Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nyt hehkutan lapsen ekaa matikan koetta ja näytän kunnan psykologille pitkää nenää (ainakin vähän)!

Vierailija
03.10.2018 |

Taustasta sen verran, että ekaluokkalainen kärsii oppimisvaikeuksista, johon on saanut terapiaa jo kaksi vuotta. Kehitystä on tapahtunut ja tapahtuu. Viime keväänä eskarin aikaan olimme palaverissa, jossa oli lisäkseni eskariope, psykologi ja puheterapeutti. Suunniteltiin ekaluokkalaisen tulevaisuutta. Psykologi sanoi, että hän suosittelee lapselle joko eskarin kertausta, 1. ja 2. luokan käymistä kolmessa vuodessa tai oppiaineiden/opetussuunnitelman mukauttamista (eli helpottamista). Minun olisi tämä täytynyt päättää siinä vaiheessa ja heti. Psykologin suositus oli järkytys ja sanoin, etten pysty tässä tuollaista heti päättämään. Lapsen tulevaisuus on tuossa niin paljon kysymyksessä. Eskariope totesi heti, ettei eskarin uusiminen palvele lasta ollenkaan.

Joten koulu alkoi pienryhmässä, jonne lapsen halusimme ja saimme, ja josta olemme todella tyytyväisiä. Oppiaineet käydään saman tasoisina kuin tavallisella ekaluokalla. Ainoastaan kirjat ovat "selkiytettyjä". Ja tietysti pienryhmä on rauhallisempi ja tukea/apua saa enemmän.

Ja nyt oli ensimmäinen matematiikan koe. Lapsen arvosana: 26/30. Todella! Tuolla lapsella, jonka olisi pitänyt uusia eskari tai mukauttaa oppiaineet. Sallinette hieman: "In your face, psykologi!!"

Miksi aina on niin kiire päättää noin isoista asioista kuin lapsen tulevaisuus? Etenkin kun lapsi ei ole missään katastrofaalisessa oppimistyhjiössä vaan selkeästi kehittyy koko ajan. Joskus olisi hyvä vain antaa mahdollisuus ja katsoa rauhassa mitä tapahtuu.

Kommentit (64)

Vierailija
61/64 |
03.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä lapset kehittyvät eri aikaan. Pyrähdyksittäin voi tapahtua edistymisloikkkia.

Äidin vaisto voi myös kertoa huomattavasti enemmän kuin ulkopuolisen asiantuntijan arvio.

Jopa opettajilla kestää pitkään oppia tuntemaan oppilaansa ja heidän osaamisensa kunnolla, kun ryhmäkoot ovat isoja.

Vierailija
62/64 |
03.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskisjengiä harmittaa kun jonkun lapsi osaa matikkaa. Siitä tulee rikkaampi kuin teistä ja sehän teitä harmittaa.

Matematiikka on siitä jännä aine, että siinä todella lahjakkaat eivät tarvitse tukea, eikä juuri opetustakaan edes lukion pitkässä matematiikassa. Heille se on jotenkin itsestään selvää vilkaisemalla.

Me loput saatamme tarvita tukea jo ihan alussa - mutta on niitä muitakin aineita.

Mutta matikan osaaminen on merkki älykkyydestä ja jos kokeessa pärjää niin hyvältä näyttää. Oli tukea tai ei.

Kyllä, kun vielä yläkoulussa kymppiä vetelee niin voi jo sanoa lahjakkaaksi.

Itseltäni loppuivat matematiikan kympit kuudenteen luokkaan.

Alakoulun kokeissahan se viimeinen tehtävä mittaa lahjakkuutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/64 |
03.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Psykologi antoi melkein samat suositukset omalle lapselleni. Mietimme miehen kanssa päämme puhki, että mikä olisi oikea ratkaisu. Lopulta päädyimme tavalliseen luokkaan, lisätuella. Kävi sitten niin, ettei tuota lisätukea koskaan tarvittu. Lapsi oli kaikissa aineissa luokan parhaassa kolmanneksessa. Kyllä teki mieli mennä jälkeenpäin psykologin juttusille, että mitä tulikaan suositeltua. Lapsi on nyt 7.luokalla ja koulu sujuu loistavasti, joten tässä vaiheessa voinen jo sanoa, että psykologin suositus oli aivan päin mäntyä!

Näitä tarinoita löytyy paljon. Onneksi teille kävi hyvin. Valitettavasti jokaista tällaista tarinaa kohden on 10 tarinaa siitä, kuinka apu on ollut loukkaus ja siitä on kieltäytynyt, lopulta lapselle on käynyt huonosti. Suomi on täynnä syrjääntyneitä ja tyhjän päälle pudonneita. Valitettavasti näitä asioita ei voi verikokeella mitata ja siksi virheitä tapahtuu - tai lähinnä lähtötilanteeseen nähden ennakoimattoman positiivista kehitystä. Meilläkin yhdelle lapsistamme suositeltiin koulukypsyyden tutkimista, mistä kieltäydyin. Hänelle myös kävi tosi hyvin, mutta en silti ole sitä mieltä, että pääosin vääriä tuloksia tutkimukset tuovat.

Vierailija
64/64 |
03.10.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi antoi melkein samat suositukset omalle lapselleni. Mietimme miehen kanssa päämme puhki, että mikä olisi oikea ratkaisu. Lopulta päädyimme tavalliseen luokkaan, lisätuella. Kävi sitten niin, ettei tuota lisätukea koskaan tarvittu. Lapsi oli kaikissa aineissa luokan parhaassa kolmanneksessa. Kyllä teki mieli mennä jälkeenpäin psykologin juttusille, että mitä tulikaan suositeltua. Lapsi on nyt 7.luokalla ja koulu sujuu loistavasti, joten tässä vaiheessa voinen jo sanoa, että psykologin suositus oli aivan päin mäntyä!

Näitä tarinoita löytyy paljon. Onneksi teille kävi hyvin. Valitettavasti jokaista tällaista tarinaa kohden on 10 tarinaa siitä, kuinka apu on ollut loukkaus ja siitä on kieltäytynyt, lopulta lapselle on käynyt huonosti. Suomi on täynnä syrjääntyneitä ja tyhjän päälle pudonneita. Valitettavasti näitä asioita ei voi verikokeella mitata ja siksi virheitä tapahtuu - tai lähinnä lähtötilanteeseen nähden ennakoimattoman positiivista kehitystä. Meilläkin yhdelle lapsistamme suositeltiin koulukypsyyden tutkimista, mistä kieltäydyin. Hänelle myös kävi tosi hyvin, mutta en silti ole sitä mieltä, että pääosin vääriä tuloksia tutkimukset tuovat.

Kommentoin tähän vielä, että toisen lapsen kohdalla tiesin jo ennen esikoulua, että hänestä tulee erityisoppilas. Eli en kammoksu tukitoimia, jos niille on tarvetta. Esikoisen kohdalla äidinvaisto sanoi, että psykologi on väärässä. Nuorimmaisen kohdalla tiesin tuen tarpeen ilman psykologiakin. En siis ole niitä tapauksia, jotka kieltävät lapsensa ongelmat.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi viisi yksi