Lue keskustelun säännöt.
Mitä te kolmikymppiset sinkut teette vapaa-ajallanne, ja missä tapaatte miehiä?
28.09.2018 |
Erityisesti kiinnostaa teidän kokemukset, jotka ette juokse yöelämässä/ käytä alkoholia.
Oma arkeni on armottoman tyhjää.. Päiväni kuluvat lähinnä lenkkipoluilla, metsäretkillä sekä kotona lukien ja elokuvia katsellen. Tällaista eloa olen viettänyt jo useamman vuoden, joten tuntuu suorastaan kuin elämä menisi ohitse! Olen hyvin introvertti, ja tämän lisäksi työskentelen hyvin naisvaltaisella alalla, joten en vahingossakaan pääse tutustumaan miehiin. Deittisovellukset eivät ole minun juttuni, joten mitä jää jäljelle? Tarvitsen ehdottomasti nyt ryhtiliikkeen, etten täysin homehdu sohvannurkkaani. Mutta mistä oikein aloittaa, neuvoja?
Kommentit (42)
Töissä ja kotona enimmäkseen. Suomalaiset masentaa minua niin paljon, etten halua käydä ulkona. Kaipa tämä elämäni on nyt tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vapaa-aika menee kotona, katson tv:tä, olen netissä, luen, nukun. En poistu kotoa muuten kun kauppaan ja töihin. Tinderissä olin 3 v mutten kelvannut kenellekkään vaikka tapasin kymmeniä miehiä. Nyt päätin luovuttaa ja poistin tunnukseni. Ikisinkkuna hautaan.
Kokeile muuttaa jollekin pienemmälle, miesvaltaiselle paikkakunnalle.
Vietän aikani samoin kuin sinä. Olen töissä miesvaltaIsella alalla, eikä miehet vois vähempää kiinnostaa.
Miehenä sanoisin että kyllähän ihmisiä tapaa kun avaa ulko-oven ja astuu ulos. Jos kovin tarkasti rajaa ajan ja paikan jollekin tapaamiselle, niin voi olla ettei sitä koskaan tule. Mutta mikäpä minä olen sanomaan, olenhan itsekin ikisinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neulon tai virkkaan ja suunnittelen malleja, katson sarjoja, leivon ja nukun. Saatan teoriassa tavata miehiä kun käyn postilaatikolla, kaupassa tai kirjastossa. 😳
En oikeastaan mitään, lähinnä käyn kaupassa, kävelylenkeillä ja joskus kaverin luona kahvilla. Aina välillä mietin Tinderin uudelleenlataamista, mutta todellisuudessa tuskin jaksaisin deittailla. Viikonloppuisin lähinnä kaipaisi seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa tästä elämästä on tullut niin masentava? Miksi olen syntynyt tänne? Muistan miten lapsena olin aika onnellinen, nyt vaan masentaa tämä elämä ja ihmiset.
Samaa teen kuin yllämainitut, miehiä en tapaa, tai siis joo on niitä kadulla ja kaupassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tästä elämästä on tullut niin masentava? Miksi olen syntynyt tänne? Muistan miten lapsena olin aika onnellinen, nyt vaan masentaa tämä elämä ja ihmiset.
Ainakin lapsena asioissa oli vielä uutuudenviehätystä ja asui lapsuudenperheen eli ihmisten kanssa, sekä minulla oli kaveri jota näin joka päivä. Nykyään olen suurimman osan aikaa yksin, joka minulla suurin syy masennukseen.
Eikö sinulla ole ystäviä? Miksi ei? Eikö heillä ole veljiä ja miespuolisia ystäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja tuntoja täällä kuin muilla ketjuun kirjoittaneella. Ikää on 35, ikisinkku, jostain tuli nyt vähän ylimääräistä painoakin vaikka mikään elämässä ei ole muuttunut. Käyn töissä, tulen kotiin, teen ruokaa, teen käsitöitä, katselen ohjelmia, luen kirjoja, menen nukuumaan, menen töihin ja taas sama pyörä pyörii.
Olin ennen todella positiivinen ja toiveikas tulevaisuuden suhteen. Olin varma että tapaan mukavan miehen, olin tyytyväinen ulkonäkööni ja elämä oli suorastaan seikkailua. Ja sitten ne vuodet vain yhtäkkiä menivät ja nyt olenkin parasta ennen -päiväyksen ylittänyt introvertti, joka ei vahingossakaan tapaa ketään missään. Jatkuvat torjunnat jättivät jälkensä enkä enää tee aloitteita.
Koiraa olen miettinyt mutta en ole varma missä haluan asua seuraavat 15 vuotta, joten toistaiseksi se on ajatuksen tasolla. Mutta eipä minulla muutakaan perhettä tule olemaan, joten kai sitten lemmikki jossain vaiheessa etten vajoa vallan synkkään pimeyteen ja makaa vain kotona verhot kiinni (kuten olen tehnyt koko päivän tänään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa tästä elämästä on tullut niin masentava? Miksi olen syntynyt tänne? Muistan miten lapsena olin aika onnellinen, nyt vaan masentaa tämä elämä ja ihmiset.
Ainakin lapsena asioissa oli vielä uutuudenviehätystä ja asui lapsuudenperheen eli ihmisten kanssa, sekä minulla oli kaveri jota näin joka päivä. Nykyään olen suurimman osan aikaa yksin, joka minulla suurin syy masennukseen.
Niinhän se on, mulla ihan sama homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinulla ole ystäviä? Miksi ei? Eikö heillä ole veljiä ja miespuolisia ystäviä?
Mulla on yksi ystävä jota tapaan joskus, ei ole hänelläkään veljiä, miespuolisia ystäviä tai muitakaan miehiä. (ei ap)
Pelaa videopelejä netissä tai irkkaa. Sitä kautta tutustuu hyviin miehiin
Vierailija kirjoitti:
Erityisesti kiinnostaa teidän kokemukset, jotka ette juokse yöelämässä/ käytä alkoholia.
Oma arkeni on armottoman tyhjää.. Päiväni kuluvat lähinnä lenkkipoluilla, metsäretkillä sekä kotona lukien ja elokuvia katsellen. Tällaista eloa olen viettänyt jo useamman vuoden, joten tuntuu suorastaan kuin elämä menisi ohitse! Olen hyvin introvertti, ja tämän lisäksi työskentelen hyvin naisvaltaisella alalla, joten en vahingossakaan pääse tutustumaan miehiin. Deittisovellukset eivät ole minun juttuni, joten mitä jää jäljelle? Tarvitsen ehdottomasti nyt ryhtiliikkeen, etten täysin homehdu sohvannurkkaani. Mutta mistä oikein aloittaa, neuvoja?
Mulla aika samanlainen kuvio, tosin olen kyllä käynyt yöelämässäkin välillä (turhaan). Metsässä et ole tullut vastaan mun maastopyörän eteen ainakaan :D
Napakymppikin on nykyään käsikirjoitettua. Ei ole siitäkään enää apua😔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaa-aika menee kotona, katson tv:tä, olen netissä, luen, nukun. En poistu kotoa muuten kun kauppaan ja töihin. Tinderissä olin 3 v mutten kelvannut kenellekkään vaikka tapasin kymmeniä miehiä. Nyt päätin luovuttaa ja poistin tunnukseni. Ikisinkkuna hautaan.
Kokeile muuttaa jollekin pienemmälle, miesvaltaiselle paikkakunnalle.
Ihanko oikeasti olet sitä mieltä, että ihmisen pitäisi jättää työpaikkansa ja kotinsa ja muuttaa jonnekin hevonv*ttuun vain joidenkin miesten takia? :o Ehkä elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin miesten tapaaminen...
Taitaa kolmekymppiset sinkkunaiset olla aika alelaarin kamaa kun eivät ole kenellekkään kelvanneet. Poikkeuksena toki eronneet..
Vapaa-aika menee kotona, katson tv:tä, olen netissä, luen, nukun. En poistu kotoa muuten kun kauppaan ja töihin. Tinderissä olin 3 v mutten kelvannut kenellekkään vaikka tapasin kymmeniä miehiä. Nyt päätin luovuttaa ja poistin tunnukseni. Ikisinkkuna hautaan.