä monesko kuukausi vaikkapa syyskuu on
- eivät osaa käyttää isoja alkukirjaimia tai välimerkkejä
- eivät osaa laittaa nimiä/sanoja aakkosjärjestykseen
- eivät osaa etsiä mitään tietoa mistään kirjasta
- eivät kykene lukemaan kokonaista kirjaa tai kirjoittamaan siitä edes jonkinlaista esseetä
- eivät osaa lukea lukujärjestystä vaan seuraavat luokkakavereitaan
- eivät ymmärrä tavallisia suomen kielen sanoja, jotka yleensä opitaan lukemalla ja elämällä: talviuni, yhteyttäminen, luento, pitkospuut, talikko, naali, kurki jne... (suomi on heidän äidinkielensä)
Olen myös tavannut aikuisia ihmisiä jotka eivät noita asioita osaa. Enpä kyllä osaa itsekkään mitään esseitä mistä satukirjoista tehdä, luen kyllä kirjoja paljonkin mutten satukirjoja, mielikuvitusta on omasta takaa sitäkin enemmän ettei tarvitse mitään hömppää lukea
Normaalin ihmisen yleissivistykseen kuuluu nuo asiat - myös kaunokirjallisen tekstin / ylipäätään minkä tahansa tekstin ymmärtäminen sekä tekstin analysointi. Nuoret eivät ymmärrä enää lukemiaan asiatekstejäkään, miten he pystyvät tulevaisuudessa hoitamaan asiansa? Esimerkiksi solmimaan työ- tai vuokrasopimuksen, jos eivät ymmärrä esim. kuukausia tai irtisanomisaikaa?
Jep. Ja tuohon edeltävään kommenttiin viitaten osoittaa kyllä täydellistä historiattomuutta ja näköalattomuutta kuitata kaikki kaunokirjallisuus hömpäksi ”satukirjallisuudeksi”. Myös fiktiivinen kirjallisuus on aina ollut osa laajaa yhteiskunnallista keskustelua ja nostanut esiin teemoja ja kysymyksiä, jotka ovat omana aikanaan merkittäviä. Klassikot puhuttelevat lisäksi myös nykypäivänä. Mutta juu. Canthin Anna-Liisa tai Linnan Tuntematon sotilas; Kiannon Punainen viiva tai Mannerin Poltettu oranssi - hömppää kaikki tyyni. (Voi luoja!)
Vierailija kirjoitti:
Kysykääpä lapsiltanne osaavatko he omaa puhelinnumeroaan ulkoa. Saatatte yllättyä!
Itse osaan ulkoa vain oman puhelinnumeroni. En miehen enkä lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilaaksi kirjoittanut ei tiedä mitkä ovat vokaalit ja konsonantit.
Entinen työkaveri niin ikään oli ylioppilas (jatkoi sittemmin myös yliopistoon), eikä tiennyt mitä ovat brutto ja netto, ja mitä eroa niillä on.
Hiljaiseksi veti.
En minäkään erota, aina täytyy eriksen miettiä, en erota myöskään debetiä ja kreditiä kirjanpidossa, (ne kun riippuvat suunnasta mistä niitä katsoo, maksuautomatissa kylläkin tiedän millä milloinkin haluan maksaa) tai rinnan- ja sarjaankytkentää; vasen ja oikeakin pitää välillä tarkistaa. Enkä ole ainoastaan käynyt yliopistoa, vaan olen siellä peräti töissäkin. Varmaan joku pieni dikotomioiden hahmotushäiriö (jos semmoisia nyt on olemassa). Olen myös surkea pilkkusäännöissä, ja teen näppäilyvirheitä, eikä sekään ole mitenkään estänyt akateemisia opintoja ja uraa.
No opetitko? Siitähän sinulle maksetaan.
Ei kaikki yläasteikäiset tiedä edes missä kuussa ovat syntyneet. Vuodenajat menee sekaisin eikä kuukausia ole viitsitty opetella. Ovat vissiin jonkun mielestä turhaa tietoa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylioppilaaksi kirjoittanut ei tiedä mitkä ovat vokaalit ja konsonantit.
Entinen työkaveri niin ikään oli ylioppilas (jatkoi sittemmin myös yliopistoon), eikä tiennyt mitä ovat brutto ja netto, ja mitä eroa niillä on.
Hiljaiseksi veti.En minäkään erota, aina täytyy eriksen miettiä, en erota myöskään debetiä ja kreditiä kirjanpidossa, (ne kun riippuvat suunnasta mistä niitä katsoo, maksuautomatissa kylläkin tiedän millä milloinkin haluan maksaa) tai rinnan- ja sarjaankytkentää; vasen ja oikeakin pitää välillä tarkistaa. Enkä ole ainoastaan käynyt yliopistoa, vaan olen siellä peräti töissäkin. Varmaan joku pieni dikotomioiden hahmotushäiriö (jos semmoisia nyt on olemassa). Olen myös surkea pilkkusäännöissä, ja teen näppäilyvirheitä, eikä sekään ole mitenkään estänyt akateemisia opintoja ja uraa.
Eli jos on yliopisto-opintoja takana, niin hahmotushäiriö käy selitykseksi.
Juu ei, ihan jos on tankkaat päivittäin asiaa brutto ja netto, niin kyllä se mieleen jää. Ja noiden käsitteiden osaaminen on aika olennaista ihan jo palkan ja verotuksen kannalta.
Meille tuli kesätöihin pari nuorta, joille tuntui moni asia olevan ihan vierasta, esimerkiksi kirjeen lähetys tuotti vaikeuksia. Sen vielä ymmärsi, koska ei niitä nykyään paljon tarvitse lähettää. Kumpainenkin opiskeli merkonomiksi, mutta eivät tunteneet sanoja "kohdistus", hyvitys", "maksutosite" ja "maksumuistutus". Oli todella vaikeaa yrittää opettaa näitä termejä heille, eikä mennyt kesän aikana maaliin.
Olen itse perheestä, jossa halveksittiin koulua, lukemista ja sivistystä. Olen perheestä ainoa, joka tehnyt vakituista kokoaikaista työtä. Kellään suvustamme viimeisessä viidessä polvessa ei ole koulutusta peruskoulun jälkeen. Minua kiusattiin kotona rankasti, kun olisin halunnut lukea ja mitään mahdollisuutta ei ollut opiskella toiveeni mukaan peruskoulun jälkeen, vaan piti mennä töihin, että saa maksettua vanhemmille osuuteni ruoasta ja vuokrasta.
Peruskoulussa kiusattiin myös koulussa, koska olin erilainen ja esimerkiksi sosiaalisesti kömpelö, kun kotona kommunikointi oli karskia örinää. Minua siis kiusattiin kotona ja koulussa ja mietin itsaria 10-vuotiaasta asti.
Myöhemmin kolmenkympin jälkeen olen edennyt onneksi elämässä traumaterapian avulla.
Meni hieman ohi aiheen, mutta toivon, että lastensuojelu ottaisi kantaa lasten poikkeukselliseen sivistyksen puutteeseen. Taustalla saattaa useinkin olla vanhempien laiminlyövä kasvatus ja siihenhän ois hyvä puuttua.
Eihän tuo ole mikään ihme, kun nykyään on valeopettajia, jotka itse eivät ole selvinneet edes omista opiskeluistaan, vaan ovat kopioineet muilta gradunsa.
Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen opena koulussa ja hämmästellyt, kun mantsan ope joutuu tahkoamaan joka vuosi oppilaiden kanssa ilmansuuntia, että kehtaa päästää oppilaita etenemään luokilta toiselle.
Nyt oma kolmasluokkalainen sai saman tehtävän, joten kyllä niitä on jo monena vuonna jouduttu opettelemaan kun ysillä vihdoin ollaan. Ensin luulin, että nuo kolmoset opettelevat pääilmansuunnat vaan, mutta ei, kyllä se oli koko rimpsu opeteltavana. Samaan aikaan äikässä oli taas kerran läksynä aakkoset, eli ilmeisesti osa ei osaa vielä niitäkään. Huoh!
Aivoihin mahtuu vain tietty määrä tietoa. Jos esim. ilmansuuntia ei koskaan koulun ulkopuolella käytä, tietenkin ne unohtuvat nopeasti. Ja joka vuosi kun ne taas opiskellaan, taustalla on kokemus siitä, että niitä ei koskaan koulun ulkopuolella tarvitse, jolloin opiskelu vaikeutuu entisestään.
Kuopukseni on seiskalla ja osaa kyllä kuukaudet ja vuodenajat, mutta muuten yleissivistyksessä on ammottavia aukkoja. Peruskoulussa ei enää varsinaisesti opeteta mitään ja kokeetkin tehdään ryhmätyönä. Lukiolaisen vanhempainillassa totesi luokanvalvoja, että joka vuosi yläkoulusta tulee aina avuttomampi ryhmä luonnontieteen tunneille. Parhampienkin oppilaiden laskurutiini on olematon ja kielistä voi olla kiitettävä numero, vaikka ei pysty itse tuottamaan yksinkertaisimpiakaan käännöslauseita.
Onko tämä pahansuopaisuutta ja tietämättömyyttä ap?
Suurin osa lapsista menestyy koulussa erinomaisesti ja heidän osaamisensa on nykyään paljon parempi, jos sitä vertaa aikaisempiin vuosikymmeniin tai kansainvälisesti.
Ja se pieni osa, jolla on vaikeuksia koulussa, olivat ennen täysin koulun ja opiskelun ulkopuolella, toisin kuin nykyään, käyvät peruskoulua siinä missä muutkin esim. maaahanmuuttajien-, romanien-, lievästi kehitysvammaiset lapset tai joiden äidinkieli on joku muu kuin suomi.
Esim. 80-luvulle saakka jopa lievä kehitysvamma tai tapaturma saattoi estää peruskoulun ja he olivat apukoulussa, joka ei antanut tarvittavia valmiuksia elämään.
Nykyään jopa syöpäsairaat lapset käyvät koulua kotoa käsin, kiitos teknologian ja opettajien aktiivisuuden ansiosta.
Olisiko ap. syytä päivittää Suomen vuodenajat?
Minulla on ihan sama ongelma, enkä ole lapsi ja seuraan luontoa. Oletko ap. kuullut ilmastomuutoksesta, jolloin vuodenaikojen rajat hämärtyvät.
Esim. ennen syyskuussa voitiin sanoa syksyn tulleen, mutta tänä vuonna käytin syyskuussa hellemekkoa ja oli useampi hellepäivä, jotka kuuluvat kesään.
Tai vastaavasti joulukuussa v 2017 oli järvet ilman jääpeitettä ja mittari näytti lämpöasteita, eikä edes Keski-Suomessa ollut lumesta tietoakaan. Vaikka vuodenaikojen mukaan elettiin talvea
Tai vuoden 2016 uudenvuodenpäivänä haravoin lehdistä pihamaata ja kitkin kukkapenkkejä, kun maa oli sula.
Kiva tietää että opettajat nimittää oppilaitaan urpoiksi vapaa-ajallaan
Vierailija kirjoitti:
Kiva tietää että opettajat nimittää oppilaitaan urpoiksi vapaa-ajallaan
Aivan ja sitten jotkut opettajat ihmettelevät, miksi jotkut oppilaat ei heitä kunnioita ja arvosta. Olisiko syynä ihan oma käytös, jos asenne on on tuo.
Mitä sitä tosiasioita kieltämään? Jotkut vain ovat typerämpiä kuin toiset eikä kaikille ole annettu samanlaisia lähtökohtia. Jotkut on vain tuomittu olemaan tyhmiä.
Miten noille mitään kerrot, kun on aina kuulokkeet päässä.
Lapsille pitää puhua kaikenlaisista asioista. Pitäisi laskea vastaan tulevia autoja, puhua niiden väreistä vähän tarkemmin kuin vain sininen tai punainen, heille kannattaisi analysoida säätä jne.
90% yhdeksäsluokkalaisista ei osaa koulun pihalla osoittaa pohjoiseen. 50% yläkoululaisista ei ole huomannut auringon paistavan alempaa talvisin. Kännykkään tuijottaminen pelaten simppeleitä, mutta koukuttavia pelejä, ei juuri yleistietämystä paranna.