Lue keskustelun säännöt.
Olen työtön sosiaalityöntekijä, sillä lastensuojelu ja päihdetyö ei kiinnosta. Kysyttävää?
29.09.2018 |
Paikkakunnallani töitä olisi tarjolla tällä hetkellä lähinnä päihdetyössä ja lastensuojelussa, mutta ei kiinnosta.
Alkoholistien kanssa työskentely on kuin kantaisi säkillä valoa pimeään tupaan; mitään ei tapahdu ja jos vähän mennään eteenpäin, niin kohta tullaan rysähdyksellä monta askelta takaisin. Ei riitä enää ymmärrys ja empatia alkoholisteja kohtaan.
Itse ovat myös aiheuttaneet ison osan ongelmistaan, sitä ei jeesustelu yhteiskunnan rakenteista ja toisiinsa vaikuttavista kokonaisuuksista muuta miksikään. Alkoholismi ei ole sairaus. Itsestä se muutos lähtee ja aikuiset, elämänsä hukkaan heittäneet, moniongelmaiset densot eivät enää osaa tai pysty kelkkaa kääntämään. Tai hyvin harva pystyy. Suuri osa aivan menetettyjä tapauksia, jotka joutaisivat työkyvyttömyyseläkkeelle, turhaan niitä edes yritetään saada "kuntoutumaan", rahaa vaan menee enemmän hukkaan. Koen päihdetyön vastenmielisenä.
Lastensuojelu on raskasta ja ahdistavaa, joutuu kuuntelemaan kaikenlaista kuraa ja yrittää pysyä silti ammattimaisena. Vuoden jälkeen päätin että ei ole minun juttu. En halua ottaa näillä palkoilla niin isoa vastuuta kannettavakseni, ja vielä jatkuvassa resurssipulassa. En halua ottaa vastuuta yhdenkään lapsen hengestä enää. En ihmettele yhtään, että lastensuojeluun ei tahdota saada päteviä töihin. Siinähän ovat.
Voisin mielelläni mennä vaikka Kelaan pyörittelemään papereita ilman asiakaskontakteja, tai sairaalatyöhön.
Olen harkinnut vakavasti uudelleenkouluttautumista johonkin lunkimpaan ja paremmin palkattuun työhön, jossa ei tarvitse jatkuvasti olla tekemisissä ongelmaisten kanssa. Ei tämä ihmistyö ollutkaan minun juttu.
Muita tympääntyneitä sossuja?
Kommentit (69)
Itse olen lastensuojelussa. Raskasta on, mutta palkitsevaakin.
Sitä ihmettelen, että miten te-toimisto antaa sun olla työttömänä, jos paikkakunnalla on sossun paikkoja haettavana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmistyötähän voi tehdä vaikka vähän enemmän kasvatuksellisella painotuksella kuin sosiaalialan painotuksella. Sosiaalialan syvällisestä ymmärryksestä varmasti on myös siinä hyötyä, vaikka vastuussa ei enää olekaan samoista asioista.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miksi susta tuntuu tolta, mutta se mitä en ymmärrä on että miksi opiskelit sosiaalityötä jos et halua työskennellä sosiaalitapausten kanssa? Tuliko yllätyksenä että siinä työssä joutuu nimenomaan tekemisiin hankalien asiakkaiden kanssa?
Ihminen voi muuttua. Nuorena ja idealismia pursuavana tehty alavalinta ei välttättä sitten johdakaan eläkeuraan. Olin kyllä kiinnostunut alasta ihan vilpittömästi ja koin opiskelun kiinnostavana. Totuus paljastui sitten työelämässä ja pikkuhiljaa kyllästyin.
Ap
En usko että missään saa olla työttömänä sosiaalityöntekijänä. Työtarjouksia tulisi ovista ja ikkunoista. Ap:n täytyy olla trolli.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lastensuojelussa. Raskasta on, mutta palkitsevaakin.
Sitä ihmettelen, että miten te-toimisto antaa sun olla työttömänä, jos paikkakunnalla on sossun paikkoja haettavana?
Ehkä aloittaja on päästänyt em litanian työkkärin tapaamisessa ja katsovat paremmaksi pitää kotona erossa maailmasta kuin levittämässä asennettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen lastensuojelussa. Raskasta on, mutta palkitsevaakin.
Sitä ihmettelen, että miten te-toimisto antaa sun olla työttömänä, jos paikkakunnalla on sossun paikkoja haettavana?
Kyllähän minä joudun hakemuksia laittelemaan, ne vain pitää tehdä siten, että työnantaja ei vakuutu.
Tällä hetkellä vielä ansiosidonnaisella, mutta näkisin, että seuraava etappi on opiskelu ihan muihin hommiin.
Ap
Olen itsekin sosiaalityöntekijä ja seuraan työpaikkoja päivittäin. Kyllä sosiaalityöntekijöille on töitä muuallakin kuin lastensuojelussa tai päihdepuolella. Toki voi olla, että pienemmiltä paikkakunnilta ei kaikkea löydy.
MOL:ssa on koko ajan auki sosiaalityöntekijän paikkoja aikuissosiaalityössä, terveyssosiaalityössä, koulukuraattoreille, vammaispalveluissa jne jne jne. Käytännössä työpaikan saa valita, työttömänä ei tarvitse töiden puutteessa olla.
Itsekään en kokenut päihdetyötä omakseni, yhden kesän olin opiskeluaikana kesätöissä A-klinikalla. Minusta työ oli turhauttavaa eikä motivoinut. Lastensuojeluun en ole missään vaiheessa edes hakeutunut, koska todennäköisesti uupuisin alta aikayksikön.
Olen ollut jo pidempään töissä vammaispalveluissa. Pidän työstä, koska siinä on sopivassa suhteessa hallinnollista työtä/päätöksentekoa ja suoraa asiakastyötä. Monet kokevat vammaispalvelun sosiaalityön liian byrokraattiseksi paperinpyöritykseksi, mutta minulle se sopii. Tykkään tehdä päätöksiä ja palvelusuunnnitelmia ja soveltaa lakia. työt jäävät työpäivän jälkeen työpaikalle, asiakkaat eivät tule "ihon alle".
Me sosiaalityöntekijät olemme lähinnä etuoikeutetussa asemassa työtilanteen suhteen, kannattaa etsiä se sosiaalityön osa-alue, joka sinulle sopisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajan on pakko palkata pätevä sosiaalityöntekijä, jos paikka on auki. Vaikka ei vakuuttaisi haastattelussa. En usko, että ap on sosiaalityöntekijä. Oletko sosionomi?
Alkoholisti on about nokkimisjärjestyksen viimeinen ja jatkuvasti kiusattu sekä kanssaeläjien, että "parantajien" taholta, jotka hokevat heille muutostarpeesta ja kelvottomuudestaan. Ovat siis roskien sijasta roskakoreja ja syntipukkeja, joihin puretaan monenlaista pahaa oloa. Minusta paljon arvostettavampi ammatti kuin pyhimysroolit, jotka luovat tarkoituksen itselleen toisten yläpuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta päihdetyössä kiinnostavinta ja innostavinta on juuri ihmisen muutos. Sellainen kasvu ja kehittyminen, jota harvoin saa kenenkään elämästä nähdä. Toki, tie on vaikea ja useat tippuu ja menee edes takaisin, mutta nuo kyllä kannustavat työssä jaksamaan.
Se, mitä sanot alkoholiongelmaisten/päihdeongelmaisten omasta valinnasta elämänsä suhteen.. hmm. Sen voi toki nähdä noin ja moni näkeekin, mutta tosiasiassa on myös niin, että ihmiset ajautuvat syystä tai toisesta lääkitsemään itseään päihteillä, osa jää koukkuun ja osa ei. Se, kuka jää on addiktioherkempi. Näillä päihteiden ongelmakäyttäjillä on useimmiten jo lapsuudesta annettu heikoimmat eväät omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Ei ole ehkä koskaan edes puhuttu sen merkityksestä. On ehkä annettu sellaista mallia, etä vkl juodaan. Tai ei ole annettu lapselle tilaa kasvaa itsekseen, on ehkä opetettu tiedostamatta, että tunteista ei puhuta ja niitä ei ole, joten näistä on kasvanut ihmisiä, jotka eivät edes osaa ajatella, mitä tarkoittaa hyvä olo, turvallinen olo, välittäminen, luottamus, rakkaus jne. Tai on opetettu samalla mekanismilla unohtamaan itsensä, kun on annettu malli, että ura ja raha on tärkeintä.
Siten ihmiset sitten ajautuvat erilaisten tunteiden säätelyiden pariin, joku alkaa päihteillä, joku hakee jotan extreme-elämyksiä, joku suorittaa elämää kieli vyön alla ja laskee vaan rahojaan.
Näitä oman hyvinvointinsa unohtavia on yhteiskunnassa todella paljon. Mutta toki päihdeongelmaiset näkyvät. Ja toki päihdeongelma tultuaan vaan syvenee ja ihminen todella jää riippuvaiseksi aineesta ihan fyysisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itsekin sosiaalityöntekijä ja seuraan työpaikkoja päivittäin. Kyllä sosiaalityöntekijöille on töitä muuallakin kuin lastensuojelussa tai päihdepuolella. Toki voi olla, että pienemmiltä paikkakunnilta ei kaikkea löydy.
MOL:ssa on koko ajan auki sosiaalityöntekijän paikkoja aikuissosiaalityössä, terveyssosiaalityössä, koulukuraattoreille, vammaispalveluissa jne jne jne. Käytännössä työpaikan saa valita, työttömänä ei tarvitse töiden puutteessa olla.
Itsekään en kokenut päihdetyötä omakseni, yhden kesän olin opiskeluaikana kesätöissä A-klinikalla. Minusta työ oli turhauttavaa eikä motivoinut. Lastensuojeluun en ole missään vaiheessa edes hakeutunut, koska todennäköisesti uupuisin alta aikayksikön.
Olen ollut jo pidempään töissä vammaispalveluissa. Pidän työstä, koska siinä on sopivassa suhteessa hallinnollista työtä/päätöksentekoa ja suoraa asiakastyötä. Monet kokevat vammaispalvelun sosiaalityön liian byrokraattiseksi paperinpyöritykseksi, mutta minulle se sopii. Tykkään tehdä päätöksiä ja palvelusuunnnitelmia ja soveltaa lakia. työt jäävät työpäivän jälkeen työpaikalle, asiakkaat eivät tule "ihon alle".
Me sosiaalityöntekijät olemme lähinnä etuoikeutetussa asemassa työtilanteen suhteen, kannattaa etsiä se sosiaalityön osa-alue, joka sinulle sopisi.
Se on totta, että työllisyystilanne on hyvä. Lastensuojelu ja päihdetyö ovat vain imeneet minusta kaiken elämänilon. Vammaispalvelu ja sairaalasosiaalityö voisivat olla eri juttu, mutta tällä hetkellä ei ole paikkoja auki. Mutta turhauttavaan päihdetyöhön ja uuvuttavaan lastensuojeluun en enää mene.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin mainitset Kelan, mikset hae etuuskäsittelijäksi? Sinne kaivataan myös sosiaalialan ihmisiä ja etuuskäsittelyssä asiakaskontaktointi on vähäisempää. Tosin mitään leppoista työtähän se ei tosiaankaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajan on pakko palkata pätevä sosiaalityöntekijä, jos paikka on auki. Vaikka ei vakuuttaisi haastattelussa. En usko, että ap on sosiaalityöntekijä. Oletko sosionomi?
En ole sosionomi, vaan sosiaalityöntekijä. Mutta onneksi en ole vielä tähän mennessä ollut ainoa hakija.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti on about nokkimisjärjestyksen viimeinen ja jatkuvasti kiusattu sekä kanssaeläjien, että "parantajien" taholta, jotka hokevat heille muutostarpeesta ja kelvottomuudestaan. Ovat siis roskien sijasta roskakoreja ja syntipukkeja, joihin puretaan monenlaista pahaa oloa. Minusta paljon arvostettavampi ammatti kuin pyhimysroolit, jotka luovat tarkoituksen itselleen toisten yläpuolelle.
Ja mikähän sinun viisas ratkaisusi on alkoholistien suhteen?
Syötkö maksalaatikkosi rusinoilla vai ilman?
Järkkyjä käsityksiä alkoholisteista. Pysy tosiaan kaukana. Alkoholismi ON sairaus. Tämän myöntäminenhän ei tarkoita mitään hyysäämistä tietenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkoholisti on about nokkimisjärjestyksen viimeinen ja jatkuvasti kiusattu sekä kanssaeläjien, että "parantajien" taholta, jotka hokevat heille muutostarpeesta ja kelvottomuudestaan. Ovat siis roskien sijasta roskakoreja ja syntipukkeja, joihin puretaan monenlaista pahaa oloa. Minusta paljon arvostettavampi ammatti kuin pyhimysroolit, jotka luovat tarkoituksen itselleen toisten yläpuolelle.
Ja mikähän sinun viisas ratkaisusi on alkoholistien suhteen?
Ei mikään, he toimittavat tehtävänsä erinomaisesti. Jos alkoholismi halutaan poistaa, täytyy kiivetä ongelman alkulähteille, eikä katkaista virtaa. Voit itse vastata tähän, olethan osa ongelmaa halutessasi heidät eliminoida. Mistä moinen viha kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Järkkyjä käsityksiä alkoholisteista. Pysy tosiaan kaukana. Alkoholismi ON sairaus. Tämän myöntäminenhän ei tarkoita mitään hyysäämistä tietenkään.
Määrittelytapoja on erilaisia, meillä Suomessa on jostain syystä nyt vain päädytty tähän lääketieteelliseen sairaus-määritelmään. Onneksi tätäkin on nyt alettu miettiä uudestaan, että onko sairaudeksi määrittely kuitenkaan se järkevin tapa, ongelmattomin se ei ole ainakaan.
Ap
Kiva kuulla samanlaisia ajatuksia. Samoja aatteita ja samoissa töissä työskennellyt ohjaajana. Ei ole helpoin ala tämä.
- sosionomi.
Ymmärrän miksi susta tuntuu tolta, mutta se mitä en ymmärrä on että miksi opiskelit sosiaalityötä jos et halua työskennellä sosiaalitapausten kanssa? Tuliko yllätyksenä että siinä työssä joutuu nimenomaan tekemisiin hankalien asiakkaiden kanssa?