Nyt hehkutan lapsen ekaa matikan koetta ja näytän kunnan psykologille pitkää nenää (ainakin vähän)!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos psykologi oli oikeassa ja lapsella on oppimisvaikeuksia? Miksi se olisi niin hankalaa myöntää?

Sinulta meni nyt hieman ohitse. Se on fakta, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Mutta se, että lapsen olisi psykologin mielestä kannattanut uusia eskari, käydä 1. ja 2. luokka kolmessa vuodessa tai mukauttaa oppiaineet ennen kuin koulu on edes alkanut ja nähdään miten koulu sujuu pienryhmässä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pienryhmä on ollut riittävä tukitoimi. Tämä oli se pointti.

ap

Heh, pienryhmä alkaa olemaan sitä vahvinta tukea, jota perusopetuksessa tarjotaan.

Jos parin kuukauden jälkeen saa mukautetustakin (helpotetusta) matikasta vajaat pisteet kokeesta, ei vielä voi sanoa juuta eikä jaata lapsen pärjäämisestä. Kun lukualueena on 1-20 ja hajotelmat vaikeimpia juttuja, niin suurimmalle osalle lapsista ne ovat jo eskarista tullessa pala kakkua.

Itse työskentelen erkkalasten kanssa, niin ei heidän kanssaan muuta toivokaan, kuin pärjäämistä koulussa. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin vääntää palikkatason juttuja vuodesta toiseen saman oppilaan kanssa. Yrität keksiä pettyneelle lapselle tarinoita, miksi vuodesta toiseen saa alakoulussa aina vain mukautetun 2a matikankirjan. Todellisuudessa selitys on niin yksinkertainen, että kyvyt eivät riitä vaativampaan opiskeluun.

Vanhemmatkin kiukkuavat, että pitäisi olla vaativampia juttuja, mutta kun se erkkalapsi ei vain pysty oppimaan kuin mekaanisia alkuopetuksen yhteen- ja vähennyslaskuja. Turha aiheuttaa pettymyksiä lapselle, kun kerta toisensa jälkeen huomaa oman osaamattomuutensa, eikä lahjat riitä parempaan.

Toivottavasti erkkalapsesi kehittyy opinnoissaan edes mukautetulla vauhdilla ja vaatimuksilla.

Vierailija kirjoitti:

Psykologin näkemys perustuu sen hetkiseen tilanteeseen eikä se ole mikään lopullinen tuomio.

Meillä yläasteikäinen erityislapsi kävi neuropsykologin testeissä. Psykologin mukaan lapsella oli vaikeukeuksia matematiikassa. Saimme lapsen siirettyä sen hetkisestä koulusta toiseen kouluun. Koulun vaihdon seurauksena matematiikasta tuli lapsen lempiaine eikä todellakaan ollut enää vaikeuksia matematiikassa, kun hän alkoi saada kunnollista opetusta. Nykyisin lapsi opiskelee AMK:ssa.

Tiedän yhden lapsen, joka on alle kouluikäisenä testeissä todettu heikkolahjaiseksi. Nykyisin hän työskentelee insinöörinä.

Olipa lapsella oppimisvaikeuksia tai ei, niin ottakaa lapsi sellaisena kuin hän on eikä sellaisena kuin jotkin lausunnot sanovat hänen olevan.

Näinpä näin. Ei ne asiat niin yksinkertaisia ole. Meidän lapsellamme on Aspergerin syndrooma. Ne tutkimukset teki koulupsykologi, joka sanoi, että niiden mukaan lapsella ei todellakaan ole mitään Aspergeriä. Ihan maallikkona ihmettelin hieman, koska tulokset olivat huonot juuri niissä asioissa, missä Aspergereillä yleensäkin. Lapsella oli kuitenkin pääsy neurologille ja hänhän ne diagnoosit tietysti antaakin. No, hänen mukaansa lapsella on ihan selvä Asperger - tähän hän päätyi katsomalla niitä ihan samoja tutkimustuloksia mitä psykologikin. Täytyy sanoa, että vähän rapisi kyllä mielikuva asiantuntemuksesta.

No, diagnoosi ei tuonut mitään onnea ja auvoa. Lapsi oli koko ajan sanonut, että häntä vain väsyttää niin hirveästi. No, mitä siihen sanotaan teinillä? Nuku enemmän, syö hyvin, pelaa vähemmän, ulkoile ja kyllä siitä koulusta nyt vain täytyy motivoitua. Psykiatrit ja neurologit suosittelivat ryhmätoimintaterapiaa, vaikka lapsen sos. taidot olivat Aspergeriksi suorastaan hyvät ja lapsi oli koulupäivän jälkeen jo muutenkin puhki. Masennustakin mietittiin. Paula Tillin TV-haastattelusta vasta sain sen ahaa-elämyksen, että kun lapsi sanoi, että häntä väsyttää, se tarkoittikin tasan sitä, että häntä väsyttää! AS-ihmiset kuormittuvat paljon nopeammin kuin muut, eikä lapsi kerta kaikkiaan jaksanut koulupäiviä. Vähän psykiatri hymähteli, mutta sain kouluun kevennetyn lukujärjestyksen ja siihen loppuivat ongelmat. Ei riehunut enää väsymystään ja arvosanat nousivat kohisten. Lapsen oppimisen ongelmat loppuivat siihen. 

Eli pointtini oli, että ei ole helppoja nämä asiat ja kyllä, joskus käy niin, että vanhempi osaa auttaa lastaan paremmin kuin joku asiantuntija, vaikka tämäkin parhaansa yrittäisi. Mutta ilman diagnoosia ja virallisia papereita ei vanhempi voi ajaa lapsensa asioita, vaikka tietäisi, mikä on kaikkien etu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos psykologi oli oikeassa ja lapsella on oppimisvaikeuksia? Miksi se olisi niin hankalaa myöntää?

Sinulta meni nyt hieman ohitse. Se on fakta, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Mutta se, että lapsen olisi psykologin mielestä kannattanut uusia eskari, käydä 1. ja 2. luokka kolmessa vuodessa tai mukauttaa oppiaineet ennen kuin koulu on edes alkanut ja nähdään miten koulu sujuu pienryhmässä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pienryhmä on ollut riittävä tukitoimi. Tämä oli se pointti.

ap

Mun lapsi aloitti eskarin 5-vuotiaana, kävi eskaria kaksi vuotta. Kävi silti ekan luokan kahteen kertaa vaikka oli pienluokalla. Oppi lukemaan tokan ekan luokan aikana. Oli pienluokalla koko alakoulun, yläkoulussa siirtyi isoon luokkaan ja nyt ysillä on kaikki tukitoimet purettu paitsi tehostettu tuki ja apu äikässä, nekin on lähinnä varmuuden vuoski. Keskiarvo hipoo ysiä. Tämä kaikki on varhaisen tuen ansiota, onneksi kävi eskaria kaksi vuotta ja samoin ekaa luokkaa, sai rauhassa opetella omaan tahtiin. Mukautettu ei ole koskaan, yhtenä vuonna oli helpotettu kirja mutta se todettiin turhaksi kun oppi lukemaan kunnolla. Yksi matikan koe tässä vaiheessa ekaa luokkaa ei kerro mitään, katso tilannetta keväällä.

Meillä lähdetään todennäköisesti ensi vuonna lukioon, kiitos tuhdin tuen koulupolun alussa. Eipä olisi tullut mieleenkään kieltäytyä mistään avusta tai jättää kuuntelematta asiantuntijoita jotka näkee vuosien mittaan satoja erityislapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö luulet että se psykologi oikein toivoo että lapsellesi menisi huonosti? Hän yrittää auttaa.. lällätätkö lääkäreillekin kun murtunut jalkasi paranee? Sitähän he yrittivät koko ajan.

Tämä.

Ei psykologi suosittele tukitoimia kiusallaan eikä hän ole ennustaja, suositukset tehdään sen hetkisen tilanteen valossa. Jos tulevassa koulunkäynnissä nähdään paljon haasteita niin on varmempi vaihtoehto suositella eskarin kertaamista, kaikkein kurjin tilanne on silloin kun lapsi yrittää koulunkäyntiä eikä sitä saada sujumaan.

Jos lapsella on erityisiä ongelmia, niin tilanne ei parane sillä, että koulun aloitusta myöhennetään. Pikemminkin lapsen pitäisi aloittaa opinnot mahdollisimman varhain, jotta hän pääsee oppimisen alkuun mahdollisimman pian. Kertausvuosi eskarissa on tällöin ajan hukkaan heittämista, sillä sama aika voidaan käyttää paremmin esimerkiksi pienryhmässä, jossa lapsi saa sopivaa opetusta.

Eri asia on, jos lapsi on vain kehittyny viiveellä. Siinä tapauksessa ylimääräinen kasvuvuosi voi parantaa tilannetta.

"Ylimääräinen kasvuvuosi eskarissa..." Siis luuletko, ettei eskarissa opita mitään? Omassa ryhmässäni kaikki osasivat lukea sanoja, kun lähtivät ekalle...

Jos lapsi on jo käynyt päiväkodin eskarin, niin miksi käydä se uudestaan, jos parempia vaivtoehtoja kuten pienryhmä tai starttiluokka on olemassa.

Toki eskareitakin on erilaisia. Päiväkodin eskari ei ole sama kuin koulun eskari. Meillä koulun eskarissa oli käytössä ekaluokan kirjat, joten oppiminen oli aivan eri tasolla kuin päiväkodin eskarissa, jossa oppiminen tapahtui enemmän leikin omaisesti.

Tiedän että sitä on vaikea hyväksyä, mutta asian kanssa oppii elämään. Nykyään on valmat ja luovit avuksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos psykologi oli oikeassa ja lapsella on oppimisvaikeuksia? Miksi se olisi niin hankalaa myöntää?

Sinulta meni nyt hieman ohitse. Se on fakta, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Mutta se, että lapsen olisi psykologin mielestä kannattanut uusia eskari, käydä 1. ja 2. luokka kolmessa vuodessa tai mukauttaa oppiaineet ennen kuin koulu on edes alkanut ja nähdään miten koulu sujuu pienryhmässä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pienryhmä on ollut riittävä tukitoimi. Tämä oli se pointti.

ap

Mun lapsi aloitti eskarin 5-vuotiaana, kävi eskaria kaksi vuotta. Kävi silti ekan luokan kahteen kertaa vaikka oli pienluokalla. Oppi lukemaan tokan ekan luokan aikana. Oli pienluokalla koko alakoulun, yläkoulussa siirtyi isoon luokkaan ja nyt ysillä on kaikki tukitoimet purettu paitsi tehostettu tuki ja apu äikässä, nekin on lähinnä varmuuden vuoski. Keskiarvo hipoo ysiä. Tämä kaikki on varhaisen tuen ansiota, onneksi kävi eskaria kaksi vuotta ja samoin ekaa luokkaa, sai rauhassa opetella omaan tahtiin. Mukautettu ei ole koskaan, yhtenä vuonna oli helpotettu kirja mutta se todettiin turhaksi kun oppi lukemaan kunnolla. Yksi matikan koe tässä vaiheessa ekaa luokkaa ei kerro mitään, katso tilannetta keväällä.

Meillä lähdetään todennäköisesti ensi vuonna lukioon, kiitos tuhdin tuen koulupolun alussa. Eipä olisi tullut mieleenkään kieltäytyä mistään avusta tai jättää kuuntelematta asiantuntijoita jotka näkee vuosien mittaan satoja erityislapsia.

Mun lapsi alitti myös 5-vuotiaana "eskarilla". Opetusta oli yhtenä päivä viikossa. Sen jälkeen oli päiväkodin eskari 6-vuotiaana. Tämän jälkeen tarjottiin mahdollisuutta tuplata eskari, mutta emme lähteneet siihen, koska koimme, että lapsi on valmis kouluun ja tarvitsee jo koulumaisempaa opetusta. Koulussa kahteen ensimmäiseen luokka-asteeseen käytettiin kolme vuotta (sama luokka). Lukemaan lapsi oppi jo ensimmäisen vuoden syksynä. Olin tyytyväinen siihen, että valitsimme koulun päiväkodin sijasta.

Asiantuntijoille kannattaa kertoa omat näkemykset ja mielipiteet. Meillä psykologi on kuunnellut hyvin vanhempien näkemyksiä ja kertonut meille eri vaihtoehdot. Keskustelun jälkeen hän on tukenut meidän valitsemaa vaihtoehtoa. Tärkeää on, että tilannetta katsotaan lapsen näkökulmasta ja toimia lapsen parhaaksi.

Hyvä että ap on iloinen lapsensa kehityksestä ja tukitoimet tuntuvat hyviltä ja toimivilta.

Kaupungissa, jossa olen töissä koulupsykologina, on pienryhmä huomattavasti voimakkaampi ja harvinaisempi tukitoimi kuin eskarin kertaus, pidennetty alkuopetus tai oppiaineiden yksilöllistäminen. Pienryhmään päästäkseen pitää pääsiassa olla useampi diagnoosi (esim. lievä kehitysvamma +autismin kirjo). Itsekin pääasiassa suosittelisin noita lievempiä, omassa lähikoulussa toteutettavia, toimia ensiksi. Sitten jos koulunkäynti ei siltikään suju, voitaisiin harkita sitä pienryhmää.

Kunnassa on siis vain yksi pienryhmä per ikäluokka. Tuosta voi päätellä kuinka haastavia lapsia niissä on.

Up

Voin psykologina sanoa, että kyllä mä (ja mun kollegat) toivomme lapselle parasta ja teemme suositukset sen nukaan, tutkimusnäyttöön pohjautuen. Tarkoitus tuolla psykologilla on varmasti ollut, että lapsi saa riittävästi aikaa oppia alkuopetuksen asiat, jotta pohja on tarpeeksi vahva kun siirrytään 3.lle luokalle ja koulun oppisisällöt tulevat vaikeammiksi. Olen nähnyt ihan tarpeeksi lapsia, joiden koulu-ura menee persiilleen kun alkuopetuksen vuosina oppiminen on liian vaikeaa ja lapsi muodostaa sitkeän ja kielteisen käsityksen itsestään ”oon huono koulussa, koulu ei oo mun juttu”. Eli hyvä alkuopetus -(1-2 luokat) on todella kriittistä aikaa etenkin vaikea-asteisesta oppimisvaikeudesta kärsivälle lapselle.

Hienoa, että lapsesi pärjäsi.

Mutta tuskinpa ilman tuota psykologin lausuntoa hän olisi päässyt pienluokalle ja mukautettuun opetukseen, joten kiitokset siitä kuulunevat hänellekin.

Näissähän on usein monta ratkaisua. Antaa lapsen kypsyä lisävuosi, jolloin hän saattaa pärjätä normaalilla ekaluokalla tai sitten tämä nyt valitsemamme mukautettu opetus. Molempi parempi.

Tie on vielä pitkä. Onnea sille.

Olisipa minullakin ollut tuollainen mahdollisuus lapsena. Oppiminen on nyt huomattavasti vaikeampaa, kun perusasioiden oppimiseen on mennyt aikaa turhaan.

Pärjääminen koko koulu-uran läpi ammattiin ja elämään on pitkä tie. Iloitse onnistumisista!

Yksi koe tai lukemaan oppimisen ajankohta ei pakettia ratkaise. Eskarin kertaaminen on ns lievä tukitoimi. Joskus kaksi luokkaa kolmessa myös oiva tukitoimi. Noihin pienryhmiin ei helpolla pääse ja ovat jo järeämpiä toimia - onneksi saitte sieltä paikan. Moni haluaa, mutta ei saa ja joutuu tyytymään lievempään tukeen, eli eskarin kertaamiseen.

Muutaman vuoden päästä tulee se romahdus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi koulussa tavan lapset eli ne joilla ei ole mitään ongelmia, eivät kuitenkaan vedä kaikki kaikista aineista täysiä pisteitä kotiin? Suurin osa porukasta menee siinä keskitasolla, ”kasin oppilaita”, vaikka ei ole mitään ongelmaa.

Mitä se sitten on, laiskuutta vai huonoa opetusta?

Jos koulu olisi niin aukottoman hyvä paikka, sieltä tulisi ulos vain kympin ja vähintäänkin ysin oppilaita. Näinhän ei kuitenkaan ole.

Ap:lle onnittelut lapsen hyvästä koetuloksesta! Heti täällä ollaan lyttäämässä kun joku haluaa iloita jostakin.

Jos nyt jätetään ihan koulun alkuvuodet pois laskuista niin arvosteluhan on suunniteltu niin, että 8 ns normaali ja keskiverto. Toki tyttöjen ja poikien erot Suomessa ovat isot ja tytölle normaali on 9-10 ja pojalle 8-9. Tuosta tyttöjen ja poikien erosta on paljon spekulaatiota, että mistä johtuu.

Roskisjengiä harmittaa kun jonkun lapsi osaa matikkaa. Siitä tulee rikkaampi kuin teistä ja sehän teitä harmittaa.

Eniten minua huolettaa tuo äidin asenne.

Ehkä äidin pitäisi uusia eskari, koska siellä opetetaan jotain lällättelystä..?

Onnea pojalle hyvin sujuneesta koulun alusta!

Vierailija kirjoitti:

Roskisjengiä harmittaa kun jonkun lapsi osaa matikkaa. Siitä tulee rikkaampi kuin teistä ja sehän teitä harmittaa.

Matematiikka on siitä jännä aine, että siinä todella lahjakkaat eivät tarvitse tukea, eikä juuri opetustakaan edes lukion pitkässä matematiikassa. Heille se on jotenkin itsestään selvää vilkaisemalla.

Me loput saatamme tarvita tukea jo ihan alussa - mutta on niitä muitakin aineita.

Psykologi antoi melkein samat suositukset omalle lapselleni. Mietimme miehen kanssa päämme puhki, että mikä olisi oikea ratkaisu. Lopulta päädyimme tavalliseen luokkaan, lisätuella. Kävi sitten niin, ettei tuota lisätukea koskaan tarvittu. Lapsi oli kaikissa aineissa luokan parhaassa kolmanneksessa. Kyllä teki mieli mennä jälkeenpäin psykologin juttusille, että mitä tulikaan suositeltua. Lapsi on nyt 7.luokalla ja koulu sujuu loistavasti, joten tässä vaiheessa voinen jo sanoa, että psykologin suositus oli aivan päin mäntyä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Roskisjengiä harmittaa kun jonkun lapsi osaa matikkaa. Siitä tulee rikkaampi kuin teistä ja sehän teitä harmittaa.

Matematiikka on siitä jännä aine, että siinä todella lahjakkaat eivät tarvitse tukea, eikä juuri opetustakaan edes lukion pitkässä matematiikassa. Heille se on jotenkin itsestään selvää vilkaisemalla.

Me loput saatamme tarvita tukea jo ihan alussa - mutta on niitä muitakin aineita.

Mutta matikan osaaminen on merkki älykkyydestä ja jos kokeessa pärjää niin hyvältä näyttää. Oli tukea tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos psykologi oli oikeassa ja lapsella on oppimisvaikeuksia? Miksi se olisi niin hankalaa myöntää?

Sinulta meni nyt hieman ohitse. Se on fakta, että lapsella on oppimisvaikeuksia. Mutta se, että lapsen olisi psykologin mielestä kannattanut uusia eskari, käydä 1. ja 2. luokka kolmessa vuodessa tai mukauttaa oppiaineet ennen kuin koulu on edes alkanut ja nähdään miten koulu sujuu pienryhmässä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pienryhmä on ollut riittävä tukitoimi. Tämä oli se pointti.

ap

Psykologi suositteli lievempiä tukitoimia ja sinä halusit järeämpiä. Ja koet sen oikeaksi ratkaisuksi. Hyvä niin! Kiva, että toimii.

Varmaan psykologin ajatus, että ylimääräinen vuosi eskaria ja sitten normaaliin opetukseen olisi ollut liian lievä tukitoimi.