Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naistenilllassa parin viinilasin jälkeen: Sain kuulla olevani kiittämätön
01.10.2018 |
Sieltähän se sitten tuli. Olinkin havainnut nyrpistelyä ja silmien pyörittelyä jo jonkin aikaa isommalla porukalla tavatessamme ja olin oikeasti tuntenut nahoissani tosi voimakkaana sen miten minusta puhutaan reilusti paskaa selän takana. Olen 35.v kahden lapsen äiti ja viime aikoina pitänyt vähän etäisyyttä ennen niin läheisiin ystäviin, kun olen huomannut että he eivät halua ymmärtää elämänmuutoksen kourissa ryvettynyttä elämäänI.
Viime vuosi oli vaikea vastoinkäymisten takia. Lähdimme tekemään isoja muutoksia elämässämme, kohtasimme menetystä ja surua. Samaan aikaan oli pakko yrittää jaksaa rakentaa vimmatusti uutta arkea. Ystävät katsoivat vierestä vinosti hymyillen, hyvinhän teillä näyttää menevän, onhan teillä vielä oma auto ja onhan teillä toisenne. Rahaahan se vain on mitä menetätte, turha valittaa. Raivo oli itsellä pinnan alla, mihinkään menoihin en voinut osallistua tai tehdä viikonloppureissussa tyttöjen kanssa. Kaikki rahani menivät lainoihin ja lapsiin, siihen että pidin perhettämme pinnalla. Miehen yllättävä työkyvyttömyys veti paletin vielä syvemmälle, kesken talonrakennuksen hän sairastui ja kaikki viivästyi. Ei näkynyt taaskaan ystäviä muuta kun naureskelemassa vieressä, että pakkoko se on rakentaa, jäätte vaan vuokralle asumaan. Mutta kun se vuokralla asuminen olisi kalliimpaa kuin tämä oman valmiiksi saaminen!
Nyt on talo valmis, perhe asuu siinä sisällä, mies kuntoutunut ja minä ihan poikki kaikesta. Olen sanonut että tunne tuskaa siitä, miten vaikean tien läpi me tultiin ja etten osaa nyt nauttia tästä lopputuloksesta kun tuntuu että muutokset ovat olleet liian suuria, en sopeudu enkä löydä paikkaani. Itkettää ja masentaa, olen fyysisesti ja henkisesti ihan poikki ja yksin tunteideni kanssa.
Nyt sitten naistenillassa kuulin rehellisen mielipiteen siitä, että olen vain todella kiittämätön kaikesta. Olen saanut uuden talon ja silti valitan. Monella ei ole yhtään mitään. Tai ainakin paljon vähemmän.
Siis mitä vittua oikeasti. Jos sulla on jotakin, niin se että varvas murtuu ei saa sattua? Tai jos voitat lotossa, et saa enää koskaan pettyä elämässä muihin asioihin? Siis tämä ystävyys taitaa olla ihan vitsi, itse olen todennut että kaikkein paras olla ihan itsekseen riippumaton muista ihmisistä, kerta toisensa jälkeen se kylmyys ja ymmärtämättömyys vain pahoittaa oman mielen.
Ystävät elämän suola. Miten ihmeessä.
Kommentit (101)
Se on aika normaalitilanne monella, että pikkulapsiarkea elävät ja taloa rakentavat eivät voi syytää rahaa ympäriinsä ja käydä jatkuvasti joillain tyttöjen reissuilla. Elämä on valintoja, oletkos ikinä kuullut?? Sen lisäksi, että vaikutat kiittämättömältä, vaikutat myös hyvin elämän realiteettaja ymmärtämättömältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta tukea ja ymmärrystä saa saman kokeneilta, minulla esim.mies matkustelee työn vuoksi paljon ja ainoa joka symppaa yksinäistä arjen pyörittämistäni on hänen kolleegansa vaimo, reissuleski myöskin. Samoin isäni on alkkis ja sen asian kamaluuden ja raadollisuuden tajuaa sellainen joka on läheltä sitä menoa nähnyt. Ei vain jotain ystävällistä tissuttelijaa, vaan oikeasti katkolta karkailevan deekun. Muut hymistelevät että se on sentään isäsi, kyllä sun pitää siihen pitää välejä.
Ihmisen on uAmandasein vaikea asettua toisen asemaan.
### kirjoitti:
Se on aika normaalitilanne monella, että pikkulapsiarkea elävät ja taloa rakentavat eivät voi syytää rahaa ympäriinsä ja käydä jatkuvasti joillain tyttöjen reissuilla. Elämä on valintoja, oletkos ikinä kuullut?? Sen lisäksi, että vaikutat kiittämättömältä, vaikutat myös hyvin elämän realiteettaja ymmärtämättömältä.
Hohhoijjaa. Tässä just näkee sen, että saman viestin voi ymmärtää niin monella tavalla. Jos on empatiakykyä ja muutenkin taitoa ymmärtää kunnolla lukemaansa, eiköhän tuosta aloitusviestistä käy ilmi, että ongelman ydin ei ollut se ettei aloittaja voinut käydä _jatkuvasti_ tyttöjen reissuilla yms. Varmasti tiukka taloustilannekin aiheutti harmistusta ja stressiä ja on ihan luonnollista, että harmittaa, jos ei koskaan pääse mukaan kun ystävät tekevät jotakin kivaa, vaikka sen kuinka silti tietää miten elämä on valintoja yms. Kuitenkin viestissä tuli ilmi mm. puolison yllättävä työkyvyttömyys ja sairastuminen, haastava/rankka/väsyttävä arki yms. Eivätköhän ne olleet suurempi syy sille miksi aloittaja on nyt väsynyt ja poikki niin psyykkisesti kuin fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa myös vähän arvioida sitä omaa toimintaa, että mitä jos muut onkin edes vähän oikeassa. Rehellisesti: valitatko useinkin? Siis puhutko usein siitä miten raskasta ja väsyttävää sun elämä on?
Etenkin tollaisissa illanvietoissa on yleensä tarkoitus pitää hauskaa ja vaihtaa lähinnä pinnallisia kuulumisia, ymmärän hyvin jos jotain toista silloin ärsyttää valitus tai voivottelu aiheesta, jolle ei edes voi tehdä siinä tilanteessa mitään. Jos on kurjaa ja haluaa sitä purkaa ystäville niin kutsu mieluummin lähimmät ystäväsi vaikka kahville ja kerro silloinkin niille etukäteen mistä haluat puhua. Tai mene terapeutille. Missään rennoissa illanvietoissa valittaminen ja huomion vetäminen omiin ongelmiin on vaan epäkohteliasta ja ärsyttävää. Voi luvata, että niillä kaikilla muillakin on ongelmia ja välillä raskasta, vaikka ne ei toisikaan niitä samalla tavalla esille.
Ja jos siellä illanvietossa välttämättä haluaa oloaan jollekin purkaa, niin silloinkin voi pyytää vaikka yhden tai kaksi ihmistä toiseen huoneeseen juttelemaan.
Tällä kertaa tämä meni niinpäin, että itse pääsin kerrankin vapaalle ja olin todella hyvissä fiiliksissä. Omat puheenaiheeni olivat erittäin kepeällä höpönlöpö-akselilla kunnes yhdessä vaiheessa iltaa eräs ystäväni aloitti itse, että hän on muuten viime aikoina miettinyt paljon minua ja sitä mitä olemme kokeneet... ja siitä se sitten lähti. En osannut muuta kuin kuunnella, sanoa että ehkä asiat ei ole niin nopeasti pääteltävissä lopputuloksen perusteella, kyllä siinä on paljon muutakin. Mutta ehkä ei ole aiheellista käydä sitä läpi nyt, kun ollaan nyt tässä.
Mutta oma iltani ei perustunut "avautumiselle" koska olen jo oppinut kuluneen vuoden aikana pitämään suutani kiinni tietyistä asioista, vaikka toki oikeassa seurassa niitä olisikin ihana purkaa. Olen ihan samanlainen kuin tuolla aiemmin kirjoitteli joku mustan huumorin ystävä, tykkään käydä asioita läpi, kauhistella, ihmetellä ja sitten jatkaa sisulla eteenpäin. Itselleni kaikkein pahinta on välinpitämättömyys. Tai sellainen tyly hiljeneminen ja silmien pyörittely. Siinä oppii aika äkkiä olemaan hiljaa. Puhuu vaikka seinille kotona mielummin, ne ei ainakaan kaadu vihaisina niskaan. -Ap
Tällä kertaa? entä niinä aikaisempina kertoina?
Kerronnallinen sanamuoto koskien illanviettoa, ei ajallinen vertaus siihen, että olisin jotenkin aina aiemmin vain valittanut. Jostakin syystä nämä kokemani asiat ovat tulleet eteeni tässä ihan hiljattain näiden elämänmuutosten myötä, aiemmin kyllä sain mielestäni jopa joskus tässä seurassa puhuttua omista asioistani, nyt tuntuu ettei saa puhua vastoinkäymisistä mutta ei todellakaan myöskään onnistumisista. Sehän se vasta paha asia olisikin!
Tässä kirjoittaessani tajuan sen, mitä jo aiemmissa viesteissä on monesti lukenut ja mitä olen itsekin pähkäillyt mielessäni. Tuollaista ei vain tarvitse. Ystävyys ei voi olla tuollaista sivaltelua ja sättimistä, toisen ulkopuolelle sulkemista ja selän takana naureskelua. -Ap
Ja nuo ns. ystäväsi olivat yhtenä rintamana tukemassa ja auttamassa teitä, kun vaikeudet alkoivat? Eivätkö? No miksi ne sitten syyttävät sinua kiittämättömäksi. Siis ajattelevatko ne, että sinun pitää olla kiitollinen, kun olet joutunut möyrimään todella syvissä vesissä ja ajoittain yksin kantamaan vastuun perheestäsi miehesi sairastaessa. Uskomatonta, miten empatiakyvyttömiä ihmisiä. Yritä löytää uusia ystäviä, sellaisia jotka eivät vain tuijota omaan napaansa, vaan osaavat myös tukea ja auttaa, kun on tarvis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa kohtaa olisi hyvä vaikkapa todeta: "Olen kiitollinen että vihdoin avasitte suunne kaiken passiivis-aggressivisen mulkoilun ja selän takana jauhetun paskan jälkeen.". Siinä niille kiitollisuutta.
Wow! Sussa on munaa!
Masentuneena sitä luulee, että kaikki ihmiset puhuvat pahaa selän takana. Kyllä oikeat ystävät kuitenkin muistavat sinut sellaisena kuin sinä olet aina ollut. Luota siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus vie kalatkin vedestä, sinulla ei ole ystäviesi mielestä oikeutta olla alakuloinen tai masentunut kun sinulla on mies, lapset, uusi hei kokonainen talo ja vielä oma autokin.
Onko kaikilla ystäväpiirissäsi samat asiat vai voiko joku näistä aiheuttaa kateutta mistä heidän ilkeytensä voisi johtua?
Vierailija kirjoitti:
Vastaisin mielelläni kirjoitukseesi, jos olisit jättänyt genitaalin kirjoittamatta.
Olen pahoillani, ettei aiemman kirjoituksesi perusteella saamastasi palautteesta ollut sinulle apua.
Olet varmaan yksi noista ap:n ystävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista seuraavalla kerralla kiittää kun lasiisi kaadetaan viiniä.
Vierailija kirjoitti:
Muista seuraavalla kerralla kiittää kun lasiisi kaadetaan viiniä.
...ja sinä selkeästi toinen ap:n ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimimerkki (ei pakollinen) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista seuraavalla kerralla kiittää kun lasiisi kaadetaan viiniä.
...ja sinä selkeästi toinen ap:n ystävä.
*siinä
Aloituksesta käy ilmi just se ongelma, että naiset eivät vain tule toimeen keskenään.
Kateus, kateus ja kateus. Siinä ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten kans paljon mukavampi olla kaveri. Jätä nuo juoruavat akkaporukat.
Minulta katosi ystävät ja osa alkoi ilkeillä kun äijä myi firmansa ja sai siitä sitten rahaa.
Nyt sitten lapsemme ovat ylimielisiä paskoja yms.
Pakko jatkaa vain eteenpäin. Ottaa kyllä hirveästi päähän.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kans paljon mukavampi olla kaveri. Jätä nuo juoruavat akkaporukat.
Täysin samaa mieltä. Töissäkin lähinnä revitään silmät päästä.
Aika harva nainen on reilu.
Jotenkin taas vaikuttaa siltä, että tarinasta on jätetty osia pois. Ap kertoo hommat omaa värikynää käyttäen.
Mutta mitä se kateus oikein on? Tätä paljon sanotaan, mutta onko se vaan yksinkertaisesti vihaa toista kohtaan?
Todella ikävää jos se on niin. Siltähän ei sitten sentyyliset ihmiset voi välttyä kenenkään seurassa, jos aina lähdetään inhoamaan kaikkea mitä joku muu tekee. Vähän avarampi maailmankuva voisi olla helpompi kaikille osapuolille.
Tuo kateus kuulostaakin jo sanan ihan kamalalta. Semmonen kiukkunen korppikotka, suu viiruna, vihaa silmissä, kädet puuskassa, tuijottamassa sanaakaan sanomatta. Jos se olis ihminen se olisi tuo. -Ap
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin taas vaikuttaa siltä, että tarinasta on jätetty osia pois. Ap kertoo hommat omaa värikynää käyttäen.
On jätetty pois, melkein yksi vuosi 😂😂😂 no tässä oli tiivistys vain viime lauantaista. -Ap
Alue: Aihe vapaa
Ei nuo oo sun oikeita ystäviä. Mutta kuulostat ärsyttävältä valittajalta niin en ihmettele että sulla on tollasia kavereita :/ yritä muuttaa asennettasi