Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naistenilllassa parin viinilasin jälkeen: Sain kuulla olevani kiittämätön
01.10.2018 |
Sieltähän se sitten tuli. Olinkin havainnut nyrpistelyä ja silmien pyörittelyä jo jonkin aikaa isommalla porukalla tavatessamme ja olin oikeasti tuntenut nahoissani tosi voimakkaana sen miten minusta puhutaan reilusti paskaa selän takana. Olen 35.v kahden lapsen äiti ja viime aikoina pitänyt vähän etäisyyttä ennen niin läheisiin ystäviin, kun olen huomannut että he eivät halua ymmärtää elämänmuutoksen kourissa ryvettynyttä elämäänI.
Viime vuosi oli vaikea vastoinkäymisten takia. Lähdimme tekemään isoja muutoksia elämässämme, kohtasimme menetystä ja surua. Samaan aikaan oli pakko yrittää jaksaa rakentaa vimmatusti uutta arkea. Ystävät katsoivat vierestä vinosti hymyillen, hyvinhän teillä näyttää menevän, onhan teillä vielä oma auto ja onhan teillä toisenne. Rahaahan se vain on mitä menetätte, turha valittaa. Raivo oli itsellä pinnan alla, mihinkään menoihin en voinut osallistua tai tehdä viikonloppureissussa tyttöjen kanssa. Kaikki rahani menivät lainoihin ja lapsiin, siihen että pidin perhettämme pinnalla. Miehen yllättävä työkyvyttömyys veti paletin vielä syvemmälle, kesken talonrakennuksen hän sairastui ja kaikki viivästyi. Ei näkynyt taaskaan ystäviä muuta kun naureskelemassa vieressä, että pakkoko se on rakentaa, jäätte vaan vuokralle asumaan. Mutta kun se vuokralla asuminen olisi kalliimpaa kuin tämä oman valmiiksi saaminen!
Nyt on talo valmis, perhe asuu siinä sisällä, mies kuntoutunut ja minä ihan poikki kaikesta. Olen sanonut että tunne tuskaa siitä, miten vaikean tien läpi me tultiin ja etten osaa nyt nauttia tästä lopputuloksesta kun tuntuu että muutokset ovat olleet liian suuria, en sopeudu enkä löydä paikkaani. Itkettää ja masentaa, olen fyysisesti ja henkisesti ihan poikki ja yksin tunteideni kanssa.
Nyt sitten naistenillassa kuulin rehellisen mielipiteen siitä, että olen vain todella kiittämätön kaikesta. Olen saanut uuden talon ja silti valitan. Monella ei ole yhtään mitään. Tai ainakin paljon vähemmän.
Siis mitä vittua oikeasti. Jos sulla on jotakin, niin se että varvas murtuu ei saa sattua? Tai jos voitat lotossa, et saa enää koskaan pettyä elämässä muihin asioihin? Siis tämä ystävyys taitaa olla ihan vitsi, itse olen todennut että kaikkein paras olla ihan itsekseen riippumaton muista ihmisistä, kerta toisensa jälkeen se kylmyys ja ymmärtämättömyys vain pahoittaa oman mielen.
Ystävät elämän suola. Miten ihmeessä.
Kommentit (101)
Kannattaa valikoida kenelle ja milloin asioistaan puhuu. Reaktiot ei välttämättä ole sellaiset joita toivoo ja sitten suututaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sun kaverit luulee että kun teillä on oma talo niin se riittää onneen ja auvoon, eikä mitkään murheet paina? Itselläni oli tuollainen ystävä. Koin vaikeat vuodet, minulla on osa perheestä kuollut jo aikaa sitten, ja jäljelle jääneet pari joutuivati vaikeaan onnettomuuteen eivätkä koskaan enää palanneet entiselleen. Itse kävin läpi erittäin vaikeita sairauksia. Olin sairauslomallakin ja jopa menetin kotini ja koin paljon muitakin menetyksiä. Tätä ystäväni ei voinut ymmärtää, miksi minä olen sairauslomalla vaikka minulla on niin helppoa ja mukavaa elämää. Hänen mielestään elämäni on helppoa ilmeisesti sillä 30 vuotta sitten kuollut äitini oli paikkakunnan merkkihenkilö.
Tajusin että ystäväni oli vuosikymmenet ollut minulle kateellinen perheemme erityisasemasta ja myrkyttänyt elämääni monin tavoin. Katkaisin välit tyystin kun hän jäi kiinni eräästä todella ilkeästä asiasta. Kyllä helpottaa. Tästedes kaveeraan vaan sellaisten ihmisten kanssa jotka eivät ole kateellisia.
Hädässä ystävä tunnetaan, se on tosi.
Se on vaan se oma, uusi omakotitalo monelle suomalaiselle niin iso asia, että herättää kateutta. Ja sillä perusteella varmaan näkevät, ettei ole oikeutta valittaa. Aika lapsellista.
Vierailija kirjoitti:
Nyt sitten naistenillassa kuulin rehellisen mielipiteen siitä, että olen vain todella kiittämätön kaikesta. Olen saanut uuden talon ja silti valitan. Monella ei ole yhtään mitään. Tai ainakin paljon vähemmän.
Jos sinun tilannettasi verrataan heikko-osaisempien suomalaisten tilanteeseen, niin sehän näyttää hyvältä, suorastaan erinomaiselta. Sinulla oli jonkin aikaa vaikeaa, mutta vaikeudet olivat lyhytkestoisia.
Monet elävät köyhyydessä ja kurjuudessa ja epävarmuudessa riippuvuuksiensa ja mielenterveysongelmiensa kanssa koko elämänsä. Monet joutuvat aloittamaan tällaisen elämän jo lapsena syntymällä ongelmaperheeseen.
Ystäväsi saattoi sanoa rumasti, mutta toisaalta on täysin mahdollista, että ystäväsi osasi suhteuttaa asiat laajempaan kokonaisuuteen.
Oletkohan perillä, millaista elämää köyhimmät ja kurjimmat 500 000 suomalaista elävät?
Vierailija kirjoitti:
Kun ihmisellä on vaikeuksia, niin silloin nähdään ketkä ovat todellisia ystäviä.
Kyllä vain. Ap:n tapaus on tosi kurja. En itse viettäisi enää aikaa noiden ihmisten kanssa. Keskinäinen Ymmärrys on yksi ystävyyden kulmakiviä.
Minulla on omakohtaista kokemusta tästä, kun elämässä meni huonosti. Ei mitään erityistä ollut muuttunut, huomasin opiskelleeni väärää alaa. En tiennyt mihin suuntaan jatkaisin. Vanhat käsittelemättömät mielenterveysoireet nostivat päätään. Sain suuren kolauksen parisuhteessa.
Kaikki tämä yhdessä aiheutti masennukse. , Olo oli suunnaton ja kriisissä suhteen jälkeen. Käsittelin näitä asioita pitkään ja mainitsin usein myös ystäville, että nyt ei mene hyvin.
Yllättäen monet naispuoliset ystäväni eivät ymmärtäneet minua. He eivät osanneet käsitellä ollenkaan sitä, että minulla meni huonosti. He ottivat etäisyyttä ja se tuntui pahalta. En halunnut esittää kenenkään takia että kaikki on hyvin.
Suhteet viilenivät näihin kavereihin, mutta palasivat ennalleen vähitellen, kun mulla on mennyt paremmin ja olemme pitäneet taas enemmän yhteyttä. Yksi kaveri on edelleen etäisempi kuin muut.
Mikä myös yllätti - kaikki miespuoliset ystäväni ymmärsivät ja kyselivät miten menee. Ja ei, tähän ei liity se että olisivat iskeneet. Olimme olleet kavereita pitkään, eikä välillämme ole koskaan ollut mitään. He sanoivat että voin kertoa jos on jotain mielessä! Aivan mieletöntä! Arvata saattaa että he ovat edelleen läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sairastui vakavasti keväällä, takapakkia tullut moneen kertaan nyt vähän valoisampaa pitkästä aikaa. Ne muutamat tietää kenen tarvitsee tietää ja lasten kanssa ei liikoja ehdi murehtia. Tukiverkkoa ei pahemmin ole asuinpaikkamme takia ja päivä kerrallaan edetään, enää ei murehdita pienistä. Meidän elämä näyttää ulospäin varmaan normaalilta ja jonkun mielestä varmaan hohdokkaalta mutta se on katsojan silmässä ei minun...minä elän arkeani niinkuin tähänkin asti ja suosittelen sinulle samaa äläkä jää liikaa valvomaan asioita mihin et välttämättä voi vaikuttaa.
Ymmärrä ystäviäsikin. Eivät he voi mitään menetyksillenne ja sairauksillenne. Ja he vain ihmettelevät, mikä järki uuvuttaa itsensä jossain talonrakennuksessa, kun olisi voinut ostaa valmiina jonkun kodin. Vaatimattomampi se tietty olisi ollut. Itsellä on ollut tosi vaikeaa pitemmän aikaa. Iso lista vastoinkäymisiä, joista seurasi uupumus ja masennus. Mutta en halua kauheasti kaataa kaikkea ystävien niskaan. Yritän keskittyä kivoihin asioihin ja olla kiinnostunut heidän asioista. Toisaalta ihanaakin, kun tapaamme, ei tarvitse koko ajan olla rypemässä. Sitä saa tehdä muutoinkin ihan tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas vaikuttaa siltä, että tarinasta on jätetty osia pois. Ap kertoo hommat omaa värikynää käyttäen.
Hetkinen nyt! Miten niin "taas"? Sinä siis tunnet ap:n, niinkö? Oletko yksi noista häntä kohtaan inhottavasti käyttäytyneistä viini-iltaystävistään? Siltä lausahduksesi ainakin näin sivullisen silmin luettuna vaikuttaa.
Nimimerkki (ei pakollinen) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas vaikuttaa siltä, että tarinasta on jätetty osia pois. Ap kertoo hommat omaa värikynää käyttäen.
Hetkinen nyt! Miten niin "taas"? Sinä siis tunnet ap:n, niinkö? Oletko yksi noista häntä kohtaan inhottavasti käyttäytyneistä viini-iltaystävistään? Siltä lausahduksesi ainakin näin sivullisen silmin luettuna vaikuttaa.
Nämä hämmentää aina. Olet siis xx. Anoppi. Apn kaveri
Onko sinun maailma näin pieni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nimimerkki (ei pakollinen) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas vaikuttaa siltä, että tarinasta on jätetty osia pois. Ap kertoo hommat omaa värikynää käyttäen.
Hetkinen nyt! Miten niin "taas"? Sinä siis tunnet ap:n, niinkö? Oletko yksi noista häntä kohtaan inhottavasti käyttäytyneistä viini-iltaystävistään? Siltä lausahduksesi ainakin näin sivullisen silmin luettuna vaikuttaa.
Nämä hämmentää aina. Olet siis xx. Anoppi. Apn kaveri
Onko sinun maailma näin pieni
Joo, älä muuta sano!
Mitäköhän ap teki lopulta "ystäviensä" suhteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"ystäviesi" kateus teidän talosta on ihan jäätävää. Missä köyhäporukoissa oikein pyörit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuo taida mitään oikeita ihmisiä ollakaan. Omat ystävät kyllä tukevat, eivätkä irvaile. Ehkä olet vaan päästänyt vääränlaisia ihmisiä sun elämään? Parempia ystäviä hankkimaan.
Ihmiset nyt ovat hyvin kateellisia kaikesta mitä sinulla on, eivätkä näe mitä kaikkea olet joutunut sen eteen tekemään. Ihan kuin kaikki minkä eteen on nähnyt vaivaa vain tippuisi ihmisen syliin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrä ystäviäsikin. Eivät he voi mitään menetyksillenne ja sairauksillenne. Ja he vain ihmettelevät, mikä järki uuvuttaa itsensä jossain talonrakennuksessa, kun olisi voinut ostaa valmiina jonkun kodin. Vaatimattomampi se tietty olisi ollut. Itsellä on ollut tosi vaikeaa pitemmän aikaa. Iso lista vastoinkäymisiä, joista seurasi uupumus ja masennus. Mutta en halua kauheasti kaataa kaikkea ystävien niskaan. Yritän keskittyä kivoihin asioihin ja olla kiinnostunut heidän asioista. Toisaalta ihanaakin, kun tapaamme, ei tarvitse koko ajan olla rypemässä. Sitä saa tehdä muutoinkin ihan tarpeeksi.
Se järki talonrakennuksessa on että saa sellaisen kodin kuin haluaa, juuri sieltä mihin haluaa, tietää miten se on tehty ja yleensä vieläpä kaikki tuo edullisemmin kuin valmiina ostaen.
Viimein sait sen totuuden jonka toivoitkin saavasi.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi ovat ymmärtämättömiä. Mä ajattelen, että mun tehtävä ei ystävänä ole miettiä, ovatko omien ystävieni tekemät ratkaisut hyviä (pl. ääritilanteet*), vaan tukea heitä silloin, kun he tukea kaipaavat.
Minun mielestäni taas oikea ystävä kertoo rehellisen mielipiteensä, jos esim. näkee minun lähtevän ulos aivan karseassa vaateyhdistelmässä, vaikka omasta mielestäni olisi kuinka kiva. Eikä hymistele vieressä, että "juu kiva on, varmaan kateudesta nuo ihmiset tuijottavat... jos kuitenkin mennään hei eri matkaa kun mulla tota jäi leivänpaahdin uuniin ja silleen?"
Alue: Aihe vapaa
Silloin kun on pakko asioita vaan tekee ja jaksaa, kun tilanne helpottuu pystyy käymään läpi kaikki ne mitkä on takana, joten tuo reagtio on enemmän kuin normaalia. Tosin sinne masennukseen ei kannata jäädä vaan oppia nauttimaan siitä mitä on saanut aikaan. On täysin turhaa miettiä mitä olisi voinut tehdä toisin, sellaista vaihtoehtoa kukaan ei voi tarjota.