Lue keskustelun säännöt.
Mies epävarma, yhdessä 5½ vuotta
30.09.2018 |
Tutustuimme 5½ vuotta sitten ja yhdessä olemme asuneet jo 4 vuotta, josta 2 vuotta vieraalla paikkakunnalla toisiimme vahvasti tukeutuen uudessa paikassa omaa ystäväpiiriä vasta etsien. Jaamme hyvin samanlaisen elämänrytmin ja arki on mukavaa. Seksiä on ja paljon romantiikkaa eli kaikki tuntuu olevan kohdillaan.
Olemme muutaman vuoden puhuneet hiukan naimisiinmenosta. Täytin juuri 30 ja olisi aika ostaa yhteinen asunto (hän 2 vuotta vanhempi). Se tuntuisi luontevalta tavalta edetä, koska olemme olleet pitkään yhdessä ja rakastamme toisiamme. Mies on kuitenkin nyt jotenkin muuttunut oudoksi sitoutumisen suhteen.
Hän on aina ollut hyvin sitoutumishaluinen (meistä se, joka puskee suhdetta eteenpäin, kun minä jahkailen), mutta nyt puhunut jo vuoden siitä, kuinka meillä on paljon riitoja ja ongelmia. Itse koen, että meillä on hyvin normaalia arkista nahistelua, esim. hänen pelaamisestaan, joka saattaa olla koko illan ajan eikä edes syödä yhdessä, jolloin hermostun. Tai hän suuttuu, koska olen sotkuinen ja jätän vaatteeni isoon läjään sängyn viereen enkä vie niitä pyykkikoriin. Molemmat lupaavat parantaa tapansa ja hetken menee paremmin, mutta sitten palataan vanhoihin tapoihin. Ei nämä kuitenkaan minusta ole mitään maailmaa mullistavia asioita vaan ihan normaaleja parisuhdejuttuja. Hänen mielestään asia pitäisi kuitenkin jotenkin selvittää.
Olen ehdottanut, että menisimme puhumaan pariterapiaan, jos taustalla olisikin jotain isompia asioita. Ei suostu. Itse olen aika kyllästynyt siihen, että toinen on näin pitkän ajan jälkeen epävarma siitä haluaako jakaa loppuelämän kanssani. Itsellä vähän se asenne, etten jaksa odottaa enää kauemmin sitä, että "kelpaan". Kyllähän se itsetuntoa varmaan eniten korpeaa. Emme kumpikaan halua lapsia eli varsinaista aikarajaa ei ole tulossa vastaan, mutta kai hankalinta on se, että olen itse niin valmis sitoutumaan nyt vihdoin ja hän pohtii sitä olemmeko toisillemme sopivat. Olen kyllä ehdottanut sekä eroamista että erilleen muuttoa, mutta mies ei edes kestä ajatusta vaan on hyvin kumpaakin vastaan. Haluaa selvittää nämä asiat, mutta minä en edes tiedä, mitä asioita nyt oikein selvitetään.
Kyllästyttää olla tilanteessa, jossa en ole varma siitä onko toinen nyt tässä jäädäkseen. Ja tästä ollaan puhuttu, mutta todella vähän tunnun saavan irti. Olen asettanut maaliskuussa aikarajan tämän vuoden loppuun, että joko asiat selvitetään lopullisesti tai sitten tapahtuu muutos. Vuodenvaihde kuitenkin lähestyy nopeasti ja oikeastaan mitään ei tässä tapahdu. Ajattelin joulun ja uuden vuoden välissä kosia, mutta se tuntuu aika dramaattiselta tavalta toimia. Ideoita?
Kommentit (74)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miehestä ei sitoutuminen ole hyvä juttu ja itse haluaisit asiassa edetä niin ehkäpä tuossa tilanteessa on parempi erota. Luulisi ,että noin pitkään yhdessä asuessa jo asia olisi tullut selväksi puoleen jos toiseenkin. Sinänsähän se avioliitto ei muuta mitään puoleen jos toiseenkaan, mutta kyllähän tuossa miehen käytös on omituista.
Siskot voimaantukaa kirjoitti:
Jätä se sika !
Meillä on minipossu eli sikoja ei jätetä, vaikka miehestä joutuisin luopumaan. Kiitos paljon vastauksestasi, joka oli todella hyödyllinen ja syväluotaava.
Mitä ihmeen järkeä on naimisiin menossa, jos ei halua lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoon, mies on kyllästynyt.
Hän tuntuu ennemmin usein kokevan, että minulla on liikaa käynnissä eli haluaisi sellaista kyllästyneempää arkea. Teen paljon vapaaehtoistyötä ja työni sisältää matkustamista, joten saatan olla kiireinen. Tämän hän kokee ongelmalliseksi, koska on sellainen ihminen, että hänelle on tärkeää nukkua joka yö lähekkäin yms.
Meillä silti on viikottain kuitenkin treffi-iltoja ja saatamme myös olla samassa asunnossa niin, etten näe häntä seitsemään tuntiin, koska hän pelaa koneella, joten sinällään aikaa myös olisi enemmänkin yhteiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päätös olla jonkun kanssa ”loppuelämä” on valtava. Se on lähes mahdoton tehdä ja se on myös oikeasti aika järjetön: mieti, että elämää voi olla 50- vuotta edessä ja olet yhden ja saman ihmisen kanssa? Mieti, miten paljon kokemuksia (kuten rakastuminen, rakastelu toisen kanssa, ylipäätää se miten paljon toiseen ihmiseen tutustuminen antaa ja kuinka paljon enemmän ymmärtää tätä maailmaa taas sen jälkeen) jää kokematta?
Miehesi tunteet ovat todennäköisesti muuttuneet eikä hän koe, että olet se ihminen, jolle tällaista haluaa luvata. Hän todennäköisesti kokee, että eteen voi tulla parempi, eikä siksi halua sitoutua nyt juuri tähän.
Ei siihen oikein terapia auta. Jos ei koe ihmistä oikeaksi siinä mielessä ja kokee, että voisi tavata sopivamman niin ei siihen mikään sellainen toimi, että yritetään pakosti vääntää se nykyinen kumppani oikeaksi.
Voit toki jatkaa suhdetta näinkin ja katsoa kuinka pitkälle se kantaa näillä eväillä. Tai sitten erota ja katsoa joku sopivampi. Ei kai siinä sen kummempaa voi tehdä, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahakoiseen ja innottomaan mieheen ei kannata haaskata aikaansa.
Tuo on vielä kyvytön ja/tai haluton käsittelemään tunteitaan, joten turha kuvitella mitään kehitystä.
Tulevaisuutenne: nyhjäätte harmaassa suhteessa. Ikävystytte, seksi loppu, puhuminen loppuu, elämä loppuu. Joko möllötätte tylsistymässä hautaan asti, tai lopulta jompikumpi häipyy.
Mies ei rakasta sua, mutta on niin pälli ettei myönnä sitä itselleen eikä sulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos miehestä ei sitoutuminen ole hyvä juttu ja itse haluaisit asiassa edetä niin ehkäpä tuossa tilanteessa on parempi erota. Luulisi ,että noin pitkään yhdessä asuessa jo asia olisi tullut selväksi puoleen jos toiseenkin. Sinänsähän se avioliitto ei muuta mitään puoleen jos toiseenkaan, mutta kyllähän tuossa miehen käytös on omituista.
Ei kaikki ihmiset halua tehdä missään vaiheessa elämäänsä sellaista päätöstä, että ”Haluan olla tämän kanssa lopunelämää”. Moni haluaa hyvän suhteen, elää siinä ja katsoa, kuinka pitkälle se kantaa. Ja sitten jos se ei kanna, erota. Ja siinähän ei todellakaan ole mitään pahaa. Mutta melko naurettavaa väittää, että jokaisella ihmisellä muka tulisi sellainen piste elämässä eteen. Ei todellakaan tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihtoon, mies on kyllästynyt.
Hän tuntuu ennemmin usein kokevan, että minulla on liikaa käynnissä eli haluaisi sellaista kyllästyneempää arkea. Teen paljon vapaaehtoistyötä ja työni sisältää matkustamista, joten saatan olla kiireinen. Tämän hän kokee ongelmalliseksi, koska on sellainen ihminen, että hänelle on tärkeää nukkua joka yö lähekkäin yms.
Meillä silti on viikottain kuitenkin treffi-iltoja ja saatamme myös olla samassa asunnossa niin, etten näe häntä seitsemään tuntiin, koska hän pelaa koneella, joten sinällään aikaa myös olisi enemmänkin yhteiseen.
Kyllästynyt sinuun ja menoihisi, ymmärrä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Siskot voimaantukaa kirjoitti:
Jätä se sika !
Meillä on minipossu eli sikoja ei jätetä, vaikka miehestä joutuisin luopumaan. Kiitos paljon vastauksestasi, joka oli todella hyödyllinen ja syväluotaava.
Tai voi kysyä, että kumpi sika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies käy töissä tai opiskelee ja pelaa illat ja vapaat? Ette syö yhdessä? Mies kuulostaa lähinnä teiniltä, sellaiselat yläasteikäiseltä.
Mikä se teidän yhteinen arki on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen järkeä on naimisiin menossa, jos ei halua lapsia.
Avioliittoon liittyy etuja:
- omaisuussuoja kuolemantapauksessa, perintö
- asunnon ostaminen yhdessä on helpompaa ja voi saada paremman lainamarginaalina
- matkustaessa avopuolisoa ei välttämättä lainsäädännöllä katsota lähiomaiseksi
Lisäksi olemme puhuneet ulkomaille muutosta, jossa olisi ehdottomasti hyödyllistä, jos olisimme naimisissa. Useissa maissa ei ole samanlaista käsitettä avopuolisona olemisesta, joten laillisesti olisimme toisiimme nähden heikossa asemassa. Esimerkiksi ystäväpariskunta Espanjassa joutui poliisitutkinnan kohteeksi, koska tilien välillä oli siirtynyt liikaa rahaa ja he eivät olleet naimisissa, joten se oli epäilyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos miehestä ei sitoutuminen ole hyvä juttu ja itse haluaisit asiassa edetä niin ehkäpä tuossa tilanteessa on parempi erota. Luulisi ,että noin pitkään yhdessä asuessa jo asia olisi tullut selväksi puoleen jos toiseenkin. Sinänsähän se avioliitto ei muuta mitään puoleen jos toiseenkaan, mutta kyllähän tuossa miehen käytös on omituista.
Näin sitä itsekin mietin. Olisi tottakai surullista erota, mutta itse näen sen niin, että ehkä sitten parin vuoden päästä kummallakin olisi parempi tilanne.
Hän toisaalta suhtautuu ajatukseen erosta hyvin isolla ei:llä ja ehdottomasti haluaisi jatkaa yhdessä, mutta ensin selvittää nämä "asiat". Itse vain olen vähän kädetön, kun en yhtään tiedä, mitä tässä selvitettäisiin. Onko joku esim. saanut halutonta osapuolta pariterapiaan jotenkin? Itse en oikein osaa perustella. Mies on siis psykologivastainen eikä halua puhua tuntemattomille meidän asioista eli tämä ihan perus.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuimme 5½ vuotta sitten ja yhdessä olemme asuneet jo 4 vuotta, josta 2 vuotta vieraalla paikkakunnalla toisiimme vahvasti tukeutuen uudessa paikassa omaa ystäväpiiriä vasta etsien. Jaamme hyvin samanlaisen elämänrytmin ja arki on mukavaa. Seksiä on ja paljon romantiikkaa eli kaikki tuntuu olevan kohdillaan.
Emme kumpikaan halua lapsia eli varsinaista aikarajaa ei ole tulossa vastaan
No MIKSI siis naimisiin? Mitä ajattelet avioliiton muuttavan suhteessanne?
Ei minun mielestäni kannata kosia. Haluatko, että mies suostuu vaikka ei selkeästi oikeasti sitä halua? Haluatko olla sitten se lohdistuspalkinto, ”kun ei parempaakaan ollut sillä hetkellä”? Entä sitten, jos mies tapaakin sellaisen naisen, johon haluaa sitoutua. Jäät kuin nalli kalliolle.
En ymmärrä ihmisiä, jotka vonkuu vastenhaluista ihmistä naimisiin. Miksi kukaan haluaisi puolison, joka ei oikeasti halua sitoutua avioliittoon tämän ihmisen kanssa?
Ei se mies välttämättä halua erota, suhde voi olla kuitenkin ihan ok, vaikka ei nyt siihen lopunelämäksi haluakaan sitoutua tai siinä itseään näe. Ei elämä ole niin mustavalkoista ja asiat joko tai.
Vierailija kirjoitti:
Mies käy töissä tai opiskelee ja pelaa illat ja vapaat? Ette syö yhdessä? Mies kuulostaa lähinnä teiniltä, sellaiselat yläasteikäiseltä.
Mikä se teidän yhteinen arki on?
Käy töissä. Meillä on pari treffi-iltaa viikossa, jolloin käymme ulkona syömässä ja sen lisäksi yleensä lauantaisin tai sunnuntaisin teemme esim. päiväretken jonnekin vaikkapa vaeltamaan. Sitten sitä ihan normaalia arkea, että käydään kerran viikossa isoilla ruokaostoksilla kaupassa ja katsotaan Netflixiä.
Pelaaminen nyt ainakin omassa ystäväpiirissä ja ikäluokassa on ihan normaalia niin en sillä tavalla siitä välitä, että pelaa paljon vaikkapa vapaapäivänään. Lähinnä silloin, jos valittaa sitä, ettei ole yhteistä aikaa, muttei sitten itse lopeta sitä koneen hakkaamista, että syötäisiin päivällinen yhdessä.
Mikä se samanlainen elämänrytmi on? Jäi epäselväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen järkeä on naimisiin menossa, jos ei halua lapsia.
Avioliittoon liittyy etuja:
- omaisuussuoja kuolemantapauksessa, perintö
- asunnon ostaminen yhdessä on helpompaa ja voi saada paremman lainamarginaalina
- matkustaessa avopuolisoa ei välttämättä lainsäädännöllä katsota lähiomaiseksi
Lisäksi olemme puhuneet ulkomaille muutosta, jossa olisi ehdottomasti hyödyllistä, jos olisimme naimisissa. Useissa maissa ei ole samanlaista käsitettä avopuolisona olemisesta, joten laillisesti olisimme toisiimme nähden heikossa asemassa. Esimerkiksi ystäväpariskunta Espanjassa joutui poliisitutkinnan kohteeksi, koska tilien välillä oli siirtynyt liikaa rahaa ja he eivät olleet naimisissa, joten se oli epäilyttävää.
Olen asunut mieheni kanssa ulkomailla monta vuotta, eri maissa. Ei todellakaan mitään ongelmaa, vaikka nyt yhdellä pariskunnalla oli joku yksi hankaluuus.Avioliitosta on vain marginaalinen hyöty ja valtava haitta.
Jätä se sika !