Tunnen huonommuutta kun väsyn 9v ja 12v lasten
kanssa. Kukaan ei oikein ymmärrä minua ja koen olevani kummajainen. Onko kellään samaa tilannetta?
Kommentit (55)
Kuule, voi väsyä 18v kanssa myös.
Mitä isommat lapset, sitä isompia huolet ovat, jos on jotain pulmia. On aivan eriasia väsyä esim taaperon kuivaksi opetteluun kuin teini-ikäisen itsetuhoisuuteen. Jälkimmäinen on hieman eri mittasuhteissa.
Minustakin vanhemmuudesta on "huvittavaa" se, että se ei varsinaisesti helpota koskaan.
Mulle 8-12 v on ollut helpoin ja leppoisin vaihe. Ovat jo omatoimisia monissa asioissa ja kuitenkin vielä viattomia lapsia joilla on lasten pienet murheet. Toista on teinien kanssa.
Mun mielestä 9v on pieni, sanokaa mitä haluatte.
Tämä ap se jaksaa vuodesta toiseen jankata tätä samaa asiaa. Onko sen ja sen ikäinen iso lapsi...ja onko tämän ikäisten kanssa vielä paljon homma.
Eräs tuttavani oli laittanut nettiin kuvan, jossa oli hänen 12v-16v lapsensa. Ja tekstin, että lapset alkavat olla isoja. On hyvin suhteellista minkä ikäinen on iso. Ja tässä ap:niin tapauksessa kyse on nuoremmista lapsista, eli isous on kiinni niin lapsesta kuin vanhemmasta.
Vierailija kirjoitti:
....harrastus kuskauksiin, eivät ole pitkään kotona keskenään, läksyissä pitää auttaa.... Ap
Odotahan vain, kun rupeavat seurustelemaan: treffeille kuskaaminen, lasten selfieiden editointi, instan päivittäminen pitää sut täystyöllistettynä. Entä läksyt sitten? Lukiossa niiden määrä vaan kasvaa. Lasten auttaminen korkeakoulun pääsykokeisiin lukemisessa on semmonen rumba, että kannattaa irtisanoutua töistä.
Niin, on tuossa vielä tuon ikäiset lähellä vanhempia ja toki voi tuntua kun tekemistä riittää.
No, harvempi 9v vielä pärjää omillaan.
Nuo on sen ikäisiä, että ei voi pitkään olla keskenään. Ja tosiaan ei yötä. Ja jos on menoja iltaisin tai yöaikaan, niin se vaatii järjestelyjä.