Mitä te kolmikymppiset sinkut teette vapaa-ajallanne, ja missä tapaatte miehiä?
Erityisesti kiinnostaa teidän kokemukset, jotka ette juokse yöelämässä/ käytä alkoholia.
Oma arkeni on armottoman tyhjää.. Päiväni kuluvat lähinnä lenkkipoluilla, metsäretkillä sekä kotona lukien ja elokuvia katsellen. Tällaista eloa olen viettänyt jo useamman vuoden, joten tuntuu suorastaan kuin elämä menisi ohitse! Olen hyvin introvertti, ja tämän lisäksi työskentelen hyvin naisvaltaisella alalla, joten en vahingossakaan pääse tutustumaan miehiin. Deittisovellukset eivät ole minun juttuni, joten mitä jää jäljelle? Tarvitsen ehdottomasti nyt ryhtiliikkeen, etten täysin homehdu sohvannurkkaani. Mutta mistä oikein aloittaa, neuvoja?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kolmekymppiset sinkkunaiset olla aika alelaarin kamaa kun eivät ole kenellekkään kelvanneet. Poikkeuksena toki eronneet..
Du bist ein idiot.
kokeilepa sellaista deittisivustoa kuin okcupid. ja ne "ei nettideittailua!" -vikinät nyt ihan romukoppaan, jos OIKEASTI haluat löytää seuraa. Tuo sivu on ihan anti-tinder. useimmat ihmiset kirjoittavat pitkät litaniat itsestään ja siellä on paljon kirjallisuus-taidenörttimiehiä, jollaista saattaisit itsekin kaivat. jos ei toi kelpaa, niin ehkä sitten sieltä lenkkipolulta voi miehen iskeä. t. kolmekymppinen ex-sinkku hissukka
Vierailija kirjoitti:
Jos tässä ketjussa on pk-seudulta joku liikunnallinen nainen vailla seuraa niin vaihdetaan spostit ja tavataan viikonloppuna
T. M32
Taidat olla uusi täällä? Tämän sivun kautta ei ole koskaan tavannut yksikään mies ja nainen toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
kokeilepa sellaista deittisivustoa kuin okcupid. ja ne "ei nettideittailua!" -vikinät nyt ihan romukoppaan, jos OIKEASTI haluat löytää seuraa. Tuo sivu on ihan anti-tinder. useimmat ihmiset kirjoittavat pitkät litaniat itsestään ja siellä on paljon kirjallisuus-taidenörttimiehiä, jollaista saattaisit itsekin kaivat. jos ei toi kelpaa, niin ehkä sitten sieltä lenkkipolulta voi miehen iskeä. t. kolmekymppinen ex-sinkku hissukka
Ei naisia saa ldähestyä lenkkipoluilla. Niin täällä on sanoittu.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kolmekymppiset sinkkunaiset olla aika alelaarin kamaa kun eivät ole kenellekkään kelvanneet. Poikkeuksena toki eronneet..
Paskan marjat. Itse miehenä voin hyvin kuvitella että tasokkaalle sinkkunaiselle ei ole jokainen häntäheikki kelvannut. Arvostan sellaista piirrettä naisessa.
Täällä myös ikisinkku 35v. Olen käytännössä ollut aina yksin muutamia lyhyitä suhteita lukuunottamatta. Nuorena sitä ajatteli, että kyllä 30v. mennessä on varmasti jo mukava mies löytynyt ja sitä on naimisissa. Miehiin tulikin törmäiltyä paljon parikymppisenä, mutta eipä sieltä ketään pysyvää haaviin tarttunut.
Päivät olen kotona, töissä, luen, käyn kaupassa ja kirjastossa, haahuilen kirpputoreilla, istuskelen netissä turinoimassa. Taiteilen, askartelen, pelaan pleikkaria, testaan joskus uusia ruokareseptejä. Matkustan paljon, aina kuin vaan mahdollista Suomessa ja ulkomailla, mutta matkoiltakaan ei ole ketään tarttunut mukaan.
Tietoisesti en ole etsimässä ketään, koska ainoana vaihtoehtona tuntuu olevan deittisovellukset, jotka eivät sovi minun persoonalleni millään muotoa. Harrasteryhmissä miehet ovat varattuja, eronneilla ja/tai karanneilla on lapsia, ja uusperhekuvio on ehdoton ei minulle. Olen lapseton vapaasta tahdostani ja se on kynnyskysymys.
Toivo elää vielä kuitenkin, että jossain on sopiva herra ja me satutaan samaan paikkaan, juuri oikeaan aikaan.
Istuhan vaan siellä sohvassasi lopun ikääsi jos et ole valmis mitään tekemään asian eteen.
Ai... täällä onkin tänä iltana ''se'' mulkero m-o d - e paikalla joka poistelee asiallisetkin viestit kun ei sovi omaan agendaan.
Tuossahan on paljon tekemistä, miten niin tyhjä elämä?
Puutarhailen, metsäilen, musisoin, opiskelen, luen, kirjoitan. Kuuntelen ympäristöä. Otan päiväunet, leivon tai kokkailen. Urheilen tai joogaan. En juurikaan ajattele miehiä. Teen kaiken "vapaasti" eli liikun metsässä sinne, minne jalat vievät, en noudata reseptejä tai tavoittele erityisesti mitään. Kaikki tuntuu maagiselta ja joka päivä oppii jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa kolmekymppiset sinkkunaiset olla aika alelaarin kamaa kun eivät ole kenellekkään kelvanneet. Poikkeuksena toki eronneet..
Du bist ein idiot.
Saksassa kirjoitetaan substantiivit isolla alkukirjaimella. Hieno yritys silti
Ja minä kun nimenomaan haluaisin ikisinkkunaisen. Varmasti saisin tältä syvää rakkautta osakseni. Ikisinkku kun olen itsekin. Mutta missä sen tapaisi?
Samoja mietteitä täälläkin. Ikää 34 ja sinkkuna tullut oltua jo useampi vuosi. Mun on hankala edes sanoa et mitä mä haluan. Lapsia en kaipaa enkä halua että miehelläkään olisi lapsia tai lapsihaaveita, niin kuin joku muukin mainitsi. Elämä menee todella tylsää, samaa raidetta pitkin viikosta toiseen.
Mulle ajatus siitä, että pitäisi ruveta tapailemaan tuntemattomia miehiä ihan vaan pariutumistarkoituksessa on jotenkin vaan aika mahdoton. Työpaikka on pieni eli sieltä ei löydy ketään ja eipä vapaa-ajalla sitten törmääkkään omanikäisiin, lapsettomiin (ja lapsia haluamattomiian) sinkkumiehiin. Mä kaipaisin sellaista vanhaa, hyvää parisuhdetta, mitä on eläkeläisillä :-). Mutkatonta yhteiseloa, ei mitään draamaa tai vaikutuksen tekoa toiseen ihmiseen.
En ole masentunut, mutta jollain tapaa tyytymätön nykytilanteeseen. Olisi kiva kun olisi juttuseuraa varsinkin viikonloppuisin, juhlapyhinä ja lomilla kaipaisi "omaa" ihmistä. Alkuperäiseen kysymykseen en osaa vastata, mutta et ole yksin.
Tuntuu olevan "vapaana" paljon naisia joilla lapsia.
Ois se hyvä että sopivat ihmiset pääsisivät kohtaamaan toisensa.
Onpas meitä samassa hengessä eläviä paljon. Huojentavaa toki, ettei ole asian kanssa yksin, mutta tokihan sitä toivoisi, ettei ihmiset lamaantuisi tällä tavoin.
Joku aiemmin kyseli, enkö omaa lainkaan ystäviä. Enpä juurikaan. Omaan muutaman kaverin, mutta kuten mainitsin, olen hyvin introvertti, etten osaa kaivatakaan ihmisiä elämääni noin sosialisoitumistarkoituksessa. Itselleni riittäisi niin mainiosti samanhenkinen mies, jonka kanssa elää tällaista yksinkertaistetumpaa arkea, plus harrastaa ja matkustaa yhdessä.
Mutta mitä tuumaatteko, pitäisikö jokaisen ottaa missioksi tehdä jotakin normiarjestaan poikkeavaa ilman jossitteluja? Esim. lähteä koti-illan sijaan jonkin bändin keikalle tms. Voitaisiin melkeinpä tulla päivittämään tätä ketjua sitämukaa, kun on rohkaistunut tekemään jotakin uutta. Miltä kuulostaa? :) Ap
Onks kukaan ikisinkku nainen kainuun/savon suunnalta?:)
T:m36v
Vierailija kirjoitti:
Onpas meitä samassa hengessä eläviä paljon. Huojentavaa toki, ettei ole asian kanssa yksin, mutta tokihan sitä toivoisi, ettei ihmiset lamaantuisi tällä tavoin.
Joku aiemmin kyseli, enkö omaa lainkaan ystäviä. Enpä juurikaan. Omaan muutaman kaverin, mutta kuten mainitsin, olen hyvin introvertti, etten osaa kaivatakaan ihmisiä elämääni noin sosialisoitumistarkoituksessa. Itselleni riittäisi niin mainiosti samanhenkinen mies, jonka kanssa elää tällaista yksinkertaistetumpaa arkea, plus harrastaa ja matkustaa yhdessä.
Mutta mitä tuumaatteko, pitäisikö jokaisen ottaa missioksi tehdä jotakin normiarjestaan poikkeavaa ilman jossitteluja? Esim. lähteä koti-illan sijaan jonkin bändin keikalle tms. Voitaisiin melkeinpä tulla päivittämään tätä ketjua sitämukaa, kun on rohkaistunut tekemään jotakin uutta. Miltä kuulostaa? :) Ap
Mun ongelma ei niinkään ole etten koskaan tekisi mitään uutta, vaan se etten tapaa ketään vaikka mitä tekisin. Olen useinkin ihmisten ilmoilla, mutta uusia tuttavuuksia ei synny noin vain - en ole ikinä tajunnut näitä tarinoita että "olinpa marketissa valitsemassa tomaatteja niin tapasin elämäni miehen". Olen kolunnut monet festarit, konsertit, tapahtumat, vapaaehtoistyöt, seurakunnan illat jne jne jne, eikä kukaan ole koskaan kiinnostunut minusta. Itse joskus olen ollut kiinnostunut mutta tullut torjutuksi.
Eli miten ihmeessä esim. konsertissa käydään niin että siellä muka tapaisi jonkun uuden ihmisen jonka kanssa syntyisi oikea kontakti??
Vierailija kirjoitti:
Onks kukaan ikisinkku nainen kainuun/savon suunnalta?:)
T:m36v
Voi että, melkein vieressä, vain 2300 kilometriä täältä Kainuuseen :D.
Vietän aikaani parissa nörttiharrastusporukassa, jossa on paljon eritaustaisia ihmisiä ja heidän mukana tulee mentyä tapahtumiin hyvin laajalla skaalalla. Olen myös introvertti, mutta näin itse tapaan miehiä, jotka lähtökohtaisesti ovat mielenkiintoisia. Deittisovellukset ja perusbaarit eivät ole koskaan toimineen mun kohdalla, kun olen myös ujo miesten suhteen. Mutta kun sitä tutustuu toiseen harrastuksen kautta, niin on helpompaa lähestyä kivaa miestä.
Sinkkuus ei ole sama asia kuin yksinäisyys.
Jos tässä ketjussa on pk-seudulta joku liikunnallinen nainen vailla seuraa niin vaihdetaan spostit ja tavataan viikonloppuna
T. M32