Lue keskustelun säännöt.
Myönnän etten voi erota
01.10.2018 |
Koska en tule taloudellisesti toimeen. Olin eroamassa ja otin nykyajan tukisysteemistä selvää eikä minulla ollut varaa lopulliseen eroon. Taidan olla ainoa Suomessa.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä käyn töissäkin, mutta palkallani 2200 e/kk ei tule toimeen pk-seudulla. Olen sairaanhoitaja. En voi tehdä vuorotyötä pienten lasten takia. Siksi en eroa.
Miksi sitten et muuta? Tuolla rahalla elää mukavasti jossain pienemmässä kaupungissa. Äh, mitä minä ehdottelenkaan. Et sinä tietenkään muuta etkä eroa, vaan märehdit elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuinka materialistisia valittajia olette. Muistakaa että tämä on oma valintanne, joten lopettakaa valitus.
Eipä täällä kukaan muu valita, kuin jokunen kirkasotsainen pyhimys. Tietenkin avioliitto on paljon muutakin kuin seksiä. Se on yhteinen elämä, johon kuuluu kaikki. Jotkut onnettomat vielä työskentelevätkin yhdessä.
Siinä punnitaan mistä kaikesta haluaa luopua.
Aivan luonnollista.
Tietenkään yhteen ei ole menty muusta kuin rakkaudesta. Ensin ollaan köyhiä opiskelijoita. Mutta parissakymmenessä vuodessa materiaa on karttunut, ja puoliso on paljon muutakin kuin seksikumppani.
Itse huomaatte sitten kun korvantaustat on kuivuneet.
Olen nelikymppinen eli korvantaustat on ihan hyvin jo kuivuneet. Eli sun mielestä jos ei pidä materiaa tärkeimpänä elämässä on kirkasotsainen pyhimys? Mielenkiintoista. Opetatko samoja arvoja lapsillesikin vai yritätkö elää yhtä ja opettaa toista? Lapsille on tärkeintä nähdä vanhempansa aitoina, rehellisinä, onnellisina - he eivät näistä marmorikylppäreistä välitä.
En minäkään. Meillä tosin ei ole marmorikylppäreitä vaan ihan tavallinen vuokra-asunto.
Eron myötä joutuisin kuitenkin muuttamaan lasten kanssa ahtaammin asumaan. Luopumaan autosta. Tekemään pitempää päivää töitä. Huolehtimaan kaikista lasten asioista lähes yksin. Ei olisi varaa juuri mihinkään kuin perusvälttämättömyyksiin. En tiedä mitä omalle jaksamiselle ja terveydelle kävisi, joten en lähde niitä erolla riskeeraamaan. Hinta on lasten kohdalla liian iso jos minä vaikkapa masennun tai uuvun täysin.
Siksi kitkutan tässä liitossa kunnes lapset kasvaa. Ei meidän perhe-elämään kuulu kuitenkaan väkivalta, päihteet tms. Ei vaan eletä missään rakkausliitossa. Tämä on sellainen järkiliitto. Luulen että mies on samaa mieltä vaikka ei sitä myönnä.
Nyt on pakko sanoa, ettei helly empatiaa. Olet itse jättäytynyt toisen elätettäväksi ja nauttinut toisen tarjoamasta elintasosta ottaen riskin, että jonain päivänä jos joudut siitä luopumaan, et yksinäsi voi elää samanlaista elämää. Säälittää todellakin tuo valittamisesi. Itseäsi saat syyttää kun et ole osannut ottaa vastuuta tulevaisuudestasi ja olet jättäytynyt toisen armoille. Aikuinen ihminen...
Juupa juu.
Muistapa tämä siinä vaiheessa, kun meinaat ruveta kirjoittamaan seuraavaa "nyt kyllä otan eron" -aloitustasi.
Eli miehen sukulaiset.. vai niin.. olen sanaton. Yhteyttä ei miehen sukulaisiin voi pitää eron jälkeen, vaikka he ovat niin tärkeitä, että huono suhde ei tunnu enää niin huonolta. Eli ollaan suhteessa harrastuksien, sukulaisten ja rahan vuoksi. Onnea ja menestystä.