Lue keskustelun säännöt.
Minulla on paha olla :(
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Mene tunnin kävelylenkille, niin tulee hyvä mieli ja elämänilo paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki pielessä, eikä mikään suju ja mene hyvin? Varmasti löytyy jotain hyvää ja susta, kun oikein keksit. Sä tarviit vaan vahvistusta.
Minullakin on paha olla, tsemppiä Sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kanssa ollut taas pahempi vaihe masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Tänään oli aamulla ihan ultimaattinen ahdistus ja töihin piti lähteä. Puhaltelin vaan eteisessä, kun en saanut mitään aikaiseksi. Mulla auttaa liikunta ja pakotin itseni tänään urheilemaan. Olo helpottui heti. En aina oikein muista pitää huolta itsestäni ja hyvinvoinnistani. Tiedän että saan liikkumalla ahdistuksen ja masennuksen hallintaan, mutta en muka ehdi, koska liikaa velvotteita. Oikeasti olen vain haalinut liikaa asioita, koska minun on vaikea olla hyvä itselleni.
En siis sano ap että liikkuminen auttaisi juuri sinulla, mutta etsi ne asiat, jotka auttavat ja yritä tehdä niitä enemmän. Vaikka tuntuisi siltä ettet jaksa ja ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Kirjoita auki kaikki pahat ja mieltäsi painavat asiat. Päätä että kaikki mitä pystyy korjaamaan tai muuttamaan niin korjataan tai muutetaan. Jos sua on kohdeltu väärin, tunnista se. Jos sun tarvii pyytää anteeksi joltakin, tee se jos vaan pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Millaisia historian asioita ne ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hätänä? <3
Melkein kaikki. Kun ei minusta tunnu olevan yhtään mihinkään.
Ei minustakaan ole. Yritän hyväksyä asian. Muilla on kai tässä iässä jo valmis elämä, mä oon ihan kaikkien asioiden suhteen edelleen ihan hukassa. Enkä varmaan kykene työelämään tai löydä paikkaani koskaan. Tällä hetkellä haaveilen eniten vain siitä että olisi joku kiva mies joka välittäisi minusta ja jonka kanssa voisi nyhjätä yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hätänä? <3
Tehdään ryhmähali <3
jaxuilija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hätänä? <3
Tehdään ryhmähali <3
Oon mukana <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä lailla paha olla?
Ahdistaa. Rinnassa on joku synkkä ja raskas möykky, ja tuntuu siltä, että olen ihan turha ihminen.
Hei! Olet kunnioitettavan rehellinen; on nimittäin monia, joille on vaikea sanoin ollenkaan kertoa, että miten voivat. Haluaisinkin rohkaista, että siinä sulla voi olla todella hyvä lähtökohta vastaanottaa tukea tai apua itsellesi:
Oletko ehkä käyttänyt hyväksesi sellaisia erinomaisia, luotettavia ja maksuttomia mahdollisuuksia kuten
1) terveysaseman psykiatriset sairaanhoitajat
2) diakoniatyöntekijät seurakunnissa ja
3) terapeutit perheasiain neuvottelukeskuksissa?
Vielä uudestaan rohkaisen sinua, että tutustu noihin kolmeen mahdollisuuteen nyt viikonlopun aikana ja vaikka heti maanantaina ota yhteyttä useampaankin niistä :)
Voimia sinulle joka hetkeen, ajattelen hyvää sinusta, ja muista: Niin kauan kuin on elämää, on myös toivoa.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on ollut todella pitkään ihan hirveää elämässäni ja itseni kanssa. Sainkin sitten kesällä kunnon burnoutin ja olen ollut pari kk lähes pelkästään sängyssä raatona.
Olen nyt alkanut tutustumaan meditaatioon. Jo muutaman harjoituksen jälkeen olo on ollut huomattavasti parempi. Olen oivaltanut jotakin, toivottavasti tästä jatkuu henkinen kasvu.
Te joilla on selittämätön paha olo, kannattaa olla avoin sille että se voi olla henkistä. Siihen kuuluu monenlaista olotilaa, myös fyysisiä kipuja.
Olen samaa mieltä - kriiseihin voi sisältyä mahdollisuus henkiseen tai hengellisen kasvuun; henkilökohtaisesti ehkä tärkeimmän oivalluksen löysin tällaisesta lyhyestä mutta koskettavasta motivaatiovideosta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Millaisia historian asioita ne ovat?
Historiani on se, että kaikki mihin ryhdyn menee ihan penkin alle. Eli minun on aika vaikeaa suhtautua mihinkään kovinkaan positiivisella asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on hätänä? <3
Melkein kaikki. Kun ei minusta tunnu olevan yhtään mihinkään.
Ei minustakaan ole. Yritän hyväksyä asian. Muilla on kai tässä iässä jo valmis elämä, mä oon ihan kaikkien asioiden suhteen edelleen ihan hukassa. Enkä varmaan kykene työelämään tai löydä paikkaani koskaan. Tällä hetkellä haaveilen eniten vain siitä että olisi joku kiva mies joka välittäisi minusta ja jonka kanssa voisi nyhjätä yhdessä.
Tämähän on kuin minun näppäimistöltäni! Itsekin välillä haaveilen naisesta, mutta eipä sitä pitkäaikaistyöttömänä ja näissä olotiloissa paljoa kannata aikaansa tuhlata moisilla ajatuksilla. Muut on jo elämää nähneitä ja kokeneita, ja tietävät jokseenkin mitä elämältään tahtovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Millaisia historian asioita ne ovat?
Historiani on se, että kaikki mihin ryhdyn menee ihan penkin alle. Eli minun on aika vaikeaa suhtautua mihinkään kovinkaan positiivisella asenteella.
Samis, negatiivinen mokailija. 😑
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen voi hyväksyä, että on paha olla, jokaisella on joskus. Sen sijaan etä ole yhtään turhempi kuin kukaan muukaan.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.
Joo ei ainakaan kannata yrittää, silloinhan voi vaikka onnistua.
Parempi rypeä itsesäälissä, koska silloin asiat muuttuvat itsestään.
On minulla jonkinlaista yritystä päällä, mutta ihan omaan historiaani peilaten en ihan hirveän optimistinen ole asioiden suhteen. Joissain asioissa sitten en vaan saa aikaiseksi mitään vaikka mieli tekisi. Jokin jarruttaa minua.
Millaisia historian asioita ne ovat?
Historiani on se, että kaikki mihin ryhdyn menee ihan penkin alle. Eli minun on aika vaikeaa suhtautua mihinkään kovinkaan positiivisella asenteella.
Samis, negatiivinen mokailija. 😑
"Kiva" kuulla etten ole yksin mokailemassa ja negailemassa.
Kyllä se vaan aika fakta on, että turha surkimus. Pitäisi vaan ottaa itseään niskasta ja ryhdistäytyä, tehdä niinkuin tahtoo, mutta en vain pysty siihen. En yksinkertaisesti tosiaan vain pysty. Ja vaikka ottaisin itseäni niskasta, niin olisin siltikin se sama turhimus josta ei ole mitään hyötyä, se ihminen jota muut voivat osoitella ja naureskella ettei tuo ole saanut elämässään yhtään mitään aikaan.