Lue keskustelun säännöt.
Olen työtön sosiaalityöntekijä, sillä lastensuojelu ja päihdetyö ei kiinnosta. Kysyttävää?
29.09.2018 |
Paikkakunnallani töitä olisi tarjolla tällä hetkellä lähinnä päihdetyössä ja lastensuojelussa, mutta ei kiinnosta.
Alkoholistien kanssa työskentely on kuin kantaisi säkillä valoa pimeään tupaan; mitään ei tapahdu ja jos vähän mennään eteenpäin, niin kohta tullaan rysähdyksellä monta askelta takaisin. Ei riitä enää ymmärrys ja empatia alkoholisteja kohtaan.
Itse ovat myös aiheuttaneet ison osan ongelmistaan, sitä ei jeesustelu yhteiskunnan rakenteista ja toisiinsa vaikuttavista kokonaisuuksista muuta miksikään. Alkoholismi ei ole sairaus. Itsestä se muutos lähtee ja aikuiset, elämänsä hukkaan heittäneet, moniongelmaiset densot eivät enää osaa tai pysty kelkkaa kääntämään. Tai hyvin harva pystyy. Suuri osa aivan menetettyjä tapauksia, jotka joutaisivat työkyvyttömyyseläkkeelle, turhaan niitä edes yritetään saada "kuntoutumaan", rahaa vaan menee enemmän hukkaan. Koen päihdetyön vastenmielisenä.
Lastensuojelu on raskasta ja ahdistavaa, joutuu kuuntelemaan kaikenlaista kuraa ja yrittää pysyä silti ammattimaisena. Vuoden jälkeen päätin että ei ole minun juttu. En halua ottaa näillä palkoilla niin isoa vastuuta kannettavakseni, ja vielä jatkuvassa resurssipulassa. En halua ottaa vastuuta yhdenkään lapsen hengestä enää. En ihmettele yhtään, että lastensuojeluun ei tahdota saada päteviä töihin. Siinähän ovat.
Voisin mielelläni mennä vaikka Kelaan pyörittelemään papereita ilman asiakaskontakteja, tai sairaalatyöhön.
Olen harkinnut vakavasti uudelleenkouluttautumista johonkin lunkimpaan ja paremmin palkattuun työhön, jossa ei tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä ongelmaisten kanssa. Ei tämä ihmistyö ollutkaan minun juttu.
Muita tympääntyneitä sossuja?
Kommentit (69)
Vielä lisäys äskeiseen. Olen vakituisessa virassa lastensuojelussa. Samalla työnantajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tallessa päätös 2022 viranhausta jossa oli avoimena 6 sosiaalityöntekijän virkaa ja jossa oli yhteensä 4 hakijaa. Olin ainoa kelpoinen hakija. En tullut valituksi koska olen päätöksen mukaan soveltumaton vaikka olenkin kelpoinen. Tympeä päätös. Kehystin päätöksen ja laitoin sen avokonttorin työpisteeni sermiin. Mitä arvioit, ketä valittiin? Voimia sinulle gradun tekoon.
Miten tätä asiaa perusteltiin?
Hyvä, pysy työttömänä, olette täysin turhakkeita ja teidän palvelujen sijaan täytyisi ajaa sisään perustulomalli ja enemmän yksilön omaa vastuuta.
Joo ei kiitos enää juop...hyysäystä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä, pysy työttömänä, olette täysin turhakkeita ja teidän palvelujen sijaan täytyisi ajaa sisään perustulomalli ja enemmän yksilön omaa vastuuta.
Jokainen voi ottaa vastuun itsestään. Tarvitaanko siihenkin jokin malli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös sosiaalityöntekijä. Tai olin ja 15 vuoden jälkeen jätin sen työn. Kaikenlaista näin ja kuulin ihmisten ongelmista miten 250 000 euron omaisuus on tuhlattu lyhyessä ajassa. Riidat voi lähteä ihan pienestä asiasta ja paisua suureksi ihan vaan sen takia että toinen haluaa riidellä ja aiheuttaa kumppanilleen ongelmia. En jaksanut enää kuunnella.
Sosiaalityöntekijä kirjoitti:
Se keskustelun avaajan kommentti alkoholisteista on kaikin puolin väheksyvä. Alkoholismi on aivosairaus ja asia on tieteellisesti todettu. Kukaan tavallinen ihminen ei edes pysty ryyppäämään kahta päivää putkeen. Sen ymmärrän jos et halua töihin alkoholistien asumisyksikköön, mutta niissä on vain ohjaajan paikkoja. Pelottava asenne, koska siihen voi kuka tahansa sairastua, jos perimäaltistus.
Se ei pidä paikkaansa, että kuka tahansa voi sairastua alkoholismiin. Se vaatii treenaamista ja alkoholistiksi ei tulla yhdessä yössä. Siinä vaiheessa vielä on mahdollisuus katkaista touhu ja jättää juomatta, kun tunnistaa itsessä, että homma menee joka kerta överiksi ja viina määrittelee elämässä muut tekemiset. Ne, jotka eivät sitä syystä tai toisesta tee holisoituvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän aloittajan pohdintoja. Tässä aika rankka työviikko takana ja olen kanssa pyöritellyt tulevaisuuden vaihtoehtoja mielessäni. Lastensuojelussa siis nyt parhaillaan sosiaalityöntekijänä, määräaikaisessa virassa ja luulen, että sinnittelen tämän sopimusajan loppuun ja sitten siirryn jonnekin muualle. Itsellä ei vielä kokemusta päihdetyöstä ja olen tätä jopa harkinnut vaihtoehtona. Erona lastensuojeluun näkisin ainakin sen, että päihdetyössä en olisi virkavastuussa kenenkään toisen elämästä. Koen lastensuojelussa yhtenä kuormitustekijänä sen, että usein joudun motivoimaan irrationaalisia vanhempia tekemään parempia valintoja, koska joudun kantamaan vastuuta heidän lapsistaan. En kuitenkaan voi todellisuudessa mitenkään olla vastuussa toisen aikuisen ihmisen typeristä ja vastuuttomista valinnoista, joten ajoittain asetelma tuntuu kohtuuttomalta. Ja sitten se, että saa olla asiakkaiden suuttumuksen kohteena, koska he usein kokevat, että yhteiskunnan olisi pitänyt tehdä jotakin enemmän heidän puolestaan. Ja siinä tilanteessahan sosiaalityöntekijä on yhtä kuin yhteiskunta, eli syyllinen. On usein totta, että meillä ei ole sellaisia palveluita tarjota, joista asiakas eniten hyötyisi ja tämä harmittaa ja turhauttaa myös työntekijää. Mutta sitten on sekin puoli, että usein tunnetaidoiltaan hieman vajavaiset ihmiset unohtavat täysin sen Oman Vastuun elämässään ja helpompi on heijastaa syyllisyys omista valinnoistaan sosiaalityöntekijän viaksi ja uhriutua ennemmin kuin nähdä yhtään sitä omaa osuutta tilanteessa. Saatetaan kitistä, että mitään apua ei ole saatu, vaikka todellisuudessa ei olla haluttu ottaa vastaan mitään niistä tarjotuista palveluista tai ei oikeasti sitouduta mihinkään muutostyöhön.
Tuo voi kyllä olla hyvinkin totta, että myös päihdetyössä pääsee kunnolla turhautumaan, jos työ ei oikein kanna hedelmää ja varmaan saa olla siinäkin työssä sylkykupin roolissa esim. toimimattomista palveluista johtuen että en sitten tiedä.
Pitkän tähtäimen suunnitelmana on kyllä itselläkin siirtyminen ihan muihin tehtäviin. Teen nyt kuitenkin graduni loppuun ja ehkä vielä max. muutaman vuoden kärvistelen joissain sosiaalityöntekijän hommissa, muualla kuin lastensuojelun avohuollossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä, että olet tajunnut lähteä alalta, ihmishirviö, saastaläjä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tallessa päätös 2022 viranhausta jossa oli avoimena 6 sosiaalityöntekijän virkaa ja jossa oli yhteensä 4 hakijaa. Olin ainoa kelpoinen hakija. En tullut valituksi koska olen päätöksen mukaan soveltumaton vaikka olenkin kelpoinen. Tympeä päätös. Kehystin päätöksen ja laitoin sen avokonttorin työpisteeni sermiin. Mitä arvioit, ketä valittiin? Voimia sinulle gradun tekoon.
Miten tätä asiaa perusteltiin?
Ei perusteltu.
Ootko sä vapaa-ajallakin yhtä inhottava, kun töissä ollessasi?
Kun käyt kiusaamassa tavallista perhettä, kun naapurissa piestään muksu hengiltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen töissä 80/20 -säännön soveltamista. Pyri 80% tulokseen, siihen menee 20% aivokapasiteetista. Loppuun 20% - eli "täydellisen 100% onnelliseen lopputulokseen" - menee loput 80% aivokapasiteetista. Kunhan palkkaa tulee.
Et ole mikään työntekijä vaan ihan tavallinen työtön niinkuin muutkin. Sitten kun menet töihin voit sanoa itseäsi työntekijäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan on pakko palkata pätevä sosiaalityöntekijä, jos paikka on auki. Vaikka ei vakuuttaisi haastattelussa. En usko, että ap on sosiaalityöntekijä. Oletko sosionomi?
Ei ole pakko, ei minuakaan palkattu kun sanoin halveksuvani ihmisiä ja vihaavani lapsia.
M i E l i s A i r a s olet
OLet myös koronarokotettu ja psykopaatti?
Minulla on tallessa päätös 2022 viranhausta jossa oli avoimena 6 sosiaalityöntekijän virkaa ja jossa oli yhteensä 4 hakijaa. Olin ainoa kelpoinen hakija. En tullut valituksi koska olen päätöksen mukaan soveltumaton vaikka olenkin kelpoinen. Tympeä päätös. Kehystin päätöksen ja laitoin sen avokonttorin työpisteeni sermiin. Mitä arvioit, ketä valittiin? Voimia sinulle gradun tekoon.