Kauniin kaverin kanssa kahvilla, ohi kulkenut mies pysähtyi katsomaan kaveria "Ju""ta kun on kaunis nainen !". Oma rumuus iski taas päin naamaa:(

Olen nyt jo keski-iän ylittänyt nainen, mutta muistelen nuoruusvuosia kun hyvän ystäväni kanssa liikuttiin jossakin. Hän oli kaunis, tyylikäs, huoliteltu ja minä puolestani vähemmän kaunis ja tyylitön. MUTTA, minä olen aina ollut hirveän kiusaantunut kaikesta saamastani huomiosta ja hädin tuskin uskallan vielä tänäkään päivänä liikkua ihmisten ilmoilla. Sen vuoksi minusta oli IHANAA kulkea kauniin ystäväni kanssa, koska hän keräsi kaiken huomion ja kaikkien katseet. Minä, joka aina pelkäsin olla keskipisteenä, sain ihan rauhassa kulkea hänen kanssaan kaupungilla shoppailemassa ym. Tokihan minulla oli tietty alemmuuskompleksi häneen nähden, mutta arkuuteni ja fobiani olivat kuitenkin voimakkaampia tunteita. Nyt en sitten välitä pätkääkään miltä näytän - eikä muuten tämä mainittu ystävänikään...

Jos omalle kohdalleni mietin... Niin ennemmin niin päin että olisi se yksi mies, joka viehättyy juuri minusta eikä niin, että joka kerta kun ovesta astun on viisi kosijaa vastassa. Eikö sellainen ole pidemmän päälle raskasta? Vaikka myönnän kyllä, että positiivinen huomio tekee oman olemisen mukavammaksi. Mulle kyllä toimii myös naisten kehut ja ihan hetero siis olen.

Oon näitäkin kuullut, kuinka joku löytänyt seurustelu kumppanin ja sit esitelly hänet ystävälle ja tää miekkonen on sit kaveriin iskeny silmänsä heti :(

- tota käy kaikkialla. Etenki jos on joku häntäheikki mies tai muu vastaava. :DD

Siis mul on käyny noin ihan molempiin suuntiin. :D Ja viittinkö ottaa itteeni?? Sithän mun ajatuksetki itestäni olis pakolla ristiriitasii, ku mul on käyny noin kaikkiin suuntiin monien eri miesten kanssa??!?! :''DD Eli siis joko musta ollaa kiinnostuttu, tai sit mun kaverista.

Tietty jos jonku haluis ottaa vakavasti, ja sit toinen onki vastakohta luonteen puolesta, niii saaki mennä ja ihan turha jäädä miettimään koko asiaa, jos se vaikka valehtelee että on kiinnostunu susta, ja sitte saatki tietää et on kiinnostunu sun muutamasta kaverista, nii ei varmastikkaa ollu se mies jonka itse haluat. XD

Ihan turha kenenkään on ees miettii tollasii, paitsi luusereiden. :) Koska aina joku kiinnostuu jostakin, oli se sit millanen hyvänsä.  Suuri osa ylipainosista seurustelee, suuri osa rumista seurustelee, jne. :)

Olen nyt jo keski-iän ylittänyt nainen, mutta muistelen nuoruusvuosia kun hyvän ystäväni kanssa liikuttiin jossakin. Hän oli kaunis, tyylikäs, huoliteltu ja minä puolestani vähemmän kaunis ja tyylitön. MUTTA, minä olen aina ollut hirveän kiusaantunut kaikesta saamastani huomiosta ja hädin tuskin uskallan vielä tänäkään päivänä liikkua ihmisten ilmoilla. Sen vuoksi minusta oli IHANAA kulkea kauniin ystäväni kanssa, koska hän keräsi kaiken huomion ja kaikkien katseet. Minä, joka aina pelkäsin olla keskipisteenä, sain ihan rauhassa kulkea hänen kanssaan kaupungilla shoppailemassa ym. Tokihan minulla oli tietty alemmuuskompleksi häneen nähden, mutta arkuuteni ja fobiani olivat kuitenkin voimakkaampia tunteita. Nyt en sitten välitä pätkääkään miltä näytän - eikä muuten tämä mainittu ystävänikään...

-muistan joskus teininä ku siis en ollu mikään perus ihanteiden mukanen, ja tykkäsin kanssa just siks olla, ei ollu mitään paineita tai stressiä mistään. :))) Mut en todellakaan ollu alemmuuskompleksinenkaan :''D Päin vastoin. Eli joo, ei se ulkonäkö oo kaikille kaikki kaikessa. :D joilleki on, ei kaikille.

Kunnon moukka mies. Itselläni on hieman erikoisen muotoiset silmät ja kasvot myös- minua on kehuttu todella kauniiksi, "missiksi", pysäytetty kaupassa sekä kadulla ja kehuttu kauniiksi, mutta minua on myös haukuttu rumaksi ja kiusattu koulussa ulkonäköni vuoksi vuosikausia. Olen saanut mm. kuulla olevani niin ruma, ettei kukaan mies ikinä voisi olla kanssani. Joten, koska oma ulkonäköni on sellainen, että se jakaa mielipiteitä hyvin radikaalisti, en jaksa enää hirveästi antaa painoarvoa ihmisten kommenteille. Pinta on vain pintaa ja ne on makuasioita. Tottakai sitä kaipaa hyväksyntää ja rakkautta läpi elämän, sehän on vain inhimillistä, mutta en halua enää kumpaakaan ihmisiltä, jotka ovat äärimmäisen pinnallisia ja kokevat asiakseen kovaan ääneen kuuluttaa omia mielipiteitään toisten ulkonäöstä. Jotenkin se tuntuu epäkypsältä ja tökeröltä näin aikuisena. Enkä myöskään olisi miehen kanssa, joka on kanssani pelkän ulkonäön takia.

miehentilanne kirjoitti:

Lohduttaako jos sanon että meistä miehistä enemmistö on samassa tilanteessa?

En siis usko että olet ruma, et vain saa suuremmin huomiota.

Jos meidän kaveriporukka menee baariin, niin ainoa huomiota saava on pitkä ja raamikas, miehekkäät piirteet omaava kaveri. Muut olemme näkymättömiä, en muista että kukaan nainen olisi koskaan kehunut minun ulkonäköäni.

No enpä kyllä oikein sanoisi että miehet ovat samassa tilanteessa. Miesten ulkonäköä ei vain painoteta ollenkaan niin paljon kuin naisen. Miehille ei taideta ikinä kertoa, että naiset haluavat aina komeimman miehen, muusta viis, jne., "naiset kun vaan ovat visuaalisia" (vaikka kaikki ihmisethän oikeasti ovat, enemmän tai vähemmän).

Mielestäni tuollaiset tilanteet tuntuvat pahalta ei vain siksi että ei saa huomiota, eikä edes pelkästään siksikään että esimerkin mies käyttäytyi tökerösti, vaan siksi, että naisille kerrotaan, että kauneus on käytännössä tärkein asia naisissa, ja se jota miehet oikeasti haluavat, ja jotain mitä nyt vain kerta kaikkiaan PITÄISI olla, mikä on tärkeämpää kuin mikään muu. Tuollainen tilanne muistuttaa naista kaikesta tästä.

Itse toivoisin tosi kovasti että saisin olla rauhassa (ilman turhaa huomiota), mutta että mua ei myöskään pidettäisi mitenkään ala-arvoisena ihmisenä tms. ulkonäön (tai sen puutteen) takia. Yritän elää kaikesta ylläolevasta piittaamatta, mutta koen että sitä ei suurelta osin ole tehty naisille kovin helpoksi.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tämä olo, kun olin uuden työkaverin kanssa viihteellä. Luonnonblondi. Sellaiset käsittämättömän paksut ja silkkiset hiukset. Isorintainen. Kasvot, kuin enkelillä.

Kukaan mies EI EDES vilkaissut mua. Olisin voinut riisua pikkarini ja vetää ne päähäni ja kukaan ei olisi huomannut.

Tiedän tiedän sisäinen kauneus blaa blaa.

Tää oli hyvä 😂😂😂

Oletteko muuten huomanneet, että näillä taivaallisen ihanilla kaunottarilla ei _koskaan_ ole kauniita ystävättäriä?

Ei se mitään sattumaa ole.

Onneksi miehenä ei ole tällaisia ongelmia.

Miehillä menee niin , että kymmenen kaverin porukasta vain yksi herättää naisissa tuollaisen huomion.

Myös minä katselen mielelläni upeaa naista kuin kaunista esinettä, olen nainen ja täyshetero.

Auttaako, kun muistaa, että valtaosa miehistä ei uskalla eikä halua lähestyä enkelin näköistä naista? Ja että suurin osa miehistä on tavallisia pottuneniä, kuten naisistakin?

Ei niillä kaunottarilla elämä kuulemma niin helppoa ole. Ei, en ole katkera. En edes kateellinen, kuten nuorena. Siinä 25+ iässä alkaa elämänkokemusta, huumorintajua ja itseluottamusta karttua, ja seuraa alkaa sen myötä saada. Niin ainakin mulle kävi. Olin parhaimmillani 27-35-vuotiaana. 18-22-vuotiaana olin toivottoman ujo, omasta tyylistä tietämätön, kolho ja epäkiinnostava poikien silmissä. Mut tilanne parani, kun lakkasin pingottamasta ja tälläämästä.

Typerimpiä on ehkä ahdasmieliset ihmiset, jotka esim valitsee kaverinsakki ulkonäön perusteella.

Just se, että esim kaikki vastakkaiset nähdään vaan kävelevinä ruumiinosina. Esim vaikka ei voi kuunnellakaan jtn nais työntekijää, eli siis kaikki mitä se ajattelee naisista on et "nainen nainen nainen nainen" eikä edes ihminen, jolla voi olla samanlaisia mielipiteitä ku miehilläkin, ja jonka kanssa voi jutella samalla tavalla ku miestenkin. :@

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin sitten tavisnaisetkin ovat sellaisia ettei se tavismies edes saa tulla juttusille. Eipähän siinä sitten mitään hyvällä persoonalla tee. Vain komea mies saa olla naisesta kiinnostunut mutta hänen kuitenkin pitää sitten rakastua naiseen persoonansa vuoksi. Vttu mitä kaksnaamaisuutta.

Tämä korostuu täällä av-palstalla. Tyyppiesimerkki: olen tällainen tavallinen tallukka ja jotenkin tuo 192cm kalsarimallini tuossa vain on minua rakastunut, koska ei ole pinnallinen.

Lounasruokalassa missä käyn on töissä todella kaunis nuori nainen millä on todella hyvän näköinen vartalo, mittasuhteet erittäin kohdallaan.

Samoin lappeenrannan motonetissa on töissä aika kivan näköinen todella vaalea nainen.

Mutta olen tällainen naiseton vanhapieru.

Mutta se että ystäväsi on kaunis, EI tarkoita ettetkö sinäkin olisi, ehkä pikkaisen vähemmän vain :)

Mua on lohduttanut se, että kauneus voi olla myös kirous, sitäkin olen nähnyt vierestä. Eikä kauneus tarkoita onnellista elämää. Oman ala-asteluokan kaunottarelta kuoli mm. aviomies nuorena eikä taida olla uuttakaan. Koen olevani hyvin onnellinen, ja mitä enempi ikää tulee, sitä helpompaa ei-niin-kaunillakin naisenakin on. 

N45

ps, olisi minullakin kuitenkin ollut muitakin ottajia kuin oma aviomies, naismakujakin on niin monenlaisia! Eli sinäkin varmasti olet monen miehen mielestä kaunis <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli tämä olo, kun olin uuden työkaverin kanssa viihteellä. Luonnonblondi. Sellaiset käsittämättömän paksut ja silkkiset hiukset. Isorintainen. Kasvot, kuin enkelillä.

Kukaan mies EI EDES vilkaissut mua. Olisin voinut riisua pikkarini ja vetää ne päähäni ja kukaan ei olisi huomannut.

Tiedän tiedän sisäinen kauneus blaa blaa.

Tää oli hyvä 😂😂😂

Oletteko muuten huomanneet, että näillä taivaallisen ihanilla kaunottarilla ei _koskaan_ ole kauniita ystävättäriä?

Ei se mitään sattumaa ole.

Kyl Sara siepin kaverit on ihan ok näköisiä?????

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta, että ihmisiä arvotetaan sattumanvaraisten ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Jos satut olemaan kaunis olet aitomaattisesti parasta mitä maa päällään kantaa ja jos puolesta ruma, ketään ei kiinnosta ja olet tuomittu elämään kävelevänä paskaläjänä. Eihän tätä tilannetta kestäkään. Joskun nuorempana vielä kuvittelin, että henkisillä ominaisuuksilla voi kompensoida, mutta paskan marjat. Nykyään olen katkeroitunut, masentunut ja vittumainen. Kaunis nainen saa olla todella mukava ja fiksu, että siedän sellaista läheisyydessäni.

Jep, kun on kaunis niin ihmiset pitää automaattisesti muutenkin parempana, saati sitten miehet. Jos ei ole kaunis pitää olla moninverroin fiksumpi, hauskempi jne jotta saa huomiota, mutta itse olen rumuuden lisäksi tylsä. Se ei haittaisi jos näyttäisin alusvaatemallilta, olisin heti mielenkiintoisen hiljainen.

Juuri näin . Kauniin kaikki luonteenpiirteet käännetään positiiviksiksi vaikka väkisin kun taas ruman tekemiset tai sanomiset ei kiinnosta ketään. Harmaavarpusen on turha yrittää piipittää nurkassa.

Jos harmaavarpunen on sinut itsensä kanssa, hän ei huomion keskipisteeksi hakeudukaan. Ja tuskin on kauniskaan hakeutunut, hänet vähän niinkuin väkisin sinne usein työnnetään. Mikään ei rumenna enempää kuin katkeruus. Nauti elämästä ja siitä, mitä sinulla on, niin alat kukoistaa!

Tiedän monta naista, joita ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa kauniiksi. Mutta he käyttäytyvät, kuin olisivat kauniita: hymyillen, rennosti, seurallisesti, pää pystyssä, siihen tyyliin että heipparallaa maailma, tässä olen ja mitähän mukavaa tänään tapahtuu? He kampaavat tukkansa, pukeutuvat kivasti ja heistä huokuu terve, iloinen itsearvostus.

Yllätys yllätys, seuraa riittää. Positiivisesta ihmisestä alkaa etsiä kauneutta. Ja sitä löytyy, kuten meistä aivan jokaisesta. Sen sijaan kaunotarta ei ihailla, jos hän on koppava, nyrpeä, ilkeä ja itserakas.

Luonnonkiharat alaselässä naisella on kyllä melko turn-off.

Minua ihmetyttää tässä jutussa vain se mies, miksi miehet aina kuvittelevat että voivat laukoa suustaan mitä tahansa naisille, kommentoida mitenkään.

Jumalauta että ärsyttää, mikä se mies luuli olevansa, eino makunen vai.

Ei ihme että kaverisikin kiusaantui, kyllä tollanen on että vieras mies tulee kommentoimaan ulkonäköä, on helvetin noloa.

Nelikymppisen näkökulmasta: lasten luokan kaikista 20 vanhemmasta ehkä 1- 2 ihan hyvännäköisiä, muut taviksia. Tavallisilla naisilla on tavalliset miehet. Ulkonäkö ei auta pitämään parisuhdetta, työpaikkaa, arkea rullaamassa.

miehentilanne kirjoitti:

Lohduttaako jos sanon että meistä miehistä enemmistö on samassa tilanteessa?

En siis usko että olet ruma, et vain saa suuremmin huomiota.

Jos meidän kaveriporukka menee baariin, niin ainoa huomiota saava on pitkä ja raamikas, miehekkäät piirteet omaava kaveri. Muut olemme näkymättömiä, en muista että kukaan nainen olisi koskaan kehunut minun ulkonäköäni.

Mies saa naisilta huomiota vain silloin kun naiset eivät miestä kiinnosta. Ikävä vaan ettei sitä voi teeskennellä, sen täytyy olla aitoa. Minä olen håmå ja päivittäin huomaan että naiset vilkuilevat yms. Mutta se on minusta ahdistavaa ja kiusallista, naiset lataavat paineita joita en voi enkä halua lunastaa. Inhottaa vain koko tilanne ja sitä kautta koko nainen.

Niin nöyryyttävää kuin se onkin kertoa, olen esimerkiksi saanut kärsiä työpaikkakiusaamisesta naisten taholta joille tällainen "torjunta" on kihauttanut myrkyt päähän.

Miksei tätä ongelmaa tuoda esiin meetoo-liikkeessä?