Lue keskustelun säännöt.
Riitaa vauvan hoidosta - olenko liian herkkä..?
01.10.2018 |
Vauva on nyt 4kk ja yllätyksekseni on ilmennyt, että meillä miehen kanssa onkin aika eriävät näkemykset hoitamisesta. Puheet raskausaikana olivat ihan muuta. Emme kumpikaan ole nuoria, vaan 35+. Tilanne ei tunnu selkiytyvän ollenkaan ja olen aika väsynyt ja stressaantunut. Riitojen aiheita mm. vauvan peseminen, mies haluaa viedä vauvan suihkuun ja myös sukelluttaa sitä suihkussa aamuin illoin niin että joutuu pidättämään hengitystä suihkun alla. Mies myös minulta kysymättä ilmoitti itsensä vauvan kanssa vauvauintiin ja käydään nyt sitten siellä kerran viikossa. Viimeksi vauva itki pesuhuoneessa pois lähtiessä koko pukeutumisen ajan aivan täysiä. Sanoin pukuhuoneen ovelta pariin kertaan että anna vauva minulle syliin mutta mies kieltäytyi. Itse ei saanut vauvaa rauhoittumaan ollenkaan eli paniikki-itku kesti n. 15 minuuttia.
Tätä on nyt puitu muutamaan kertaan ja miehen mielestä vika minussa, vauvat kun kuulemma itkevät ja itkee se kotonakin. Lisäksi totesi että tuskin se minunkaan sylissä olisi rauhoittunut. Huuto oli aivan kauheaa ja voin oikeastaan fyysisesti huonosti kun jouduin kuuntelemaan oman vauvan itkua voimatta tehdä mitään. Mies siis syyttää minua hysteeriseksi ym. Kun kysyin miksi vauva itki mies totesi että ehkei se vai halunnut pois uimasta. Tästä nyt tuskin oli kyse. :( Vauva tällä hetkellä vierastaa kovasti ja jo altaassa oli väsynyt ja hieroi silmiään.
MIes vielä vetosi siihen että jos lapsi 7v itkee ettei halua kouluun niin sanonko ettei tarvitse mennä ja väittää että mm neuvolassa olisi käsketty itkettämään vauvaa (ei pidä paikkaansa). Muutenkin mies valittaa mm. vauvan vaatteista, ei jaksa pukea sitä on nyt syksylläkin laittoi sen kotona sitteriin pelkässä vaipassa vaikka sisällä 20 astetta. Minusta mies on yksinkertaisesti täysin empatiakyvytön ja olen jo pari kertaa sanonut että lähdetäänkö keskustelemaan tästä perheneuvolaan vai mitä teemme. Kun vauva itkee kotona, mies saattaa kysellä siltä että mikä *ituttaa ja laittaa vauvan lattialle. Vauva joskus saattaa jopa hämmentyä niin että hiljenee. Mies on neuvolassakin valittanut kuinka itku turhauttaa kun vauva itkee kuulemma turhaan eikä sillä ole mikään hätä. Olen hävennyt silmät päästäni kuinka idiootti mies on.. En olisi uskonut. Raskausaikana selitti miten on ihanaa vaihtaa vaippaa ym että vauvalla hyvä olo.
Nyt kuitenkin ollaan ihan pattitilanteessa. En halua antaa vauvaa miehen "kynsiin" ilman että olen mukana. Eihän tämä näinkään voi jatkua. Kun kysyin että onko uinti välttämätöntä niin vauva kuulemma tykkää siitä. Ainoat hymyt ovat irronneet kun näkee äidin altaan reunalla. Vedessä vauvalla aika varautunut ilme mikä ehkä normaalia koska ollut mukana vasta joitakin kertoja. Mies kuitenkin väittää kaikille vauvan nauttivan. Myös vanhempani ovat ihmetelleet ettei mies huomioi kuin oman näkemyksensä. Sanoo mm että tottakai vauva nauttii uinnista koska hänkin nauttii.
Muutaman kerran on ottanut niin päähän että oln jo miettinyt onko miehellä joku luonnehäiriö koska ei tunnu ollenkaan osaavan elää vauvan ehdoilla. Uinnin osaltakin väitti ettei vauvan tarvitse syödä pariin tuntiin ennen uintia vaikka infossa painotettiin että ruoka tuntia ennen. Muutenkan vauvalla menisi lähes 4h ruokailujen välissä mikä meidän vauvalle ainakin aivan liikaa. Mies ei myöskään ymmärrä, että vauva jaksaa virkeänä pari kolme tuntia. Ihmetteli viimeksikin kun palasimme kotiin että miksi se taas nukkuu kun vastahan se nukkui ennen kuin lähdettiin. Lähtemisestä oli siinä vaiheessa jo 3 tuntia.
Kuinka eteenpäin? Onko tällaiset ongelmat enää normaaleita? Välillä tuntuu etten jaksa enää.. :(
Kommentit (312)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jeesus taas, taas näitä äitejä jotka ajattelevat että oma tapa on paras, ja vauvalle tuo lohtua vain äiti. Ensinnäkin se, että vauva itkee. No, totta kai pitää lohduttaa tai tarjota mitä vauva selkeästi kaipaa, mutta jokaisesta itkusta ei tarvitse nostaa hysteriaa että nyt se lapsi kärsii. Anna isän osallistua, mitä sanoisit jos isä puuttuisi kaikkeen mitä sinä teet? Kun ei vauvaa satuta niin tilanne on minusta ok.
Vauvaa ei istutetaan eikä viedä saunaan.
Olenko Outo, kun minusta vauva-aikana tulisi keskittyä vauvaan eikä tehdä vauvalle väkisin asioita, joita Aikuinen haluaa.
Vauvan voi aivan hyvin viedä saunaan. Esim. uinnin jälkeen lämmittelemään vaikka pyyhkeessä istuen alalauteilla. Tietenkään mitään hikilöylyjä ei vauvan kanssa oteta mutta ei se sauna nyt tilana ole saatanasta. Nauratti mökillä tuttavapariskunta joka ei voinut pestä sitä vauvaansa, koska oli vaan se sauna. Saunassa lattiatasolla oli suorastaan viileää, mutta se oli sauna ja tilana siksi kielletty alle 1 v.
Me käytiin vauvsuinnin jälkeen aina saunassa, melkeen kaikki kävivät. Löylyä ei tietty heitetty ja hetki vaan lämmiteltiin.
No se vauva ei todellakaan tarvitse mitään lämmittelyä kun vauvan keho ei osaa vielä säädellä sitä liikaa lämpöä.
Eli siis palelevalle vauvallekaan ei saa laittaa sängyssä tai vaunuissa yhtään lisäpeittoa hetkeksi päälle kun se läkähtyy heti? Vauvauinnin jälkeen ei saa ottaa ihan pikkuriikkisen lämpöisempää suihkua kuin normaalisti jos vauva on viluinen?
Oikeasti, se "saunakielto" on sitä varten ettei kukaan painu sen vauvan kanssa ylälauteille ja visko löylyä ämpärikaupalla. Mutta kyllä siellä saunassa voi HETKEN piipahtaa lämmittelemässä jonkun uinnin jälkeen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeasti kuulosta normaalilta. Miehellä pakkomielle vauvan viemisestä suihkuun mutta muuten vauva ei kiinnosta. Ei kiinnosta leikkiä, ei syöttää, ei lohduttaa. Suihkuun on vaan pakko viedä.
Ihmeellisen kova tarve on ihmisillä todistella, että tämä iskä olis jotenkin se uhri tässä. Voi maailma. Pahasti on jokin vinksallaan, sekä ap:n miehellä että niillä, jotka yrittävät saada miehen käytöksen näyttämään asialliselta.
Ap. Lähde vauvan kanssa, mieluummin heti. Jos ei ole mitään muuta paikkaa niin turvakotiin. Sieltä käsin lasu/perheneuvola ja alatte selvittää asiaa avoimesti. Miehesi pahoinpitelee teidän lasta ja hänellä on karmivan oudot mieltymykset saada viettää aikaa lapsen kanssa kahdestaan - alasti. Muutoin ignooraa eikä pidä huolta perushoivasta. Ignooraa myös asiantuntijoiden laatimat vauvanhoitosuositukset, jopa "rakkaaseen" harrastukseensa liittyen. En todellakaan antaisi lasta sekunniksikaan tuommoiselle ihmiselle. Tyttäresi antaa jo hälytysmerkkejä, auta häntä ja itseäsi siinä samalla. On oikeasti kiire, älä jää odottamaan mitään seuraavia neuvola-aikoja. Terkkari tekee kyllä lasun kun kerrot noista avoimesti ja varaa teille ajan perheneuvolaan, mutta sitä odotellessa miehesi ehtii toteuttaa itseään vauvanne kanssa liian pitkään. Vie hänet turvaan, jooko.
Niin ja jos haluat hyvän rasvan pikkuihmisen iholle niin Miniderm on tosi hyvä. Meidän muksuilla kuivat ihot, pojalla veti vauvana oikein sellasille suomuille, eikä mikään muu rasva auttanut mutta tuota hölväämällä tuli hyvä. Saa apteekista pumppupullossa ja jos pyydät neuvolasta siihen reseptin samalla kun käyt vauvan ihoa näyttämässä niin saat hiukan edukkaammin.
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan perus äiti joka tietää kaiken paremmin. Tästähän monet erot saavat alkunsa.
Kyllä fakta on, että varmasti tietääkin. Suurin osa miehistä avuttomia pienen vauvan kanssa, koska usein tuleva äiti saattanut jo työskennellä suuremmalla todennäköisyydellä lasten kanssa, sisaruksilla pieniä lapsia, joita suuremmalla todennäköisyydellä hoitavat. Itse olin paljon läsnä siskoni lapsille aikanaan, mm. hoidin vastasyntynyttä siskon apuna kun toinen kipeä repeämisistä ja hänen aviomies työmatkalla. Olisi ollut outoa jos meidän veli olisi ollut auttelemassa ja yöpymässä siskomme luona ja autellut imettämisissä jne.
Itsekin sairaanhoitajana työskentelen lasten kanssa ja tietysti tiedän enemmän lapsista kun mieheni. En myöskään päde miehelleni tekniikka-asioissa, koska hän taas tietää niistä enemmän. Myöskään mieheni ei olisi noin tyhmä, että ilmoittamatta lähtisi vauvauintiin ja menisi sinne-yksin! Tarkasti kuuntelisi ohjeita ja itsekin ottais selvää mm. lastenlääkärin kirjasta ja varmasti kuuntelisi ammattilaisten ohjeita. Eli ap, miehesi on hyvin outo, käyttäytyy lapsellisesti, purkaa jotain teihin ja vauvaan. Ei ole normaalia! Kukaan mies ei lähipiirissä ole ollut noin omistushaluinen isä, kyllä se suhde kasvaa kun lapsikin kasvaa. 4 kk vielä hyvin riippuvainen äidistä, ei isästä. Ja turha isien nyt loukkaantua,.se on vaan biologinen fakta. Joa ei kestä faktoja, täytyy olla aika tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen noista vatsavaivoista, että meille ihan neuvolasta neuvottiin taivuttelemaan jalkoja linkkuveitsiasentoon ja mm. kuumemittarilla houkuttelemaan kakkaa tulemaan. Jaloista ie toki roikotettu, mutta liekö tämä totuus? Kuumemittarikikka tuntui brutaalilta, mutta kylläpä van se kakka sen jälkeen tuli ulos ja vauvan olo helpottui.
Nykyohjeistuksen mukaan yhtään mitään ei laiteta sinne vauvan peppuun. Ei edes kuumemittaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvalle voi tehdä vatsavaivoja helpottaakseen pierujumppaa pumppaamalla hellästi jalkoja edestakaisin niin että polvi kohti vatsaa ja jalan ojennus suoraksi. Mutta tässäkin yksi jalka kerrallaan, molempia polvia ei saa viedä samaan aikaan vatsaa kohti ettei pienet sisäelimet rutistu.
Se että mies roikottaa vauvaa jaloista ei todellakaan ole mitään vatsavaivojen lievittämistä.
Tää on niitä ketjuja joiden toivon olevan provoja. Karseaa jos tää on totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harvinaisen ahdistava ketju.
Jos mies ei lohduta itkevää vauvaa kotona, niin kai ap sinä teet sen? Minä en kuuntelisi tuollaisen miehen mielipiteitä enää yhtään. Minulla on 2 lasta ja kumpaakaan ei ole ikinä vauvana itketetty vaan mahdollisimman pian helpotettu oloa. Tuon ikäisellä se useimmiten on nälkä.
Vasta myöhemmin tulee uhmaiät sun muut tahtojen taistot.
Mies vaikuttaa siltä, että haluaa kasvattaa (kaltaisensa?) ns. kovaluonteisen ihmisen. Hän ei ymmärrä, että noin pieni vauva ei itke mistään muusta kuin aidosta hädästä/kivusta. Ja jos mies retuuttaa ja vääntelee vauvaa niin se on SAIRASTA. Minun tuntemani miehet, joilla ei ole omia lapsia, pelkäävät ottaa vauvaa syliin, pelkäävät että vauva menee rikki. Tippa linssissä liikutuksesta on ollut karskimmallakin miehellä kun on pientä tytärtäni pitänyt vauvana sylissä. Se on enemmän normaalia.
Vanhemman pitäisi suojella tuon ikäistä vielä kaikelta pahalta.
Vielä vähän asian vierestä. Jokainen saa toki elämänsä järjestää kuten haluaa, mutta itse en ole vauvojeni kanssa harrastanut yhtikäs mitään. Ei ihan oikeasti tarvitse, ennättää myöhemminkin. Olen liikunta- ja terveysalan ammattilainen ja silti, tai ehkä juuri sen vuoksi, vauva-aika on nautittu kotona ja luotu rutiineita ihan peruselämään. Uimassa käyty silloin tällöin ihan omalla porukalla.
Sitten kun ovat oppineet kävelemään, on tietysti ulkoiltu paljon, ovat opetelleet luistelemaan, hiihtämään, uimaan ja sukeltamaan.
Vauva-ajan harrastukset ovat ennen kaikkea vanhempia, ei vauvoja varten. Ei pieni vauva vaadi oikeasti sellaisia ärsykkeitä eikä todellakaan jää mistään paitsi.
Mun mies halusi meidän esikoisen vauvauintiin. Olin että fine, tää on teidän juttu, koska pikkusiskoni hukkumisen nähneenä minua ei saa veteen. Joojoo hän hoitaa. Vauva vaan oli erittäin itkuinen - huusi kaikkea pukemisesta syömiseen ja nukkumiseen, ei koliikkia mutta ihan koko ajan valmiina hermostumaan (mulla on kaksi muutakin lasta, sellaisia loivemmin reagoivia tapauksia). Mies vaan intti, ja vauva sitten huusi kuin syötävä vauvauinnit läpi vuoden ikään saakka, jolloin mä sanoin, että nyt riitti. Jouduin siis kuitenkin olemaan itse mukana uinneissa, koska vauva huusi aivan punaisena isänsä kanssa ja se ärsytti isää. Isän mielestä vaivauinti oli jotain jännää ja kivaa, vauvan huono asenne vaan pilasi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies halusi meidän esikoisen vauvauintiin. Olin että fine, tää on teidän juttu, koska pikkusiskoni hukkumisen nähneenä minua ei saa veteen. Joojoo hän hoitaa. Vauva vaan oli erittäin itkuinen - huusi kaikkea pukemisesta syömiseen ja nukkumiseen, ei koliikkia mutta ihan koko ajan valmiina hermostumaan (mulla on kaksi muutakin lasta, sellaisia loivemmin reagoivia tapauksia). Mies vaan intti, ja vauva sitten huusi kuin syötävä vauvauinnit läpi vuoden ikään saakka, jolloin mä sanoin, että nyt riitti. Jouduin siis kuitenkin olemaan itse mukana uinneissa, koska vauva huusi aivan punaisena isänsä kanssa ja se ärsytti isää. Isän mielestä vaivauinti oli jotain jännää ja kivaa, vauvan huono asenne vaan pilasi sen.
Ihan järkkyä. Voiko joku oikeasti luulla, että vauvalla on joku asenne??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduin siis kuitenkin olemaan itse mukana uinneissa, koska vauva huusi aivan punaisena isänsä kanssa ja se ärsytti isää. Isän mielestä vaivauinti oli jotain jännää ja kivaa, vauvan huono asenne vaan pilasi sen.
Ihan järkkyä. Voiko joku oikeasti luulla, että vauvalla on joku asenne??
Kyllä. Mies sanoi, että vauvauinti oli näemmä muiden vauvojen mielestä kivaa, meidän vauvalla oli vaan huono asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on ap:hen ihmeen paljon valtaa. Mietin tuota uimahalliepisodia omalle kohdalleni, niin olisin kylmän viileästi hakenut vauvan pois sieltä pukuhuoneen penkiltä. Yksikään mies siellä ei olisi häiriintynyt, jos ap olisi vaikka lattiaan tuijottaen sanonut että "anteeksi, otan vain tuon vauvani". Ihmettelen vähän, miten ne muut mieget eivät reagoineet ollenkaan vaan antoivat vauvan itkeä yksin penkillä?
Jos vauva oikeasti itki 15 minuuttia niin se on pitkä aika.
Ja kyllä, voin vakuuttaa että olisin tehnyt noin. En pelkää vaikeita tilanteita, enkä varsinkaan silloin jos oma lapsi on siinä.
Meillä olisi varmaan ollut samanlaista. Appivanhemmat vielä mukana määräilemässä.
Sen näki jo miten vaikeaa oli vetää yhtä köyttä koiran hoidossa.
Onneksi en tehnyt lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap oikeasti kaikki totta mitä kirjoitit niin LÄHDE HETI. Ja mielellään mieheltä salaa, esim sillä aikaa kun hän töissä tmv. Lähde jollekin tutullesi, kerro kaikki mitä tapahtunut. Tai turvakotiin. Elä salaa mitään keneltäkään.
Ja sen jälkeen voitte alkaa perheneuvolan kautta selvittämään ongelmia, mutta elä anna lasta miehellesi niin että ovat kahdestaan ennekuin luotat mieheesi.
Jos mies alkaa uhkailla, äänitä puhelut tai kommunikoi tekstiviestein ja säästä viestit. Vauva lääkäriin, todistus kuivasta ihosta ja pyydät laittamaan siihen mistä johtuu.
Sairasta miehesi käytös, miksi vauva viedä jatkuvasti pesulle, varsinkaan ellei lapsi tykkää, vaikka ei nykyään enää kuin "nyyhkytä". Onko vauva jo alistunut eikä enää itke.
Tosi tosi ahdistava aloitus ja toivon sydämestäni että provo ja ellei ole, lapsi pääsisi pian turvaan.
Meillä 2kk ikäinen vauva, mies tekee kaiken muun paitsi vaijtaa vaipan ja kylvettää, teillä just toisin päin. IHMETTELEN miksi miehellä pakkomielle olla vauvan kanssa niin paljon suihkussa.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap oikeasti kaikki totta mitä kirjoitit niin LÄHDE HETI. Ja mielellään mieheltä salaa, esim sillä aikaa kun hän töissä tmv. Lähde jollekin tutullesi, kerro kaikki mitä tapahtunut. Tai turvakotiin. Elä salaa mitään keneltäkään.
Ja sen jälkeen voitte alkaa perheneuvolan kautta selvittämään ongelmia, mutta elä anna lasta miehellesi niin että ovat kahdestaan ennekuin luotat mieheesi.
Jos mies alkaa uhkailla, äänitä puhelut tai kommunikoi tekstiviestein ja säästä viestit. Vauva lääkäriin, todistus kuivasta ihosta ja pyydät laittamaan siihen mistä johtuu.
Sairasta miehesi käytös, miksi vauva viedä jatkuvasti pesulle, varsinkaan ellei lapsi tykkää, vaikka ei nykyään enää kuin "nyyhkytä". Onko vauva jo alistunut eikä enää itke.
Tosi tosi ahdistava aloitus ja toivon sydämestäni että provo ja ellei ole, lapsi pääsisi pian turvaan.
Meillä 2kk ikäinen vauva, mies tekee kaiken muun paitsi vaijtaa vaipan ja kylvettää, teillä just toisin päin. IHMETTELEN miksi miehellä pakkomielle olla vauvan kanssa niin paljon suihkussa.
Juuri näin!
Kaltoinkohdellut vauvat lakkaavat lopulta itkemästä, kun siitä ei ole hyötyä. Passivoituvat ja taantuvat kaikin puolin. Pienet, viattomat raukat =(
Jos tämä on totta niin ihmetyttää se, että ap suostuu moiseen lapsen kustannuksella. Antaa lapsen kärsiä koska ei uskalla uhmata miestään, hyvin erikoista. Kertoo mielestäni melkoisesta vallan vääristämisestä suhteessa, todennäköisesti henkistä väkivaltaa on ollut jo aiemmin, muuten ihminen ei pelkää tai jännitä kumppaniaan. Pelko, syyllisyys tai tunne olevansa velvoitettu ”tottelemaan”, kertovat siitä ettei suhde ole terve. Normaalisti äiti kyllä hakee ja saa hakea vauvansa jos se itkee, tai siis normaali isä antaa vauvan äidille jos itku ei lopu, sillä vauvan olon helpottaminen on normaalin ihmisen ykköstavoite!
Henkinen väkivalta voi olla todella vaikea tunnistaa, siksi parasta onkin luottaa omaan tunteeseensa. Se voi tosin olla vaikeaa juuri siksi että väkivallan tekijän agenda on saada uhri epäilemään itseään ”olet hysteerinen”, ”en ole sanonut / tehnyt noin”, ”muistat väärin”, ”ymmärsit väärin”, jne jne. Kyseessä on gaslighting, varsinkin narsistien käyttämä manipulointitekniikka.
Kehotan lähtemään kun vielä voit, älä epäile itseäsi, olet vauvan äiti, hänen suojansa ja tärkein ihmissuhteensa tässä vaiheessa. Koita päästä miehen vaikutuspiiristä pois, asumaan jonnekin muualle hetkeksi, sinua manipuloidaan kotona.
Luota siihen mitä näet ja koet ja kuulet.
Tulee mieleen ex joka saattoi juosta itkevän vauvan kanssa toiseeen huoneeseen ja kieltäytyä antamasta lasta minulle, hankasi karstaa pois niin että poika huusi tuskasta, karjui yöllä nälkäitkua itkevälle vauvalle "nyt on yö, pää tyynyyn !" ja piti poikaa pelkissä vaipoissa koska "vi""n nepparit ja nauhat". Itseään piti vuoden isänä, ja minua ylihysteerisenä äitinä. Emmekä mikään teinipari olleet mekään, minä olin 26 ja mies 31 vauvan syntyessä. Enkä nähnyt mitään merkkejä tulevasta raskausaikana, en olisi millään arvannut mitä edessä.
Isompana poika alkoi pelätä isäänsä joka suoraan sanoen käytti sadismia kasvatuksen varjolla . Heitti pojan lempipallon puuhun ja komensi itkevää lasta että nyt haet sen, pakotti uimahallissa olemaan ilman kellukkeita, piti makkarin ovea ulkoa kiinni ettei itkevä ja pelkääva poika päässyt luoksemme... Otin eron kun lapsi oli 5v ja aina isäviikon jälkeen oirehti voimakkaasti.
Vauvasi on sadistin kynsissä. Nelikuista ei karaista, ei huudateta eikä viedä epämukaviin tilanteisiin. Noin pienen vauvan tärkein huolehtija on äiti, jolla on hoivaava ja empaattinen, jopa symbioottinen suhde lapseen. Tyttäresi perusluottamus vahingoittuu varmasti tuollaisen isän ”leikkikaluna”.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on ap:hen ihmeen paljon valtaa. Mietin tuota uimahalliepisodia omalle kohdalleni, niin olisin kylmän viileästi hakenut vauvan pois sieltä pukuhuoneen penkiltä. Yksikään mies siellä ei olisi häiriintynyt, jos ap olisi vaikka lattiaan tuijottaen sanonut että "anteeksi, otan vain tuon vauvani". Ihmettelen vähän, miten ne muut mieget eivät reagoineet ollenkaan vaan antoivat vauvan itkeä yksin penkillä?
Jos vauva oikeasti itki 15 minuuttia niin se on pitkä aika.Ja kyllä, voin vakuuttaa että olisin tehnyt noin. En pelkää vaikeita tilanteita, enkä varsinkaan silloin jos oma lapsi on siinä.
Voitte uskoa että siinä aulassa oli hyvin ihmetteleviä katseita, etenkin muilta miehiltä koska huuto oli tosiaan katkeamatonta sen 15 minuuttia. Minulla on siis tunne kuten muutamat tuoneet esiin että mies purkaa minuun ja vauvaan "jotakin". Näitä pieniä outoja asioita joista en pidä siis on. Niille siis jotka luulevat että vauvalla on superhuono iho niin kasvojen ja pään iho tosiaan hilseilee ja olen rasvannut useita kertoja päivässä ja nekin ovat paremmat kuin pahimmillaan. Muuta vartaloa olen öljynnyt ja sillä tavalla iho muualla on ihan hyvä. Silti sanomattakin selvää on, että parempi olisi olla suihkuttamatta ja rasvaamatta. Miksi suihkuttaa niin paljon että joutuu rasvaamaan. Yhdessä vaiheessa jalkojen iho todella hilseili mutta öljy auttoi siihen hyvin. Mies osittain käsittelee mielestäni vauvaa oudosti, mm nostaa sen yöhaalarista eikä itse vauvasta. Samoin saattaa joskus ihan oikeasti roikuttaa jaloista alaspäin. Nyt kun mietin niin tosiaan muu osallistuminen on vähäistä, tietysti joskus vähän leikittää vauvaa sylissä jos se on hyväntuulinen. Itkevänä tosiaan laittaa pois ettei opi että itkulla saa huomiota. Jotenkin kai ajattelin että uuimahallissa olisi tullut "kohtaus", ehkä se olisi ollut hyväkin. Kerran sukulaisillallisella vauva itki sukulaisen sylissä, hän sanoi että jospa vauva välillä menisi äidin syliin niin mies nappasi vauvan välistä ja piti siitä kiinni ylempää, minä alempaa. Kauhistuttaa jos lapsi joutuisi viettämään vaikkapa viikonloppuja miehen luona jos tavat ei muutu. :( Ap
Siis onko tässä nyt sanottu vauvan hätääntymisestä isän hoidossa missään muussa tilanteessa kuin tuossa yhdessä vauvauintikerrassa, jossa ap meni miesten pukuhuoneeseen?
Missään ei ole sanottu että vauva olisi hädissään esim. tuolla uimassa tai siellä suihkussa.
Ap päinvastoin sanoi että vauva "ei onneksi ole vielä uimassa itkenyt".
Apn kertoi, että vauva rauhoittui kun mies nosti sitteristä lattialle. Onko tässäkin siis jotain väärin?