Nyt hehkutan lapsen ekaa matikan koetta ja näytän kunnan psykologille pitkää nenää (ainakin vähän)!

Täällä toinen oppimisvaikeuksisen ekaluokkalaisen äiti, itsekin opettaja ammatiltani.

AP, ymmärrän tunteesi hyvin ja myös sen kuinka kipeä paikka on kun ulkopuoliset ammattilaiset kertovat että hän poikkeaa muista. Hienoa että lapsesi on päässyt pienryhmään, toivottavasti siitä on hänelle apua! Tärkein läksy jonka olen itse äitinä oppinut on kuitenkin tämä: Opettele rakastamaan lastasi sellaisena kuin hän on, eikä sellaisena kuin toivoisit hänen olevan.

Oppimisvaikeudet/lukivaikeudet/sosiaaliset haasteet tms. otetaan nykyään vakavasti ja kouluissa tehdään paljon töitä jotta kaikkia voitaisiin tukea yksilöllisesti. Lapsesi tulee pärjäämään hienosti, osittain erityisen tuen ansiosta ja ennenkaikkea jos hänellä on rakastavat vanhemmat jotka hyväksyvät hänet kaikkine vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Minun lapsestani ei tule koskaan huippututkijaa tai Nobel-tason fyysikkoa, mutta olen onnellinen jos hän saa mielekkään ammatin jolla tulee toimeen ja hyvän puolison:)

Hyvää syksyn jatkoa pienelle ekaluokkalaisellesi ja koko perheelle!

Öö luulet että se psykologi oikein toivoo että lapsellesi menisi huonosti? Hän yrittää auttaa.. lällätätkö lääkäreillekin kun murtunut jalkasi paranee? Sitähän he yrittivät koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Öö luulet että se psykologi oikein toivoo että lapsellesi menisi huonosti? Hän yrittää auttaa.. lällätätkö lääkäreillekin kun murtunut jalkasi paranee? Sitähän he yrittivät koko ajan.

Tämä.

Ei psykologi suosittele tukitoimia kiusallaan eikä hän ole ennustaja, suositukset tehdään sen hetkisen tilanteen valossa. Jos tulevassa koulunkäynnissä nähdään paljon haasteita niin on varmempi vaihtoehto suositella eskarin kertaamista, kaikkein kurjin tilanne on silloin kun lapsi yrittää koulunkäyntiä eikä sitä saada sujumaan.

Psykologin näkemys perustuu sen hetkiseen tilanteeseen eikä se ole mikään lopullinen tuomio.

Meillä yläasteikäinen erityislapsi kävi neuropsykologin testeissä. Psykologin mukaan lapsella oli vaikeukeuksia matematiikassa. Saimme lapsen siirettyä sen hetkisestä koulusta toiseen kouluun. Koulun vaihdon seurauksena matematiikasta tuli lapsen lempiaine eikä todellakaan ollut enää vaikeuksia matematiikassa, kun hän alkoi saada kunnollista opetusta. Nykyisin lapsi opiskelee AMK:ssa.

Tiedän yhden lapsen, joka on alle kouluikäisenä testeissä todettu heikkolahjaiseksi. Nykyisin hän työskentelee insinöörinä.

Olipa lapsella oppimisvaikeuksia tai ei, niin ottakaa lapsi sellaisena kuin hän on eikä sellaisena kuin jotkin lausunnot sanovat hänen olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö luulet että se psykologi oikein toivoo että lapsellesi menisi huonosti? Hän yrittää auttaa.. lällätätkö lääkäreillekin kun murtunut jalkasi paranee? Sitähän he yrittivät koko ajan.

Tämä.

Ei psykologi suosittele tukitoimia kiusallaan eikä hän ole ennustaja, suositukset tehdään sen hetkisen tilanteen valossa. Jos tulevassa koulunkäynnissä nähdään paljon haasteita niin on varmempi vaihtoehto suositella eskarin kertaamista, kaikkein kurjin tilanne on silloin kun lapsi yrittää koulunkäyntiä eikä sitä saada sujumaan.

Jos lapsella on erityisiä ongelmia, niin tilanne ei parane sillä, että koulun aloitusta myöhennetään. Pikemminkin lapsen pitäisi aloittaa opinnot mahdollisimman varhain, jotta hän pääsee oppimisen alkuun mahdollisimman pian. Kertausvuosi eskarissa on tällöin ajan hukkaan heittämista, sillä sama aika voidaan käyttää paremmin esimerkiksi pienryhmässä, jossa lapsi saa sopivaa opetusta.

Eri asia on, jos lapsi on vain kehittyny viiveellä. Siinä tapauksessa ylimääräinen kasvuvuosi voi parantaa tilannetta.

Ehkä ap tulee myöhemmin kertomaan miten on mennyt, vaikka ens toukokuussa.

Ekaluokkalaisten on liian helppo. Kakkosella vaikeutuu. Mutta eikö tuo pienryhmä ole hyvä asia? Jos lapsi loppuvuodesta syntynyt, niin eskariin kertaus. Olisi nuorempia koulussa.

Minulla on dyskalkulia, mutta geometriasta sain helposti kymppejä ja ysejä. Se ei silti poista oppimisvaikeuksia minulta.

Miten muka voitaisiin päättää ekan tai tokan luokan uusimisesta ennen kuin ekaa luokkaa on edes aloitettu? Kai sitä nyt aina katsotaan, miten sujuu, ja sitten kevätpuolella vasta tehdään johtopäätökset?

Näihin ketjuihin tulee aina näitä tapauksia, että on muka ollut vaikeuksia jonkun idiootin mielestä, mutta nyt lapsi on nobelisti. Näitä tapauksia on varmaan yksi tuhannesta.

Kyllä minun kokemukseni opettajana on, että jos oppilaan papereissa lukee psykologin tutkimusten jälkeen, että on suuria ongelmia tässä ja tuossa, niin todellakin ne ongelmat näkyvät myös minun tunneillani ja aineessani. Oma lukunsa ovat toki ne, joiden vanhemmat pakottavat heidät opiskelemaan jatkuvasti kotona ja jotka hirveän esim. ulkoa opettelun avulla saavat keskitasoisia arvosanoja. Silloin ongelmat tulevat näkyviin heti, kun tehdään jotain uutta tai pitäisi soveltaa tietoa.

Tai sitten voi ajatella niin, että lapsella on ollut hankala vaihe ja vaikeuksia, mutta hän on päässyt niistä yli. Lapsihan kehittyy koko ajan. Jotkut oppivat kompensoimaan heikkouksiaan tai tulevat kuorestaan ulos jossain vaiheessa.

Ei kukaan opettaja, psykologi tms ole onnellinen, jos lapsella on pulmia tai ilahdu, jos lapsi ei pärjää. Koko tuo aloitus on näin ollen todella outo. Itse olen monessa oppilaassa nähnyt muutoksen pahimman murrosiän hälvettyä; jossain vaiheessa oppi alkaakin mennä päähän eri tavalla ja oppilas pystyy taas tavoitteelliseen työskentelyyn. On aina ilo nähdä kehitystä ja kuka tahansa normaali aikuinen on iloinen, kun lapsi tai nuori onnistuu.

Tavallaan ymmärrän ja pystyn samaistumaankin ap:hen. Oma lapseni oli päiväkodin pienryhmässä kielenkehityksen ongelmien ja ylivilkkauden takia. 6-vuotiaana hänelle tehtiin varsin laajat testaukset, joissa todettiin kapea-alaisia kielellisiä vaikeuksia ja lisäksi tarkkaavaisuuden ongelmia. Hän sai sekä ADHD että dysfaattisen kielenkehityksen erityisvaikeus -diagnoosit. Lastenneurologi sanoi, että poika ei selviä normaalissa opetuksessa koulussa eikä tule selviämään peruskoulusta 9 vuodessa, minkä takia suositti, että anotaan pidennetty oppivelvollisuus ja aloitetaan lääkitys tarkkaavaisuushäiriöön.

Olimme kuitenkin asiasta kotona eri mieltä. Poika oli kyllä vilkas ja puheentuotto oli vähän vaikeaa, mutta silti olimme sitä mieltä, että ainakin kokeillaan ensin tavallista luokkaa ja koulunkäyntiä ilman lääkitystä. Diagnoosit kyllä hyväksyimme ja niiden myötä oli helpompi myös hyväksyä pojan ongelmat.

Juttelimme myös asiasta osaavan ja pojan tuntevan erityislastentarhanopettajan kanssa ja vastasin neurologille ei ja ei.

Poika aloitti koulun, hyvin sujui.

Poika aloitti peloitellun 3. luokan, hyvin sujui.

Poika aloitti yläkoulun, hyvin sujui.

Kävi lukion, kirjoitti matematiikasta, fysiikasta ja kemiasta E:t, äidinkielestä ja pakollisesta vieraasta kielestä B:t ja pääsi pääsykokeiden kautta Teknilliseen yliopistoon.

Muutenkin elämä sujuu hienosti.

Ilman mitään lääkityksen tai muuta. Ja hyvä niin. Mutta se neurologi oli vain niin varma ja ehdoton kannassaan, että monta kertaa on käynyt mielessä, että tietäsitpä vaan.

Kiva että olette tyytyväisiä. Totuus kuitenkin on se, että jos mukautetusta opetuksesta huolimatta tulee vain 26/30, joku on ongelmana. Kyllä ekaluokan kokeista moni saa ihan isossa ryhmässä ne täydet pisteet tai max yksi puuttuu. Ekaluokan kokeet eivöt ole sama juttu kuin isompien. Joten ottaisin kaikki tukitoimet vastaan.

Ja lapsen arvoon ihmisenä ei oppimisvaikeudet vaikuta. Eikä sinun arvoosi äitinä. Lapsi ja äiti voivat olla ihan mahtityyppejä, ja silti tarvita tukea oppimisessa. Ja pärjätä myöhemmässä elämässä hienosti, kunhan löytää oman polkunsa.

Miksi koulussa tavan lapset eli ne joilla ei ole mitään ongelmia, eivät kuitenkaan vedä kaikki kaikista aineista täysiä pisteitä kotiin? Suurin osa porukasta menee siinä keskitasolla, ”kasin oppilaita”, vaikka ei ole mitään ongelmaa.

Mitä se sitten on, laiskuutta vai huonoa opetusta?

Jos koulu olisi niin aukottoman hyvä paikka, sieltä tulisi ulos vain kympin ja vähintäänkin ysin oppilaita. Näinhän ei kuitenkaan ole.

Ap:lle onnittelut lapsen hyvästä koetuloksesta! Heti täällä ollaan lyttäämässä kun joku haluaa iloita jostakin.

Vierailija kirjoitti:

Näihin ketjuihin tulee aina näitä tapauksia, että on muka ollut vaikeuksia jonkun idiootin mielestä, mutta nyt lapsi on nobelisti. Näitä tapauksia on varmaan yksi tuhannesta.

Kyllä minun kokemukseni opettajana on, että jos oppilaan papereissa lukee psykologin tutkimusten jälkeen, että on suuria ongelmia tässä ja tuossa, niin todellakin ne ongelmat näkyvät myös minun tunneillani ja aineessani. Oma lukunsa ovat toki ne, joiden vanhemmat pakottavat heidät opiskelemaan jatkuvasti kotona ja jotka hirveän esim. ulkoa opettelun avulla saavat keskitasoisia arvosanoja. Silloin ongelmat tulevat näkyviin heti, kun tehdään jotain uutta tai pitäisi soveltaa tietoa.

Tai sitten voi ajatella niin, että lapsella on ollut hankala vaihe ja vaikeuksia, mutta hän on päässyt niistä yli. Lapsihan kehittyy koko ajan. Jotkut oppivat kompensoimaan heikkouksiaan tai tulevat kuorestaan ulos jossain vaiheessa.

Ei kukaan opettaja, psykologi tms ole onnellinen, jos lapsella on pulmia tai ilahdu, jos lapsi ei pärjää. Koko tuo aloitus on näin ollen todella outo. Itse olen monessa oppilaassa nähnyt muutoksen pahimman murrosiän hälvettyä; jossain vaiheessa oppi alkaakin mennä päähän eri tavalla ja oppilas pystyy taas tavoitteelliseen työskentelyyn. On aina ilo nähdä kehitystä ja kuka tahansa normaali aikuinen on iloinen, kun lapsi tai nuori onnistuu.

Oma kokemukseni erityislapsen vanhempana on, että jokaisella lapsella on oikeus oppia kykyjensä mukaan. Se, että lapsella on rajoitteita tai vaikeuksia, ei tee hänestä oppimiskyvytöntä, jolle riittää päivähoitoon verrattava koulunkäynti. Rajoitteiden ja vaikeuksia takana voi olla hyvinkin oppiva ja älykäs lapsi.

Tiedätkö, että vaikeasti vammaisesta voi tulla vaikka nobelisti, jos hän saa opetusta lapsuudesta alkaen ja hänen kykyihinsä uskotaan. Olen itsekin sortunut siihen, etten ole nähnyt lapseni älykkyyttä vamman takaa. Onneksi hänellä oli opettajia, jotka opettivat häntä ja uskoivat hänen kykyihinsä rajoitteista ja oppimisvaikeuksista huolimatta. Hän myös oppi koulussa luottamaan itseensä ja kykyihinsä. Minä vanhempana en olisi pystynyt samaan, joten olen suuresti kiitollinen lapseni opettajille. Toki lapsellani on rajoitteensa edelleen aikuisenakin, mutta nyt kouluttautumisen kautta hänellä on paljon paremmat mahdollisuudet pärjätä elämässä. On mahdollisuuksia muuhunkin kuin sosiaalietuuksien varassa elämiseen.

Psykologi haluaa vain auttaa, ottakaa kaikki apu vastaan jo nyt, koska myöhemmin siitä ei ole apua. Minä sain diagnoosin liian myöhään, eikä kuntoutus enää auta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi parastahan se psykologi tarkoitti kuitenkin. Aika näyttää oliko hän oikeassa vai väärässä, mutta turha lällättää.

Miten aika sen näyttää? Lapsihan saa nyt erityistä tukea oppisvaikeuden vuoksi suurelta osin psykologin lausunnon ansiosta. Lapsella menee hyvin, KOSKA hän saa tukea, niin kuuluukin mennä, muutenhan tuki olisi turhaa.

Jo on älykääpiö vanhempi. En yhtään ihmettele, mistä oppisvaikeus on peritty.

Psykologi ei ole vihollinen, hän ajattelee lapsen parasta. Yksi koe ei vielä kerro mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öö luulet että se psykologi oikein toivoo että lapsellesi menisi huonosti? Hän yrittää auttaa.. lällätätkö lääkäreillekin kun murtunut jalkasi paranee? Sitähän he yrittivät koko ajan.

Tämä.

Ei psykologi suosittele tukitoimia kiusallaan eikä hän ole ennustaja, suositukset tehdään sen hetkisen tilanteen valossa. Jos tulevassa koulunkäynnissä nähdään paljon haasteita niin on varmempi vaihtoehto suositella eskarin kertaamista, kaikkein kurjin tilanne on silloin kun lapsi yrittää koulunkäyntiä eikä sitä saada sujumaan.

Jos lapsella on erityisiä ongelmia, niin tilanne ei parane sillä, että koulun aloitusta myöhennetään. Pikemminkin lapsen pitäisi aloittaa opinnot mahdollisimman varhain, jotta hän pääsee oppimisen alkuun mahdollisimman pian. Kertausvuosi eskarissa on tällöin ajan hukkaan heittämista, sillä sama aika voidaan käyttää paremmin esimerkiksi pienryhmässä, jossa lapsi saa sopivaa opetusta.

Eri asia on, jos lapsi on vain kehittyny viiveellä. Siinä tapauksessa ylimääräinen kasvuvuosi voi parantaa tilannetta.

"Ylimääräinen kasvuvuosi eskarissa..." Siis luuletko, ettei eskarissa opita mitään? Omassa ryhmässäni kaikki osasivat lukea sanoja, kun lähtivät ekalle...

Vierailija kirjoitti:

Voin näin oppimisvaikeuksisena aikuisena kertoa ettei tuo vielä todista mitään. Varaudu siihen että aikuisena hänestä tulee syrjäytynyt.

Olipa tyhmästi sanottu. Se että sinä olet syrjäytynyt ei tarkoita sitä että ap.n lapsesta tulisi samanlainen.

Tiedän monia oppimisvaikeuksista lapsena kärsineitä aikuisia, joilla on vakituinen päivätyö, perhe, ystäviä ja harrastuksia. Ihan itsestä on sekin kiinni vaikka olisi oppimisvaikeuksia. Eihän kehitysvammaisetkaan ihmiset ole syrjäytyneitä läheskään aina, vaan heillä on työpaikat ja ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi koe vielä tarkoita mitään eli se ei todista psykologin suositusta vääräksi.

Hienoa, että lapsi on pienryhmässä ja saa tarvitsemansa tuen! E-kirjat ovat kyllä hiukan helpotettuja, mutta sisältävät kuitekin keskeisen aineksen.

Kuten sanoin, kirjat ovat selkeämpiä. Niissä opetellaan samat asiat, mutta yhdellä aukeamalla ei ole niin paljon tehtäviä eli ovat selkeämpiä. Näin sanoi ekaluokkalaisen erityisluokanopettaja kirjoista. 

Tiedän, että yksi koe ei todista suositusta vääräksi, mutta ei se sitä suoranaisesti tuekaan. Psykologin suosituksella emme olisi antaneet edes mahdollisuutta, jonka lapsi selkeästi ansaitsi. Tiedostan, että lukuaineissa saattavat haasteet olla toiset, mutta annetaan ensin mahdollisuus. Katsotaan miten menee ennen kuin teemme lopullisen tuomion, jonka kannalla psykologi oli jo toukokuussa.

ap

Sinuna tarkistaisin tuon kirja asian jos haluat että lapsesi käy kaikki samat asiat kuin tavallisessa luokassa opiskelevat ekaluokkalaiset. Itse en ole luokanopettajana törmännyt kirjoista versioihin jotka olisivat pelkästään selkeämpiä kuin se muiden tavallinen versio. Eihän siinä olisi mitään järkeä tehdä samasta kirjasta epäselvää ja selkeää versiota ja sitten kaupata tavallisille luokille se epäselvä versio. Ainakin meillä olevista kirjasarjoista tuo selkeä versio ei ole varsinaisesti mukautettu mutta on kuitenkin helpompi kuin se normi versio. Eli kun tehtävät ovat kirjassa väljemmin, on enemmän tilaa kirjoittaa yms. on jotain jouduttu jättämään pois ettei kirja paisu valtavan paksuksi eli haastavammat tehtävät on karsittu pois.